Kirjoittanut sim | huhtikuu 25, 2010

Kulttuurieroista

Eräs asia jonka jokainen ulkomaille muuttanut huomaa pian muuton jälkeen on se että kulttuurierot (länsimaidenkin välillä) ovat usein yllättävän suuria. Yleistykset ovat toki vaarallisia, mutta jotta eri kulttuurien piirteet tulisivat selvemmin esille, pieni yleistys & karrikointikin on välttämätöntä. Alla siis joitain yleistysluontoisia mutta käytännössä usein paikkansapitäviksi havaittuja huomioita Suomen ja Australian – tai pitäisi ehkä sanoa Helsingin ja Melbournen – välisistä kulttuurieroista.

  • Käyttäytyminen tuntemattomia kohtaan on Australiassa kohteliaampaa; kuten Yhdysvalloissakin, aina kysytään ”how are you?” ja tervehditään tuntemattomiakin. On totta että kysymys on enemmän retorinen eikä siihen ole normaalisti tapana vastata kuin tyyliin ”good, and you?” mutta mielestäni tällainen arkipäivän ”tekopirteys” ja ystävällisyys on selvästi miellyttävämpää kuin suomalainen rehellinen tuppisuumaisuus. Tosin sen varmaan kaikki jo tietävätkin että small talk ei vaan, harmi kyllä, kuulu suomalaiseen kulttuuriin.

  • Tämä kohteliaisuus näkyy myös teoissa – ovia pidetään auki jotta perässä tuleva pääsee paremmin sisälle/ulos, kulkuneuvoissa tarjotaan aktiivisesti paikkaa vanhemmille henkilöille tai raskaana oleville, autoilijat antavat yleensä kiltisti tietä kävelijöille yms. Meillä naapuri tuo aina ajotien päähän jaetun sanomalehtemme ovemme eteen kun käy varhain aamulenkillä; toinen naapuri lakaisee omatoimisesti meidän pihaltamme lehdet jotka tulevat pääsääntöisesti heidän tonttinsa puolella olevasta isosta puusta. Tällaisia pieniä arkipäivän asioita joista tulee hyvä mieli on monta.

  • Arkkitehtuuri on erittäin vaihtelevaa ja uusissa rakennuksissa modernia; keskustassa on hieno sekoitus vanhaa ja uutta vierekkäin. Melbournessa on lisäksi useita hyvin moderneja ja mielenkiintoisia rakennuksia sulassa sovussa vanhan rakennuskannan kanssa; Helsingissä kieltävän päätöksen saanutta lasihotellia ei täällä olisi juuri kummasteltu. Sama monimuotoisuus jatkuu lähiössä; taloille ei yleensä ole juuri mitään ulkonäkökriteerejä, vaan samalla alueella voi aivan hyvin olla vierekkäisillä tonteilla toisella kymmeniä vuosia vanha rapistunut tiilitalo ja vieressä huippumoderni talo jonka seinät ovat pelkkää lasia. Vain joillakin ”planned community”-alueilla sekä joillakin vanhoilla, pääasiassa viktoriaanistyylisillä alueilla, on taloissa merkittävää yhdenmukaisuutta; muualla vaihtelu on suurta.

  • Suvaitsevaisuus ulkomaalaisia kohtaan on selvästi havaittavissa. Kun Melbournessakin 30% asukkaista on syntynyt muualla kuin Australiassa, on kulttuurien kirjo väkisin suuri ja erilaisuutta on siedettävä ja hyväksyttävä että elämästä tulisi mitään. Rasismista – etenkin intialaisiin kohdistuvasta rasismista – keskustellaan aktiivisesti mutta pääsääntöisesti suomalaiset ovat kyllä merkittävästi rasistisempaa kansaa. Melbournessa ainakaan eurooppalaista ulkomaalaistaustaa ei katsota pahalla ja kielitaidonkaan ei tarvitse olla täydellistä aussi-aksenttia kun suuri osa porukasta puhuu muutenkin sillä sun tällä murteella.

  • Monilta muissa Australian osissa asuvilta olen kuullut että täsmällisyys ei ole kovin yleinen hyve; Melbournessa kuitenkin säännöstään kaikki tapaamiset yms on hoidettu tarkalleen sovittuun aikaan joten tämä yleistys ei päde ainakaan täällä. Niinpä kannattaa itsekin olla täsmällinen ja ilmoittaa jos jostain syystä myöhästyy.

  • Eräs piirre joka väistämättä kuuluu Australialaiseen kulttuuriin on BBQ; etenkin kesäisin on suoranainen välttämättömyys grillata ja suomalaisittainhan täällä on grillauskausi vuoden ympäri kun Melbournenkin talvilämpötilat ovat yleensä +15C:n tienoilla. Grillaus on päästääntöisesti miesten puuhaa niissäkin talouksissa joissa yleensä naiset laittavat ruoan; eräs paikallinen BBQ-kirja toteaa tästä asiasta osuvasti näin:

    The best kept secret is the brownie points you will receive from your lovely lady for spending hours outside ”slaving” over the hot BBQ. In this context, ”slaving” is defined as clicking the auto ignition, throwing on the meat, putting your feet up, drinking beer, catching rays and talking crap with your mates, followed by under-a-minute cleaning.

  • Yleinen rentous on vaikeasti määriteltävä asia, mutta joka tapauksessa ihmisten asenne on täällä rennompi lähes kaikilla elämän saroilla; esimerkiksi töissä hommat tehdään kunnolla ja asiallisesti, mutta niitä ei oteta liian vakavasti. Eräs tuttava pyörittää pientä hyvin menestyvää konsulttifirmaa ja kuvasi firmansa kulttuuria seuraavasti:

    You know how companies often talk about ”work-life-balance” and all that? Well we’re not like that. For us, life comes first. Work is secondary.

    On jotenkin vaikea uskoa että kukaan Suomessa uskaltaisi sanoa tuollaista julkisesti vaikka salaa niin ajattelisikin. Saman rentouden eri ilmentymä on ehkä sellainen että mainokset ovat pääsääntöisesti humoristisia; harvemmin näkee USA:ssa yleisempiä kilpailijaa halventavia mainoksia tai suomalaistyyppisiä, tylsiin faktoihin keskittyviä mainoksia.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: