Kirjoittanut sim | kesäkuu 2, 2010

Ärsyttäviä asioita

Kaikki asiat eivät luonnollisestikaan ole ruusuisesti missään päin maailmaa ja täälläkin on eteen tullut monta ärsyttävää juttua. Tässä muutamia huomioita ärsyttävistä asioista – tämä ei tarkoita että ko. asiat olisivat aina paremmin esim. Suomessa, mutta joka tapauksessa ne ärsyttävät välillä:

  • Myki, Melbournen paikallinen matkakorttisysteemi, on vähintään yhtä huonosti toteutettu kuin Helsingin seudun matkakorttisysteemi – ongelmat vain ovat erilaisia; kortteja ei voi ladata edes kaikilla miehitetyillä asemilla, kortit toimivat toistaiseksi vain junissa, osa lukijoista ei toimi, osa lukijoista on niin epäherkkiä etteivät lue korttia lompakon läpi, ajan tai rahan lataus onnistuu netissä mutta kestää 48h(!) aktivoitua yms. Myki on paikallistenkin mielestä huono, kallis vitsi. On se vaan kumma juttu ettei näitä älykorttisysteemejä saada länsimaissa toimimaan kerralla kunnolla kun Aasiassa ovat siinä kyllä onnistuneet.

  • Junat myöhästelevät melko usein; esimerkiksi huhtikuussa vain 84.5% paikallisjunista oli ajoissa eli alle 5min myöhässä. Toisaalta, eipä ole Suomessa ilmeisesti VR:kään nykyään mikään täsmällisyyden perikuva…

  • Nettikauppa on alkutekijöissään. Monilla liikkeillä ei ole webisivuja ollenkaan ja webikaupat ovat vähän jäljessä ajastaan. Niin ne kyllä ovat Suomessakin kun taas USA:ssa nettikauppa toimi loistavasti jo yli 10v sitten. Monesti liikkeen sivuilta on vaikea tai mahdoton löytää niinkin perustavanlaatuista tietoa kuin aukioloaikoja.

  • Internet-yhteydet ovat kalliita ja hitaita ja mikä ärsyttävintä, useimmiten tietoliikennemääriltään rajoitettuja. Tämä tarkoittaa että saa maksaa esim. $70/kk 25GB:sta liikennettä – jos dataa kuluu enemmän, nopeus joko tippuu modeemitasolle tai datasta saa maksaa lisää. Vähintäänkin rasittavaa. Melbournen Telstran kaapeliverkon ulottuvissa oleville on tarjolla 100Mbps:n uusi, kallis liittymä mutta muuten nopeudet ovat kaapeliverkossa 30Mbps:n ja muualla ADSL2+-tasoa.

  • Paras kännykkäverkko toimii ”väärällä” taajuudella; ylivoimaisesti paras peitto ja nopeus on Telstran 3G-verkolla, joka toimii ärsyttävästi 850MHz:n taajuudella. Ärsyttävää tämä on siksi että tähän asti useimmat Euroopassa myytävät puhelimet eivät tue tätä taajuutta joten edessä oli itselläkin uuden puhelimen osto.

  • Lastenhoito on tolkuttoman kallista. Tyyliin $70-$100/päivä/lapsi. Vajaan puolet saa verotuksessa takaisin mutta silti maksettavaksi jää – tai jäisi, jos lapset olisivat hoidossa – suomalaisittain käsittämättömiä summia.

  • Posti tuntuu välillä toimivan vähän oudosti. Positiivista on että kaikki paketit pyritään tuomaan kotiin. Mutta jos ei olla tuolloin kotona niin sitten onkin ihan arpapeliä mihin postiin paketti päätyy noudettavaksi – toki kotiin jätetään lappu mistä noudon voi suorittaa, mutta olemme noutaneet paketteja jo kolmesta eri pisteestä. Paketin noutokin noudattaa välillä vähän sumeaa logiikkaa; tyyliin postissa sanotaan että ”jossain tuossa pinossa sen pitäisi olla, etsi siitä” ja siinä sitten asiakkaat etsivät kasoista omia pakettejaan..

  • Terveydenhuollossa on paljon vaihtoehtoja mutta systeemi tuntuu alkuun sekavalta. On julkisia ja yksityisiä sairaaloita ja lääkäreitä, julkinen terveydenhuoltosysteemi sekä monen monta erilaista yksityistä sairausvakuutusta, jotka korvaavat vaihtelevasti vähän niitä sun näitä menoja. Julkisia terveyskeskuksia sen sijaan ei ole – toisaalta yksityisiä isompia ja etenkin pienempiä praktiikoita on pilvin pimein ja julkisen Medicare:n korvaukset niistä paljon parempia kuin Suomen KELA:n taksat joilla ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa. Kuitenkaan kaikki lääkärit tai lääkärikeskukset eivät ota uusia potilaita – käsite johon harvoin jos koskaan törmää Suomessa. Kesti siis aikansa löytää hyvä ”oma” lääkärikeskus josta ajan saa aina nopeasti ja asiointi menee sujuvasti.

  • Australian englanti on sekoitus brittiläisiä ja amerikkalaisia sanoja ja lausumista (ja etenkin maaseudulla paksua paikallista murretta), höystettynä monilla omilla lyhenteillä ja sanoilla sekä ajoittain ärsyttävää kielellä leikkimistä, jota harrastetaan erityisesti sanomalehdissä. Tuntuu siltä että otsikoissa koitetaan olla jotenkin nokkelia ja leikitellä sanoilla, usein kuitenkin siinä epäonnistuen. Monista lehtien otsikoista voi olla siksi vaikea saada mitään tolkkua tuntematta kontekstia. Tässä esimerkkejä otsikoista The Age:sta, joka arvostettu sanomalehti:

    Secret talks to calm Storm
    Game to make a few feathers fly
    Silents are golden
    Desal plant figures don’t hold water
    So you think you can prance
    Fear and loathing in Aspen
    Qantas acquisition fails to fly


Responses

  1. Heh, tutulta kuulostaa. Lääkärin löytäminen oli tuskallinen prosessi ja lasten hoito, meidän tapauksessa pelkkä koulun jälkeinen ip hoito, taloudellisesti mahdotonta. Tehokas tapa pitää äidit kotona. Tsemppiä Melbourneen!!

    T.Laura


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: