Kirjoittanut sim | syyskuu 16, 2011

Pienten tonttien seurannaisvaikutuksia

Tämä allaoleva kuva on naapuritalomme yläkerrasta. Tarkkaavaisemmat voivat havaita ikkunoissa jotakin erikoista, mutta mitä ja miksi?

Kuva on esillä siksi että siitä käy ilmi yksi mielenkiintoinen seurannaisvaikutus Melbournen pienistä tonteista. Suurin osa ikkunasta nimittäin on sumulasia eli niistä ei näe ulos; vain ylhäällä on pieni kaistale ”normaalia” ikkunaa. Vapaaehtoisesti kukaan tuskin peittää potentiaalisesti hyvää toisen kerroksen näköalaa sumulasilla; syynä ovatkin rakennussäädökset, joiden pointti tässä tapauksessa on yksityisyydensuoja.

Victoriassa on nimittäin sellainen rakennussäädös että jos rakennuksen lattia on yli 80cm maanpinnan yläpuolella (väistämätöntä toisessa kerroksessa) ja ikkuna on 9 metrin säteellä naapurin ikkunasta tai pihasta (myös usein väistämätöntä pienillä tonteilla), on ikkunoiden, 1.7m korkeuteen asti lattiasta mitattuna, oltava sumulasia eli sellaista mistä ei näe läpi. Näin pyritään saavuttamaan sopiva yksityisyys kaikille niin että naapuri ei pääse noin vaan tiirailemaan aidan yli ikkunastaan mitä pihallasi tai talossasi tapahtuu.

Kuten jo totesin, Melbournessa suurin osa tonteista on pieniä. Tyypillinen tontin koko uusilla asuinalueilla on 300m2-550m2 ja kun talot silti ovat isoja, varsinaista pihaa jää hyvin vähän. Itse asiassa Australiassa on tällä hetkellä maailman suurimmat uudet talot, keskimääräisen uuden talon pinta-alan ollessa 243.6m2. Ei ole tavatonta että tontin teholuku on lähemmäs 1.0 tai joissain tapauksissa enemmänkin. Tämän voi helposti todeta vaikkapa satelliittikuvia Google Mapsista tarkkailemalla, esimerkkinä tämä tyypillinen alue. Vanhemmilla alueilla tehdään nykyään yhä useammin niin että isohkon, n. 800-1000m2:n, tontin rakentamista tiivistetään niin että tontti lohkotaan ja ”takapihalle” tehdään toinen talo, tai niin että puretaan vanha ja rakennetaan tilalle vaikka kolme uutta taloa. Tällaisessa jälkimmäisessä kehitelmässä mekin tällä hetkellä asumme.

Näin muodostuvista mikroskooppisista tonteista on se hyöty että yhdyskuntarakenne tiivistyy, joka taas auttaa palveluiden ja julkisen liikenteen ylläpitoon ja kehittämiseen. Haittoja siitä toki on mm. juuri se mikroskooppisen pieni piha sekä naapurien läheisyys ja lukumäärä; meilläkin on peräti viisi ”rajanaapuria” vaikka tonttimme on luokkaa n. 200m2. Ei niin että naapureista olisi mitään haittaa ollut, mutta olisihan se kiva jos tilaa olisi enemmän.


Responses

  1. Järkyttävän näköinen asuinalue tuolla linkissä! Minua alkaisi kertakaikkiaan ahdistaa noin lähellä naapuritaloa… Ihan kuin Australiassa ei olisi tilaa rakentaa vähän väljemmin!

  2. Mari, pääpiirteissään tuollaista se on suurin osa Melbournen alueesta – zoomaa ulospäin ja katsele kaupunkia muualta niin aika samalta se ilmasta näyttää.. Rehellisesti sanottuna nuokin alueet toimivat ihan hyvin ja vaikka talot ovat usein enemmän tai vähemmän kiinni toisissaan, voivat olla ihan viihtyisää seutua. Kerrostalolähiöitä täällä taas ei juuri tunneta.

    Tilaa toki olisi rakentaa väljemminkin, mutta ymmärrän kyllä miksei rakenneta – Melbournen ”urban sprawl” kun on jo maailman suurimpien joukossa, esikaupunkia jatkuu halkaisijaltaan n. 100km:n matka.

  3. Juurikin tuo kohta ”Kerrostalolähiöitä täällä taas ei juuri tunneta” tekee minusta Australialaisesta rakennuskulttuurista totaalisen älytontä. Ideana kai on se, etta kaikki ihmiset haluavat oman talon, aidan ja pihan. Mutta kun useampi miljoona ihmista haluaa asua siinä omassa talossaan ja mahdollisimman lähellä keskustaa, niin sitten saadaan näitä 200m2 tontteja. Ja siinä ei paljon enää pihasta tai puutarhasta voi puhua. Lisäksi on minusta hullua olettaa, kaikki haluavat sen oman talon. Monelle opiskelijalle ja vanhukselle esimerksi kerrostaloasunto voisi olla aivan omiaan. Hieman on sentään Melbournessa kerrostaloja viime aikoina rakennettukin, mutta kun ne näyttävät keskittyvän Docklandsin alueelle, joka on siis rannalla ja kivenheiton päässä keskustasta, ovat asuntojen hinnat luonnollisesti kohtalaisen korkeita. Suomessahan on jokaisessa vähänkin isommassa kaupungissa keskusta-alue täynnä kerrostaloja, joista isossa osassa käsittääkseni ylemmät kerrokset ovat asuinkäytossä. Eli saadaan enemmän ihmisiä samalle alueelle ja toivon mukaan tyopaikatkin kävelymatkan sisään. Se sitten, että onko kerrostalolähio viihtyisä on minusta merkitykseton kysymys kun verrataan sitä vieriviereen rakennettuihin pikkutaloihin. Ainoa ero on, että pikkutalot eivät ole toistensa päällä, joten ulkoalueita saattaa jäädä jopa vähemmän kuin kunnolla suunnitellulla kerrostaloalueella! Hullua on myos, että täällä maaseudummallakin (Shepparton) rakennetaan tuon sateliittiesimerkin Craigieburnin tyyliin, vaikka ei nyt ehkä ihan niin tiheään. Lieko se sitten kunnon pihojen puute juurikin syynä, mutta minun havaintojeni mukaan lapset eivät juuri ulkosalla leiki edes täälläpäin. Meidän kakaramme ovat pihalle ja tiellä ja sen reunassa päivät pitkät, mutta naapurin muksuja ei juuri näy koko tiellä. Ja kyllä niilläkin niitä on, olen nähnyt kun heidät pakataan SUV:eihin ja kuskataan jonnekin harrastamaan ulkona oloa!

  4. Janne, ideaalista rakennuskulttuuria tuskin on olemassakaan🙂 Mutta sikäli kun miljoonakaupunkeja halutaan pitää järkevän kokoisina, kyllähän niihin kerrostalot väistämättä kuuluisivat olennaisena osana – täälläkin soisi että edes juna-asemien ympärille tulisi kerrostalokortteleita niin saataisiin julkinen liikenne optimoitua hiukan paremmin ja kenties levitettyä laajemmalle.

    Onhan se toisaalta niin että ihmiset haluavat sen pihan ja kyllä on todettava että tämä meidän mikroskooppinen tonttikin viihtyisyydessä kerrostalon voittaa.

    Lasten kuskaaminen harrastuksista toiseen autoilla sekä vähäinen ulkona vietetty aika meneekin jo eri aiheen piiriin ja lienee enemmän vanhemmista kiinni. Harvoin tapaa lapsia jotka luonnostaan eivät viihtyisi ulkona.

  5. Itse pidän viihtyisänä tätä täkäläistä mallia, joissa kaikilla on takapiha/patio. Mukava päästä (katoksen alle) ulos aurinkoisella ilmalla juomaan aamukahvit. PIhalle mahtuu myös ainakin ruukkukasveja, jos ei erityistä nurmikkoa tai kukkapenkkiä.

    Äkkiseltään ajatellen nuo ahtaat tontit ja korkea, umpinainen aitaaminen voivat vaikuttaa ahdistavilta, mutta kyseisenlaisessa mallissa asueena voin sanoa, että yllättävän mukavasti siinäkin sitä ulkoilman tuntua tulee, kun pihalla on jonkin verran vihreää, näkyy taivasta ja muiden talojen kattoja sieltä aidan yli. Ei itsellä ainakaan tule mikään klaustrofobinen olo. Ja juuri tuon yhdyskuntarakenteen tiiviyden kannalta fiksu menetelmä rakentaa tiheään.

    En itse mitenkään rakasta Suomessa tavallista uudisrakennustapaa, että pykätään pelto täyteen identtisiä talopakettitaloja ilman mitään istutuksia, maisemointia jne. Enemmän ahdistaa se liika ”avaruus ja aukeus” sellaisilla alueilla, kuin täkäläiset pienet tontit ja aitaaminen!


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: