Kirjoittanut sim | huhtikuu 3, 2012

Syksystä, kahvista + tilauskaava kahville

Tämän syksyn ensimmäinen kuukausi on takana ja se on mennyt pääosin täydellisessä säässä – päivälämpötilat ovat siinä +20-30C:n välillä ja sadepäiviä ei juuri ole ollut. Kun UV-indeksikään ei enää nouse päivällä ”kuin” kuuteen, on syksy erinomaista aikaa kaikenlaiselle ulkoilulle. Monien mielestä syksy onkin täällä paras vuodenaika. Viime viikonloppuna täälläkin siirryttiin talviaikaan, ja aikaero Suomeen on nyt 7h – kesäajan loppumisen myötä aurinko nousee jo puoli seitsemän maissa, mutta vastaavasti laskee jo kuuden jälkeen. Pimeimmillään kesäkuussa aurinko nousee puoli kahdeksan maissa ja laskee viiden jälkeen, joten ihan kamalasti tästä huonompaan ei enää mennäkään.

Sitten asiaan, nimittäin kahviin. Ennen Melbourneen muuttoa en juonut lainkaan kahvia. En vain kerta kaikkiaan voinut sietää suomalaista suodatinkahvia ja olisin oksentanut jos joskus olisi ollut pakko koko kupillinen juoda. Makuasia kenties, mutta minusta suomessa yleisimmin tarjolla oleva kahvi oli – ja on – kuvottavaa. Tänne tultua hoidin yleensä verkostoitumistapaamiset paikalliseen tapaan kahvin merkeissä, joten ensin ajattelin että on kai sitä opittava täällä jotenkin sietämään… yllätyinkin erittäin positiivisesti kun huomasin että kahvi täällä on aivan eri planeetalta.

On toki myös mahdollista että suomalaiseen kahviin tykästyneet / tottuneet eivät ollenkaan pidä täkäläisestä kahvista (mitään muutakaan selitystä en keksi sille että Suomi-talon kaupassa on tarjolla hyllykaupalla suomalaista suodatinkahvia…), mutta se menee SEP-kategoriaan (Somebody Else’s Problem).

99% täällä tarjoiltavasta kahvista on espresso-pohjaista ja suodatinkahvia ei juuri käytetä. Espressolaitteita on kaikkialla huoltoasemista autopesuihin ja tarjoaapa parturinikin aina hiustenleikkuun yhteydessä hyvät kahvit. Eri espressojuomia on monta; yleisin on latte, joka koostuu espressosta, maito- ja maitovaahtokerroksista. Normaalia espressoa kutsutaan täällä short black:iksi, kun taas long black on tuplaespresso pienen vesimäärän kera. Flat white taas on latte ilman maitovaahtoa. Lisäksi tarjolla voi olla cappuccinoja, machhiatoja jne, sekä erilaisia kylmiä/jääversioita yms. Joissakin kahviloissa on myös tarjolla chai lattea, jossa ei aavistuksen kahviin viittaavasta nimestään huolimatta yleensä ole lainkaan kahvia – kyseessä on maustettu tee maidolla.

Kahvia tilattaessa käytetään seuraavaa ”kaavaa”:

    [koko] [vahvuus] [soijaversio | vähärasvainen] kahvityyppi [with sokerien määrä] [takeaway | have here]

Kokoja on yleensä kaksi tai kolme, [small], medium/regular ja large. Jos haluaa kahvinsa vahvana, voi lisätä tilaukseen ”strong” – sitä heikompia ilmaisuja ei yleensä käytetä, vaikka joissain paikoissa on kyllä tarjolla viittäkin eri vahvuutta. Maidon sijaan esim. latteihin saa yleensä soijamaitoa, joka on toki mainittava erikseen lisäämällä ”soy” – jos taas haluaa vähärasvaisen maidon, lisätään ”skinny”. Kahvityyppi on luonnollisesti pakko ilmoittaa jostain tarjolla olevasta vaihtoehdosta. Sitten tulee sokerien määrä, joka ilmoitetaan joko vain numerona, esim. ”with one”, tai täydemmin mainitsemalla ”with one sugar” – myös puolikkaita sokeriannoksia voidaan käyttään. ”Yksi” sokeri on parin-kolmen gramman pussi valkoista tai raakasokeria. Yleensä jos sokerien määrää ei sano, se kysytään. Useimmissa paikoissa sokerin vaihtoehtona on myös makeutusaine, usein Equal, jota voi pyytää sanomalla ”with one Equal”. Viimeiseksi tulee, mikäli ko. paikassa relevanttia, maininta että tuleeko kahvi mukaan vai juodaanko se täällä. Bonuksena tulee vielä kahvin lämpötila; kahvi on totta kai joka tapauksessa kuumaa, mutta jotkut haluavat sen vielä kuumempana jolloin voi erikseen pyytää kahvinsa ”hot”:ina

Esimerkiksi oma väsyneen aamun tilaukseni on ”medium strong latte with one, takeaway”, joka tarkoittaa keskikokoista vahvaa lattea yhdellä sokerilla.

Tyypillinen kahvin hinta on $3.50, +/- $0.50 koosta ja kahvilasta riippuen; alle kolme euroa tämänhetkisellä vaihtokurssilla. Useimmissa paikoissa eri kahvityypit maksavat saman verran ja ainoastaan koko vaikuttaa hintaan.

Lähestulkoon jokaisessa kahvilassa on oma kanta-asiakaskortti. Perinteisesti ne ovat tällaisia tavallisia pahviläpysköjä joilla sitten saa yleensä joka kahdeksannen tai kymmenennen kahvin ilmaiseksi:

Viime aikoina kahviloissa on kuitenkin alkanut yleistymään vaihtoehtoinen tapa tehdä tämä matkapuhelimella. eCoffeeCard-applikaatio on saatavilla iOS, Android ja Blackberry-laitteille:

Tämä toimii niin että kahvilassa käydessään tällä applikaatiolla otetaan kuva tuosta kahvilassa esillä olevasta QR-koodista ja kerätään siten ”leimoja/reikiä”. Vaikka erilaisista läpysköistä eroon pääsy houkutteleekin, olen kokenut toistaiseksi kätevämmäksi ja nopeammaksi käyttää perinteisiä pahviläpysköitä kuin tätä systeemiä. Kenenkään muunkaan en ole nähnyt tätä käyttävän, joten nähtäväksi jää miten pitkäikäiseksi systeemi muodostuu..


Responses

  1. Mielenkiintoista. Itsekään en voi sietää suomalaista kahvia. Täytyypi piipahtaa paikallisissa kuppiloissa jos suunniteltu loppukesän matka Melbourneen onnistuu.

  2. Hei! Kiitos taas blogistasi.🙂 voisitko joskus kirjoitella juhlapyhistä. Miten eroavat Suomeen jne?

  3. Niin allekirjoitan joka sanan sekä täkäläisestä että suomalaisesta kahvista! Olen iloisella yllätyksellä pannut merkille, että täällä voi huoleti juoda sekä kahvila- että pikakahvia (Mocconaa, ei Nescafea huom) ilman, että koskaan närästää. Toisin kuin Suomen suodatinmyrkyt. Täällä ei taatusti k_u_k_a_a_n koskisi siihen pannussa puoli päivää haudutettuun palaneelta maistuvaan tervaan, jota Suomessa ihan yleisesti myydään jopa kahviloissa, ei pelkästään huoltoasemilla. Sori nyt suomalaisen kahvin ystävät, mutta ei mene se kitkerä liemi enää alas. Kun on tottunut käytäntöön, että kahvi tehdään aina tilauksesta, ei valmiiksi tiputettu nyt vaan enää toimi.

  4. Aaah, Mellun kahvilat! Ihan totta, ei voi verrata Suomen suodatinkahviin! Mitäs muuta sieltä Suomi-kaupasta nykyään saa, kun en ole melkein pariin vuoteen käynyt (valikoima ei oikein sytyttänyt)?

  5. Kiitoksia kommenteista!

    Annika, juhlapyhistä ja niihin liittyvistä lomista on jo pitkään ollut ajatuksena raapustaa jotain, en vain ole vielä ehtinyt tarttua aiheeseen.. tulossa on anyway joskus!

    Anna, hyvä kysymys, enpä minäkään sieltä ole mitään ostanut kuin ehkä kerran😉 Viimeksi kun tiloissa muuten kävin niin hyllyjä dominoivat ne kahvipaketit. Joitakin karkkeja, ruisjauhoja ja näkkileipiä siellä nyt ainakin on. Ei siis mitään kovin kummallista.

  6. Palasin juuri Wellingtonista ja yksi suuri huolen aihe mulla oli kuinka pärjäisin ilman flat whitea. Kotona asia on hoidossa kun voi käyttää omaa mutteripannua, mutta töissä on tarjolla vaan tuota kammottavaa suodatinkahvia. Ja kahviloissakin yleensä vaan tarjolla sitä tai sitten jostain automaatista tulevaa ”erikoiskahvia” kovaan hintaan. Todella ikävä asiansa osaavia baristoja!


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: