Kirjoittanut sim | syyskuu 6, 2012

Lapsen koulun aloitus Australiassa, osa 1: koulun valinta

Päivitys: tuoreempi postaus kouluista löytyy täältä.

Vanhin lapsemme on aloittamassa täällä koulun ensi vuonna, joten tänä vuonna tuli eteen päättää että mihinkäs kouluun tytär oikein pitäisi laittaa. Kouluvuosi alkaa täällä tammikuun lopussa ja koulu aloitetaan 5-vuotiaana. Kun asiaa alkoi selvittämään, kävi ilmi että tässä(kin) asiassa joutuu tekemään paljon taustatyötä ennen kuin päätöksen voi edes puoli-informoidun oloisesti tehdä – vähän niinkuin synnytyksen kanssa mistä aikaisemmin kirjoitin, vaihtoehtoja kun on monta.

Ehkä suurin valinta on yksityinen vs julkinen koulu. Asumme alueella jossa on paljon maineikkaita yksityiskouluja, mutta sekä taloudellisista että periaatteellisista syistä (vierastamme yksityistä mallia koulutukselle) emme niitä sen suuremmin edes harkinneet. Lukuvuosimaksut yksityisissä kouluissa vaihtelevat väliltä $5,000-$25,000/vuosi, joten halpaa lystiä se ei todellakaan ole; yksityiset koulut saavat lisäksi valtion tukea, joten huomattavasti paremman rahoitustilanteensa ansiosta ulkoiset puitteet ovat usein yksityisissä kouluissa paljonkin hulppeammat; on koulujen omia uimahalleja ja vaikka mitä. Sen tärkeimmän, eli opetuksen tason, erot jäävätkin sitten merkittävästi pienemmiksi tai olemattomiksi. Alueelliset ja koulukohtaiset erot eri koulujen, niin yksityisten kuin julkistenkin, välillä ovat kuitenkin suuria joten taustatutkimus on aiheellista.

Yksi ensimmäisistä kohteista mistä kouluihin kannattaa alkaa tutustua on valtion MySchool-sivusto osoitteessa http://www.myschool.edu.au/; tällä sivustolla on runsaasti tietoa ja vertailudataa sekä yksityisistä että julkisista kouluista; niin keskimääräiset koepistemäärät kuin mielenkiintoista tietoa mm. vanhempien sosio-ekonomisesta taustasta, ei-englanninkielisten osuuksista, poissaoloista yms yms.

Onneksi alueellamme on myös monta hyvää julkista koulua, joten lähdimme tekemään vertailua muutamasta lähimmästä. Eräs piirre mikä tuli pian eteen on että osa kouluista – usein ne suosituimmat – ovat ns. zoned, eli ottavat oppilaita vain tietyltä maantieteelliseltä tarkasti rajatulta alueelta. Jotkut pitävät alueestaan hyvin tiukasti kiinni, jotkut löyhemmin ja joillain ala-asteilla aluerajausta ei ole lainkaan. Eipä tullut mieleen asuntoa muutama vuosi sitten vuokratessa että pitäisi katsoa minkä koulun alueelle paikka kuuluu..

Kävi lisäksi ilmi että satumme asumaan pienellä ”harmaalla” vyöhykkeellä joka ei kuulu minkään lähikoulun vyöhykkeeseen! (”That area is tricky”, sanoi eräs opettaja) Ensipelästyksen jälkeen tämä ei kuitenkaan osoittautunut huonoksi asiaksi, vaan helpotukseksemme päinvastoin – käytännössä kun kaikki ympärillä olevat koulut, myös eri kaupungin puolella olevat, ottavat tästä ”harmaan alueen” asukkaista vastaan oppilaita. Missään keskitetysti näitä alueita ei ole tarjolla, joten kunkin koulun aluekarttaa ja sitä pidetäänkö siitä miten tiukasti kiinni pitää kysellä kultakin koululta (tai niiden nettisivuilta).

Seuraavaksi edessä oli tehdä koulukierros mielenkiintoisimpiin kouluihin – kierroksia kouluihin järjestetään koulusta muutamallakin eri tavalla; on yksityiskierroksia joista voi sopia koulun kanssa ja mennä tiettynä päivänä katsomaan, tiettyinä päivinä järjesttäviä yleisiä kierroksia sekä sitten isompia tapahtumia avoimien ovien päivän merkeissä. Tunnin-pari kestävän kierroksen veti yleensä rehtori tai apulaisrehtori ja siinä näki koulun kaikki tilat, ensimmäisiin luokkiin keskittyen. Kierrokset olivat yleensä normaaliin kouluaikaan ja luokkiinkin pääsi piipahtamaan – kaikki tuntuivat olevan tähän tottuneita, ja eräänkin ekaluokkalaisen tytön ”show & tell”-esitys jatkui ilmeenkään värähtämättä vaikka luokkaan yhtäkkiä pelmahti puolen tusinaa aikuista – vaikuttavaa! Tavalla tai toisella kävimme paikan päällä tutustumassa neljään eri kouluun.

Eräs asia mikä pisti silmään että taannoisesta globaalista talouskriisistä on ollut kouluille täällä paljon iloa. Australian hallitus stimuloi kriisin aikaan taloutta mm. antamalla rahaa miljardeittain koulujen korjaamiseen/rakentamiseen; Nation Building – Economic Stimulus Plan:in education-osuudessa investoitiin koulurakennusten korjaukseen ja uusien rakentamiseen neljän vuoden aikana yli 16 miljardia dollaria. Valtaosa yli 24,000:sta projektista on nyt valmiita, ja lähes jokaisella koululla olikin ainakin yksi uusi hieno näillä rahoilla rakennettu rakennus. Tiloissa ei yleisesti ottaen muutenkaan ollut mitään valittamista, vaan kaikki koulut joita kävimme katsomassa olivat omalla tavallaan sympaattisen oloisia, siistejä ja mukavia.

Alla kuvassa erään katsomamme koulun piha-aluetta; pihat olivat yleensä aika isoja ja hyvin varusteltuja leikkipisteineen, puutarhoineen yms.

Näin ennen koulun alkua eroina suomalaiseen kouluun – tai sanotaanko siihen malliin minkä itse kävin vuosikymmeniä sitten, enhän tiedä juuri mitään nykysysteemistä – voisi mainita ainakin:

  • Kouluruokailua ei ole. Kouluissa on usein kanttiina joka on auki ehkä parina päivänä viikossa josta jotain ruokaa saa ostaa, mutta yleensä sekin on linjalla pizzaa / ranskalaisia / leipiä. Lounas siis pitää pakata itse pikku oppilaan mukaan ja se sitten syödään lounastauolla; mitään ruokaloita ei kouluissa myöskään ole, vaan lounas syödään useimmiten ulkona olevilla penkeillä tms.
  • Liikuntasali ei kuulu mitenkään joka koulun vakiovarustukseen, ja sisäliikuntaa näytetään muutenkin harrastettavan melko vähän. Ulkoliikuntaa sen sijaan on sitten senkin edestä, ja onhan tämä ilmaston huomioon ottaen ihan ymmärrettävää.
  • Avotilat – lähes kaikissa kouluissa mitä kävimme katsomassa etenkin ensimmäiset luokat opetetaan hyvin avoimessa ja joustavassa tilassa – missään ei ollut siistejä pulpettirivistöjä kuin ennen vanhaan vaan erilaisia aktiviteettisaarekkeita. Tekniikka on myös selvästi kehittinyt sitten omien koulupäivien; joka paikasta löytyy interaktiiviset whiteboardit ja iPadeja & tietokoneitakin käytetään ehkä enemmän kuin itse välittäisin..
  • Kielten opiskelu; täällä alkaa vieraan kielen opiskelu heti ensimmäiseltä luokalta alkaen ja vaihtoehtoja ei yleensä kielen valinnan suhteen ole – yhdessä koulussa opetetaan yleensä vain yhtä vierasta kieltä. Yleisin vieras kieli on kiina. Myös japania ja italiaa löytyy, mutta missään emme törmänneet esim. espanjaan tai ranskaan. Äkkiseltään kiina voi kuulostaa oudolta valinnalta, mutta oikeastihan se on täysin loogista – Kiina on Australian yksi merkittävimmistä kauppakumppaneista ja tulevaisuudessa tekemisissä kiinalaisten kanssa ollaan yhä enemmän. Lisäksi kun muut vahvat kumppanit kuten Yhdysvallat ja Englanti puhuvat jo samaa kieltä niin niiden kanssa on helppo jutella muutenkin😉 Soisin itse asiassa että Suomessakin panostettaisiin enemmän oikeasti tulevaisuudessa tärkeisiin kieliin esim. sen ainaisen ruotsin sijaan..
  • Koulupuku; täällä on yleensä kouluissa käytössä koulupuvut. Puvut (niinkuin julkisella puolella melkein kaiken muunkin kirjoista alkaen) joutuu kustantamaan itse, mutta mielestäni koulupukujärjestelmä on erittäin hyvä – ei ainakaan tule lapsilla mitään vertailua merkkivaatteista, muodista tms.
  • Kestävä kehitys (”sustainability”) oli esillä vahvasti joka koulussa, ja monessa oli katolla aurinkopaneelitkin joiden tuottoa oppilaatkin sitten seurasivat. Myös kasvipuutarha oli monessa koulussa niin että oppilaat pääsevät kasvattamaan vihanneksia ja hedelmiä – ja laittamaan niistä sitten itse ruokaa. Loistava idea, joka ei tietysti ole kovin helposti Suomeen sovellettavissa pitkän kasvukaudelle sijoittuvan kesäloman takia.
  • Vessoihin ei mitenkään automaattisesti pääse sisäkautta; joissakin kouluissa vessoihin mentiin välillä ulkokautta
  • Orientointi; käsittääkseni Suomessa ei juuri koulussa käydä ehkä yhtä päivää lukuunottamatta sen kummemmin tutustumassa ennen koulun alkua. Täällä alkavat marraskuusta orientointipäivät, joita on parin kuukauden aikana useampi – oppilaat saavat näin hyvin pehmeän alun koululle, ja koulu on paikkana tuttu kun siellä itse opetus alkaa. Lisäksi ensimmäisen termin ajan (termejä on vuodessa neljä) on eskarilaisilla koulussa usein lyhennetty, 4-päiväinen viikko.

Osaa 2 voidaan odottaa sitten joskus ensi vuoden puolella kunhan varsinaisesta koulunkäynnistä on jotain kerrottavaa.


Responses

  1. Mielenkiintoista kuultavaa! Taitavat olla ainakin ala-asteella käytännönläheisempiä ja viihtyisempiä kuin Suomen ala-asteet, varsinkin puutarhat ja piha-alueet. Kiva siellä on varmasti koulua aloitella. Tuntuu vain ikävältä, että jo 5-vuotiaana on hypättävä tähän ”junaan”, jonka loppupäätä ei näy! Vuosi lisää leikkiaikaa Suomen oloissa on mielestäni parempi ratkaisu. Kaikki tehostuu ja kiiruhtaa nopeammin, mihin tässä maailmassa lienee kiire? Muuten täällä Steiner-koulut ovat ihan omaa luokkaansa. jos nyt panisin teitä kouluun, voisin panna juuri sinne. Erittäin yksilökeskeistä oppimista, luonto, harrastukset ja musiikki luontevasti mukana(jokaisella joku soitin), tietotekniikkaa vähemmän, kulttuuria ja luovuutta enemmän. Kun seuraan Suvin lasten koulunkäyntiä, suorastaan ihailen sitä monipuolisuutta!Nytkin Ronja on luokkansa kanssa Lapin vaellusta harjoittelemassa (6km päivässä), välillä on ratsastusleirejä, omaa luovaa teatteria, kasvien ja eläinten tutkimista, havainto-opetusta mitä moninaisimmissa asioissa. Koulu kestää 1vuoden peruskoulua kauemmin. Suosittelen, jos asettuisitte asumaan Treelle tai Hkiin!
    Muuten edelleen kuulostaa ja tuntuu siltä, että elätte siellä sellaisissa idyllisisssä lomatunnelmissa: säät suosivat, laine lyö rantaan, grillataan ja käydään kahviloissa ja vapaa-ajalla vähän eläintarhassa jne. Onko siellä arkea ollenkaan?:)Meidän ulkomaan oleskelumme ovat olleet paljolti samanlaisia. niin kauan kuin uutta ihmeteltävää löytyy, olo on jopa juhlava. Kaikki kokemukset talteen! Nyt kun olemme palanneet neljän ulkomaan talven jälkeen odottamaan varuillamme kotimaan hyytävää kylmyyttä, on vähän sekava mieliala: toisaalta kotiinpaluun tuntu, oman kodin ja kaiken muun toimivuuden helppous, toisaaltamieli sinne Atlantin aaltoja ihailemaan ja lämpöä tunnistelemaan. Jos elämää ja terveyttä riittäisi, mikä olisi surffaillessa lasten luona. Vielä olisi kaakkois-ja luoteisaustralia näkemättä ja se keskustan kivi tietysti! Tänään eräs aussiystävä Brisbanesta soitti maratopuhelun tänne; yhteydet jossain määrin jatkuvat.
    Sen hyvän kirjailijan ja terapeutin Ronald Groutcherin haluaisin saada Suomeen sieltä Melbournesta tai käydä tapaamassa kuin joulupukkia! Päivittäin luemme hänen kirjojaan. Siinä on pappi ja ihminen, joka uskaltaa ajatella omilla aivoillaan ja löytää uutta ajateltavaa vanhoista totuuksista. Eipä muuta tällä erää. love mom

  2. Hei,
    Olemme muuttamassa alkuvuodesta Sydneyyn vuodeksi ja siitä sitten melbourneen. Koulu asiat kiinnostaa kovasti, kun vanhin lapsemme menee siellä suoraan kouluun. Hän on nyt eskarissa Suomessa. Minkälaisesta koulu on tuntunut? Onko opetuksen taso ok?
    Meillä lapsi siis aloittaa koulun kieli ja lukutaidottomana..

    • Kiitos kommentista! On aika vaikea lyhyesti vastata kysymykseen minkälaiselta koulu on tuntunut🙂 Ensinnäkin yksityiskoulut ovat täällä suhteellisen yleisiä, vaikka suurin osa käykin erityisesti ”ala-asteen” (eli primary school, luokat prep-6) julkisissa kouluissa. Yksityiskoulut ovat pääsääntöisesti kalliita, tarjoavat hienot puitteet ja paljon harrastusmahdollisuuksia, mutta eivät tutkimusten mukaan vaikuta lasten akateemiseen tai työelämässä pärjäämiseen mitään.

      Koulujen akateeminen taso vaihtelee aikalailla – hyvä sivusto tutustua tuloksiin ja koulun profiileihin on http://www.myschool.edu.au/, mutta oikeasti kannattaa kiertää muutama oman asuinalueen koulu ja valita se mikä tuntuu parhaalta. Suurin osa kouluista on varsin tottuneita ”kielipuolisiin” oppilaisiin, maahanmuuttajia kun on niin paljon. Tutustumiskäynneillä kannattaa toki kysellä mikä minkäkin koulun käytäntö kielen opetuksen suhteen on – joissain voi saada extraopetusta alkuun.

      Pääsääntöisesti olemme olleet kouluihin (muuton myötä vaihtui koulukin pari vuotta sitten) erittäin tyytyväisiä, eikä tasossa ole mitään valitettavaa. Tosin ”taso”-käsitys on hiukan muuttunut, eikä niinkään pyöri pelkästään akateemisessa tasossa – vaikea sanoa mikä on tilanne Suomessa nykyään, mutta täällä koulu keskittyy ehkä enemmän sosiaalisiin ja muihin ”pehmeisiin” taitoihin ja elämään yleensä kuin pelkästään kvantitatiivisesti mitattavissa oleviin tietoihin.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: