Kirjoittanut sim | lokakuu 5, 2012

Vaarallinen arki – aina jossain muualla

Kun muuttaa toiseen maahan, jää jokapäiväinen kontaktipinta edellisestä asuinpaikasta väistämättä ohueksi. Kriittisesti siitä jää puuttumaan arkiset omat kokemukset – kun tilanteen jäsentäminen jääkin sitten etäyhteydenpidon ja mikä pahinta, median, varaan, alkaa vanha kotipaikkakunta lähes väistämättä tuntumaan kovin vaaralliselta tai muuten epämiellyttävältä. Näin muutaman vuoden jälkeen Suomen yhteiskunta esittäytyy median välityksellä lakkoilevana, irtisanomisherkkänä, monella tapaa ”kylmänä”, vaarallisena sekä paikoin vain yleisesti epämiellyttävänä – vaikka toki sen tietää että asia ei ole aivan näin yksioikoista.

Totta kai huonoja ja järkyttäviäkin uutisia kuulee joka paikasta, myös sieltä missä sattuu asumaan – mutta kotipaikkakunnaltaan nämä huonot uutiset on paljon helpompi rationalisoida ajatuksista pois. Sitä kovin helposti alkaa selitellä itselleen tyyliin ”Tuo nyt sattui tuolla asuinalueella, se nyt on huono paikka muutenkin”, tai ”Se varmasti oli joku rikollisten välienselvittely” tai jotain muuta yhtä pätevää. Kuten kaikissa isoissa kaupungeissa, Melbournen keskusta ja tietyt bilealueet ovat rauhattomia baarien sulkeutumisaikaan ja öiseen aikaan ei välttämättä ole aina joka puolella miellyttävä liikkua – mutta mutu-tuntumalla mitattuna Melbourne on kuitenkin hyvin turvallinen kaupunki.

Mutta miten on oikeasti? On siis aika tehdä hiukan objektiivisempaa vertailua rikosluvuista, vaikka luvut eivät tietysti eri kirjaamiskäytännöistä johtuen välttämättä aina olekaan vertailukelpoisia. Kuten aiemminkin, vertailen Suomea ja Victorian osavaltiota koska ne ovat – niin väestöltään kuin pinta-alaltaankin – kohtalaisen vertailukelpoisia. Allaolevat luvut on otettu Victoria Police:n raportista ”Crime Statistics 2010/2011” sekä Tilastokeskuksen ”Poliisin tietoon tullut rikollisuus” vuoden 2011 tilastoista ja luvuista. Vaikka Suomen ja Victorian väestömäärät ovat lähellä toisiaan, ilmoitan luvut silti per 100,000 asukasta-muodossa ja jotta eri suuruusluokan rikokset mahtuvat samaan graafiin, on kuvaaja logaritminen.

Kuvaajan logaritminen asteikko voi hieman hämätä; esimerkiksi poliisille ilmoitettuja raiskauksia oli Victoriassa melkein tuplasti (1,826kpl, 32.59kpl/100k asukasta/vuosi) Suomeen (989kpl, 18.36kpl/100k asukasta/vuosi) verrattuna vaikka kuvaajassa ero voi näyttää pieneltä. Tämä oli mielestäni aavistuksen yllättävä tilasto – ja yhtälailla toiseen suuntaan oli yllätys että Suomessa huumausainerikoksia olisi enemmän.. No, sitähän sanotaan että vale, emävale ja tilasto, joten kaikkiin tietoihin kuuluu suhtautua terveellä varauksellisuudella. Lisäksi kirjaustavoissa voi olla eroja. Joka tapauksessa voidaan sanoa että rikollisuus on Suomessa ja Victoriassa samassa suhteellisessa suuruusluokassa – eli oikeasti kansainvälisessä vertailussa aika matalaa, vaikka turvallisempia paikkojakin löytyy.

Pari viikkoa sitten Melbournea järisytti Jill Meagher:n tapaus; yöllä baarista keskustan pohjoispuolella Brunswickissa kotiin kävellessään tämä nuori nainen kaapattiin ja murhattiin. Tästä järkyttävästä tapauksesta nousi kuitenkin jotain positiivistakin, joka näyttäytyi yhteisön valtavana tukena ja suruna – allaoleva kuva ’muistomarssilta’. On hyvä huomata että kun jotain järkyttävää tapahtuu, siihen ei suhtauduta välinpitämättömästi tai vain pienen lähipiirin tapahtumaa surren. Ehkä kyse on vain surutyön erilaisuudesta, mutta milloin Suomessa on kokoontunut näin suuri joukko ihmisiä kunnioittamaan/muistamaan minkään rikoksen uhria?


Jill Meagherin muistomarssi Brunswickissa. Kuva: The Australian


Responses

  1. Tosi kiinnostava postaus ja hyvä idea vertailla turvallisuutta tilastojen valossa.

    Minusta ei ole ihan väärä tulkinta, että Suomi on muuttunut kylmemmäksi ja kovemmaksi viime vuosien mittaan, itse puolen vuoden välein visiteeranneena huomasin kyllä asenteiden koventumista mm. maahanmuuttajia kohtaan, sekä talousarvojen entistä kovempaa jylläämistä (ei saa kuluttaa liikaa aikaa opintoihin, ei saa olla vuorotteluvapaalla, ei saa jäädä varhaiseläkkeelle, ei saa downshiftata, koska sitten ei talous kasva ja kaikki joudutaan takaisin kivikaudelle ja maakuoppiin asumaan).

    Minusta näyttää, että Aussilassa suhtaudutaan yleisesti rikollisuuteen torjuvammin siis sikäli, että ei olla aina selittelemässä rikoksia tekijän vaikealla lapsuudella, huumetaustalla, vaikeilla olosuhteilla jne. Tuntuu, että Suomessa usein hyssytellään rajujakin rikoksia (mm. vetoamalla tekijän ihmisoikeuksiin ja oikeuteen saada puolueeton oikeudenkäynti).

    Tällaisia näyttäviä tuen osoituksia uhreille ei ole, koska a) ei haluta häiritä omaisia millään teatraalisella ja b) on se nyt vähän liian radikaalia ja anarkistista mennä kadulle minkäänlaisiin mielenosoituksiin tai tukimarsseille. Mutta upeaa nähdä, että melkein koko Melbourne seisoo noin vankasti Meagherin lähipiirin tukena, karmea kohtalo oli.

  2. Ai juu en varmaan osaa lukea tuota diagrammiasi oikein, mutta miten voi olla, että yli 100 henkeä 100 asukasta kohden pahoinpidellään vuosittain…? Ja myös 18-32 raiskausta per 100 henkeä kuulostaa tolkuttomalle määrälle, sehän olisi 18-32% väestöstä raiskauksen uhrina vuosittain…?
    Äh eikäku, tossahan taitaa lukea 100k eli 100 000:tta asukasta kohden? Kannattaa jatkossa laittaa luvut selkeästi näkyviin humanistilukijoita varten!

    • Kiitos Anu kommenteista!

      Ja juu, luvut ovat per 100,000 asukasta per vuosi.. ja onhan se tuossa edeltävässä tekstissäkin mainittu, eikö?😉


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: