Kirjoittanut sim | joulukuu 27, 2013

Muuttamisen iloja ja harmeja

Muuttaminen on aina ns. PITA. Tämän pääsimme kokemaan taas kun muutimme uudelle asuinalueella vuokralle, jotta a) olisimme lähempänä toivottavasti ensi vuonna tapahtuvaa rakentamista ja b) että lapset eivät joutuisi vaihtamaan kouluja kesken lukuvuoden. Vaikka muuttoetäisyys oli tällä kertaa 15,000km:n sijaan vain noin 30km eri puolelle kaupunkia, joutuu sitä taas opettelemaan ja löytämään monet asiat uudestaan – mitkä paikalliset kaupat ja palvelut ovat hyviä ja mistä löytää mitäkin parhaista ulkoilumaastoista lähtien.

Itse muutossa eräs valitettavan yleinen harmi Australiassa ovat ylitarkat vuokraisännät/emännät/agentit jotka nipottavat asunnon kunnosta vaatien milloin mitäkin siivoamiseen liittyvää pantaten panttia – pantti on yleensä noin kuukauden vuokran suuruinen summa mikä maksetaan asuntoa vuokratessa ja jos kaikki on hyvin, saadaan takaisin vuokrauksen päättyessä. Lain mukaan ”wear and tear” eli normaali asunnon kuluminen ei tietenkään oikeuta panttia pidättämään, mutta usein niin tunnutaan silti yritettävän. Lisäksi on normaalia – ja laillista – vaatia että kokolattiamatot puhdistetaan ”ammattimaisesti” (avaimia palautettaessa tarvitaan tästä kuitti), joten reilu satanen uppoaa siihenkin.

Meillä ei yli neljän vuoden vuokrallaolon aikana ollut juuri mitään ongelmia agentin kanssa, mikä lienee harvinaista. Kaikki rikki menneet jutut tultiin korjaamaan mukisematta ja nopeasti ja asuntokin oli – kunhan odotukset olivat asianmukaisesti resetoitu, kts tämä postaus – oikeastaan aika hyvä. Pidimme myös asunnon erittäin siistinä ja saimmekin aina kehuja siitä välitarkastuksissa (joita on 6-12kk:n välein). Irtisanottuamme paikan päästimme avuliaasti kaksi kertaa viikossa potentiaaliset asunnonkatsojat sitä katsomaan jne, joten oletin että luovutuskin sujuisi ilman ongelmia.

No eipä ihan sujunut; pihan laitoimme viimeisen päälle kuntoon ennen muuttoa, ja muuton jälkeen vietimme vuorokauden kämppää puunaten niin siistiksi että joka pinnalta olisi voinut syödä. Silti avainten palautusten jälkeen tuli valitusta että seinissä on liikaa jälkiä ja liesituulettimessa rasvaa. Niinpä vielä jouluaattona kävin aamulla pari tuntia hinkkaamassa seinistä jälkiä pois tällä mönjällä. Sillä kun tarpeeksi kauan hankaa niin saa kyllä yllättävän hyvin seinistä pois jälkiä. Aivan kaikkia ei kuitenkaan saa, ja jos hinkkaamista jatkaa yhtään liian pitkään niin seuraavaksi lähtee maali, joka ei liene toivottavaa sekään.. Nyt asian pitäisi olla kunnossa, mutta uskonpa sen kun näen takuurahat tilillä.

Vuokrasopimuksien solmimisesta muuten vielä sen verran että ylivoimaisesti yleisin tapa Melbournessa on sopia vuokrasopimus alkuun 6-12kk:ksi, yleensä vuodeksi. Sen ajan sisällä sopimuksesta ei pääse helposti eroon kumpikaan osapuoli. Vuokrauksesta löytyy hyvää lisäinformaatiota Consumer Affairsin sivuilta. Ensimmäisen, esim 12kk:n, jakson jälkeen on vähän vuokranantajasta kiinni mitä tapahtuu – monet haluavat aina uusia 12kk:n sopimuksen, mutta vuokralaiselle on yleensä parempi että sopimus muuttuu automaattisesti (niinkuin se tekee ellei muuta sovita) ns. periodical-vuokrasopimukseksi. Mikäli mitään erityisiä ongelmia ei ole ollut, eivät vuokranantajat yleensä hyviä vuokralaisia sen takia irtisano että he eivät suostu uusimaan 12kk:n sopimusta – siitä kannattaa siis vähän pistää vastaan jos moista yritetään eikä ole aivan varma että itse haluaa sitoutua taas vuodeksi. Etuna tässä toki on että vuokraakaan ei voida sen vuoden aikana korottaa, joten tietynlainen varmuus on molemmilla osapuolilla.

Periodical-sopimuksissa vuokralaisella on Victoriassa 28pv:n irtisanomisaika ja vuokranantajan taholta irtisanomisaika on tilanteesta riippuen tyypillisesti 60-120pv. Vuokraa voidaan korottaa 6kk:n välein – joskin tällä hetkellä Melbournessa on hyvin tarjolla vuokra-asuntoja (ns. vacancy rate on 3%) ja vuokrissa ei kategorisesti ottaen ole kauheita nousupaineita. Aluekohtaisia eroja toki on.

Sitten on vielä se itse muuttaminen; hoidimme muuton puoliksi itse eli pakkasimme tavarat laatikoihin (kätevä paikka muovisten pinottavien muuttolaatikoiden vuokraukseen on muuten EcoMove) ja muuttomiehet hoitivat loput. Meinasin ensin että käytän hyvän maineen omaavaa Man with a Van-palvelua mutta hepä kertoivat että tavaramme eivät varmaan mahdu heidän rekkoihinsa, vaan kannattaa etsiä joku toinen firma jolla on ”6 ton trucks”. No useammat kaverit suosittelivat lafkaa nimeltä LK Movers joilla oli 7.5 tonnin rekkoja, joten niillä mentäisiin. Näiden mies tai pari + rekka-palvelujen (joita muuten on vaikka miten monta) hinnat muuten liikkuvat siinä $90-140/tunti/2 miestä + rekka tienoilla. Jotkut laskuttavat ajan asunnon ovelle saapumisesta uudesta osoitteesta lähtemiseen (hyvä), toiset varikolta varikolle (ei hyvä). Joillain vakuutus kuuluu hintaan, toisilla ei – jos ei kuulu ja sellaisen haluaa, muuttovakuutus maksaa helposti $200-$500 tavaran arvosta riippuen. Joillain firmoilla on vielä otsaa laskuttaa muita kuluja, kuten polttoainelisiä – kas kun ei ylikiloista tai ikkunapaikasta..

Tuli muuttopäivä ja muuttajatkin saapuivat sovitusti. Homma sujui hyvin – kunnes kävi selväksi että tästä ei yhdellä rekalla selvittäisi (jossa kohtaa rikkoontui illuusiomme minimalisteina olemisesta). No, firmalta tuli vielä iso pakettiauto lisäksi myöhään illalla ja pari miestä tulivat loppujen tavaroiden kanssa toisella autolla. Kaverit olivat kohtalaisen tehokkaita ja huolellisia (mitään ei mennyt rikki tai edes naarmuuntunut) mutta lompakko keveni reippaasti suunniteltua enemmän.. Oma vika tietysti, mitäs on niin paljon tavaraa:/

Osoitteenmuutokset ovat normaali riesa muuttaessa nekin; AusPostilla on kätevän kuuloinen palvelu missä he ilmoittavat uuden osoitteen muille organisaatioille, Suomessa vastaavasti toimivan systeemin tapaan. Ainoa ongelma tässä on että palveluun piiriin kuuluvat organisaatiot kattoivat esimerkiksi omasta 35 organisaation listasta tasan nolla paikkaa. Että teoriassa hyvä juttu, käytännössä melkolailla hyödytön. Postin uudelleenohjaus muuten on maksullista, esim. 3kk kustantaa $32.60.

On muuttamisesta toki iloakin. Eräs seikka on hiukan pidentynyt työmatka; tätä oudolta kuulostavaa positiivista seikkaa on syytä havainnollistaa. Aiemmasta asunnosta minulla oli nimittäin lyhyt 10min kävelymatka juna-asemalle (josta sitten kuljin junalla töihin). Kävelyreitti tosin ei ollut kaikkein miellyttävimmästä päästä, vaan kulki suurimman osan matkasta aivan 8-kaistaisen valtatien vieressä, tähän tapaan:

commute-old

Siinä ruuhkan vieressä käyskennellessä ilma ei aina ollut ihan siitä raittiimmasta päästä.. Uudesta paikasta juna keskustaan kulkee muutaman minuutin pidempään, ja kävelyaika asemallekin tuplaantui 20min:iin. Kävely-ympäristö sen sijaan parani noin 100-kertaisesti – mikäs näissä maisemissa nimittäin on talsia aamuisin (Kookaburrien ja papukaijojen säestäessä) ja iltapäivisin vähän pidempäänkin:

commute-new

Vanhan ja uuden lähiömme erot havainnollistavat hyvin sitä faktaa että Melbournen sadat lähiöt voivat olla keskenään todella erilaisia. Kaikkia eivät kaikki tietenkään tunne (eivätkä kaikki olekaan mitenkään erikoisia hyvässä tai pahassakaan), mutta jostain syystä sekä vanha että uusi alueemme ovat lukeutuneet niihin ”kaikkien” tuntemiin. Edellinen asuinalueemme oli Melbournen kalleimpiin lukeutuvan Brightonin kyljessä, jonka asennetta – tietysti kärjistetysti – kuvastaa tämä mainos:

20131227-220106.jpg

Samaan hengenvetoon on kuitenkin todettava että pidimme alueesta valtavasti ja jos meillä olisi ollut pari miljoonaa dollaria ylimääräistä, olisimme varmasti jääneet sinne. Ei valitettavasti ollut. Nykyinen alue sen sijaan on tunnettu hyvin ympäristötietoisena alueena. Paikan fiilistä kenties kuvastaa hyvin tämä pääkadun varteen istutettu uusi yhteisöpuutarha josta saa ohi kulkiessaan vaikka poimia mansikoita:

20131227-220256.jpg

Vanhalle alueelle jäävät monet ystävät ja hyvänpäiväntutut – ja vaikka ollaankin samassa kaupungissa, muuttuu tuttavapiiri tunnin ajallisen välimatkan ansiosta väistämättä. Miinuspuolelle muutossa jää tällä kertaa myös rannan karkaaminen kauemmaksi – enää ei viidessä minuutissa huraista hiekkarannalle illaksi. Toisaalta viidessä minuutissa voi hurauttaa viinitilalle ja metsään pääsee lähes kotiovelta, joten puolensa kullakin.

Ja se on sentään jo todistettu että uudelta alueelta saa hyvää kahvia, joten se puoli on onneksi kunnossa😉


Responses

  1. Onnea uuteen tupaan ja oman rakentamiseen! Ja kiitos Sugar Soap vinkistä, meillä samat touhut täällä Canberrassa. Muuttomatka tällä erää noin 3100km linnuntietä. Meidän perhe päätti lähteä tutustumaan länsirannikolle ja uusi koti löytynee, toivottavasti pian, Perthistä.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: