Kirjoittanut sim | lokakuu 30, 2014

”Ei noin voi tehdä!”

(Tämän kirjoituksen inspiroi pari Suomessa viime aikoina esillä ollutta tekstiä joissa henkilöt kiittivät – kiittivät! – heitä nuorempana kiusanneita tai muuten huonosti kohdelleita henkilöitä. Perustelut olivat suunnilleen että kaltoin kohtelu teki heistä vahvempia. Kiusaajien kiittäminen on mielestäni käsittämätön ja julma asenne vaikka näiden tapausten kohdalla kaikki onkin ilmeisesti sujunut hyvin.)

On pari ihmistyyppiä jotka näin vuosien ”no worries”-koulutuksen jälkeenkin ärsyttävät minua suunnattomasti. Kutsutaan ensimmäistä ryhmää vaikka lannistajiksi – nämä ovat ihmisiä keiden on ilmeisen pakko tuoda esille negatiivinen ja väheksyvä mielipiteensä toisten henkilökohtaisista tekemisistä. Tähän ryhmään olen tutustunut tarpeettoman paljon etenkin Suomessa.

Kun ensimmäisen kerran olin lähdössä töihin ulkomaille reilu 15 vuotta sitten, sain vaimoni kanssa kuulla kaikenlaista kommenttia suunnitelmista ja muutosta – paitsi onneksi usein kannustavaa, niin turhan monesti myös näiltä lannistajilta. Oli mm. (onneksi kaukaisempia) sukulaisia jotka totesivat että ei sitä voi noin vaan lähteä ulkomaille, ei se ole niin helppoa kun kuvittelen (tietämättä mitä kuvittelin), kohta sitä tullaan sieltä maitojunalla takaisin, että ei noin voi tehdä!

Ai ei vai?

Watch me.

Ilmeisesti muuttoprosessin vaikeutta ja ongelmia olisi joka välissä pitänyt korostaa ja niistä valittaa mahdollisimman äänekkäästi. Näin muille olisi tullut ehkä parempi olo; jostain käsittämättömästä syystä monia ihmisiä tuntuu kiehtovan muiden ihmisten vaikeudet. Ilmeisesti niihin keskittymällä heidän suhteellinen elämäntilanteensa näyttää paremmalta. En ole ikinä ymmärtänyt tätä asennetta, ja mielummin keskityn hoitamaan aktiivisesti haasteet pois tieltä kuin valittamaan niistä.

No, vuosia vierähti ulkomailla, suunnitelmien mukaisesti. Palasimme Suomeen ja huomasimme että nämä vastaansanojat olivat yllättävän hiljaa.

Ainakin jonkun aikaa.

Joitain vuosia myöhemmin oli nimittäin edessä tänne Australiaan lähtö. Sillä välin oli elämään siunaantunut lapsia, oli omistusasuntoa ja asettuneen oloista elämää – sen sijaan ei ollut esim. työpaikkaa Australiassa. Kaikki aspekteja jotka joidenkin mielestä olivat selvästi joko ehdottomia esteitä tai välttämättömiä hoitaa ennen minkään muuton harkitsemistakaan.

Amerikkalaiset ja australialaiset olisivat kuvailleet (ja kuvailivatkin) ratkaisua lähteä silti toiselle puolelle maapalloa lähinnä rohkeaksi. Mutta suomalaiset? Adjektiivit mitä siellä sai tästä suunnitelmasta osakseen olivat lähinnä luokkaa uhkarohkea, hullu, päätön, typerä, vastuuton – ja tietysti se nyt jo tutuksi tullut sanonta ”Ei noin voi tehdä!”. Pieni vivahde-ero joka alkoi ottamaan vähitellen aivoon.

Täällä sitä nyt ollaan kuitenkin oltu yli viisi vuotta todisteena että kylläpäs voi. Asunnon voi myydä. Lapsillekin saa ostettua nykyään lentolippuja. Työpaikan voi hankkia. Jos asioiden eteen tekee töitä niistä valittamisen sijaan, niillä on tapana järjestyä.

Älkää siis antako lannistajien lannistaa, oli sitten kyse pienemmän tai suuremman unelman toteuttamisesta. Itse olen jostain kehittänyt sen verran vahvan itseluottamuksen (en tosin todellakaan koe sitä lannistajien ”ansioksi”) että otan mahdolliset lannistajien kommentit vastaan lähinnä kannustavina – Winston Churchillin ”You have enemies? Good. That means you’ve stood up for something, sometime in your life.” ja monia muita samanhenkisiä sanontoja mukaillen.

Tiedostan kuitenkin että maailmassa on olemassa paljon ihmisiä jotka eivät ole samalla tavalla vahvoja, ja joille väärä sana väärässä paikassa voi olla hyvinkin lannistavaa tai jopa tuhoisaa. Erityisesti näiden ihmisten osalta toivoisin että Suomessa – ja toki muuallakin, mutta tämä piirre nyt vaan näkyy erityisen vahvasti Suomessa – opittaisiin keskittymään positiiviseen lähestymistapaan merkittävästi nykyistä enemmän.

tree3

Entäs se toinen ihmistyyppi joka ärsyttää? Se on, ironista kyllä, saman skaalan toinen ääripää. Se on yliedustettuina Yhdysvalloissa – tämä ”You can be/do anything!”-koulukunta, joka on välillä (kenties useinkin) ihan yhtä väärässä kuin se juuri parjattu lannistajien pää.

Toisten ihmisten lannistaminen tai edes sen yrittäminen on väärin. Piste. Toisaalta on myös väärin valaa epärealistista uskoa mahdollisuuksiin mitkä eivät välttämättä ole millään muotoa realistisia – tällä ”menestyksen resepti”-lähestymistavallahan myydään paljon kirjoja ja opuksia ja konsulttipalveluitakin. On jos minkälaisia ohjeita, listoja ja kaavoja takuuvarmaan ”menestykseen” (lainausmerkeissä siksi että menestyksen konseptin määrittelee jokainen itse ja vallitseva menestyksen käsite on IMO jokseenkin patologinen) niin yksilöille kuin yrityksillekin; seuraamalla näitä yksinkertaisia neuvoja menestyt varmasti!

Tai sitten et, koska maailma ei nyt vaan toimi niin. On jo matemaattisesti mahdotonta että kaikki (ihmiset, yritykset, you name it) voisivat edes teoriassa ’menestyä’ näiden ohjeiden kuvailemalla tavalla. Tätä illusory superiority-vääristymää ajavat useimmiten – yllätys, yllätys – menestyneet henkilöt jotka katsovat menestyksensä 100% omaksi saavutuksekseen. Kantavana, tai ainakin myyvänä, ajatuksena heillä tuntuu olevan että jos minä siihen pystyin niin kuka tahansa pystyy!

Todellisuudessa kuitenkin kaikkien (kaikkien) menestyksessä on mukana roima annos onnea/sattumaa. Kypsemmät ihmiset ymmärtävät tämän ja attribuoivat menestyksensä vähintään osittain – maailmankatsomuksestaan riippuen – onnelle, Jumalalle, tukijoukoilleen tai muille ihmisille, sattumalle tai muulle ulkoiselle tekijälle. Ne ketkä näin eivät osaa tehdä, ovat melko säännöstään ihmisinä vastenmielisen ylimielisiä.

Vaikka on todennäköisesti parempi että uskoo itseensä liikaa kuin liian vähän, tämä ”voit tehdä mitä vaan”-myytti on sikäli vaarallista että siinä hyvin helposti syyllistetään ihmistä omasta (todellisesta tai näennäisestä) epäonnistumisestaan. Näin tästä kannustavaksi tarkoitetusta vaahtoamisesta voi helposti tulla vielä pahempi lannistaja kuin ensimmäisen kategorian vähättelijöistä. Ja koska menestyksen määritelmä on usein hyvinkin kapea – yleensä käytännössä rikastuminen – on selvää että suuri(n) osa ei sitä koskaan saavuta. Noin keskiverrosti ajatellen tällä asenteella myydään saavuttamattomia unelmia.

Tämä konsepti – jota myös jossain määrin voidaan kutsua huijaukseksi – toimii jopa kansallisella tasolla; Yhdysvallat on yhteiskuntana pysynyt yllättävän stabiilina pitkälti juuri syvään juurtuneen ”Amerikkalaisen Unelman” uskon ansiosta. Kansainvälisessä vertailussa tämä on aina ollut jossain määrin myytti, mutta viime vuosikymmeninä sosio-ekonominen liikkuvuus on Yhdysvalloissa laskenut entisestään – onkin mielenkiintoista nähdä miten kauan maa pysyy vakaana; varoittavia merkkejä kun on jo ilmassa.

Ei liene kovin yllättävää että kannatan näissä asioissa lähestymistapaa näiden ääripäiden väliltä, mutta joka tapauksessa kannustavaan ja positiiviseen suuntaan enemmän kallistuvaa lähestymistapaa kuin lannistavaa. Ehkä analogiana voidaan käyttää suomalaisten usein ulkomailla haukkumaa ihmisten tekopirteyttä, että aina hymyillään ja ollaan ystävällisiä, tietysti suomalaisten mielestä epäaidosti. On totta että osa näistä ”How are you? Great!”-vastauksista voidaan luokitella absoluuttisessa mielessä epäaidoksi. Toisaalta on todistettu että hyvän mielen feikkaaminen auttaa nostamaan mielialaa aidosti – ja toisekseen, kärjistettynä, elän paljon mielummin hiukan liioitellun positiivisessa ympäristössä kuin rehellisen ankeassa.


Responses

  1. Right on! Harvoin olen lukenut näin täyttä totta olevaa asiaa. Allekirjoitan joka kohdan. Erityisesti tämän:
    Ei noin voi tehdä!
    Ei vai?
    Watch me.

  2. Olipa hyvä teksti, täyttä asiaa… Jollain tasolla haluan uskoa, että jokainen voi halutessaan menestyä, jos ymmärtää, että menestystä voi olla erilaista. Kaikista ei tule astronautteja, sydänkirurgeja tai julkkiksia, mutta jos omat tavoitteet asettaa oikein ja ymmärtää, että todellista menestystä on omannäköinen ja omien arvojen mukainen elämä, se on saavutettavissa.

    • Ehdottomasti samaa mieltä että kyllä kaikissa on potentiaalia ”menestyä” (mitä se kenellekin tarkoittaa) omassa elämässään. Sen sijaan on väärin valaa uskoa siihen että ihan kenestä tahansa voi tulla ihan mitä tahansa, kun se nyt vaan ei ihan niin mene..


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: