Kirjoittanut sim | huhtikuu 16, 2015

Mietteitä kansainvälisyydestä & vinkkejä tuoreille muuttajille

Kohta tulee täyteen kuusi vuotta täällä Australiassa, ja kaikki merkit viittaavat siihen että tiedossa on monta vuotta lisää. Suomea lukuunottamatta 6v on kuitenkin selvästi pidempi aika kuin mitä olen missään muussa maassa asunut, joten on sopiva hetki pitää asiasta pieni pohdiskelutuokio. Pääsääntöisesti koko elämäni läpi jatkunut kansainvälisyys ja monessa maassa asuminen on ehdottomasti ollut rikkaus, etuoikeus ja hieno kokemus – mutta ei tietenkään mitään niin hyvää ettei jotain huonoakin. Etäisyys sukulaisiin ja ystäviin Suomessa on se minkä ulkosuomalaiset yleensä päällimmäisenä negatiivisena pointtina mainitsevat, ja se on toki totta.

Toinen merkittävä seikka on se että kun – hiukan kärjistetysti – oppii kokemaan olonsa kotoisaksi kaikkialla, ei ole enää kotonaan missään; aina välillä tulee vieläkin ikävä asioita edellisistä kotikaupungeista, eikä aika ja raha millään riitä vierailemaan niissä kaikissa ”tarpeeksi” usein. Aina on ikävä jonnekin – ei toki jatkuvasti ja akuutisti, mutta kuitenkin.

Kaikesta huolimatta olen enemmän kotonani nykyisessä paikassa kuin missään muualla aikaisemmin – Suomen asuinpaikat mukaan luettuina. On vaikea eritellä mistä kaikesta se johtuu – osatekijänä varmasti on esim. tarve tarjota lapsille vakaa yhden paikan lapsuus/nuoruus (etenkin teini-iässä tiuha muuttelu kun on ihan tutkitusti haitallista) – mutta koen että olen löytänyt itselleni kaikin puolin sopivan paikan kaupunkia, kaupunginosaa, alueen fiilistä ja kotia myöten. Näin on toistaiseksi hyvä.

Blogin kirjoittamisen Suomea ja Australiaa vertailevasta näkökulmasta alkaa tehdä haastavaksi se, että olen väistämättä vuosien kuluessa australialaistunut. Tätä en välttämättä itse jokaisessa mahdollisessa aspektissa tunnista, vaikka joitain piirteitä havaitsenkin. Tunnettu ja tutkittu tosiasia kuitenkin on että niin uuteen firmaan kuin maahankin menijöillä on sinänsä arvokas ulkopuolisen tarkkailijan perspektiivi korkeintaan noin vuoden – sen jälkeen se alkaa pikkuhiljaa ja väistämättä kadota kun niihin ennen uusiin asioihin tottuu ja muuttuu samalla itsekin.

Vaikka Suomessa on tullut piipahdettua edes lyhyesti joka vuosi, on selvää että perspektiivi ja ikkuna maan asioihin kapenee kun pääsääntöisesti tiedonlähteinä maan elämästä toimivat toisen käden tiedot, Twitter, Facebook, blogit ja muu media. Kaikki kanavat omalla tavallaan filtteröivät, valikoivat ja värittävät informaatiota joten kovin syvällisiä Suomi-Australia-vertauksia en uskalla enää esittää; oma tieto alkaa olla vanhentunutta. Lukuja ja tilastoja on toki helppo vertailla, ja joihinkin aiheisiin saa auttavan tuntuman etänäkin, mutta syvällisemmät kulttuurin ja maan ilmapiirin muutokset alkavat olla vaikeita omakohtaisesti havaita.

Seuraava asia mikä varmaan alkaa näkyä bloginkin puolella onkin kieli – kun natiiviympäristöstä poistuu, on aika väistämätöntä että kielen kehityksessä ei enää pysy 100%:sesti mukana. Pyrin välttämään kielen muuttumista vallan finglishiksi, mutta lievimpänä kohtalonakin lienee jumiutua puhumaan muutaman vuosikymmenen päästä hassun kuuloista 2000-luvun alun murretta.

Vinkkejä ulkomaille muuttaville

Tässä vaiheessa elämää ja kokemusta uskaltaa ehkä jakaa vinkinkin tai pari. Tämä lista nyt tietysti on täysin subjektiivinen, mutta jokainen pointti on todettu useamman henkilön ja/tai oman kokemuksen kautta, joten ihan tuulesta temmattuja en näiden ohjenuorien koe olevan.

  • Opettele kulttuurishokin (Wikipedian englanninkielinen versio on parempi) perusteet ja ymmärrä että ne pätevät myös näennäisesti samantyylisiin länsimaisiin kulttuureihin siirryttäessä. Näin omat tuntemukset on helpompi huomata, ymmärtää ja käsitellä.
     
  • Ellet ole menossa johonkin oikeasti ikävään paikkaan, älä asennoidu niin että muutto on jotain ”tilapäistä”. Liian usein näkee komennukselle tulleita maahanmuuttajia jotka tietävät olevansa kohdemaassa vain vuoden tai kaksi; tilapäisyys-asenne, vaikkakin mahdollisesti helpottaa koti-ikävää, kuitenkin vaikeuttaa tai peräti estää kulttuuriin sopeutumisen ja siihen avoimesti tutustumisen. Näin jää paitsi monista rikkaista kokemuksista ja päätyy elämään jonkin asteen expat-kuplassa (joissain maissa kuten Kiinassa tämä voi olla ihan fyysisesti eristetty expat-kupla-alue).
     
    Monesti näin käy myös WH-viisumilla vuoden tai alle maassa olijoille, ellei tietoisesti koita maahan integroitua. Tämä on sääli ja kokemus voi jäädä kategoriaan ”tulipahan tehtyä” ilman että saa minkäänlaista syvempää ymmärrystä eri kulttuureista ja maan tavoista. On mielestäni suurta tuhlausta palata takaisin kotimaahan ilman että on itse uskaltanut yhtään muuttua.
     
  • Vain hiukan kärjistäen ketään paikallista eivät kiinnosta kulttuurishokin kynnysvaiheeseen liittyvät valitukset; vaikka miten ärsyttäisi että taloissa on talvella kylmä, miten se ja tämä ja tuo tehdään typerästi yms, on ihan turha lähteä aukomaan siitä päätään kenellekään ko. ärsyttävää piirrettä jotenkin ylenkatsoen. Tuntemukset voi sen sijaan pyrkiä ymmärtämään vaiheeseen kuuluvaksi, yleisiksi ja pohtia eri asioita muista näkövinkkeleistä. Jos on ihan pakko niistä avautua, ota muiden samassa vaiheessa olevien kanssa olut tai pari ja pitäkää valitussessio – ketään muuta ne eivät kiinnosta.
     
  • Hyväksy että erilaisuus ei ole parempaa tai huonompaa, vaan pelkästään erilaisuutta. Suomen Yhden Virallisen Totuuden Maasta tulleille tuntuu välillä olevan ylitsepääsemättömän vaikea ymmärtää että monia asioita voi tehdä monella eri tavalla ja lopputulos on silti ihan hyvä.
     
  • Tiedosta että Suomi ei välttämättä olekaan tunnettu tapaus maailmalla. Erityisesti Yhdysvaltoihin päin mennessä ihmisillä ei välttämättä ole hajuakaan missä joku Finland on tai edes mikä se on. Tämän voi kokea joko verisenä loukkauksena ja väestön törkeänä sivistymättömyytenä – tai ymmärtää se tosiasia että globaalissa mittakaavassa pikkuinen Suomi on aikalailla merkityksetön tekijä. Mostly harmless. Australiassa ihmisillä on yleensä hiukan parempi maantiedontuntemus Suomenkin osalta, ja yllättävän moni on ainakin siellä päin käynytkin.
     
  • Australialaiset ja ulkosuomalaisetkin ovat pääsääntöisesti hyvin avuliasta kansaa. Harva asia kuitenkin on ärsyttävämpää kuin ajattelumaailmaltaan vähän .. sanotaan kiltisti naiivit .. yksilöt jotka pelmahtavat maahan ja olettavat että kaikki maassa olevat ovat heti ryntäämässä apuun ja riittää kun vaan postaa päivä ennen saapumista foorumille tai Facebookiin että nyt olisi tarvetta yösijalle ja työpaikalle ja hei voisko joku pliis vaikka hakea lentokentältäkin. Valtaosa maahan tulijoista varmasti on ihan fiksua porukkaa, mutta nämä egosentriset itse tikkua ristin eteen pistämättömät tapaukset antavat itsestään melko huonon kuvan.
     
  • Ehkä edelliseen pointtiin hiukan liittyen; maastamuutto prosesseineen ja maahan asettautumisineen, töiden löytymisineen jne on stressaava kokemus joka useimmille on vaikeampi juttu kuin mitä he kuvittelivat. Epätoivoon ei kuitenkaan ole syytä vaipua – mitä sitäkin jotkut tekevät – vaan etukäteen sisäistää että joutuu todennäköisesti tekemään töitä kaiken eteen. Paljon. Mahdollisesti kovemmin kuin on elämässään siihen asti minkään eteen töitä tehnyt. Se kuitenkaan harvoin tappaa, joten koittakaa vähän kanavoida sitä ilmeisesti enimmäkseen menneiden sukupolvien sisua ja kääriä hihat ylös.
     

    Lisäys: pitää nyt vielä erikseen painottaa että ulkomaille muutto ei välttämättä ole mikään nopea prosessi. Siihen voi mennä vuosia. Jos on ”pakko” päästä esim. Australiaan, on mahdollista että edessä on uudelleenkouluttautuminen ammattiin joista täällä on pula. Kannattaa asettaa tavoitteet ja niiden toteutusaikataulut realistisesti. Niin ja tehdä niitä töitä asian eteen.

  • Suomi on kesän hyttyskautta lukuunottamatta aika ötökkävapaa maa. Täällä luonto tulee monella tapaa enemmän päälle, ja kaikenmaailman öttiäisiä kotimaisittain jättiläismäisiä hämähäkkejä myöten tulee väistämättä näkemään. Toisin kuin usein luullaan, koko luonto ei kuitenkaan ole jatkuvasti tappamassa sinua, vaan terveellä järjellä selviää niin käärmeistä kuin pienemmistäkin vaaroista jotka suurimmaksi osaksi ovat liioiteltuja. Palauttaa mieleen terveen kunnioituksen luontoa kohtaan niin kaikki menee todennäköisesti ihan hyvin. Aivan liialliseen turvallisuudentunteeseen ei toki kannata tuudittautua ja etenkin outbackilla matkailtaessa se terve järki on syytä pitää oikeasti mukana; paikallisillekin kun voi käydä huonosti.
     
  • Rahaa menee aina enemmän kuin kuvittelet. Varaudu siihen.
     
  • Opettele normaalit käyttäytymissäännöt ja noudata niitä. Täällä niistä näkyvin Suomeen verrattuna lienee small talk; siitä lisää tässä postauksessani. Arkisena lisäpointtina mainittakoon että vasemmanpuoleinen liikenne ulottuu Australiassa myös jalankulkuun ja esim. rullaportaisiin. Seiskää vasemmalla, että oikealta pääsee ihmiset ohi.
     
  • Huolimatta edellämainitusta kehoituksesta tehdä taustatutkimusta ja -töitä omien asioidensa eteen, kannattaa tarvittaessa silti uskaltaa pyytää apua. Kuten totesin, ihmiset ovat ystävällisiä ja mielellään auttavat.
     

Responses

  1. Loistava postaus. Sopeutuminen on alussa haastavaa mutta kuten sanoit, erilaisuus ei ole parempaa tai huonompaa vaan pelkästään erilaisuutta. Kun näkee asiat usealta kantilta, se on kai sitä kokemuksen kautta saatua rikkautta.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: