Kirjoittanut sim | kesäkuu 15, 2015

Australian eläkejärjestelmä

Tätä aihetta on useampaankin otteeseen kysytty täältä, mutta en ole jaksanut paneutua niinkin ”tylsään” aiheeseen kuin eläke. Tärkeähän se toki on, joten lienee aika kuvailla lyhyehkösti miten eläke täällä toimii. Toki kuten muuallakin maailmassa, se miten eläke toimii nyt on todennäköisesti aika eri asia kuin se miten se toimii sitten joskus kymmenien vuosien päästä kun aika olisi itse jäädä eläkkeelle..

Monet suomalaiset eivät välttämättä edes tiedä että eläkejärjestelmiä on olemassa kahta perustavanlaatuisesti eri tyyppiä; ns. defined benefit ja defined contribution. Suomi edustaa mallissaan ensinmainittua; defined benefit-järjestelmässä joku taho (Suomen tapauksessa valtio) lupaa maksaa tietynsuuruista eläkettä työuran kertymän perusteella. Tätä kertymäähän voi itse seurata työeläkeotteen kautta. Suomessa tilanne on työntekijän kannalta sinänsä helppo että eläkemaksut hoidetaan työnantajan toimesta; itse siihen mihin ne eläkepottiin tarkoitetut rahat menevät ei tarvitse eikä voikaan vaikuttaa.

Päälle voi toki ottaa viime vuosina yleistyneitä lisäeläkesysteemejä. Joka tapauksessa itse ”pää”eläkerahaston hallinta tehdään jossain muualla eikä yksittäisellä työntekijällä ole juuri sananvaltaa miten rahastoa eri sijoituksiin käytetään. Suurin osa suomalaisista tuskin vaivaa päätään lainkaan sillä minkälaisia investointeja VER, Ilmarinen, Varma yms tekevät, tai edes sillä miten hyvä niiden tuotto on (spoiler: ei kovin hyvä). Mahdollisesti tärkeimpänä pointtina – ja erona toiseen malliin – on että rahan maksu ei lopu tietyn maksetun määrän jälkeen. Riskin rahan riittämisestä ottaa kokonaan valtio eli loppukädessä veronmaksajat kollektiivisesti.

Defined contribution-mallissa itse eläkkeen määrä taas ei ole tiedossa, vaan eläkepottia kerrytetään työuran aikana, täällä ns. superannuation-kontribuutioilla. Siinä missä USA:ssa näihin rahastoihin sijoittaminen on täysin vapaaehtoista (eli voi käydä niin että ihmisellä ei olekaan eläkkeelle jäädessään yhtään rahaa), ovat Australiassa työnantajat velvoitettuja maksamaan ”superia” (jos tienaa yli $450/kk) palkan päälle. Tällä hetkellä pakollinen maksu on 9.5% palkasta – tämän hetken lain mukaan määärä nousee 10%:iin vuonna 2021, ja 12%:iin 2025. Itse voi kontribuoida rahastoonsa enemmän rahaa mikäli niin haluaa. Tämä raha menee työntekijän itsensä määrittelemään super-rahastoon (tai useampaan), joita on tarjolla pilvin pimein. Sopivan valinta voi olla merkittävän työn takana, vaikka yleensä työnantajilla on joku oletusrahasto – eri super-rahastoja on satoja, ja omankin ns. self-managed super:in voi laittaa pystyyn.

Super-rahastot ovat ihan normaaleja rahastoja siinä mielessä että rahastoilla on yleensä monta eri tyyppistä ”ämpäriä” mihin eläkerahojaan voi sijoittaa; on eri maiden osakeportfolioita, valtioiden obligaatioita, puhtaita pankkitalletuksia yms. Se minkälaista tuottoa ja minkälaisista kohteista lähtee hakemaan, riippuu jokaisesta itsestään, elämäntilanteesta (esim. eläkeiän lähestyessä voi olla fiksua laskea osakekurssivaihteluista kumpuavaa riskiä), riskinottohalusta jne. Näistä rakentuu vuosien varrella pääasiallinen eläkepottisi, johon pääsee käsiksi syntymävuodesta riippuen 55-60-vuotiaana. Rahan voi ottaa joko kerrallaan könttäsummana, vähitellen tai maksettuna ulos säännöllisesti tietyn ajan erilaisten järjestelmien mukaan.

Defined contribution-järjestelmien kenties suurin riski on että kun raha loppuu, se loppuu – jos siis sattuu elämään pidempään kuin mitä on suunnitellut tai törsää super-potin tuhlailevasti, voi edessä olla köyhä vanhuus. Ihan nollille ei Australiassa kuitenkaan joudu, vaan valtio maksaa vanhuuseläkettä (age pension) ihmisille joiden omaisuus ja tulot ovat alle tietyn rajan. Ikäraja tässä eläkkeessä on 65-67 vuotta syntymäajasta riippuen – kuten Suomessakin, täälläkin on ollut puhetta eläkeikärajan nostamisesta. Tulo- ja varallisuusrajat ovat melko monimutkaisia ja toimivat liukuvalla asteikolla, mutta yksityishenkilön eläke alkaa laskea jos tienaa yli ~$350/kk ja tippuu nollaan jos tulot ovat yli ~$4,000/kk.

Varallisusrajat ovat samoin melko monimutkaisia. Tärkeä pointti kuitenkin on että ne sisältävät superin – superin koko idea onkin vähentää valtion eläkemenoja. Varallisuusrajat liikkuvat eläkkeen saantiin tilanteesta riippuen noin $200,000:sta dollarista (yksin elävä kotinsa omistaja jotta saisi täyden eläkkeen) reilusti yli miljoonaan dollariin (kotiaan omistamattomat pariskunnat). Näiden varallisuus- ja tulorajojen puitteissa eläkettä saa yksityishenkilö maksimissaan ~$1,800/kk – summaan vaikuttavat vain nämä testit, eivät työelämän aikaiset tulot tms. 

Maailman paras?

Kaikilla eläkejärjestelmillä on hyvät ja huonot puolensa, mutta Australian hybridi julkinen/yksityinen-systeemi sijoittuu kansainvälisissä vertailuissa yleensä sinne kestävimpään päähän. Esimerkiksi Allianzin 2014 Pension Sustainability Index:issä Australian järjestelmä arvioitiin maailman parhaaksi:

At the other end of the table, Australia – with its two-tiered system of lean public and highly developed funded pensions – seems to be most sustainable in the long run. Australia’s top position is followed, in order of ranking, by Sweden, New Zealand, Norway, the Netherlands and Denmark.

Tämä ei tietysti estä nykyistä liittovaltion harvinaisen fakta-resistenttiä oikeistohallitusta maalailemasta piruja seinille miten eläkejärjestelmä on kriisissä ja siitä seuraa vielä suuri tuho. Siltä taholta tulee kuitenkin jatkuvalla syötöllä niin älytöntä tarinaa asiasta kuin asiasta että niitä ei kovin moni jaksa enää vakavasti ottaa.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: