Kirjoittanut sim | elokuu 24, 2015

Lähtemisestä, palaamisesta ja uudelleen lähtemisestä

Näin etätarkkailtuna tuntuu että Suomessa käy tällä hetkellä kaikenlainen yhteiskunnallinen keskustelu hiukan ylikierroksilla; kun kiireessä laitetaan milloin minkäkin syyksi milloin ketäkin, unohtuu monesti pysähtyä ja pohtia asioita hiukan tarkemmin ja miettiä että onko keskustelussa mitään järkeä. Monesti nimittäin tuntuu ettei ole. Kun käydään keskustelua tunteella, faktat ja tilanteen objektiivinen tarkastelu helposti unohtuvat. Samoin tuntuu että maan pitkittynyt heikko taloudellinen tilanne kärjistää mielipiteitä entisestään, joten sitä tarvittavaa malttia ja perspektiiviä voi olla vaikea saada keskusteluun mukaan.

Monta hyvääkin keskustelunavausta on kuitenkin tuotu esille. Näin ulkosuomalaisena silmiin sattui tämä Hesarin pääkirjoitus hyvästä pointista: Entä jos suomalaiset nuoret lähtevät maasta? Kysymys on aiheellinen. Monesta itse tekstin asiasta olen samaa mieltä (ja jutun video on myös hyvä), mutta yhdestä kohdasta Erja Yläjärven tekstissä olen vahvasti eri mieltä:

Ulkomaille lähtemisen, sieltä palaamisen ja sinne uudestaan lähtemisen kynnys on nykyisin matala.

Ulkomaille lähtemisen kynnys voi olla matala; joskin muuttoliikettä kansainvälisesti katsoen se on vielä Suomen osalta suuntaan ja toiseen aika pientä, joten ehkä kynnys ei ole ihan niin matala kuin jotkut kuvittelevat.

Uudelleen lähtemisenkin kynnys voi olla matala; usein matalampi kuin sen ensimmäisen lähdön.

Ulkomailta Suomeen palaamisen kynnys sen sijaan ei missään nimessä ole mielestäni matala.

Olen lapsuusaikanani asunut kolmessa eri maassa, joka varmasti on osaltaan pohjustanut kansainvälistä ajattelutapaa. Kynnys muuttaa aikuisiällä ulkomaille, ensimmäisen kerran jo yli 15 vuotta sitten, olikin siis ehkä ymmärrettävästi matala, vaikka niin ei kuulemma ”voinutkaan” tehdä.

Joitakin vuosia myöhemmin Suomeen paluu sen sijaan osoittautui astetta vaikeammaksi päätökseksi kuin olin kuvitellut – päätöstä helpotti kun paluusta oli etukäteen sovittu, vaikka helposti olisi voinut sillekin tielle jäädä. Itsellä kesti hyvän aikaa ennen kuin arki lähti taas Suomessa rullaamaan. Eikä se ehkä koskaan 100%:sesti lähtenytkään, koska kynnys lähteä uudelleen ei ollut radikaalisti kasvanut – ei vaikka tällä kertaa oli omistusasuntoa ja lapsia. Päinvastoin.

Mikä tekee Suomeen paluun niin hankalaksi että uusi lähtö tulee monille mieleen? Moni paluumuuttaja yllättyy siitä että paluu Suomeen on vaikeampi sopeutumistilanne kuin sieltä lähtö; sitä on muuttunut sekä itse ihmisenä että Suomi maana. Paluumuutto on ihan tutkitustikin monesti hankala paikka. Muuttumisen ja kenties väärien oletusten lisäksi syitä on varmasti yhtä monta kuin ihmisiä. Itse kuitenkin koin seuraavat asiat paluumuutossa kaikkein vaikeimpina:

  • Sää ja ilmasto. Ulkoilmaelämästä ja lämpimästä säästä tykkäväälle Suomen ilmasto nyt vaan on hiton huono, ei siitä pääse mihinkään. Kuukausia kestävä räntäsade ja pimeys riistää väkisin elämäniloa vahvemmaltakin ihmiseltä.
     
  • Ilmapiiri. Kovin moni ulkomailta palannut ei ole kokenut palaavansa iloiseen ja positiiviseen maahan. Myöskään työelämän ilmapiiri ei juuri ulkomaankokemusta arvosta, mikä on monen – täysin oikeutetusti – vaikea ymmärtää ja käsittää.
     
  • Erilaisuuden suvaitsemattomuus. Suomalaiset eivät ole tässä olleet kovin hyviä koskaan. Yhden Virallisen Totuuden alavire paistaa läpi monessa asiassa.
     

Kaikkia ylläolevia pointteja yhdistää yksi piirre: tilanne on vaikeampi hyväksyä kun on huomannut että paremminkin voi olla. Voi olla melkein aina hyvä sää; maailma voi olla ”täynnä” positiivisuutta tai ainakin sitä voi olla paljon enemmän; asioita voi tehdä monella tapaa ja silti saavuttaa hyvä lopputulos. Kerrankin kun nämä omakohtaisesti kokee, ovat ne vaikeita asioita unohtaa.

Totta kai myös positiivisella puolella on paljon asioita; usein sen pinon päällimmäisenä ovat läheiset ihmiset.

Lähdön syitä, osa 2

Seitsemän vuotta sitten kirjoitin ensimmäisen postauksen tänne Australiaan lähdön syistä. Kun nyt menin tuon otsikoimaan sen noin jatkoa lupailevaksi, lienee korkea aika kirjoittaa Osa 2.

Ensimmäisessä osassa käsitellyt asiat – ilmasto ja ilmastonmuutos – pitävät yhä paikkansa.

Elämässä on hyvä olla vaihtoehtoja, ja se on yksi asia mitä tänne muutto sekä itsellemme että lapsillemme antoi: kaksoiskansalaisuus suo ainakin teoreettisen mahdollisuuden siirtyä kauas toiselle puolelle maapalloa mikäli senhetkiseen asuinmaahan iskee joku suuremman luokan kriisi, oli se sitten mitä sorttia vaan. Realistisista uhkakuvista ei nykyaikana ole puutetta,  ilmastonmuutoksesta Venäjän vähemmän stabiiliin kehitykseen.

On monia muitakin syitä; osa niistä tuli jo ikään kuin vahingossa tuossa ylempänä mainittua. Lisäksi tulee mieleen ainakin halu kasvattaa lapsista kansainvälisiä ja avoimia, erilaisuutta ja monikulttuurisuutta positiivisessa mielessä arvostavia; Australian parempi työllisyystilanne, joka oli havaittavissa omalta osaltani jo 2009; uusien kokemusten saanti, jotka ovat ne jotka lopulta elämää materian sijaan rikastuttavat. On myös osoittautunut että elämänlaatu – joka, on syytä huomauttaa, on eri asia kuin elintaso – on suurella todennäköisyydellä tällä hetkellä täällä meille parempi kuin mihin Suomessa olisimme pystyneet.

Itse kullakin tilanne ja mahdolliset syyt ovat tietysti erit. On myös mahdollista että osa ”syistä” on vain rationalisointia ja syiden keksimistä joko ennen muuttoa tai muuton jälkeen, ja muutimme vain koska halusimme.

 

Mikä Suomelle neuvoksi?

Tästä voisi kirjoittaa vaikka kirjan. Lähinnä toivoisin että toimenpiteet kohdistettaisiin maailmalle lähtijöiden paluuta helpottamaan, ei lähtöä hankaloittamaan tai lähtijöiden demonisointiin. Suomessa on jo tarpeeksi monta asiaa joiden käsittelyyn yritetään suhtautua kielloilla ja hankaloituksilla kannustamisen sijaan – maahanmuutosta ja maastamuutosta ei sellaista mielestäni tarvitse tehdä. Se maailmalta hankittu kokemus on rikkaus – on aika ironista että suomalaisia yrityksiä kehoitetaan kasvamaan kansainvälisestikin samalla kun kansainvälistä kokemusta ylenkatsotaan. Ilmeisesti se globaaliin menestykseen vaadittu ammattitaito pitäisi saada vain kotimaassa hankituin opein.

Ikävä kyllä – tai ei, onneksi – maailma ei toimi niin.


Responses

  1. Olen niin samaa mieltä näistä asioista kanssasi. Me lähdimme pitkälti Suomen huonon työtilanteen vuoksi – suoraan sanoen miehellä oli vaihtoehtona työttömyys Suomessa tai työpaikka Saksassa ja ei tarvinnut yhtään miettiä kumpi houkutteli enemmän. Koemme myös, että asuminen ulkomaille on lapsillekin pitkällä tähtäimellä pelkästään hyvä asia. Nykyinen Suomen huonontunut ilmapiiri ei houkuttele kylllä yhtään palaamaan ja kynnys lähteä vaikka taas uuteen maahan on edelleen laskenut. Ennen lapsia mieheni työskenteli Ranskassa, joten jonkinlaista pientä seikkailunhaluakin on siis ilmassa. Elämä on lyhyt ja on kivempi täyttää se erilaisilla kokemuksilla kuin jämähtää paikoilleen🙂

    • Kiitos kommentista! Erityisesti Suomen huonon työtilanteen takia olisi hyvä jos yritykset ottaisivat töihin hiukan kansainvälisempää kokemusta omaavia ihmisiä – ei sitä maailmaa lähdetä ilman kokemusta valloittamaan. Mutta kun ei niin ei..

      Suomen ilmapiirin oikeasta tilasta on vaikea pysyä kunnolla perillä näin ”etänä”, mutta oikeassa olet että suunta ei ainakaan tunnu kovin hyvältä..

  2. Paluumuuttajien ja kaikkien muidenkin vähänkin kansainvälisempien tyyppien demonisointia pidin varsin marginaalisena ilmiönä, kunnes sain itse vuosi sitten Suomessa työhaastattelusta palautteeksi vain negatiivisia kommentteja, joista päällimmäisenä jäi mieleen ”… hakijan merkittävin työkokemus on ulkomailta…” tämä oli siis negatiivinen seikka puoltamassa asiantuntemattomuuttani. Tämä siis sellaisen paikan haussa, jonka päivittäisessä työssä ollaan tekemisissä vain ulkomaalaisten kanssa. Kyllä meni työnhakuhalut hetkeksi, mutta tuskinpa menetin mitään.

    • Tuota ulkomaankokemuksen ylenkatsomista tai suoranaista syrjimistä olen kuullut (ja kokenutkin) sen verran monelta taholta, että en usko sen olevan marginaalinen ilmiö. Oikeasti kansainväliset yritykset ovat asia erikseen, mutta niitä ei Suomessa kuitenkaan kovin montaa ole.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: