Kirjoittanut sim | syyskuu 2, 2015

Pienyrittäjistä & aukioloajoista

Olen aiemmin useampaan otteeseen ottanut esille asioita kuten omaleimaiset kahvilat ja ravintolat, eloisat lähiöt, hyvän erikoiskauppojen tarjonnan jne. Kaikilla näistä on yhteinen taustatekijä: yksityis- ja pienyrittäjät. Lähes poikkeuksetta näitä paikkoja kun pyörittää yksityishenkilö tai pieni porukka. Vaikka toki massaketjujakin löytyy etenkin ruokakauppapuolelta (Woolies/Coles-duopoli), ne ovat juuri ne paikalliset yksityis- tai pienyrittäjät jotka luovat kaupunkiin tunnelmaa.

Olen tästä johtuen olettanut että täällä on suhteellisesti enemmän pienyrityksiä kuin Suomessa, mutta en ole aiemmin vaivautunut kaivamaan dataa mielipiteen tueksi. Nytpä kaivoin, ja oletukseni osui onneksi oikeaan.

Käytetään tässä vertailukohtana Victorian osavaltiota, kun se sattuu olemaan sopivasti samaa kokoluokkaa Suomen kanssa – Victorian 5.8M vs Suomen 5.4M asukasta. Victoriassa oli viime vuonna yrityksiä yhteensä 543,819 kappaletta, kun taas Suomessa yrityksiä oli yhteensä 283,290. Molemmissa maissa ylivoimaisesti suurin osa näistä on pk-yrityksiä, joten ero on pienten yritysten määrässä on huomattava:

  • Suomessa on siis 5 246 yritystä per 100 000 asukasta
  • Victoriassa on 9 376 yritystä per 100 000 asukasta – 79% enemmän

Miksi? Miksi yrittäjyys on täällä niin paljon yleisempää? En tiedä. Mutta voisiko kyse olla siitä että se joko on tai koetaan vähemmän stressaavaksi?

Palataan nimittäin mutu-tuntumaan. Anekdotaaliselta pohjalta voisin väittää että useampi pienyrittäjä täällä ottaa Suomea rennommin hommansa; tämä ei varmaan tule suurena yllätyksenä ketään Australiaa tuntevalle, mutta se näkyy myös tietynlaisena kasvuhaluttomuutana; kun vaikka pienellä kahvilalla menee hyvin, sen katsotaan monesti riittävän. Kun hommasta saa elantonsa, hyvä niin.

Negatiivisesta vinkkelistä tämän voisi nähdä heikkona riskinottokykynä ja ”potentiaalin” tuhlaamisena. Minä kuitenkin mielelläni näin sen tietyssä mittakaavassa hyvinkin terveenä asenteena – ikuisen kasvun tavoittelu on saavuttanut maailmassa muutenkin ihan tarpeeksi älyttömät mittasuhteet että siihen kaikkien pitäisi hypätä mukaan. Yritys koostuu aina henkilöistä, ja pienissä paikoissa missä palvelu on suuressa osassa, ne myös henkilöityvät helposti. Siinä ei mielestäni ole mitään väärää että hoitaa ylpeydellä hyvin yhtä pientä firmaa koko elämänsä ilman sen suurempia kasvu-ambitioita. Päinvastoin.

Esimerkkinä tämä kuva viime vuodelta; oli tarkoituksenani mennä yhteen keskustan laidalla sijaitsevaan kahvilaan lounaalle, mutta ovella odotti tällainen teksti:

kahvilakiinni

Ovessa siis lukee: ”Gone To: Dubai -> Stockholm -> Copenhagen -> Paris -> Athens -> Santorini! [Wahoo!] Re-open May 6th, phone open for bookings.” Heinäkuuta lukuunottamatta, kuka suomalainen pienyrittäjä uskaltaa pistää paikan kiinni ja lähteä kuukaudeksi reissaamaan ja siitä ovessa iloitsemaan? Olinko minä asiakkaana pettynyt kun en päässytkään paikkaan lounaalle? No en, koska lähellä on niin monta muutakin hyvää paikkaa. Omistajan puolesta tuli lähinnä hyvä mieli.

Näin asiakkaana voin siis todeta niille kenen mielestä yrityksen on pakko olla aina auki; eikä ole. Josta päästäänkin seuraavaan pointtiin, aukioloaikoihin:

Aukioloajoista

Huomasin että Suomessa käydään keskustelua kauppojen aukioloaikojen vapauttamisesta. Monet yksityisyrittäjät käsittääkseni vastustavat tätä, siitä ihan ymmärrettävästä syystä että jos kauppaa pyörittää yksi tai kaksi henkilöä, on kohtuutonta olettaa että se olisi ”aina” auki – ja jos isompi kilpailija lähellä voi niin tehdä, olisi sillä etulyöntiasema. Mutta onko näin? Tappavatko vapautetut aukioloajat yrittäjät jotka eivät halua tai voi pitää liikettään aina auki? En usko.

Australiassa aukioloaikojen sääntely vaihtelee osavaltioittain. Esimerkiksi South Australiassa kauppojen pitää olla kiinni peräti 11 pyhäpäivää vuodessa, Western Australiassa 10 ja Victoriassa sekä New South Walesissa 2½ pv: joulupäivänä, pitkäperjantaina ja ANZAC Day:n aamuna. Alle 20hlöä työllistävät kaupat ja tietyt liikkeet kuten apteekit, ravintolat, kahvilat ja bensa-asemat ovat näistä rajoitteista vapautettuja. ACT:ssä ja NT:ssä pakollisia kiinniolopäiviä ei ole lainkaan.

Huolimatta vapaista aukioloajoista, käytäntönä on täällä Victoriassa että kaupat ovat auki arkisin vain kello viiteen tai kuuteen, paitsi loppuviikosta torstaina ja perjantaina monet ilta-yhdeksään. Sama pätee kauppakeskuksiin; esimerkiksi Melbournen isoin ostoskeskus Chadstone on auki Ma-Ke vain klo 17:30:een, To-Pe klo 21:een La klo 18:sta ja Su klo 17:sta. Joka päivä avataan yhdeksältä, paitsi sunnuntaina kymmeneltä. Ruokakaupat sen sijaan ovat yleensä auki joka päivä aamu-kuudesta tai seitsemästä puoleen yöhön, jotkut 24h, ja alkoholia myyvät kaupat yleensä ainakin ilta-kahdeksaan ja jotkut paljon myöhempään.

Monilla ravintoloilla muuten on mielenkiintoinen systeemi olla auki epämääräisesti ”until late”; laki sallii niiden olevan auki niin myöhään kuin asiakkaita riittää, vaikka saavat toki sulkea ovensa milloin haluavat.

Mielenkiintoinen oli muuten McKell Institute:n tutkimustulos että aukioloaikojen pidennys ei kasvata kulutusta;

“With the extension of trading hours over recent years there has been some speculation as to whether it has caused a systematic change to the trading-day pattern associated with the value of retail trade… To date, there appears to be no discernible systematic shift to the trading-day patterns. This may suggest that at the macroeconomic level the extension of trading hours has not expanded the volume of monthly retail revenue.”

Toisin sanoen vapaista aukioloajoista ei välttämättä ole mitään taloudellista hyötyä. Toki kuluttajien käyttäytyminen on eri maissa erilaista, mutta täkäläisen mallin mukaan voisi päätellä että ei vapautuksesta ole ollut mitään radikaalia haittaakaan pienyrittäjille. Voi siis olla että koko keskusteluaa käydään Suomessa turhan suurella volyymillä eikä asia ole ollenkaan niin merkityksellinen kuin kumpikaan puoli antaa ymmärtää.

Lähteitä:


Responses

  1. Kiitos blogistasi ja mielenkiintoisista jutuista. Niitä on kiva lukea:)
    En tunne lainkaan Australialaista yrittämistä, mutta suomalaista jonkin verran.

    Minusta hyvä esimerkki suomalaisen yrittämisen outoudesta ja kankeudesta tuli hyvin esiin, kun muutama viikko sitten kesän kuumimpaan turistiaikaan, olin käymässä Suomenlinnassa. Paikka oli täynnä ihmisiä ja enimmäkseen turisteja.

    Mutta siellä oli vain yksi Kioski josta pystyi ostamaan luottokortilla ja missä oli kunnollinen valikoima. Ja yllättäen tämän Kioskin edessä oli valtava jono. Iso osa potentiaalisista asiakkaista jättivät ostokset tekemättä. Mietin että missä tahansa maassa nämä potentiaaliset ostajat olisivat hyödynnetty paremmin kuin Suomessa. Saari oli käytännössä täynnä ihmisiä, jotka olivat valmiita ostamaan virvokkeita itselleen.

    Puuttuuko siis suomalaisilta se into ja innovaatiota, että hei täällähän voi tehdä rahaa? Koska ilmeisesti jätämme yksinkertaisesti tilanteet hyödyntämättä. Suomesta puuttuvat rennot matalankynnyksen yrittämiset. Ravintolapäivä on hyvä askel oikeaan suuntaan, vaikka ei se varsinaista yrittämistä olekaan.

    Mutta jos todella haluaisimme verrata eri maiden pienyrittämistä, niin silloin tarvitsisimme avuksemme myös tiedot sosiaali -verotus -ja työttömyystuki järjestelmistä, koska ainakin Suomen osalta nämä ovat pahimmat yrittämisen lamauttajat. Suomessa pienimuotoinen yrittäminen koetaan riskiksi perustoimeentulolle.

    • Kiitos kommenteista! Tuohon joustamattomuuteen on varmasti monia syitä – säännöksillä, luvilla, asenteilla, tuilla yms on varmasti kaikilla osansa. Kuten Peter totesi niin noita ”ruuhkapäiviä” ei Suomenlinnaan välttämättä mahdu hirveän monta vuodessa, joten jos joku yrittäjä haluaa tilaisuutta lähteä käyttämään niin pitäisi olla joko hyvin joustavat tai pienet kulu- yms rakenteet toiminnalla. Voisin kuvitella että jollekin paikan päällä asuvalle taiteilijalle se olisi hyvä lisätienestimahdollisuus niinä ruuhkapäivinä.

  2. Yksi syy Australian pk-yrityksiin on varmastikin siirtolaisuus, siirtolaiselle oman yrityksen pistäminen pystyyn on helpoin tapa päästä kiinni leivänsyrjästä. Tämä näkyy monissa muissakin maissa, joissa katukuva on samankaltainen kuin Australiassa. Kun maa elää pk-yrityksistä, myös sääntely ja muu on sopeutunut siihen. Ei tarvitse mennä kuin 20 vuotta taaksepäin niin Suomi oli paljon rajoittuneempi kuin nykyään.

    Suomi-Australia akselilla hiukan kaksipiippuinen asia nuo aukioloajat. Sydneyssä oli kiva kun ruokakauppa oli auki pitkään suoraan kotitalon alakerrassa ja viikonloppuina paikat olivat hyvin auki. Toisaalta moni muu kauppa meni aiemmin kiinni kuin Suomessa ja se harmitti. Kuudelta oli turha lähteä ostamaan uusia kenkiä Sydneyssä, Helsingissä tuo olisi ihan normaalia. Molemmissa on hyvät ja huonot puolensa, itse kannatan sitä että yrittäjä saa itse päättää aukioloaikansa vapaasti ja suunnitelma lopettaa aikalaki kokonaan on oikea.

    Mitä tulee tuohon Sanelman Suomenlinna-esimerkkiin niin kyse ei ole siitä etteikö intoa olisi vaan siitä, että niitä turisteja on jonoksi asti vain muutaman viikon vuodesta. Yrittäjän pitäisi keksiä muuta tekemistä loppuvuodeksi ja silti muutaman viikon tuloilla kattaa kaikki väliaikaisen kioskin kustannukset. Koko järjestelmä pitäisi muuttaa sellaiseksi että tämä onnistuu niin verojen, tukien kuin muidenkin vaatimusten kannalta. Esimerkiksi Sydneyssä tuntui moni tekevän useampaa, ei täysipäiväistä työtä eli Suomessa perinteinen työkulttuuri on vielä hiukan enemmän täysipäivisiin, kokovuotisiin työpaikkoihin suuntautunutta. Muutosta kyllä näkee hiljalleen, esimerkiksi viriilillä kahvialalla on esimerkiksi lähdetty paahtamisesta, laitettu kahvila pystyyn, laajennettu ruokaan, laitettu toinen kahvila, rakennettu brändiä, otettu kesäksi ”kahvifillari” ajoon, jne. Jos teet kivaa duunia, josta tykkää, niin se kyllä onnistuu Suomessa hienosti ja mikään ei estä laajentumista vähän erikoisemmille alueillekin. Valitettavasti Valion suklaatuutin myyminen ei sitä useimmille ole mutta veikkaisin että vuoden, parin sisällä kesäisin Suomenlinnastakin löytyy pieni pakettiauto, josta myydään esimerkiksi Kolmen Kaverin jäätelöä. Kannattaa elää silmät auki ja nähdä muutos, ei etsiä vikoja — niitä kun löytyy niin Suomesta kuin Australiastakin!

  3. Olen samaa mieltä Peterin kanssa, että Suomen työkulttuuri ja lainsäädäntö on kankea. Pahin este joustavalle yrittämiselle on mustavalkoinen luokittelu eri työnteon muodoille.

    Juuri siksi olisi niin mielenkiintoista tietää, että miten muissa kehittyneissä maissa tämä byrokratia ja lainsäädäntö on hoidettu. Esim. Australiassa? Toisin sanoen kuinka helppoa ja riskitöntä ihmisten on sukkuloida eri työnteon (työntekijästä yrittäjäksi ja takaisin työntekijäksi, jne jne) rooleista toisiin? Uskon kyllä, että Suomikin tähän siirtyy aikanaan, vähintään pakon edestä, koska: niitä vakituisia työpaikkoja kun ei nyt taida juurikaan läheskään kaikille riittää.

    • Riippuu varmaan missä mielessä riskitöntä ja helppoa tarkoitat? En onneksi tiedä yksityiskohtia, mutta työttömyysturvahan on täällä merkittävästi heikompi kuin Suomessa ja enemmän ihmisten omalla vastuulla (esim. ”ansiosidonnainen” on tuntematon käsite ellei ole itse ottanut vakuutusta sen varalle). Helppoa siirtymisen tosin kokisin olevan – mm. sen takia että osa-aikatyöt ovat täällä merkittävästi yleisempiä kuin Suomessa, myös koulutetulla alalla. Itsekin tunnen monta kaveria jotka pitävät omaa pientä bisnestään päivätöiden sivussa ja jos/kun homma lähtee vetämään, vähentävät muiden töiden määrää.

  4. Väittäisin, että syy on pitkälti verotuksessa. Suomessa kun perustaa yrityksen, on ALV-velvollinen jos tienaa 10 000€/vuosi. Eli reilusti alle tonnin kk (samaten reilusti alle minimipalkan), millä ei yksikään yrittäjä elä. Tämän päälle normaalit tuloverot, oma eläke ym. yrityksen kulut. Australiassa ALV-raja on $75,000/v eli yli keskiansioiden. Tuon rahan tienaamalla jo elää ja kattaa monenlaisia kuluja.

    Päälle sitten muu byrokratia: en tiedä millaisia säännöksiä esim. aussikahviloille on, mutta Down Underissa saa näköjään huoleti myydä kotitekoisia leivonnaisia, niistähän kahvilat tunnetaan. Suomessa saattaa terveystarkastaja iskeä lapun luukulle, jos pullasi eivät tule suurleipomosta. http://moro.aamulehti.fi/2013/07/18/pullan-myyntikielto-oli-viimeinen-pisara-ollilan-maalaiskauppa-pistaa-lapun-luukulle-pirkkalassa/

    Eli viranomaisten ja yhteiskunnan asenteissa on todella paljon eroa maiden välillä. Ei ihme, ettei yrittäjyys ota tulta alleen Suomessa, sen normaalin peruspessimismin ja ”yrittäjä tappaa itsensä työllä”-asenteen lisäksi….

    • On varmasti totta että erinäiset byrokratian koukerot ovat Suomessa kertaluokkaa hankalampia. En tiedä minäkään sen tarkemmin kahviloiden ja muiden sääntelyistä, mutta tosiaan tuntuu olevan paljon helpompaa täällä – tulee mieleen tuo äskettäin mainitsemani hunaja esimerkkinä; näinköhän Suomessa saisi kotiovelta myydä raakahunajaa noin vaan?

      Toinen esimerkki tulee koulun puolelta. Suomessahan kouluruoka on aikalailla keskuskeittiövetoista nykyään. Vaikka täällä ei kouluruokailua tunnetakaan, lapset silti aktiivisesti sekä kasvattavat koulun kasvimaalla vihanneksia yms että kokkaavat niistä koulussa ruokaa säännöllisesti. Onpa joillain kouluilla kanojakin josta saavat munia. Epäilen että terveysviranomaiset estäisivät moisen varsin tervehenkisen toiminnan Suomessa.

      • Joo epäilen myös että kiellettäisiin, koska multaperunatkin kiellettiin päiväkotien keittiöistä jonkun infektioriskin takia muutama vuosi sitten.
        Mutta täytyy sanoa, että kuulostaapa kivalta, että lapset voivat koulujen pihalla kasvattaa kasviksia ja jossain on myös kanoja:). Suomessa tämä ei tietty onnistuisi, koska kesällä on aina loma, mutta muuten kyllä todella varteenotettava ajatus.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: