Kirjoittanut sim | tammikuu 11, 2016

Lomaltapaluumietteitä

Kesäloma on tältä erää vietetty ja on aika palata töiden ja netin ääreen. Aloitetaan vuosi kokoelmalla toisiinsa mitenkään liittymättömiä sekalaishavaintoja:

Mäkinen Melbourne

Melbourne vaikuttaa helposti Sydneyyn verrattuna maantieteellisesti melko tasaiselta kaupungilta. Lähiöt lännessä ja etelässä vahvistavat littanaa vaikutelmaa – esim. Baysiden, Hobsons Bayn, Glen Eiran ja Kingstonin alueet ovatkin melkoisia pannukakkuja ja maastollisesti aika tylsää seutua. Kuitenkin ihan Melbournen CDB:nkin alueelta löytyy 30m:n korkeuseroja, ja etenkin koilliseen mennessä tulevat hyvinkin mäkiset maastot vastaan alle 20km:n etäisyydellä keskustasta. Reilu 50km keskustasta itään alkavat myös Victorian Alpit ja yli kilometrin korkuiset vuoret.

Satumme asumaan juuri mäkisessä koillis-Melbournessa, ja täälläpäin niitä mäkiä todellakin on. Monet niistä ovat niin jyrkkiä ettei vastaavalle alueelle esim. Suomessa voisi edes rakentaa – alla olevan kaltaisia parhaimmillaan yli 25 asteen mäkiä kun ei pääsisi talvikelillä ylös millään autolla, vaikka alla olisi nelivetomaasturi nastarenkailla. Täällä ei onneksi lumesta ole haittaa, joten mäkien kanssa pärjätään. Kun pidetään mielessä että valokuvat latistavat mäkiä ärsyttävästi niin tästä saa jotain kuvaa millaisista on kyse:

maki2

maki

Maaston mäkisyydestä on eriasteisia sivuvaikutuksia; ellei seutua tunne, esimerkiksi karttaa katsoessa kannattaa vilkaista topografiaakin – se lyhyt muutaman kilometrin kävely/pyöräilyreitti voi osoittautua yllättävän hikiseksi. Mäkisyys tuo haasteita myös rakentamiseen; ns. massa/volyymirakentajat eivät kovin jyrkkiä tontteja koske pitkällä tikullakaan, joka taas tarkoittaa että rakennuskanta on uniikkia ja vaihtelevaa. Toki mäkeen rakentaminen on myös reilusti kalliimpaa kuin tasaiselle maalle. On kuitenkin ilo kulkea naapurustossa kun kahta samanlaista taloa ei juuri näy, ja mäkisellä alueella monesta talosta on toinen toistaan upeammat näköalat.

Life’s a Beach

Jos Australiassa jotain riittää niin se on (meren)ranta. Siitä juontuu se hyvä puoli että rannoilta löytyy usein tilaa aika mukavasti – toisin kuin esim. Välimereltä. Äkkiseltään muuten kuvittelisi että rantaviiva on kohtuullisen helppo asia mitata, mutta Australiankin rantaviivasta olen nähnyt useampia lukuja 25,000km:n ja 66,000km:n väliltä, lähteestä riippuen. Aikamoinen heitto noin simppeliksi asiaksi jos minulta kysytään. Otetaan kuitenkin kompromissina vaikka luku kirjasta The User’s Guide to the Australian Coast, 36,000km.

Jaetaan ajatusleikkinä koko kansa rannoille – kun porukkaa on maassa noin 23M, tulee siitä reilu puoli (0.6) ihmistä metriä kohden jos kaikki päättävät painua biitsille. Vertailukohtana toimikoon vaikka Espanja, jossa rantaviivaa on vajaa 5,000km mutta ihmisiä 47M. Jos kaikki siellä painuisivat rannalle, tulisi porukkaa melkein 10 tyyppiä joka metrille – joten ei ihme että rannat tuntuvat täällä väljemmiltä. Ja hyvä niin.

Ranta ilman ruuhkaa:

rantailmanruuhkaa

Bondi Beachia, Manly Beachia tai muita Sydneyn city-rantoja ei muuten lasketa tähän ruuhkattomuuskategoriaan. Niistä kannattaa pysyä poissa jos liiat ihmiset häiritsevät – ja häiritseväthän ne, etenkin surffatessa🙂

Kesä ei lopu kesälomaan

Tämä on yksi Australian parhaista puolista: että vaikka työt jatkuvat, kesä ei lopu ihan heti, eikä ihan kohtakaan.

Suomessa nimittäin tapahtui valitettavan usein niin että kun kesäloma alkoi, itse kesä ei ollut oikein kunnolla edes päässyt alkamaan – ja kun kesäloma loppui, niin loppui käytännössä se kesäkin. Näin vaikka lomaa olisi ottanut ”vain” sen standardin 3-4vk. Täällä ei niin pääse käymään – suomalaisen mittapuun mukaan kesää on Melbournessakin karkeasti 9kk vuodesta – tai jos mittapuuna käytetään vaikka +20C:n tai korkeampaa keskimääräistä päivälämpötilaa niin silloinkin kesää riittää 6kk; vastaavasti Suomessa ainoastaan heinäkuussa keskimääräinen päivälämpötila on yli +20C.

Loppukevennykseksi kuva alpakasta, joita monet meiltä vielä hitusen maaseudummalle päin pitävät. Söpöjä tapauksia – jotenkin tämä tuo näin metsässä vaeltaessaan mieleen sarvettoman yksisarvisen😉

alpakka

Ja bonukseksi viimeiset valonsäteet viimeiseltä lomapäivältä eilen. Ei paha.

vacationsunset


Responses

  1. Rantaviivan mittaaminen ei muuten ole ollenkaan yksinkertainen asia. Jos oikein tarkasti ruvetaan mittaamaan, niin siitä tulee äärettömän pitkä. https://en.m.wikipedia.org/wiki/Coastline_paradox

    • No joo, mutta kai siihen jonkun kansainvälisen standardin voisi sopia. Yhden. Ei kymmentä.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: