Kirjoittanut sim | huhtikuu 11, 2016

Missä bongata australialaisia eläimiä luonnossa?

Yksi parhaita asioita Australiassa on maan ainutlaatuinen ja upea luonto, niin geologian, kasviston kuin eläintenkin osalta. Monien ötökkäkammoisten helpotukseksi Australian moninaiset myrkylliset otukset eivät olekaan vaanimassa joka kulman takana, mutta valitettavasti sama pätee moniin ”toivottaviin”, söpöiksikin luokiteltaviin eläimiin – niitäkään ei ole aina helppo nähdä.

Siinä missä kengurujen bongaamiseen luonnossa ei tarvita kummoistakaan yritystä, vaatii monien muiden natiivieläinten näkeminen luonnossa vähän vaivannäköä. Vaikka eläintarha on helppo paikka nähdä eläimistöä, se ei vedä vertoja eläinten tarkkailulle niiden luonnollisessa elinympäristössä.

Ainutlaatuisia eläimiä on Australiassa vaikka millä mitalla – maassa esiintyvistä lajeista (vajaa 400 nisäkäslajia, reilu 800 lintulajia, 4,000 kalalajia, 700 liskolajia, 140 käärmettä jne) kun peräti yli 80% on sellaisia joita ei esiinny missään muualla. Kaikkia, kuten esimerkiksi onneksi krokotiileja, ei tietysti esiinny joka puolella, mutta suurin osa ”ikonisista” lajeista löytyy Victoriastakin. Alla siis listaa joistakin tunnetuimmista täkäläisistä eläimistä ja siitä mistäpäin Melbournea / Victoriaa mitäkin kannattaa lähteä etsimään.

Ensin ne helpoimmat, eli kengurut. Kengurut liikkuvat aktiivisimmin hämärän aikoihin aamulla ja illalla, jolloin niitä on oikeastaan vaikea välttyä näkemästä melkein missä tahansa tiiviisti asutun keskusta-alueen ulkopuolella. Yksi luotettava paikka ei-kovin-kaukana on Woodlands Historic Park ja vähän toisella puolella kaupunkia oleva Kangaroo Groundin alue on kyllä myös nimensä veroinen. Hämärässä ajaessa saa olla varovainen – kenguruita voi myös valitettavan usein bongata kuolleena tien varsilta auton alle jääneenä.

Koala on tietysti monien ykköseläin. Vaikka yhteisöjä on lähempänäkin Melbournea, yksi luotettavimmista paikoista koaloiden bongaukseen on Otway Lighthouse Road matkalla Cape Otway:hin. Joitakin kilometrejä ennen majakalle saapumista on tien varteen melko varmasti pysähtynyt muitakin turisteja koaloita katsomaan. Alkuun koaloiden löytäminen puista voi olla hiukan hankalaa hyvän maastoutumisvärin ansiosta, mutta kun näkee yhden, näkee pian toisenkin, ja kolmannen ja.. Tavoilleen uskollisena todennäköisyys että koala nukkuu on ehkä 90%, mutta tuollapäin niitä on niin monta että aina löytyy joku hereilläkin oleva, kuten tämä kaveri:

wild-1

Vaikka monien unelma tuntuu olevan päästä halailemaan koalaa, sitä ei villipopulaatiolle kannata yrittää tehdä – kuten ei myöskään kenguruille tai pienemmille serkuilleen wallabeille, vaikka etenkin jälkimmäiset voivat halausetäisyydelle päästääkin. Koaloiden sylissäpitomahdollisuus löytyy muualta, mutta en ole ihan varma arvostavatko ne turistien syleissä keikkumista niin en linkkaa niitä paikkoja nyt tähän.

Vompatit ovat symppiksiä pussieläimiä. Niidenkin liikkumisaika on yleensä hämärä ja yö. Paras paikka nähdä vompatteja luotettavasti on Wilsons Promontory National Park – illansuussa vompatit lähtevät tekemään kierrosta leirintäalueella ihmisten ruokien perässä. Tällöin ne tulevat ilman sen suurempaa pelkoa ihan viereen tai vaikka kiinni ihmiseen – ja sisälle telttaankin. Pääsääntöisesti hyvin ystävällisiä eläimiä, mutta menevät kyllä terävien kynsiensä avulla esim. telttakankaasta läpi tuosta vaan, joten Wilsons Promilla ollessa telttaan ei kuulu sisään jättää mitään ruokaa. Sinua on varoitettu.

Erilaisia liskoja on kohtalaisen helppo löytää kun poistuu kaupunkialueelta. Meilläpäin aivan talojen pihoillakin tosin asustelee sinikieliskinkkejä (suosittu lemmikkilaji suomalaisissa matelijapiireissä) ja niitä on helppo nähdä. Astetta vaikeampia ovat parta-agamat – nekin suosittuja lemmikkejä muualla – jotka viihtyvät vähän maaseudummalla ja enemmän sisämaassa. Muista matelijoista käärmeitä voi halutessaan löytää esim. Royal Botanical Gardens Cranbournesta, jossa niitä liikkuu aktiivisesti. Mitä kauemmas lähtee, sen paremmin löytyy matelijoita – Grampians National Park:issa voi bongata isoja varaaneja, ja Murray-Sunset National Park:iin asti kun lähtee niin skaala sen kun kasvaa.

Opossumit eli osput ovat oikealta suomenkieliseltä nimeltään pussioravia (tai kettukusuja kuten Jouni alla kommenteissa infosi), mutta koska täkäläinen nimi on possum niin opossumeiksi niitä kaikki kutsuvat. Näitä pussieläimiä tapaa lähes kaikkialla ja ne ovat hyvin sopeutuneet elämään ihmiset keskuudessa – monien mielestä liiankin hyvin, kun tykkäävät tehdä pesiä sisäkattoihin. Osput ovat ison kissan kokoisia ja liikuvat hämärään aikaan pitkin kattoja, puita, piuhoja ja aitoja. Melbournessa elää yleisesti paria lajia; toinen on varustettu tuuheammalla hännällä kuin toinen. Kokolailla söpöjä eivätkä kamalan arkoja, mutta monesti myös kotipuutarhurien kauhuja (suojaverkot tulevat tarpeeseen) koska ospuilla tuntuu olevan luontainen kyky napsia parempiin suihin juuri kypsymässä olevat hedelmät.

Kuvassa ospu yllätettynä aidan reunalla kävelemässä myöhään illalla:

wild-3

Pikkupingviinien näkemiseen Phillip Island on suosituin paikka jossa niitä rantautuu joka ilta satoja. Jos haluaa päästä vähemmällä vaivalla ja rahalla, St Kilda:ssa asustaa myös huomattavasti pienempi populaatio joten muiden turistien kera voi pyrkiä sinnekin niitä katsomaan. Pingviinit saavat tosin IMO olla rauhemmassa Phillip Islandilla.

Linnuista papukaijoja ja ikonista kookaburraa voi nähdä joka puolella pitkin puistoja ja metsiä. Kookaburran tosin kuulee vielä helpommin kuin näkee, mutta olenpa sellaisen bongannut keskustan Treasury Gardenin penkin selkänojaltakin. Takuuvarmempi paikka on jossain ”oikeassa” metsässä – monesti ne tulevat leirintäalueiden lähelle vastavuoroisesti ihmisiä (tai okei, niiden ruokia) bongaamaan. Papukaijoja on joka lähtöön vähän joka puolella ydinkeskustan ulkopuolella ja puistoissa ydinkeskustassakin – jälleen on kuitenkin syytä suunnata metsäisimmille seuduille pois keskustasta jos parhaat mahdollisuudet haluaa.

Sen lisäksi että kookaburrien laulu on hurmaava, on lintujen äänimaailma muutenkin hauska – esim. paikalliset harakat kuulostavat ihan R2-D2:lta – ja kyllä näiden näkeminen jatkuvasti piristää päivää visuaalisestikin:

wild-4

Kookaburran olemus on muotoa pehmoeläin:

wild-2

Lintuosaston isoimpia otuksia ovat emut, joita näkee mm. Grampians National Parkissa, etenkin puiston pohjois-osassa. Ihan kaupunkiin nämä eivät onneksi tule.

Unohtaa ei myöskään sovi niitä kuuluisia mustia joutsenia, jotka ovat kohtalaisen yleisiä – Albert Park Lake muutama kilometri ydinkeskustasta etelään on luotettava paikka nähdä niitä.

Delfiinien ja hylkeiden kanssa pääsee uimaan Melbournessakin, Port Phillip:in lahdessa; Sea All Dolphins:in reissulla olen ollut mukana – yksi toinen reissujen järjestäjä on Moonraker. Kummatkin luokittelisin hyvin vastuullisiksi operaattoreiksi. Delfiiniuintien varjopuolet on toki silti hyvä pitää mielessä.

Isommista merenelävistä valaita pääsee näkemään talviaikaan Warrnamboolissa ihan rannalta käsin, takuulla eläimiä häiritsemättä. Kausi niiden bongaamiseen alkaa toukokuun lopulla ja päättyy lokakuun maissa.

Hankalimmasta päästä bongata ovat vesinokkaeläimet eli platypukset. Niitä löytyy puroista ja joista yllättävänkin keskustassa, mutta näiden(kin) tarkkailua häiritsee se että ne liikkuvat hämärässä/pimeässä. Palvelusta PlatypusSPOT.org voi käydä tutkimassa karttaa missä niitä on viime aikoina nähty, ja lisätä oman bongauksen jos sattuu havaitsemaan. Yarra-joen varrelta havaintoja on aika yleisesti. Jos ei platypusta onnistu bongaamaan niin voi lohduttautua käymällä Yarra-joen varrella bongaamassa lepakoita. Niitä löytyy takuuvarmasti.

Hyönteisiä harvat haluavat oikein etsiä, joten ei niistä kovin paljoa. Oikeasti tosi myrkyllisiä hämähäkkejäkin on Victoriassa on vain yksi laji – Redback. Niitä voi bongata omasta puutarhasta, talon alta, vajoista yms mutta niihin pätee sama kuin melkein kaikkiin muihinkin vaarallisiin ötököihin; kun ne jättää rauhaan, jättävät ne sinutkin rauhaan. Poikkeuksen muodostavat tosin esim. bull ant:it, jopa 4cm:n pituiset muurahaiset jotka ovat aggressiivisia jos niiden lähelle sattuu ja purevat/pistävät yllättävän kivuliaasti.

Rukoilijasirkat onneksi ovat harmittomia. Tai no, enimmäkseen harmittomia:

wild-5


Responses

  1. Enpä muista aiemmin kuulleenikaan tuota nimitystä pussiorava ospusta puhumattakaan. Kettukusuista olen kuitenkin joskus kuullut puhuttavan. Googlailin (tai noh, wikitin) ja pussioraviin noista opossumeista suurin osa tunnutaan laskettavan, mutta kettukusuiksi on ainakin joskus kutsuttu noita suurinpiirtein kissan kokoisia common brushtail possumeita. Käymme toisinaan turistien kanssa syöttämässä kettukusuille omenanpaloja, kuten tästä videosta ilmenee:

    • Kettukusu, sehän se oli! Kiitos. Tuon typerän virallisen nimen löysin monta vuotta sitten, mutta pääsi unohtumaan eikä äkkiseltään tullut tätä kirjoittaessa vastaan.

  2. Tuo Grampiansin kansallispuisto oli kyllä upea. Ihmiset vaan oli todella uhkarohkeita siellä kiipeillessään kielekkeille onnistuneen selfien toivossa. Pelotti oikeasti katsoa heitä vierestä, yksikin harha-askel niin olisivat pudonneet.

    Kaiken lisäksi paluumatkalla kaksi tyttöä jäi meidän porukan tahdista ja eksyivät oikein kunnolla. Onneksi löysivät lopulta perille, mutta olivat tulleet jonkin pusikon läpi ja jalat olivat aivan verillä. Eli terve järki kannattaa pitää mukana jos tuonne aikoo lähteä.🙂

    • Jep, toki luonnossa liikkuessa pitää olla terve järki mukana. Se tosin tuntuu nykyään olevan välillä kadoksissa ihmisiltä..


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: