Kirjoittanut sim | huhtikuu 18, 2016

Päivä arkea Melbournessa

Elämä Australiassa ei, yllättävää kyllä, olekaan jatkuvaa surffausta ja koaloiden halailua; arki on nimittäin arkea täälläkin. Samanlaista kuin missä tahansa muualla, paitsi tietysti erilaista kuin muualla – niinkuin kaikkialla muuallakin🙂 Eli siis minkälaista?

Standardivastaus tuohon on tietysti että it depends, mutta annetaan nyt yksi esimerkki. Poikkean siis tavanomaisesta faktaa-tilastoa-tietoa-ohjelmistosta tämän postauksen verran ja päätin viikon alun kunniaksi kirjoitella raportin siitä miltä näyttää osaltani täysin tavallinen arkipäivä täällä Melbournessa. Sallittakoon tämä poikkeama kun edellisestä kerrasta on jo viitisen vuotta.

Arkipäiväni alkavat yleensä kohtalaisen aikaisin; koska tähtään aloittamaan päivät toimistolla jo aamu-seitsemän jälkeen, ei aurinko tähän aikaan vuodesta ole vielä kotoa lähtiessä ehtinyt nousta. Tiedossa oli tänään sään puolesta loistava syksypäivä, mutta näin kukkuloilla asuessa lämpötilan vuorokausivaihtelu on hyvinkin suuri ja aamuisin on usein selvästi keskustaa viileämpää. Talvisin päästään ajoittain öisin jopa nollan asteen tienoille, mutta tänäänkin oli kohtalaisen raikas aamu: +7C kotoa lähtiessä.

dayreport-1

Työpaikkani sijaitsee pääasiassa keskustassa; ”pääasiassa” siksi että säännöllisen epäsäännöllisesti teen etätöitä. Matkan keskustaan taitan junalla – harva asia on turhauttavampaa kuin ruuhkissa autolla ajaminen, kun taas junassa pystyy rentoutumaan, lukemaan jne – vaikka nukkumaan jos siltä tuntuu. Kotipäässä matkaan juna-asemalle joko pyörällä tai bussilla, säästä yms riippuen. Melbourneen muuttavia suosittelen lämpimästi hankkimaan asunnon sellaisten julkisten kulkuyhteyksien päästä ettei keskustaan tarvitse autoilla.

Sivuhuomiona: veikkaan että kun autonomiset autot yleistyvät 5-10 vuoden kuluessa, niiden ”kuskien” yksi suurimmista kehuista tulee aavistuksen ironisesti olemaan se, että kun auto ajaa itse itsensä niin matkustaessa voi keskittyä rauhassa vaikka lukemiseen. Seikka josta me julkisen liikenteen käyttäjät olemme nauttineet jo ties miten monta vuotta..🙂

Junamatka keskustaan kestää reilun puoli tuntia, jonka käytän yleensä kirjojen lukemiseen ja välillä Twitterin pikavilkaisuun. Tällä hetkellä luvun alla on Tung-Hui Hu:n A Prehistory of the Cloud – mielestäni äärimmäisen mielenkiintoinen opus, mutta oletettavasti kohdeyleisöltään kohtalaisen kapea..

Keskustaan päästyäni aurinko on jo noussut, ja lämpötila muutenkin on keskustassa öisin muutaman asteen lämpimämpi kuin kotona. Yleensä jään pois jo vähän ennen ydinkeskustaa jotta saan aamuun 15-20min kävelyn puiston läpi töihin.

dayreport-2

Suomessa asuessani en voinut sietää kahvia. Suomalainen kahvi, jos sitä kitkerää seissyttä tervaa voi kahviksi kutsua, maistui – ja maistuu – mielestäni kammottavalta. En edelleenkään koske siihen pitkällä tikullakaan. Täällä sen sijaan opin että kahvihan voi olla hyvää. Itse asiassa todella hyvää. Niinpä aamuni alkaa usein kahvilla, joka käytännössä aina on täällä espresso-pohjaista. Turisteille löytyy kahvin tilausohje täältä; pelkkä ”coffee, please” saisi nimittäin aikaan enemmän kummastuneita lisäkysymyksiä kuin kahvia.

Tänään päätin testata matkalle joku aika sitten ilmaantunutta kohtalaisen uutta paikkaa, Father John:ia, joka päätyi kahvin perusteella kategoriaan ”ihan ok”. Välillä taas saa työpaikan espresso-automaattikin kelvata.

dayreport-3

Töissä näyttää yleensä aamuisin sinne tullessani tältä – aika tyhjältä siis. Meillä on onneksi vapaat työajat, koska tämä aikainen rytmi sopii minulle. Suurin osa porukasta saapuu paikalle klo 9:n maissa, joten aamulla ehtii hyvin tehdä tunnin-pari hommia hyvässä rauhassa.

dayreport-4

Sellaista stereotyyppisen tavallista työpäivää ei hirveän usein ole, mutta tänään päästiin aika lähelle. Paneuduin mm. auttamaan raportoimaan johtoryhmälle blockchainin tiimoilta tehdyistä projekteistamme ymmärrettävällä tavalla, lukemaan pari rapparia (mm. Lloydsin Political violence contagion – a framework for undertanding the emergence and spread of civil unrest), viettämään pari tuntia palavereissa ja suunnittelemaan vähän jatkokehityshommia teknologiatrendiseurannan tiimoilta.

Lounaan tuon yleensä pari päivää viikossa kotoa mukanani, ja muina päivinä käyn syömässä jossain lounasravintolassa. Australiassa ei suomalaistyyppisiä firmojen lounasruokaloita tunneta, eikä lounassetelejäkään. Nälkä ei kuitenkaan näin keskustassa pääse tulemaan – laskin kerran edesmenneellä Urbanspoonilla että 10min kävelymatkan sisältä löytyy yli 1,500 lounasravintolaa, ja noin $10:lla saa yleensä hyvän lounaan. Melko heti tänne muutettuani otin tavoitteeksi käydä vähintään yhdessä uudessa paikassa joka viikko, ja tämä projekti jatkuu yhä.

Koska säästä tuli niin loistava kun oli ennustettu, suuntasin lounaalle pienen kävelymatkan päähän Fitzroy:hin. Fitzroy sijaitsee ydinkeskustan kupeessa koilliseen, ja CityHobo kuvailee osuvasti aluetta näin: ”Fitzroy was your quintessential working class suburb with street after street of small brick, workers’ cottages. Now, it’s a temple to the arty, creative, boho, grungey, bookish, politically aware set. Fitzroy is easy walking distance from the city centre, and has some of the best cafes and pubs in Melbourne, and a long and interesting shopping strip. It’s great for people watching.”

Reitti Fitzroy:hyn kulkee keskustasta kätevästi Carlton Gardensin läpi:

dayreport-5

Syksy on muuten sikälikin kivaa aikaa että vaikka päivällä voi olla kohtuulämmin, ei auringolta suojautumisen kanssa tarvitse enää olla ihan niin tarkka. Tähän aikaan vuodesta UV-indeksi on maksimissaan ”vain” 5; lainausmerkeissä siksi että eihän se Suomessa ole pahimmillaankaan kuin 6, mutta 5 on kuitenkin ihan eri luokassa kuin keskikesän 13.

Ravintolaksi valikoitui enemmän tai vähemmän summanmutikassa aiemmin testaamaton Auntie Mai’s, josta valitsin ateriaksi lemongrass beef vermicelli noodles, $11 (~€7.5). Annos oli ”ihan hyvä”, mutta rehellisyyden nimissä on todettava että Miss Chu:n lemongrass beef hakkaa tuon mennen tullen. Tulipahan kuitenkin testattua.

dayreport-6

dayreport-7

Lounasta seurasi tietysti paluu työpaikalle em. hommien pariin.

Kotiinlähdön aika koitti neljän jälkeen, normaalisti junalla, jotta olisin kotona viiden maissa. Lukemisen sijaan osa junamatkasta meni nyt tätä postausta kirjoitellessa. Kyytiin nousen yhdeltä Melbournen harvoista maanalaisista asemista; ydinkeskustaa lukuunottamatta paikallisjunat kun kulkevat maan päällä, ja useimmiten vielä maan tasolla joten tasoristeyksiä on kaupungissa paljon. 

Päivän korkein lämpötila muuten usein ajoittuu vasta klo 16-18 tienoille, eli tunnin-pari ennen auringonlaskua. Tämä on jonkun verran myöhempään kuin monessa muussa paikassa.

dayreport-8

Ilta meni kutakuinkin normaalin kaavan mukaan sisältäen ruoanlaittoa, perheen kanssa olemista ja yhdessä syömistä, urheilua jne. Aurinko laskee tähän aikaa vuodesta jo kuuden maissa, joten myöhempään tehtävät ulkohommat vaativat keinovaloa – urheilukentillä sitä riittääkin, mutta lenkkipolkujen valaisu on täällä valitettavasti tuntematon käsite.

Lasten mentyä nukkumaan oli normaalien kotiaskareiden lisäksi aika ruokkia taikinat – kyllä, ruokkia taikinat. Pidän nimittäin yllä kahta hapanjuurta (vehnä- ja ruisjauhoista) sourdough-leipien tekemistä varten, ja niitä pitää säännöllisesti ruokkia että pysyvät elossa. 

Muita maanantai-illan askareita on rullata oikeat roskikset kadun varteen josta ne aikaisin aamulla tyhjennetään, sekä laittaa Aussie Farmersin esky eli kylmälaukku ulos etuoven viereen – siihen ilmestyy aikaisin aamulla tänään tehty ruokatilaus; vakiotoimituksena sieltä tulee mm. takuuvarmasti oikeasti ”free range”-munia. Aussie Farmers on näköjään ollut meillä käytössä jo noin 5v. Sekä roskien nouto että ruokatoimitus tapahtuvat yleensä ennen kuutta, joten valmistelut on tehtävä illalla. 

Normaalisti olisin vielä käynyt uimassa illalla (lähistön uimahallit ovat onneksi auki klo 22:een), mutta koska yritän karkoittaa pientä flunssanpoikasta päätin ottaa rennosti ja painua kerrankin ajoissa nukkumaan – eli hetikohta kunhan olen tämän postannut. Tai ainakin viimeistään tunnin päästä. Tai ihan maksimissaan parin tunnin😉


Responses

  1. Kiva juttu.

    On mieletöntä tuo valtava ravintoloiden ja kahviloiden määrä. Se on yksi asia, minkä vuoksi haluaisin Melbourneen matkustaa.

    • Niistä tosiaan ei tule pulaa, jokaiselle löytyy takuulla jotain – vaikkei nyt kyllä suomalaista ravintolaa olekaan tullut eteen..

      Parasta tarjonnassa on mielestäni se, että se ei rajoitu vain keskustaan vaan loistavia ravintoloita ja kahviloita löytää muutenkin eloisista lähiöistä ympäri kaupunkia.

  2. Roskiksista tuli mieleen. YLE uutisoi hiljattain: ”Australian jätteiden keruun teho kuusinkertaistui, kun roska-autoihin asennettiin Sunit Oy:n kehittämä keruujärjestelmä. Australiassa Sunitin järjestelmällä katetaan suurimmat kaupungit, ja vuositasolla tehdään noin 200 uutta keruurobottia”. Tällaisia robotteja oli ainakin Perthissä kun vietin siellä talvella muutaman kuukauden. Huomasin miten kätevästi toimi, mutta ei tullut mieleen, että on suomalainen keksintö!

    • Satuinkin näkemään tuon saman uutisen, hauskaa että systeemi on keksitty Suomessa (ja jännä ettei silti ole siellä missään käytössä). Samat robotit ovat roskia keränneet täällä jo vuosia.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: