Kirjoittanut sim | tammikuu 27, 2017

Rakkaudesta puihin – ja tarina miten yhdestä päästään eroon

Rakastan metsiä ja puita; erityisesti täällä eukalyptusmetsiä. Rakastan niiden lukuisia todistettuja hyötyjä, niiden tuomaa varjoa kesällä, niiden tukemaa lintuelämää, niiden tuoksua, niiden silhuettia auringonlaskua vasten jne jne. Puiden tuoma tunnelma ja alueen vehreys olivat merkittävässä asemassa nykyistä asuinpakkaakin valittaessa – ja omalla tontillammekin kasvaa iso läjä komeita eukalyptuksia.

sunset

En kuitenkaan rakasta puuta joka yrittää tappaa ihmisiä tai tuhota taloja.

Australiassa nimittäin paitsi eläimet niin puutkin voivat olla kuolemaksi – pääsääntöisesti palamalla, mutta myös tiputtamalla osia itsestään. Tietyt eukalyptuslajit (esim. river red gum) ovat tunnettuja siitä että voivat pudottaa massiivisiakin oksia ilman mitään varoitusta. Nämä saivat vanhanajan käsityönä tehdyn metsänhakkuun aikana herttaisen (not) lempinimen ”widow maker” eli leskentekijä juuri siitä syystä että tippuvat oksat tappoivat metsurin jos toisenkin.

Telttaillessa on myös syytä muistaa ettei pystytä telttaansa tällaisen eukalyptuspuun alle. Tutkimusten mukaan ulkonaolo on kuitenkin ihan turvallista puista huolimatta.

tree-300-wideMiksi ne sitten tiputtavat oksia? Pääsyitä on kaksi; ensinnäkin se toimii vedensäästökeinona; kuivana kautena isojenkin oksien tiputtaminen säästää vettä muulle puulle. Toisekseen tiputettujen oksien kolot houkuttelevat lintuja ja muuta eläimistöä mistä puu välillisesti hyötyy.

Meidän tontilla on tusinan verran täyskasvuisia eukalyptuspuita. Suurin osa on lajiketta red box (Eucalyptus polyanthemos) joka ei ole mitenkään tunnettu tästä oksientiputtelutaipumuksesta.

Huomautettakoon tähän väliin että monet paikalliset puut ovat massiivisia, niin kooltaan kuin suhteelliselta painoltaankin – siinä missä kuivan suomalaisen männyn tai kuusen paino on hiukan yli 300kg/m3, monien eukalyptusten paino sen sijaan on yli 1,000kg/m3.

Kun tämä vasemmalla esiintyvä yksilö, noin 25m korkea ja halkaisijaltaan noin 75cm oleva red box, tiputti viime heinäkuussa isossa myrskyssä pari massiivista oksaa – yli 10m pitkän ja useamman sata kiloa painavan katolle, josta allaoleva kuva, ja vähän lyhyemmän maahan – ajattelimme että kyseessä oli vain huono onni ja myrskytuho.

Tai itse asiassa hyvä onni, koska suuria rakenteellisia vaurioita ei tullut ja kattopeltien korjauskin maksoi ”vain” $700. Myrskyssähän sitä nyt voi puu jos toinenkin vaurioitua.

branch0

Marraskuun lopulla samainen puu tiputti kuitenkin toisenkin oksan, tällä kertaa ihan terassimme viereen. Koira ehti juuri ja juuri pois alta pienessä paniikissa. Kyseessä oli taas massivinen, noin 10 metriä pitkä ja useamman sata kiloa painava oksa. Allejäänyt ihminen olisi ollut helposti mennyttä kalua.

branch2

Koska tämä oksa kuitenkin oli täysin eri kohdasta puuta kun aiemmin tippunut ja tipahti täysin tyynellä säällä, vaikutti siltä että puussa on jotain vikaa ja se olisi mahdolliseti syytä kaataa ennen kuin loput isot oksat, tai koko puu, tippuvat talon tai jonkun päälle.

Miten kaadetaan puu? Osa 1: luvat

Helpoin tapa kaataa puu on, no, kaataa se sen kummempia keneltäkään kyselemättä. Tämä vaan ei ole kovin fiksua ja voi koitua aika kalliiksi koska Victoriassa otetaan etenkin natiivipuiden puiden suojelu vakavasti.

Jos puun menee kaatamaan ilman lupaa, tiedossa on jopa kymmenien tuhansien dollarien sakko, joka ainakin omalla kohdallani toimii varsin riittävänä uhkana laittoman kaadon harkitsemisellekaan. Kuntamme on vielä pahimmasta/parhaasta päästä näiden puiden suojelun kanssa, joten tiesin kyllä odottaa että prosessista tulee hankala.

Puun kaatoon tarvitaan siis lupa. Onneksi kunnallamme on olemassa helppo ”fast track tree removal”-prosessi joka ”vain” $280:n maksulla sisältää lupakäsittelyn ja kunnan arboristin arvion puusta.

Harmi vaan etten voinut käyttää sitä prosessia, koska tonttimme sattuu kuulumaan ns. ”significant landscape overlay”-kaavaan, eli kyseessä on merkittäväksi maisemaksi kaavoitettu alue. Jotta sellaiselta alueelta saisi kaataa puita, tarvitaan erillinen, myös $280:n hakmusmaksulla varustettu planning permit sekä tuo arboristin arvio puun kunnosta – paitsi että nyt ne pitää tehdä erikseen, kunnan pakettiratkaisu ei ole mahdollinen.

Ja ettei menisi liian yksinkertaiseksi, tontillamme sattuu olemaan tontin lohkomisen ja rakentamisen ajalta ns. ”Section 173 agreement” jossa on erinäisiä pääasiassa rakentamista koskevia säädöksiä – kuten kielto kaataa puita jotka on merkitty säilytettäväksi. Tähän sopimukseen voi hakea – jälleen erikseen – muutoslupaa, eli ns ”miscellanous consent”:ia. Tämä ilo taas maksaa $380.

Ensin meinasin että koska 173-sopimus keskittyy rakentamisen ajan velvollisuuksiin jotka on täytetty, ko. sopimuksen voisi kenties mitätöidä – kohdassa ”Ending of Agreement” kun lukee ”This Agreement ends when the Owner has complied with all of the Owner’s obligations under this agreement.”. Koska näin kerran on ainakin omasta mielestäni käynyt, ajattelin että hankkiudun siitä sopimuksesta eroon jotta on yksi hakujuttu vähemmän.

Helppoa, eikö?

No ei.

Ensinnäkin kunta ei tuntunut ensin olevan ollenkaan tietoinen miten 173-sopimus puretaan. Käskivät ottamaan yhteyttä lakimieheen. Ja minähän en satoja tai tuhansia dollareita ala maksamaan lakimiehistä näin yksinkertaisesta asiasta… niinpä kysyin lakimiesystävältä neuvoa, jonka käsitys sopimuksen purusta oli samankaltainen – sen pitäisi olla kohtalaisen yksinkertainen pyyntö.

Niinpä otin uudestaan yhteyttä kuntaan, joka lopulta löysi lomakkeen millä 173-sopimuksen purkua voi hakea – hintaan $630(!).

En varsinaisesti arvostanut tuota hintatietoa, joten otin taas puhelimen käteen ja soitin Victorian hallituksen suunnitteluosastolle. Sieltä löytyi 173-sopimuksista vastuussa oleva henkilö langan päähän, joka vaikkakin vahvisti ko. summan olevan laissa määritelty summa, hämmästeli että kunta tässä tapauksessa ylipäätään vaatii mitään hakemusta sopimuksen purkuun, asian kun pitäisi olla sopimalla selvä velvoitteiden selkeästi täytyttyä.

Seuraavana ohjelmassa oli siis marssia kunnan toimistoon keskustelemaan asiasta kasvotusten.

Yllätys yllätys, kasvotusten keskustelusta ei hirveästi ollut apua eikä asia muuttunut yhtään sen helpommaksi. Sen sijaan selvisi edes puolilooginen syy miksei 173-sopimusta voi noin vain purkaa – se on alunperin tehty naapuritontin omistajan kanssa jonka tontista meidän tonttimme on lohkottu, eli sopimuksessa on kolme osapuolta – me, naapuri ja kunta. Niinpä sen purkaminen pitäisi mennä normaalin kaavan mukaan, eli sen $630:n mukaan..

Koska muutosmaksu oli kuitenkin vähemmän, oli siis aika tarttua toimeen pidemmän kaavan mukaan.

Ensimmäisenä ohjelmassa oli arboristin kutsu paikalle kirjoittamaan puusta raportti. Puun tutkittuaan arboristi totesi että puussa on ko. lajikkeelle epätyypillinen sienitauti, bracket fungus. Puut voivat olla sienen ”infektoimia” monta kymmentä vuotta ilman että aiheuttavat ongelmia, mutta jostain syystä tämä kyseinen puu oli nyt joutunut sen uhriksi aktiivisesti.

Arboristi oli sitä mieltä että ajan kanssa koko puu tulee alas tämän takia, joten se on syytä kaataa. Testeistä ja kunnan vaatimasta standardien mukaisesta (18-sivuisesta!) raportista sai maksaa $380. Raportin johtopäätös oli aika selkeä:

The tree’s structural integrity has been reduced to a point where the remaining canopy is structurally unsafe because of the bracket fungus causing dieback and decay throughout the tree. Further branch failure will occur at any time.

This tree now presents an immediate danger to persons and property and its immediate removal is recommended for the protection of persons and property.

Olin jo lannistunut kohtalooni ja kuvittelin että joudun maksamaan tuon raportin lisäksi ne $280 + $380 hakemusmaksut ennen kuin päästään puuhun edes koskemaan. Sattumalta kuitenkin juttelin eräs päivä kunnanvaltuutetun kanssa eri asiasta, ja kysyin että eikö todellakaan vaarallista puuta saa kaataa ilman mitään typeriä hakemuksia.

Onneksi juttelin, koska kävi ilmi että saa. Ilmaiseksi, kunhan on todistus sen vaarallisuudesta arboristilta, mikä meillä nyt oli.

Paitsi – ylläri – jos tontilla sattuu olemaan 173-sopimus, joka monimutkaistaa asioita.

Seuraavaksi tie vei kunnanvaltuutetun referoimana suunnitteluosaston johtajan pakeille, jonka kanssa asiasta keskusteltuani ja raportit hänelle lähetettyäni kävi ilmi että koska 173-sopparin lausemuoto menee ”ensure any Tree to be retained is not removed, destroyed, felled, lopped, trimmed, uprooted or otherwise damaged” mutta kun puu on jo vaurioitunut ilman meidän toimia, saa sen poistaa. Ilman mitään hakemuksia! Porsaanreikä se on pienikin porsaanreikä ja kun kunta itse sitä ehdottaa niin mikäs siinä:

”Removal of this tree can occur immediately and no miscellaneous consent application is required.”

Näin saatiin kätevästi säästettyä monta sataa dollaria jotka aiemman neuvon mukaan olisi tähän lupaprosessiin kulunut. Johtajan mailissa olikin lisäys ”Please keep a copy of my advice, as this advice is a departure from previous advice.” eli tajusivat itsekin antaneensa vähän ristiriistaista tietoa..

Miten kaadetaan puu? Osa 2: tarjouksia kaadosta

Kun byrokratia tässä tapauksessa osoittautuikin lopulta yllättävän kevyeksi puun sairauden takia, oli aika siirtyä operaation kakkosvaiheeseen eli itse kaatoon. Itse tuollaista järjettömän painavaa jättiläistä ei ollut mitään saumaa lähteä kaatamaan, joten apuun piti kutsua asiantuntija.

Kuten normaalia näissä jutuissa, projekti on syytä kilpailuttaa muutamalla eri taholla. Ja niin teinkin.

Tai yritin tehdä. Kaksi ensimmäistä kaveria kenelle kysymyksen kaadosta lähetin, eivät koskaan (tai no, ainakaan muutamaan päivään) vastanneet koko viestiin. Kolmas palasi heti asiaan mutta oli matkoilla, joten tuli tarkastamaan tilanteen vasta muutamaa päivää myöhemmin.

Lopulta kasassa kuitenkin oli muutama tarjous. Noin puolet urakoitsijoista ehdottivat suoraan ”cash price”:a, eli käteishintaa. Tämä tarkoittaa täällä kirjojen ohi, ilman 10% GST:tä (ALV:ia) suoritettua työtä eli käytännössä harmaan talouden hommia. Tarjouksia oli vähän joka lähtöön; kallein oli $2,200 joka sanoi lisäksi että ei saa koneitaan paikalle ilman toisen puun kaatamista (johon ei ollut lupaa). Seuraavan tarjous oli $1,900. Kolmas oli onneksi vähän muita halvempi $1,200:lla ja vaikutti silti asiantuntevalta.

Halvemmalle hinnalle löytyi looginen selityskin; siinä missä muut olisivat laskuttaneet extraa puutavaran poisviennistä (meillä ei ole takkaa, mutta kavereille olisin kyllä saanut halot vietyä), tämä edullisin sen sijaan tekee rakennetuotteita puusta joten isommat osat ovat rahanarvoista tavaraa hänellekin. Rannetta ohuemmat oksat joka tapauksessa pilkottaisiin paikalla hakkeeksi (mulch) jolle kyllä löytyy puutarhasta käyttöä.

Miten kaadetaan puu? Osa 3: kaato

Puun poisto-operaatio itsesssään oli mielenkiintoinen. Puu oli liian iso ja hankalassa paikassa että sen voisi kaataa mihinkään suuntaan kokonaisena, vaan se piti pilkkoa siinä pystyssä ollessaan. Samoin minkään nosturin saaminen ei takapihalle onnistu (kuten se yksi neropatti-kaataja totesi, kaatamatta lisää puita tieltä), joten jäljelle jäi varmaan eniten taitoa vaativa malli – kiivetä puuhun ja leikata ja laskea oksia köysien varassa yksi kerrallaan maahan.

Valitsemallamme puunkaatokaverilla oli tähän poistomuotoon relevantti harrastus; pylvääseenkiipeäminen (pole climbing), jonka maailmanmestari hän oli joidenkin vuosien takaa sekä myös jossain välissä maailmanennätyksen tehnyt (24 metrin korkuiseen pylvääseen kiipeäminen ajassa 9.6 sekuntia).

Oksa tulossa köyden varassa maahan:

puunpoisto1

Viimeinen latvaston pala lähdössä:

puunpoisto2

Sattumalta naapurikin poistatti pari, hiukan pienempää, puuta muutama päivä aiemmin. Heidän toimistaan satuin nappaamaan videonkin, ja se oli astetta reippaamman näköistä touhua vaikkakin samalla perusperiaatteella – mies puuhun ja oksia yksi kerrallaan alas:

Joka tapauksessa, lopulta – pari kuukautta siitä kun poistoa alettiin aktiivisesti hakemaan – puu oli pala palalta kaadettu. Muistoksi jäi vielä iso läjä haketta pihalle, ja tämän levittämisessä sitä on sitten työsarkaa viikonlopulle:

mulch

Loppu hyvin, kaikki hyvin.

Hermotkin menivät vasta kun pari puuta alempana oleva toinenkin iso puu päätti tiputtaa ison oksan… Argh.

Advertisements

Responses

  1. Hyvin kerrottu stoori! Meidänkin pitäisi kohta puoliin kaataa yksi hankalassa paikassa oleva – itse aikoinaan istuttamamme – ”vatuli”. Pelkään pahoin, että senkin kaadattamiseen palaa isohko summa (> $1000) rahaa, vaikken siihen hommaan mitään luparuljanssia tarvitsekaan.

  2. Hyytävää luettavaa. Joko varaudut lähipiirin liiskaantumiseen – tai selvität byrokratian mutkat ja kaivat kuvetta. Onneksi kukaan ei loukkaantunut.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: