Kirjoittanut sim | maaliskuu 10, 2017

Arjen yksityiskohtia Melbournesta

Seuraa muutama huomio arjesta Australiassa, näin muista ulkosuomalaisblogeista röyhkeästi teemaa erittäin myöhässä kopioiden. Valitsin tähän tarkoituksella asioita mitkä nyt eivät välttämättä ole mitenkään erityisen erikoisia, mutta sellaisia jotka tulevat jatkuvasti eteen – eli nimenomaan sitä arkea.

Ruoka-ostosket

Kuten Suomessa, täälläkin on vahva ruokakaupan duopoli, Coles & Woolies (joiden taustapiruina toimivat Wesfarmers ja Woolworths Limited). Sitä on tullut hätistelemään Lidliä vastaava saksalaisketju Aldi, joka on viime vuodet ollut vahvassa kasvussa. Myös USA:sta tuttu CostCo löytyy sekä joitakin pienempiä ketjuja.

Merkittävin piirre täkäläisissä ruokaostoksissa kuitenkin on se, että jos haluaa parasta laatua ja edullista hintaa, ne marketit jätetään välistä ja suunnataan erikoiskauppoihin. Kuten on ollut aiemminkin puhetta, täällä ovat erilliset hedelmä/vihanneskaupat, kalakaupat ja lihakaupat vielä hyvissä voimissa, ja ne parhaat tuotteet löytyvät juurikin niistä – tai sitten kauppahallityyppisiltä markkinoilta joita on Melbournessa puolisen tusinaa isoa. Tai yleensä viikonloppuisin järjestettäviltä torityyppisiltä farmer’s marketeilta eri puolilta kaupunkia.

Anyway. Hedelmien ja vihannesten haku omasta kaupastaan, kalojen haku omastaan ja lihojen haku omastaan – ja vielä bulkkitavaroiden haku eri kaupasta – voi kuulostaa hankalalta, mutta yleensä kaikki löytyvät samalta alueelta ilman että tarvitsee ajaa muualle. Kun vastineeksi saa tuoreempaa ja parempaa tavaraa kuin marketeista ja usein halvemmalla, paikallisia yrittäjiä tukien, enemmän kuin mielelläni asioin näissä erikseen.

Alla lähi-kala- ja HeVi-kauppamme valikoimaa:


 

Moderni toimisto

Työ kuulunee vahvasti arkeen kun siellä jostain syystä tulee useampi tunti vietettyä useimpina päivinä 😉 Vakkarityöpisteeni näyttää tältä:

Vakkari sen takia että toimisto toimii hot-desking-periaatteella eli omat kamat ovat lokerossa ja aamulla saa mennä istumaan mihin vaan. Itselläni kun on tapana tulla töihin aika aikaisin aamulla, valinnanvaraa olisi kyllä hyvin mistä vaan, mutta satun tykkäämään tästä paikasta. Suurimman osan ajasta muukin porukka istuu samoilla paikoilla, ja satunnaisille projektitiimeille on omat pöytänsä.

Toimistomme on jonkun verran keskimääräistä paremmin varusteltu, ja sisältää mm:

  • (Parasta töissä, osa 1) LG:n 34″:n ultrawide QHD-näyttö. Jos raaskisin, ostaisin kotiin samanlaisen.

  • (Parasta töissä, osa 2) Säädettävä pöytä. Kaikki pöydät toimistolla ovat sähkösäädettäviä standing desk:eiksi. Ominaisuus mitä tulee käytettyä päivittäin.

  • (Parasta töissä, osa 3) Surface Book työläppärinä. Enpä olisi joku vuosi sitten uskonut että kehun Microsoftin tuotteita, mutta se kyllä voittaa niin Macbookit (tästä tulee sanomista, mutta YMMV jne) kuin takavuosien Thinkpaditkin. Ja se on jo jotain.

  • Keittiöstä löytyy myös integroituna paras automaattikahvikone mitä olen nähnyt. Ei niin että sen laatutaso riittäisi päivän ensimmäiseen kahviin – joka pitää hakea kahvilasta – mutta kun on päässyt käyntiin, ilmainen toimistokahvi pitää jossain määrin päivän rullaamassa.

  • Jääkaapit, pakastimet, mikrot, leipägrillit yms omien lounaiden säilytykseen / lämmitykseen.

  • Elektroniikkalabran, puu/metallityölabran, 3D-printtereitä, laminointikoneet jne

  • 2D-printtauskin onnistuu hyvin; paitsi normaalit värilaserit, on meillä HP DesignJet jolla saa tulostettua reilun metrin levyistä mitä vaan.

  • Muut oheispalvelut ovat myös kunnossa; löytyy pieni kirjasto, alakerrasta pyöräparkki, suihkut ja (kerrankin!) tarpeeksi neukkareita ja videokonferenssihuoneita, ilmaiset hedelmät välipalaksi jne.

Postilaatikot

Postilaatikot ovat hyvinkin erilaisia kuin Suomessa, kerrostaloja lukuunottamatta. Omakotialueilla laatikot eivät käytännössä koskaan ole lukittavia, vaan sisältävät yleensä yhden pyöreän kolon ilmaisjakelulehtinippua varten ja pienen luukun kirjepostia varten.

Muuten laatikkoja on joka lähtöön; joillain on oikein hienoja ja mielikuvituksellisia laatikoita, milloin oikein design-tuotteita, milloin mistäkin esineestä viritettyjä. Meillä maaseudun rajoilla tällaiset hajoamispisteessä olevat laatikot ovat myös ihan normaali näky:

Lisäyksenä vielä muutama laatikko luokassa normaali:

Ja muutama vähän eksoottisempi:

Tarkkasilmäiset voivat näistä havaita että laatikoissa ei ikinä ole asukkaan nimiä – ainoastaan talon numero. Jos samalla tonttinumerolla on useampia taloja, merkitään ne tyyliin ”2/14” joista ensinmainittu on talon numero tontilla, jälkimmäinen tontin osoite.

Postin pölliminen näistä ja useimmista muistakin olisi tietysti naurettavan helppoa, mutta sitä ei juuri tapahdu. Jos kirje tai paketti ei mahdu laatikkoon, se viritetään usein jotenkin siihen ympärille tai väliin tai jotain, tai ehkä vähän survotaan. Joskus vähän enemmänkin.

Postinjakelu toimii muutenkin usein vähän periaatteella ”no worries / hällä väliä”, mutta mitään ei ole kuitenkaan koskaan kadonnut joten homma kuitenkin yleensä toimii. Paketit yritetään aina kantaa kotiin, ja ellei ole erikseen kielletty, jätetään monesti siihen ovelle jos ei olla kotona.

Käteisellä maksaminen

Shekkejä ei Australiassa, luojan kiitos, ole tapana käyttää. Kaikki isommat ostokset maksetaan kortilla, ja lähimaksaminen on ollut täällä yleistä jo monta vuotta ennen kuin koko systeemi tuli Suomeen. Vaikka korttimaksaminen yleistyy jatkuvasti, on etenkin monessa pienessä paikassa silti korttiostoksille joku minimiostosraja – yleensä $10, mutta olenpa nähnyt $25:nkin yhdessä ravintolassa. Tai sitten pikkusummista menee lisämaksu kortilla maksettaessa.

Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä että käteistä rahaa on hyvä olla sitä yhtä tai kahta kahvia varten mukana. Automaatteja onneksi on runsaasti ja kaikista ruokakaupoista saa ns. ”cash out” eli ostosten yhteydessä nostettua käteistä.

Ja mikäs sitä käteistä käytettäessä, täkäläiset rahat kun ovat nättejä. Setelit ovat muoviseteleitä, ja äskettäin uudistunut vitonen näyttää tältä. Keväällä on edessä kympin setelin uudistus.

 

Lähijunat

Asumme reilun parin kymmenen kilometrin päässä keskustasta, ja kuljen joka päivä töihin junalla. Melbournessa on paitsi maailman suurin ratikkaverkosto ja kohtuukattava bussiverkosto, myös kohtalaisen hyvin toimivat lähijunat. Keskusta-aluetta lukuunottamatta junat kulkevat, ja asemat ovat, maan päällä joten varsinainen ”metro” kyseessä ei ole – operaattorin nimi nyt vaan sattuu olemaan Metro Trains Melbourne.

Melbourneläiset tykkäävät valittaa paitsi juna-operaattori Metrosta, myös lippusysteemi Mykista. Itselläni ei varsinaisesti ole koskaan ollut kummankaan kanssa mitään isompia ongelmia, joten en näihin avautumisiin osaa oikein yhtyä. On päiviä jolloin juna on muutaman minuutin myöhässä, mutta siihen harvoin kaatuu maailma. Lisäksi matkakorttisysteemi Myki toimii ihan loogisesti – ennen matkaa näytetään korttia lukijalle, ja keskustan asemilla porteista pääsee sisään/ulos samoin vilauttamalla laitteelle korttia. Ainakin niillä muutamilla linjoilla mitä olen säännöllisesti täällä asuessa käyttänyt, junat ovat myös olleet siistejä eikä kohdalle ole sattunut ns. crush load:eja joiden tiedän kyllä parilla linjalla olevan ongelma.

Tyypilliseen tapaan kortille saa ladattua joko aikaa tai rahaa; rahaa käytettäessä yhden matkan maksihinta on $4.10 (alle 3eur) ja maksimiveloitus päivältä on $8.20, riippumatta siitä miten paljon matkustaa (junalla, bussilla tai ratikalla). ”Aikaa” kortille ladattaessa päivähinnaksi tulee vajaa viisi dollaria. Ei mielestäni mitenkään törkeän kallista siis, ottaen huomioon että jo pelkästään lähijunaverkosto kattaa satoja juna-asemia alueella joka on halkaisijaltaan noin 100km. Vertailun vuoksi Helsinki-Lahti-junalippu maksaa näköjään €13-€18 per suunta.

Mielenkiintoisena lisähuomiona on sellainen – jota kovin monet eivät edes tiedä – että Melbournen lähijunilla matkustaminen on ilmaista jos matka päättyy klo 07:15 mennessä. Lisäksi keskustan ratikat ovat ilmaisia aina, ja viikonloppuisin matkustaminen on halvempaa. Ja pyöriä saa kuljettaa junissa ilmaiseksi.

Melbournen lähijunaverkostossa on menossa kaksi suurta projektia; ensinnäkin kymmeniä tasoristeyksiä poistetaan, joka tarkoittaa ratatöitä ja samalla monen aseman uudistamista. Omallakin linjalla alkaa yhden tasoristeyksen poisto-operaatio myöhemmin tänä vuonna, joten saa nähdä minkälainen häiriö siitä tulee. Tästä projektista on tullut kyselyitä eri design-vaihtoehdoista uudella asemalla käytettäviä värejä myöten, joten koen olevani hyvin informoitu ja huomioon otettu projektin osalta.

Toinen suurempi projekti on Melbourne Metro Rail Project, joka käsittää keskustan alittavan uuden 9km pitkän rautatietunnelin ja viiden uuden aseman rakentamisen. Tämän rinnalla länsimetrokin kalpenee – kustannuksiltaan noin $11 miljardin projektin rakennusvalmistelut alkoivat viime vuonna ja valmista pitäisi olla 2026, eli vajaan kymmenen vuoden päästä. Saa nähdä.

Muita asioita mitkä ovat täällä normaaleja, mutta voivat tuntua muualla oudoilta, pääsee lukemaan tästä aiemmasta listasta.

Mainokset

Responses

  1. Kiitos kiinnostavista kirjoituksista.
    Sähköpöytä on parhaimpia keksintöjä työpaikalla. Ei tarvitse istua paikallaan koko päivää, kun voi työskennellä järkevämmälläkin tavalla. Kurkkiiko joku työskentelyäsi selkäsi takana olevista ikkunoista? 🙂
    Farmer’s Market on mielestäni parhaita ostopaikkoja melkein missä tahansa, koska tuotteet ovat tuoreita ja valioima on usein erittäin hyvä.
    Olet oikeassa siinä, että setelit ovat kauniita. Niitä oli oikeasti ilo käyttää.
    Rautatietunnelin ja asemien (arvioitu) kustannus on 11 miljardia (AUDia, oletan). Olisi mielenkiintoista tietää, mikä tulee olemaan todellinen hinta. Ensin minua huvitti Länsimetron ”hieman” heilahtava budjetti ja seuraavana oli vuorossa Olympiastadion. Olisi varmaan kiusallista – ja mielestäni noloa – arvioida hinta, joka heittää rakennusvaiheessa kymmeniä miljoonia euroja.
    Postilaatikot olivat hauskaa nähtävää. Pidin etenkin roskapostin kieltävästä pinkistä possusta.

    • Kiitos kommentista!

      Ikkunoista ei onneksi kurki ketään, aurinko korkeintaan. Vaikka tämänhetkinen toimisto on matalalla,niin kolmannessa kerroksessa kuitenkin. Välittömästi siinä takana on sisäpihan käytävä, mutta ihmiset tosiaan sen pari kerrosta alempana.

      Samaa mieltä farmer’s marketeista. Ne eivät kuitenkaan aina sovi aikatauluun ja kun ihan tässä meidän lähellä ei ole noita pysyviä markkinoita, niin erikoisliikkeet toimii hyvänä kakkosena.

      Joo, AUDeista oli tunneliprojektissa kyse. En ole viime vuosina nähnyt että täällä Victoriassa olisivat suuret infrastruktuuriprojektit pahasti heittäneet budjetistaan tai aikatauluistaan, mutta kyllähän tuon suuruusluokan jutussa väkisin jotain heittoa tulee. 10v päästä ehkä tiedetään 🙂


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: