Kirjoittanut sim | maaliskuu 29, 2017

Perusterveyspalveluita ja miten ne toimivat

Kun tässä viime aikoina on tullut ravattua perusterveyspalveluissa – yleislääkärillä, hammaslääkärillä, optikolla ja hieronnassakin – niin ajattelin laittaa lyhyen kuvauksen siitä miten homma täällä niiden osalta toimii ja mitä ne maksavat.

Yleislääkäri

    Australiassa ei ole Suomen tyyppistä terveyskeskusjärjestelmää, eikä itse asiassa sairaaloita lukuunottamatta niinsanottuja ”julkisia” lääkäreitä olemassa ollenkaan. Kaikki normaalit lääkärit siis toimivat yksityislääkäreinä, mutta se ei tarkoita että niissä käynnistä joutuisi maksamaan itseään kipeäksi.

    Edelleen löytyy lääkäreitä joilla on yksityisvastaanotto oman talonsa yhteydessä, mutta yleisempi malli ovat medical centre:t joissa on töissä lääkäreitä muutamasta muutamaan kymmeneen. Näitä on kahta päätyyppiä – niinsanottuja bulk billing-paikkoja ja sitten ne muut. Bulk billing tarkoittaa sitä että lääkärit veloittavat palveluistaan vain Medicaren korvaustaksan mukaisen summan suoraan Medicarelta; toisin sanottuna näissä lääkärissä käynti on Medicaren piirissä olevalle asiakkaalle ilmaista.

    Keskusten aukioloajat vaihtelevat paljon; Melbournesta löytyy muutama 24h auki oleva lääkärikeskus, mutta normaali kiinnimenoaika on klo 18-19:n maissa ja viikonloppuisin aukioloajat ovat monesti paljon lyhyemmät. Toisaalta meidän alueen suurin bulk-billing-klinikka on puolestaan auki aamu-kahdeksasta puoleen yöhön joka päivä eli varsin hyvin.

    Lisäksi on myös kotiin tulevia lääkäreitä, esim. https://homedoctor.com.au/ joka on bulk-billing-palvelu eli ilmainen. Varsin kätevää, vaikka ei tuollaista olekaan koskaan tullut käytettyä.

    Lääkäriä varatessa saa ajan varata kenelle vaan, mistä vaan. Voi siis joko mennä aina sinne ja sille keneltä ensimmäisenä ajan saa, tai voi etsiä jonkun mukavan ”omalääkärin” ja keskittää käyntinsä sille niin halutessaan. Mitään vaatimusta ”omalääkäriin” ei kuitenkaan ole. Keskuksia on etenkin asettuneilla asuinalueilla runsaasti; meilläkin vaikka ollaan kaupungin laidalla keskuksia löytyy parikymmentä 5km:n säteellä. Uusilla asuinalueilla lääkärikeskustenkin määrä voi muiden palveluiden tapaan laahata vähän tarvetta jäljessä.

    Jos bulk-billing-paikat kerran ovat ilmaisia, miksi kukaan kävisi missään muualla? Monet ovat sitä mieltä että bulk-billing-paikat ovat enemmän kokemattomien lääkärien arvauskeskuksia ja parempaa palvelua saa muualta. Karkeasti ottaen on totta että bulk-billing-paikoissa lääkäreillä ei ole hirveästi aikaa yhdelle potilaalle. Vaikka en ole kokenut koskaan saaneeni huonoa tai väärää hoitoa bulk-billing-lääkäreiltä, monimutkaisemmat tai ”tärkeämmät” asiat hoidamme silti muualla missä tutulla ”perhelääkärillä” on enemmän aikaa. Joka tapauksessa on erittäin kätevää että bulk-billing-paikoissa voi käydä nopeasti ja ilmaiseksi hoitamassa perusjuttuja kuten mahdolliset reseptien uusinnat, korvatulehdustarkastukset ja muut simppelit asiat.

    Ja nimenomaan nopeasti; muutama viikko sitten viikonloppuna nuorimman lapset korvasta tuli verta, joten oli syytä käydä tarkastuttamassa mikä on homman nimi. Soitto lähimpään bulk-biling-paikkaan ja sain tunnin päähän lääkäriajan. Kun saavuimme paikalle, ilmoittauduimme vastaanottoon (kesto: 10 sekuntia) ja jouduimme odottamaan ennätyksellisen lyhyet 30 sekuntia. Kun itse lääkärikäyntikin oli sekin ohi parissa minuutissa (kaikki hyvin, naarmu syvällä korvakäytävässä mutta vain käytävässä, millä lie tikulla sinne tökkäissyt), oli koko reissu ohi alle vartissa – mukaanlukien 5min ajomatka suuntaansa. Ajan saanti lääkärille saman päivän aikana ei yleensä ole mikään ongelma – toki juuri se oma tyyppi voi olla varattu, mutta jollekin lääkärille pääsee aina nopeasti.

    Ei-bulk-billing-paikoissa lääkärit veloittavat käynnistä Melbournessa yleensä luokkaa $60-$80, josta Medicare korvaa noin puolet. Yksityiset sairausvakuutukset eivät korvaa yleislääkäreistä mitään extraa, joten Medicaren korvauksen mahdollisesti yli jäävä osa jää itselleen maksettavaksi. Lääkärikeskusten yhteydessä on myös useimmiten toimenpidehuone/huoneita jossa hoidetaan yksinkertaiset polikliiniset hoidot kuten vaikkapa luomen poistot, verikokeiden otot yms (jotka btw ovat ilmaisia). Erikoislääkärille halutessaan pitää muuten hakea yleislääkäriltä lähete (ainakin jos mielii saada Medicare-korvausta), mutta ei niistä tällä kertaa sen enempää.

    Yleisesti ottaen pitää todeta että olen ollut terveydenhuoltoon kokonaisuudessaan erittäin tyytyväinen, siinä määrin kun nyt olemme siihen päässeet / joutuneet tutustumaan.

Hammaslääkäri

    Aloitetaan päällimmäisestä: hammashuolto on Australiassa sairaan kallista. Jotain osviittaa keskimääräisistä hammaslääkärikuluista saa tästä kuluttajaetujärjestö Choicen listasta.

    Mikä pahempaa, hammaslääkärikuluja ei Medicare korvaa lainkaan. Jos niistä haluaa saada jotain rahaa takaisin, on yksitynen sairausvakuutus ainoa vaihtoehto – niiden loputon ”extras”-korvauskirjo voi kattaa hammaslääkärikuluja mitä tahansa skaalalla selvästi alle puolet kustannuksista siihen asti että hoito on (näennäisesti) ilmaista. Jos kuitenkin jotain isompaa pitää tehdä, tulevat korvauskatot helposti vastaan; kuten, auta armias, vaikka lasten hammasraudat joista saa pulittaa luokkaa $10,000, +/- pari tonnia – ja parhaatkaan sairausvakuutukset eivät tästä summasta korvaa kuin maksimissaan kolmisen tonnia. Ihan sattuneesta syystä olen tutustunut tähän äskettäin tarkasti..

    Viime vuonna kävin yhdessä uudessa paikassa tarkastuksessa + putsauksessa, josta sai pulittaa $150. Tai olisi saanut, mutta tässä tapauksessa melko vaatimatonkin yksityinen sairausvakuutukseni korvasi koko summan.

    Tässä välissä on hyvä huomauttaa että sikäli kun oma sairausvakuutusfirma ja palveluntarjoaja kuuluvat HICAPS-järjestelmän piiriin, on korvauksen hakeminen erittäin yksinkertaista – palveluntarjoaja nimittäin voi saman tien sitä maksaessa hakea korvauksen suoraan itselleen, joten asiakkaalle ei jää maksettavaksi kuin se osa mitä ei korvata; minkäänlaisia jälkikäteen lähetettäviä hakemuksia tai kuittirumbaa ei tarvita.

    Koska sairausvakuutusten korvausmäärät ovat usein sekavaakin sekavampia, tulee korttia näyttäessä mieleen lähinnä lottoaminen. Joskus tässä HICAPS-lotossa voittaa enemmän, joskus saa vain neljä ja lisänumero oikein 😉

Silmälasien hankinta

    Silmälasit hankitaan – ylläri – optikoilta. Tai no, piilolinssejä käyttävä porukka tilaa kasvavissa määrin ne netistä. Näöntarkastus on useimmiten ilmaista (=Medicaren korvaamaa, nykyään kerran kolmessa vuodessa) puuhaa, ja jotkut sairausvakuutukset korvaavat hienompiakin tutkimuksia (silmänpohjankuvaukset yms). Näöntarkastukseen on hyvä varata aika, vaikka jotkut paikat suorittavat niitä ilmankin ajanvarausta.

    Itse silmälaseista sen sijaan on turha kuvitella saavansa mitään Medicaren korvauksia. Extras-paketilla varustetusta yksityisestä sairausvakuutuksesta sen sijaan saa yleensä optikkojutuista korvauksia, lähes aina suuruusluokassa $200-$300/vuosi/hlö; useimmista muista palveluista poiketen optikko-korvaukset ovat vakuutuksissa yleensä 100% tuohon summaan saakka. Tämä siis tarkoittaa käytännössä sitä että jos ei mene ostamaan sairaan kalliita laseja, saa vuosittain vakuutuksesta lasit ilmaiseksi – mahdollisuus joka ehdottomasti on syytä käyttää hyväkseen jos on sattunut vakuutuksen hankkimaan.

    Meni muutama vuosi ennen kuin itse tajusin alkaa tätä hyödyntämään; viime vuonna kävin kuitenkin perusteellisessa näöntarkastuksessa ja hankkimassa uudet heijastamattomalla pinnalla varustetut lasit – teoriassa hintaan $260, vakuutuksen korvausten jälkeen $0. Aurinkolaseja vakuutukset eivät korvaa – ellei sitten hanki niitä vahvuuksilla. Koska uusia silmälaseja ei nyt joka vuosi tarvitse niin tämän vuoden ohjelmassa oli aurinkolasit vahvuuksilla, myös sopuhintaan $0.

    Vaikka yhdet lasit vuodessa nyt eivät kompensoi kymmentä prosenttiakaan vakuutusmaksuista niin rahaa se on vähäkin raha takaisin.

Hieronta

    Hierontaa ei ehkä luokitella perusterveyspalveluksi, mutta pitäisi kyllä 🙂 Hierontapalveluita löytyy tietysti joka lähtöön, mutta jos haluaa ”oikeaa” kunnollista hierontaa, kannattaa keskittyä paikkoihin jotka tarjoavat joko remedial massage tai myotherapy.

    Monessa ostoskeskuksessa on (jostain syystä usein aasialaisten pitämiä) pikahierontapaikkoja, joista voi saada ~15min niska-hartiaseutuhieronnan (tai -murjonnan, riippuen vähän onnesta) hintaluokassa pari kymppiä. Vähän laadukkaampaa palvelua haluava hakeutuu, no, laadukkaampiin paikkoihin. Näissä paikoissa tunnin hieronta kustantaa luokkaa $80-$100.

    Itse löysin googlailemalla (kts pointti alla) ihan loistavan paikan keskustasta sellaisen pienen kujan perältä että ei kyllä olisi tullut mentyä ohimennen poiketen. Näköjään siis Melbournesta löytyy paitsi parhaat ravintolat ja kahvilat, myös muita loistojuttuja sellaisilta kujilta joihin keskivertosuurkaupungissa ei olisi mitään asiaa.

    Hieronnoissa jatkuu korvausten osalta jo tuttu teema – Medicare ei korvaa, yksityiset vakuutukset yleensä kyllä, jossain määrin. Iloisena yllätyksenä tuli että oma vakuutus korvasi elämäni parhaan, $90 maksaneen, niska-hartia-yläselkähieronnan pari viikkoa sitten kokonaisuudessaan. Seuraavista käynneistä korvaus on merkittävästi vähemmän, mutta kyllä siellä silti tulee käytyä..

    Luonnollinen sijainti ehkä kaupungin parhaalle hierojalle?

    Melbournessa kyllä.

Pieni präntti eli syytä huomioida

    Muutama tärkeä pointti:

    1) Kaikkiin ylläoleviin palveluntarjoajiin pätee se, että niitä on tarjolla joka lähtöön – on hyviä ja huonoja ja kaikkea siltä väliltä. Niiden arvosteluun on monta paikkaa, mutta Google Maps:in kautta löytyvät arvostelut ovat oman kokemuksen mukaan osoittautuneet kenties luotettavimmiksi. Kannattaa siis Googlata / kysellä tutuilta suosituksia / tsekata muuten vähän niitä ennen paikan valintaa.

    2) Vaikka noista monista ylläolevista palveluista saa rahaa takaisin yksityisestä sairausvakuutuksesta, ei se tarkoita että sellaisen hankkiminen olisi automaattisesti tai edes helposti taloudellisesti kannattavaa. Korvausrajat on – tietenkin – säädetty juuri niin että ellei ihan tosissaan yritä optimoida korvausrahojaan ravaamalla juuri sopivan määrän sopivissa hammaslääkäreissä, hieronnoissa yms korvattavissa palveluissa niin ei sieltä kyllä helposti vuosimaksujaan takaisin saa.

    3) Suurin osa ylläolevista on pieniä palveluntarjoajia, niinkuin Australiassa monella alalla; lääkärikeskuksissa on useimmiten muutama lääkäri töissä, hammaslääkäreissä samoin jne. Optikot ja hierontapaikat taitavat kaikkialla olla aika pieniä.

    4) Työterveydenhuolto on tuntematon käsite, eli riippumatta siitä missä olet tai et ole töissä, terveydenhuolto toimii samalla periaatteella.

    5) Itse ajanvaraus hoituu yhä useammin netitse – tai vähintäänkin puhelimitse. Yleislääkäriasemat ottavat joskus vastaan asiakkaita ns. walk-in-pohjalta eli voi vaan kävellä paikalle ilman ajanvaraustakin, mutta ajanvaraus on silti suositeltavaa. Ja kuten Suomessakin, varattu aika on välillä vähän suuntaa-antava; joku 10-15min extraodottelu on ihan normaalia etenkin päivän loppupään ajoissa.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: