Kirjoittanut sim | huhtikuu 2, 2017

Mihin kansalaisia ohjataan?

Kansalaisten käyttäytymiseen pyrkii tietysti vaikuttamaan taho jos toinenkin, mainostajista alkaen. Vaikuttajiin lukeutuvat myös valtiot erilaisilla insentiiveillä, jotka vaihtelevat maittain. Mihin täällä Australiassa siis pyritään kansalaisia ohjaamaan, jos lähestytään asiaa joko rahallisten seurausten (positiivisten tai negatiivisten) suhteen tai muiden valtion rahoittamien kampanjoiden suhteen? 

Tässä esimerkkejä Australian liittovaltion ja Victorian osavaltion porkkana/keppikokoelmasta. Kansalaisia kannustetaan:

Sijoitusasunnon ostoon

    Australiassa on useampikin verotuksellinen etu sijoitusasunnon omistamisesta. Tärkein on ns. negative gearing, jossa asuntosijoittajat voivat vähentää laskennalliset tappiot asuntosijoituksesta verotuksessa. Kyseessä ei ole mikään marginaali-ilmiö, vaan Australian yli kahdesta miljoonasta vuokraisännästä (~10% väestöstä siis) 60% käyttää negative gearing-verovähennyksiä

    Miksi kukaan silti tieten tahtoen, verovähennykset huomioon ottaenkin, haluaisi sijoittaa asuntoon joka tekee tappiota? Siksi että asuntosijoittamista on Australiassa pidetty pitkään – ja pidetään jossain määrin vieläkin – ”varmana” sijoituksena, siitäkin huolimatta että hinnat ovat nousseet täysin poskettomiin sfääreihin. Koko homma perustuu siis uskoon siitä että asunnon arvo nousee ajan kanssa.

    Toinen asuntosijoittamiseen liittyvä veroetu on ”capital gains tax discount”, eli myyntivoiton verotusetu. Asuntosijoittajat joutuvat tätänykyä maksamaan vain puolesta myyntivoitoista veroa (omistusasunnon missä itse asutaan, ns principal place of residence, myyntivoitot ovat kokonaan verovapaita).

    Myös pankit kannustavat lainoituspolitiikallaan sijoitusasuntoihin; esim. interest only-lainat eli lainat joissa maksetaan vain korkoa, ei lainkaan pääomaa, ovat sijoitusasunnoissa erittäin yleisiä; itse asiassa yli 60% sijoitusasunnon lainoista ovat interest only-lainoja. Jälleen, koko kuvio perustuu siihen että asunnon arvo nousee ajan kanssa.

    Sijoitusasunnon edullinen verokohtelu johtaa näennäisesti hassuihin tilanteisiin joissa henkilöillä on kyllä omistusasunto, mutta asuvat itse vaikkapa vanhemmilla tai vuokralla, eivät omistamassaan asunnossa.

    Negative gearing:in poistaminen tai rajoittaminen on aktiivinen keskustelunaihe, etenkin jatkuvasti nousevien hintojen valossa. Vallassa olevalle oikeistopuolueille aihe on kuitenkin poliittisesti niin tulenarka että mitään merkittävää muutosta ei näillä näkymin tähän ole kovin pian tulossa. Valtion budjetille nämä käytännöt kuitenkin tekevät tuntuvan loven; negative gearing yli $10 miljardin ja CGT discount yli $6:n miljardin verran vuodessa. Mistään pikkurahoista näissä ei siis ole kyse.

Ensimmäisen omistusasunnon hankintaan

    Omistusasunto on Australiassa edelleen niukasti se yleisin asumismuoto. Nykyisin etenkin Sydneyn ja lievemmässä määrin Melbournen poskettomien hintojen takia (Sydneyn asuntojen mediaanihinta on $1.1 miljoonaa, Melbournen lähes $800,000) vuokralla asuminen pysyvämminkin alkaa kuitenkin olla sekä yleisempää että sosiaalisesti ”hyväksytympää” – hyväksytympää siksi että oma koti on pitkän ollut se Australialainen ”unelma”.

    Ensiasunnon ostajia tuetaan parillakin tavalla; jos Victorian osavaltiossa ostaa uuden alle $750,000:n hintaisen ensiasunnon, saa valtiolta Melbournen alueella $10,000:n bonuksen ja Melbournen ulkopuolella regional-seuduilla $20,000. Nämä siis nimenomaan uusista asunnoista, joten tällä samalla kannustetaan rakentamista. Jos ostettava asunto on alle $600,000:n hintainen, saa kiinteistöverosta – joka on aika korkea, 5-6% asunnon hinnasta – max. 50% alennuksen.

Rokotuksiin

    Rokotus-skeptisyys on täälläkin valitettavasti noussut turhan suureen suosioon. Siksi onkin mielestäni positiivista että valtiolla on nykyään (vuoden 2016 alussa voimaan tullut) No Jab, No Pay”-käytäntö joka tarkoittaa siis sitä että erilaisia perheille tarkoitettuja maksuja ja tukia (kuten tukea lastenhoidon maksuihin) ei makseta ellei lapsi ole rokotusohjelman mukaisesti rokotettu.

Yksityisen sairasvakuutuksen hankkimiseen

    Kuten on aiemminkin ollut puhetta, Australiassa kannustetaan ihmisiä ottamaan yksityinen sairausvakuutus vaikka julkinenkin sairaalasysteemi toimii ihan hyvin.

    Porkkanapuolella on että valtio maksaa noin neljänneksen normaalituloisten vakuutusmaksuista – tuki tippuu nollaan jos yksinelävän tulot ovat yli $140,000/v tai perheen $280,000/v.

    Keppipuolella taas tulee maksettavaksi 1.5%-yksikön suuruinen medicare levy surcharge-lisävero mikäli sattuu tienaamaan hyvin eikä omista yksityistä sairausvakuutusta (”hyvin” = yksinasuva yli $90,000/v, perhe yli $180,000/v). Keppinä toimii myös tilapäisesti 2% vuodessa nousevat maksut jos sairausvakuutuksen menee ottamaan vasta yli kolmekymppisenä (jos esim. otat vakuutuksen 40-vuotiaana, maksat siitä 20% enemmän ensimmäiset 10v).

Hyväntekeväisyyteen

Perheväkivallan kitkemiseen

    Yhtenä valtion vaikuttamismuotona ovat media- ja muut kampanjat joilla pyritään vaikuttamaan asenteisiin. Respect on näistä hyvä esimerkki; tähän naisiin kohdistuvan perheväkivallan vastaiseen kampanjaan käytetään kymmeniä miljoonia muutaman vuoden sisällä.

    Perheväkivalta – joka käsittääkseni lähes kaikkialla on naisiin vahvasti painottuvaa – on valitettavan yleistä Australiassakin; perheväkivallan uhrina kuolee Australiassa 80-100 naista vuosittain, joka muuten on samaa luokkaa kuin Suomessa väkilukuun suhteutettuna.

    Kampanjan osana on mm. tällaisia TV-mainoksia:

    Muihin aktiivisiin Australian valtion kampanjioihin voi käydä tutustumassa täällä; joukkoon lukeutuu esim. informaatiota ruoan uusista terveysmerkinnöistä, tyttöjen urheilukampanja, armeijan rekryvideo, tupakoinnin lopetuksesta yms.

Muista kannustimista

    Yllä ei nyt tietysti ollut kuin muutama esimerkki, ja kuntatasoltakin löytyy vielä oma liuta kannustimia. Esimerkiksi meidän kunnassamme kannustetaan rahallisesti lemmikkikoirien joko leikkaukseen tai koulutukseen; leikattujen tai hyväksytysti tottelevaisuuskoulutuksen läpikäyneen koiran vuotuinen rekisteröintimaksu on alle $50, mutta jos koiraa ei ole leikattu eikä koulutettu, maksu onkin yli $350 vuodessa.

    Osavaltion tasolla esim. Victoria kannustaa aurinkosähköjärjestelmien käyttöönottoon ja tuplaa ns. feed-in-tariff:in jonka paneelin omistajat siis saavat verkkoon myydystä sähköstä. Vuosia sitten FIT oli tosin vielä paljon parempi, mutta laski sitten aika matalalle – nyt ollaan taas tulossa ylöspäin. Adelaiden kaupunki taas tarjoaa jopa $5,000 alennusta kotitalousakuista (sähkön varastointijärjestelmistä), ja veikkaan että näitä tullaan näkemään lisää laajemminkin.

Ilmanäkymä kompaktikokoisesta Australailaisesta unelmasta – tai verotusoptimoinnista?

Mainokset

Responses

  1. Mielenkiintoista ja yllättävää, että Myanmar on hyväntekeväisyysvaltioissa. Yhdysvalloista yleensä rummutetaan.
    Rokotusten vastustaminen on mielestäni käsittämätöntä ja pidän järkevänä, että tilanteeseen puututaan.
    Perheväkivaltavideo oli poikkeuksellisen hyvin tehty. Väkivalta on erittäin tympeää, kohdistuipa käytös kumpaan sukupuoleen tahansa.

    • Kiitos kommentista!

      Vähän itsekin tuota Myanmaria ihmettelin, mutta näin World Giving Index:in mukaan on, ja ollut kärjessä säännöllisesti useamman vuoden, enkä jaksanut sen tarkemmin selvitellä että miksi 🙂


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: