Kirjoittanut sim | huhtikuu 19, 2017

”Died doing what she loved”

Hiukan vakavammaasta aiheesta tällä kertaa; miten ihmisten kuolemaa käsitellään?

Ihmisiä tietysti kuolee jatkuvasti, eivätkä ”normaalit” tapaukset päädy lehtiin. Äskettäin on parikin tapausta kuitenkin päätynyt lehtiin, ja molemmissa on tuttu teema joka toistuu aina kun se on aiheellista: kun ihminen kuolee tehdessään jotain jota rakasti, on se selvästi lohdullista muille ja tekee omalla tavallaa tapahtuneesta hyväksyttävämpää.

Reilu viikko sitten kuoli tunnettu koomikko John Clarke, 68. John teki paljon komiikkaa ja satiiria. Hänen yksi tunnetuimmista tuotoksista oli lähes 30 vuotta jatkuneet, yleensä viikottaiset, satiirihaastattelut yhteistyökumppaninsa Bryan Dawe:n kanssa. Nämä ovat aivan loistavia, vaikka aukeavatkin usein vain kontekstin tunteville. Suosittelen lämpimästi käymään katsomassa Clark and Dawe-YouTube-kanavalta edes muutaman.

Tässä yksi suosituimmista, vuonna 1991 sattuneen tankkeriturman jälkeen tehty pätkä:

Clarke & Dawe:n maailman- ja Australian talouden ja politiikan kuvaukset ovat aina loistavia. Vähän kuin Australian versio Jon Stewartista.

Tässä vielä kaksikon viimeinen video, tehty vain joitakin päiviä ennen Clarken kuolemaa.

John Clarke kuoli sydänkohtaukseen retkeillessään Grampiansin kansallispuistossa, jossa olen itsekin monesti ollut. Perhe totesi lehdistölle seuraavasti:

”John died doing one of the things he loved the most in the world, taking photos of birds in beautiful bushland with his wife and friends. He is forever in our hearts.”

Toissapäivänä sattui toinen traaginen kuolemantapaus, kun nuori tyttö kuoli haihyökkäykseen Western Australiassa ollessaan isänsä kanssa surffaamassa. Myös tytön perhe totesi lausunnossaan samaan tyyliin:

”We can take comfort that Laeticia died doing something that she loved. The ocean was her and her family’s passion. Surf was something that she… would do with her dad and her sisters.”

On mielestäni hienoa että tällaisissa tapahtumissa ei keskitytä vaatimaan vaikkapa haiden tappamista, vaan tietyllä tavalla hyväksytään kuolema osana elämää. Tietenkään se ei vähennä perheen, omaisten ja ystävien surua, mutta yhtä turhaa olisi olla pysyvästi katkera tai hakea kostoa tavalla tai toisella.

Täällä muuten ei ole samalla tavalla tapana vierailla haudoilla kuin Suomessa, vaikka totta kai ihmiset tekevät sitäkin. Monet hautausmaat suoraan sanottuna näyttävät siltä että ei siellä tee mieli vieraillakaan; ne ovat usein aika karuja paikkoja. Myös poikkeuksia löytyy, esim. omalla asuinalueellaamme on hautausmaa joka on aivan ihana, hienosti maisemoitu ja hyvin hoidettu. Yleisempää kuitenkin on että ihmiset käyvät muistamassa kuolleita esim. muistomerkeillä, erityisesti jos on kuollut jonkin katastrofin yhteydessä kuten Black Saturday-metsäpalojen.

Ja kyllä, haihyökkäyksiin kuolee Australiassa välillä ihmisiä. Ei kuitenkaan kannata tarpeettomasti panikoida moisesta faktasta, eikä mielestäni pysyä poissa merestä haiden pelossa. Riski on joka tapauksessa todella pieni. Hait eivät sitä paitsi ole lähelläkään vaarallisimpia eläimiä:

Huomaa että ylläolevat luvut ovat kymmenen vuoden ajalta kokonaislukuja. Samasta listasta selviää myös että ne ”tappavat” hämähäkit ja käärmeet ja meduusat eivät nyt ihan oikeasti ole merkittävä riskitekijä. Australiassa on myös maailman neljänneksi korkein elinajanodote (edelle pääsevät vain Japani, Singapore ja Sveitsi) joten siinäkään tilastossa mitkään hait eivät näy missään.

Loppuun vielä Mt Macedonin hautausmaalta, Melbournen läheltä, kuva hautakivestä joka on ehkä upein ikinä näkemäni:

Mainokset

Responses

  1. Tuo näkökanta kuolemaan on aivan tosi. Itse harrastan laskuvarjohyppäämistä;.tuttuja ja kavereita on kuollut nuorena ilmailun parissa. Harrastuksen vuoksi on pitänyt miettiä nuorella iällä riskejä ja kuolemaa. Tuttujen kuollessa onnettomuuksissa, on se kova pala, mutta ajan kanssa lohdullista, he elivät ottamalla elämästään kaiken irri ja olivar onnellisia. Toivon, että oma aika ei tule vielä, mutta jos tulee, niin mielummin lähden saappaat jalassa kuin jätän asioita tekemättä ja kuolen vähän joka päivä.

    Ihminen voi kuolla milloin vain, vaikka olisi kuinka varovainen ja istuisi haarniska päällä kotona.


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: