Kirjoittanut sim | Touko 25, 2017

Kirjoja, lehtiä ja pilviä

Katsellessani ympäri aamujunaa, havahduin (jälleen) siihen että useammalla ihmisellä oli edessään kirja kuin kännykkä. Tämä jaksaa hämmästyttää koska kovin monessa paikassa ei maailmassa nykyään näin ole.

Sattuneesta syystä kirjat ovat osasyyllinen siihenkin että edellisestä postauksesta on ehtinyt vierähtää tovi. Töiden puolesta yksi alkavan talven projekteista on nimittäin tutusta tekoälyyn ja koneoppimiseen astetta tai paria keskivertoa paremmin. Tykkään aloittaa vastaavat haasteet sekä ns. top-down että bottom-up-menetelmiä hyödyntäen. Ensin mainittua edustaa nyt alkuun tämä pino, joka on jo puoliksi luettu:

Jälkimmäiseen sisältyy Octaven ja Googlen TensorFlow:n oppiminen; työpaikan puolesta käytettävissä onneksi on Nvidian GPU-klustereita, joten on alustoja joilla pääsee leikkimään. Molempien lähestymistapojen yhdistäminen auttaa sekä ymmärtämään trendit ja kokonaiskuvan että saamaan tarpeeksi teknisen tason ymmärrystä tärkeiden yksityiskohtien käsittämiseksi. Pelkästään toisen puolen osaamisella tulee aiheesta helposti vinoutuneita ajatuksia tai oletuksia, suuntaan tai toiseen.

Miten tämä mahdollisesti kryptiseksi mennyt homma nyt liittyy Melbourneen tai edes Australiaan? No suoranaisesti ei tietysti yhtään mitenkään. Välillisesti siitä kuitenkin saa aasinsillan sillä tavalla, että kaupungista ja työpaikaltakin löytyy paljon osaamista tältäkin alueelta, ja on kiva että ajatustenvaihtoa voi harrastaa itseään fiksumpien ihmisten kanssa. Toisin sanoen, on suoraan sanottuna hienoa asua kaupungissa joka arvostaa ajattelua.

Melbourne Festivalin taiteellinen johtaja on todennut kaupungista seuraavasti; ajatus johon on helppo yhtyä:

”Someone said to me, ’Melbourne is the novel and Sydney is the movie’. I love the fact that this is a city with an unabashed intellectual quality about it.

Tämä näkyy isommissa jutuissakin – kuten vaikkapa siinä että Sir David Attenborough:n tyyppiset kiertueet tulevat tänne, ja siitä että maksulliset luennot suolistoflorasta myyvät loppuun 2,000-paikkaisia saleja, kuten tässä kaveri FB-postauksessaan joku kuukausi sitten mainosti:

Ja yhtä lailla pienemmissä jutuissa, kuten vaikkapa Melbourne Museum:in mainospostissa – kukapa ei haluaisi rakentaa hemoglobiinipompulaa? 😉

Lehtiä

Mitenkäs ne lehdet sitten? Tässä tapauksessa kyse oli ihan puiden lehdistä. Australiassa on aika vähän talvisin lehtensä tiputtavia lehtipuita, joten varsinaista kaiken kattavaa ruskaa ei täällä pysty kokemaan. Ruskaakin kuitenkin näkee, sitä vaan joutuu vähän hakemaan. Keskustan puistoistakin pääsee näihin aikoihin vuodesta vähän siitä nauttimaan, mutta parhaat ruskat ovat kaupungin ulkopuolella. Muuttolinnun Anna kirjoittikin yhdestä suosituimmista ruskakohteista, Macedon Ranges:ista, joten niitä hienoja kuvia kannattaa käydä ihailemassa siellä.

Me suuntasimme toiselle puolelle kaupunkia, Healesvilleen. Healesvillen kupeessa on Maroondah Reservoir Park josta allaolevat kuvat (suurenevat klikkaamalla):

Ympäröivä eukalyptusmetsä ei paljon ruskaudu:

Muualta sentään löytyy väriä:

Pilviä

Yksi korkean toimistotalon eduista on hyvät maisemat. Ja aina välillä, kuten tässä eräs sumuinen aamu auringonnousun aikaan, maisemat ovat todella upeat:

Mainokset

Responses

  1. Tahdon ehdottomasti rakentaa hemoglobiinipompulan! Auttaisikohan anemiaan? 😀 Kiitos kauniista luontokuvista!


Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s

Kategoriat

%d bloggers like this: