Kirjoittanut sim | elokuu 22, 2014

86 päivää

Niin pitkä oli ”talvi” tällä erää, jos määritelmänä käytetään miten monta yhtäjaksoista päivää päivän ylin lämpötila jäi alle +20C:n. Tänään lopputalvi hellii täydellisellä aurinkoisella säällä ja juuri äsken virallinen lämpötila kipusi +20C:hen; viimeksi sen yli päästiin toukokuun 27. päivä. Kesäkuun korkein oli +19C ja heinäkuun +19.9C joten lähelle tultiin kyllä siinä välilläkin välillä. Talvi on siinä mielessä ollut lempeä että päivän korkein lämpötila ei ole kertaakaan jäänyt alle +10C:n.

Vaikka syksyllä ja alkutalvesta näytti siltä että tulossa olisi vahvakin El Niño, on tämän mahdollisuus viime aikoina merkittävästi laskenut. Nyt näyttää siltä että jos El Niño ylipäänsä tulee, siitä tulee voimakkuudeltaan korkeintaan keskiverto. Tännepäin tämä on hyvä uutinen, koska El Niño vähentäisi Australiassa sateita ja nostaisi lämpötiloja. Ennätyskuivuuden kourissa kärvistelevälle Kalifornialle uutinen taas oli huono; sinne El Niño taas olisi ollut hyvinkin tervetullut, samainen ilmiö kun tuo sateita sinnepäin.

Nätti päivä pääkonttorilla – aka Death Star, viitaten siihen että kilpailija Optus:ssa Telstra tunnetaan aliaksella ”The Evil Empire”.. ;)

HQ

Että tervetuloa kesä vaan! Ei kun kevät..

Kirjoittanut sim | elokuu 21, 2014

Sosiaalinen media Australiassa

Sosiaalisen median aktiivisia käyttäjiä Australiassa on tämän mukaan seuraavasti:

  • Facebook: 13,400,000 (59% väestöstä) – vs 2,117,000 Suomessa (39% väestöstä)
  • LinkedIn: 3,900,000 (17% väestöstä) – vs 388,000 Suomessa (7% väestöstä)
  • Twitter: 2,791,300 (12% väestöstä) – vs 302,000 Suomessa (6% väestöstä)

(Edit: lisäsin ylläolevaan Suomen vertailuluvut jotka @hponka ystävällisesti vinkkasi)

Suomesta on vaikea löytää yhtä ajantasaista tilastoa aktiivisista käyttäjistä; jos jollain on antaa tämän vuoden puolelta tilastoja, mielelläni tekisin noista vertailuja. Mutu-tuntumalla kuitenkin sosiaalisen median käytössä ollaan Suomessa vielä aika kaukana Australiasta. Otettakoon eräänä esimerkkinä vaikka VR, joka viimein tänä vuonna varmastikin osittain feikkitili-@ValtionRautatie:n kannustamana saapui Twitteriin handlella @VRpalvelu. Feikkitili on näköjään vaiennut tammikuussa, joka on suuri sääli.

Sääli sikäli että feikkitilien ja virallisten tilien välille syntyy täällä joskus mitä hauskimpia keskusteluja kun kumpikaan osapuoli ei ota toista turhan vakavasti. Eräs parhaita esimerkkejä on Melbournen paikallisjunien operaattori @MetroTrains ja vastaava vinoilutili @FakeMetroTrains joka ..ttuilee minkä ehtii. Vaikka teksti välttämättä ei olekaan 100%:sen ystävälliseksi luokiteltavaa, kuten näistä esimerkeistä voi havaita:

fm-example1

fm-example2

.. niin lakisyytteiden ja vaatimusten sijaan sekä oikea Metro Trains että Fake Metro Trains ovat jonkinlaisessa yhteisymmärryksessä keskenään. Tästä syntyy ainakin paikallisen kontekstin tietäville älyttömän hauskoja keskusteluja, kuten alla olevat pari esimerkkiä:

metrotweets

Ja toinen esimerkki:

metrotweets2

Suomessa asuvat voisivat kommentoida miten sosiaalinen media on siellä nivoutunut osaksi päivittäistä asiointia eri paikoissa, vai onko. Jotenkin epäilen että kovin monelta suomalaisfirmalta löytyisi yhtä paljon inhimillistä huumorintajua sosiaalisessa mediassa toimimisessa.

Toisaalta Twitterissä käydään myös asiallisempaa ja ”raskaampaa” keskustelua. Esimerkkinä toimikoon Wheeler Centre joka tällaisilla keskustelunaloitusmerkeillä herättelee keskustelemaan vakavemmistakin asioista.

IMG_0569.JPG

Kirjoittanut sim | elokuu 15, 2014

Melbournen ylistystä, osa ”ÄläNytEnääJaksa”

Niille lukijoille joiden mielestä on kiva lukea vaan kurjia juttuja, pahoittelen tätä positiivista vuodatusta (ja suosittelen seuraamaan vaikka uutisia). Viime päivinä vaan on tullut eteen taas niin monta hyvää kokemusta, artikkelia ja videota kotikaupungista että pitää jakaa niitä täälläkin.

Aloitetaan ruoalla. Niinkuin olen ehkä kerran tai sata aiemminkin maininnut, Melbourne on melkoinen ruokaparatiisi niin oman kokkaamisen kuin ulkona syömisenkin osalta. Jotta potentiaalia tulisi edes jossain määrin hyödynnettyä, otin jo vuosia sitten tavoitteeksi käydä ainakin yhdessä uudessa ravintolassa lounaalla joka viikko. Tätä tavoitetta ei ole tarjonnan huomioon ottaen vaikea saavuttaa ainakaan seuraavaan pariin sataan vuoteen ;)

Tämänviikkoinen löytö oli hollantilaisen Joost Bakkerin paikka Brothl, jolla on mielenkiintoinen nollajätepolitiikka ja hiukan erilainen tarjontakin. Menu koostuu suurimmalta osin liemipohjasta (broth) johon saa sitten lisäillä haluamiaan lisukkeita. Enpä olisi osannut arvata miten herkullista liemi voi olla, ja epäilemättä terveellistä – lisäksi kun paikka on näin symppiksen näköinen niin what’s not to like:

brothl

Toinen juttu mistä olen käytännössä joka päivä iloinen on että Melbourne on niin kaunis paikka. Postauksen lopussa olevasta videosta saa keskusta-alueesta hyvää kuvaa, mutta joka päivä tätä asemalta kotiinkävelyreittiä mennessäni on vaikea olla hymyilemättä vaikka töissä olisi ollut kuinka epäoptimi päivä. Yleensä auringonvalossa kylpevä maisema säestettynä puronsolinalla (joka juuri ja juuri ei näy kuvassa) ja jatkuvasti äänessä olevien lintujen laululla (tai papukaijojen tapauksessa rääkymisellä) voittaa jopa kännykän räpläämisen kotiin kävellessä ;)

kotipolku

Ulkoisistakaan kehuista ei kaupungilla ole pulaa. Vastikään bongasin Condé Nast Traveler:issa jo viime vuoden puolella julkaistun artikkelin The Reinvention of Melbourne, jossa kaupunkia kuvataan varsin onnistuneesti paitsi ruokakulttuurin myös muun kulttuurin osalta. Artikkelissa on myös yksi parhaista kompakteista kuvauksista Sydneyn ja Melbournen eroista mitä olen nähnyt:

”Sydney is the girl you date. Melbourne is the girl you marry.”

Tuosta on helppo olla samaa mieltä.

Muitakin listauksia on viime viikkoina näkynyt:

Loppuun vielä Sam Woosley:n loistava timelapse-videopätkä Melbournesta:

Siitä onkin kulunut kuin varkain jo puolitoista vuotta kun viimeksi tein asuntomarkkinakatsauksen täällä blogissa, joten lienee sellaisen aika. Sattuneesta syystä markkinoita ei ole tullut viime aikoina seurattua aivan yhtä tarkalla silmällä kuin aiemmin. Vaikea sitä ”harrastusta” on kuitenkaan nopeasti kokonaan lopettaakaan..

Tämä ständi – joka QV:ssä on melkein joka päivä – kuvittakoon yhtä ajankohtaista puheenaihetta: ulkomaisten sijoittajien roolia kuumilla asuntomarkkinoilla. Etenkin kerrostaloasuntoja nimittäin markkinoidaan nimenomaan aasialaisille sijoittajille. Monien projektien markkinointi tapahtuukin käytännössä kokonaan ulkomailla, mutta kuten tästä kuvasta näkee niin aasialaisia sijoittajia houkutellaan ”paikallisella” kielellä myös täällä Melbournessa. Vieressä ei ollut samaa mainosta englanniksi, joten kohderyhmä on harvinaisen selkeä:

aasiamyyntia

Vaikka luvuista kiistellään, on kiistaton tosiasia että ulkomaiset sijoittavat ovat kohtalaisen aktiivisesti hankkineet etenkin kerrostaloasuntoja Australiasta. Mikä vaikutus sillä on hintoihin onkin sitten paljon vaikeampi kysymys – joka tapauksessa tätä sijoittajien kiinnostusta kutsutaan mitä erilaisin värikkäin termein, mm. ”hyökyaalloksi”. Selvää lienee että ei se ainakaan ole omiaan laskemaan hintoja.

Mitäs niille hinnoille on sitten viime katsauksen tapahtunut? Mitäpä muuta kuin nousseet. Tämän vuoden puolella hintojen kasvu on tosin selvästi hidastunut, mutta ei loppunut – vastoin kenties omiakin ennustuksiani. Sydneyssä voimakas kasvu jatkuu, mutta ei aivan yhtä älyttömänä kuin viime vuoden loppupuolella. Myös Melbournessa hinnat ovat nousseet – näkökannasta riippuen – varsin ikävästi tai mukavasti. Pienemmissä kaupungeissa (Canberra, Hobart, Darwin) sen sijaan hinnat ovat jo laskusuunnassa ja Perthissä hinnat polkevat paikallaan. Sitä myötä kun kaivosbuumi laantuu, tulee se iskemään erityisesti Länsi-Australian (Perth) ja Queenslandin (Brisbane) hintoihin, sekä tietysti erityisen rajusti niiden keskellä-ei-mitään-olevien boomtownien hintoihin.

Melbournessa hinnat nousivat tämän vuoden toisella vuosineljänneksellä 1.8%, eli ~7%:n vuositahtia. Kasvutahti on siis selvästi hidastunut, kun kesäkuun hinnat olivat kuitenkin yli 10% vuoden takaista korkeampia. Sydneyssä toisen vuosineljänneksen hintakasvu oli 3% (~12% vuositahti). Sitäkin voi pitää selkeänä hidastumisena kun hinnat olivat Sydneyssä vuoden takaisesta nousseet 16%. Etenkin Sydneyn kasvuluvuissa on kuitenkin reilusti tiputusvaraa ennen kuin ollaan ns. ”kestävissä” lukemissa. Sydneyn talojen mediaanihinta onkin jo yli $800,000 (~€555,000 tämän hetkisellä kurssilla). Melbournessa talojen mediaanihinta on ”vain” $658,000 (~€456,000), kerrostaloasuntojen $502,000 (~€348,000). Reaalihinnat ovat näillä luvuilla laskentatavasta riippuen joko korkeimmillaan koskaan tai hyvin lähellä sitä.

Väkiluvun toistaiseksi jatkuva ja länsimaisittain voimakas kasvu kuitenkin näyttää pitävän huolen siitä että kysynnältä ei tipu pohja ihan heti pois, vaikka ensinasunnon ostajat ovatkin historiallisen tukalassa asemassa korkeiden hintojen takia. Väestönkasvusta puheenollen, Melbourne julkaisi pari kuukautta sitten ”Plan Melbourne”-suunnitelman (jota, kuten asiaan kuuluu, on kritisoitu etenkin opposition toimesta). Vaikka olenkin melkolailla allerginen jatkuvan kasvun ideologialle ja sen pitkän aikavälin mahdottomuudelle, on tuossa Plan Melbourne-suunnitelmassa paljon hyvääkin. Allekirjoitan esimerkiksi täysin ”polysentrisen” kaupunkirakenteen tavoitteen sekä Oregonin Portlandissakin käytössä olevan ”20-minute city”-vision, jonka mukaan työpaikkojen ja kaikkien palveluiden lääkäreistä ruokakauppoihin ja kouluihin tulisi olla 20min kävely-, pyörä- tai julkisilla liikennevälineillä kuljettavan matkan sisällä. Kannatetaan, vaikka lienee melko selvää että ihan tuohon ei kaikkien ja kaikkien alueiden osalta tulla ikinä pääsemään.

Eivätkä sen suunnitelman yhdeksän periaatetta muutenkaan mitenkään typeriltä kuulosta:

The first five principles addressed what people
value about Melbourne.

PRINCIPLE 1: A distinctive Melbourne
PRINCIPLE 2: A globally-connected and competitive city
PRINCIPLE 3: Social and economic participation
PRINCIPLE 4: Strong communities
PRINCIPLE 5: Environmental resilience

Two principles are about how Melbourne should
be managed at a metropolitan and local scale.
PRINCIPLE 6: A polycentric city linked to regional cities
PRINCIPLE 7: Living locally – a ‘20-minute’ city

Two principles are about what should be done to
make the strategy happen.

PRINCIPLE 8: Infrastructure investment that supports city growth
PRINCIPLE 9: Leadership and partnership

highriseEräs asia missä on hankala miellyttää kaikkia on maankäyttö. Vaikka Australiassa voisi kuvitella maata olevan julmetusti tarjolla rakentamiseen, rajoitukset maankäytön suhteen ovat olleet omiaan nostamaan maan hintaa – ja sitä myötä asuntojen hintoja. Vaikka teoriassa olen sitä mieltä että kunhan infrastruktuuri on kunnossa, rakentamista voisi harrastaa paljon vapaammin, on eräs alue mihin en mielelläni koskisi: ruoan tuotantoon käytettävä ala. Tähän on parikin syytä; ensinnäkin sitä maanviljelyyn sopivaa maata ei Australiassa ole ollenkaan liikaa ja paha kyllä se usein sijaitsee siellä missä kaupungitkin. Toisekseen mitä lähempänä kaupunkeja sitä ruokaa tuotetaan, sen parempi kaikille. Niinpä kannatan Melbournessakin käytössä olevaa ”urban growth boundary”-ratkaisua, jossa on ikään kuin määrätty rajat minkä sisällä kaupunki saa kasvaa. Näin ollen tämän rajan sisällä maan hinta liikkuu ihan eri sfääreissä kuin sen ulkopuolella.

Toinen asia jota Plan Melbourne ajaa on sekin kiistanalainen, joskin usein nykyisten asukkaiden mieleen oleva seikka – protecting the suburbs. Käytännössä se tarkoittaa sitä että yhdyskuntarakenteen tiivistämistä rajoitetaan olemassaolevilla asuinalueilla. Tehokkuusmielessä tämä on tietysti huono juttu, kun taas viihtyvyyden kannalta hyvä juttu – eli toisin sanoen hankala yhtälö. Kaikki kun eivät halua asua tuossa vasemmalla rakenteilla olevan kaltaisessa pilvenpiirtäjässä vaikka ihan hieno onkin.

Mutta mutta. Ennusteiden mukaan Melbourne kasvaa lähes miljoonalla ihmisellä joka vuosikymmen ja olisi 7.7 miljoonan asukkaan koti vuoteen 2051 mennessä. Johonkinhan ne ihmiset pitäisi pistää. Jos nykyisiä naapurustoja suojellaan ja maanviljelyalueille ei saisi mennä, mihin asunnot rakennetaan? Vastaus on väkisinkin että asuinrakenteen on muututtava tiiviimmäksi. Juna-asemien läheisyydessä tiivistä rakentamista sentään suositaan, joka on totta kai fiksua ja jonkun verran ihmisiä saadaan näihin asumaan. Keskustassa ja sen välittömässä läheisyydessä taas on nousemassa ja suunnitteilla pilvin pimein pilvenpiirtäjiä, joista on aiemminkin ollut juttua.

Yhteensä Melbourneen arvioidaan tarvittavan 1,570,000 uutta asuntoa vuoteen 2051 mennessä. Näistä vain kolmasosan eli 530,000:n suunnitellaan olevan omakotitaloja – kyseessä on melkoinen muutos kun tämänhetkisestä asuntokannasta lähes 80% on omakotitaloja. Miljoonasta jäljellejäävästä asunnosta vajaa puolet olisi kerrostaloasuntoja ja reilu puolet ”townhouse”-tai rivitalo-tyyppisiä asumuksia. Näistä puolestatoista miljoonasta 960,000 asuntoa tulisi olemassaoleville alueille ja 600,000 ”kasvualueille”.

Vaikka osa tästä asuinrakenteen muuttumisesta on kaikkien edun mukaista ja tarjoaa enemmän vaihtoehtoja yksin eläville, vanhenevalle väestölle yms, on selvää että osa yhdyskuntarakenteen tiivistymisestä johtuu suoraan maan ja sitä myötä asuntojen hintojen kallistumisesta. On myös yhtä lailla selvää että ”Australialaisen unelman” pitää muuttua, koska pienenevällä osalla väestöstä on enää mahdollista saavuttaa sitä – ainakaan suurissa kaupungeissa.

Lisäys 1.8.2014: kuin tilauksesta RP Data / Rismark International – eräs monista asuntomarkkinoita tilastoivista tahoista – julkaisi tänään neljännesvuosikatsauksensa, saatavilla täältä.

Kirjoittanut sim | heinäkuu 22, 2014

Sekalaista

Chief Resilience Officer

    Resilience on sana jolle ei ole olemassa hyvää suomenkielistä vastinetta – virallinen käännös. ”sitkeys” ei oikein anna oikeaa kuvaa, mutta kyseessä on siis käsite joka viittaa kestävyyteen, ongelmista selviämiseen ja nopeasti niistä palautumiseen. Konsepti tullee tutummaksi ilmastonmuutoksen ja muiden globaalien haasteiden myötä.

    Melbourne oli yksi 33:sta Rockefeller Foundation:in apurahan saajista jolla kaupunkiin mm. palkataan Chief Resilience Officer. Mielenkiinnolla jään seuraamaan mitä tällä 100 Resilient Cities Centennial Challenge-projektin saralla saadaan aikaiseksi. Lisää aiheesta täällä.

Politiikkaa arjessa

    Kuten olette saattaneet havaita, Australiassa on tällä hetkellä kenties demokratioista älyvapain hallitus ikinä. Ei siis siitä sinänsä sen enempää, muuten tulee rumaa tekstiä.

    Politiikka kuitenkin näkyy välillä yllättävänkin paljon katukuvassa. Esimerkiksi palolaitoksen aitoja koristavat seuraavanlaiset julisteet:

    ffposter

    Kontekstia: Napthine on Victorian osavaltion pääministeri joka omien sanojensa mukaan panostaa mm. palolaitoksiin. Palomiehet (tai ainakin kattojärjestönsä) ovat asiasta jokseenkin eri mieltä, ja näillä raflaavilla julisteilla pyritään saamaan kannatusta heidän kannalleen.

    Toinen ryhmä joka kampanjoi näkyvästi ovat ambulanssimiehistöt; Victoriassa heidän palkkauksensa on maan huonointa, ja palkkaneuvotteluita on väännetty jo aika pitkään. Paitsi että jokaista ambulanssia koristavat iskulauseet (en nyt tähän hätään onnistunut nappaamaan yhdestäkään kuvaa) niin jalkautettunakin viestiä levitetään – tällaisia lehtisiä jaettiin aamulla juna-asemalla:

    amboposter

    Tästäkin puolesta hallituksella on oma kantansa, ja se yrittää houkutella $3,000 ”bonuksella” ensihoitajia hyväksymään tarjotun sopimuksen. En ole asioiden oikeasta laidasta niin hyvin perillä että ottaisin kumpaankaan sen vahvempaa kantaa – kiistojen julkinen kampanjointi on kuitenkin mielenkiintoista ja merkillepantavan erilaista kuin Suomessa.

Yarra Valley kelpaa talvellakin

    Kuten monet muutkin Australian isommista kaupungeista (Kuuluisimpina Adelaidessa Barossa Valley, Perthissä Swan Hill ja Sydneyssä Hunter Valley), Melbournekin sijaitsee lähellä hyviä viinirypäleiden kasvatusalueita. Kuuluisin täällä lienee Yarra Valley jonne pääsee keskustasta noin tunnissa – kotoamme lähimmille viinitiloille on noin viiden minuutin matka. Alue on suosittu paitsi viinitilojensa vuoksi myös mm. kuumailmapalloiluun.

    Työyhteisön kanssa kuitenkin kävimme lähinnä viini- ja juustotiloja kiertämässä yhden päivän viikko sitten. Vaikka on keskitalvi ja sää vähän sen mukainen (viileä) kyllä Yarra Valleyssä kelpaa näin talvellakin käydä:

    yv1

    yv2

Older Posts »

Kategoriat

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

%d bloggers like this: