Kirjoittanut sim | heinäkuu 22, 2014

Sekalaista

Chief Resilience Officer

    Resilience on sana jolle ei ole olemassa hyvää suomenkielistä vastinetta – virallinen käännös. ”sitkeys” ei oikein anna oikeaa kuvaa, mutta kyseessä on siis käsite joka viittaa kestävyyteen, ongelmista selviämiseen ja nopeasti niistä palautumiseen. Konsepti tullee tutummaksi ilmastonmuutoksen ja muiden globaalien haasteiden myötä.

    Melbourne oli yksi 33:sta Rockefeller Foundation:in apurahan saajista jolla kaupunkiin mm. palkataan Chief Resilience Officer. Mielenkiinnolla jään seuraamaan mitä tällä 100 Resilient Cities Centennial Challenge-projektin saralla saadaan aikaiseksi. Lisää aiheesta täällä.

Politiikkaa arjessa

    Kuten olette saattaneet havaita, Australiassa on tällä hetkellä kenties demokratioista älyvapain hallitus ikinä. Ei siis siitä sinänsä sen enempää, muuten tulee rumaa tekstiä.

    Politiikka kuitenkin näkyy välillä yllättävänkin paljon katukuvassa. Esimerkiksi palolaitoksen aitoja koristavat seuraavanlaiset julisteet:

    ffposter

    Kontekstia: Napthine on Victorian osavaltion pääministeri joka omien sanojensa mukaan panostaa mm. palolaitoksiin. Palomiehet (tai ainakin kattojärjestönsä) ovat asiasta jokseenkin eri mieltä, ja näillä raflaavilla julisteilla pyritään saamaan kannatusta heidän kannalleen.

    Toinen ryhmä joka kampanjoi näkyvästi ovat ambulanssimiehistöt; Victoriassa heidän palkkauksensa on maan huonointa, ja palkkaneuvotteluita on väännetty jo aika pitkään. Paitsi että jokaista ambulanssia koristavat iskulauseet (en nyt tähän hätään onnistunut nappaamaan yhdestäkään kuvaa) niin jalkautettunakin viestiä levitetään – tällaisia lehtisiä jaettiin aamulla juna-asemalla:

    amboposter

    Tästäkin puolesta hallituksella on oma kantansa, ja se yrittää houkutella $3,000 ”bonuksella” ensihoitajia hyväksymään tarjotun sopimuksen. En ole asioiden oikeasta laidasta niin hyvin perillä että ottaisin kumpaankaan sen vahvempaa kantaa – kiistojen julkinen kampanjointi on kuitenkin mielenkiintoista ja merkillepantavan erilaista kuin Suomessa.

Yarra Valley kelpaa talvellakin

    Kuten monet muutkin Australian isommista kaupungeista (Kuuluisimpina Adelaidessa Barossa Valley, Perthissä Swan Hill ja Sydneyssä Hunter Valley), Melbournekin sijaitsee lähellä hyviä viinirypäleiden kasvatusalueita. Kuuluisin täällä lienee Yarra Valley jonne pääsee keskustasta noin tunnissa – kotoamme lähimmille viinitiloille on noin viiden minuutin matka. Alue on suosittu paitsi viinitilojensa vuoksi myös mm. kuumailmapalloiluun.

    Työyhteisön kanssa kuitenkin kävimme lähinnä viini- ja juustotiloja kiertämässä yhden päivän viikko sitten. Vaikka on keskitalvi ja sää vähän sen mukainen (viileä) kyllä Yarra Valleyssä kelpaa näin talvellakin käydä:

    yv1

    yv2

Kirjoittanut sim | heinäkuu 2, 2014

Laitehuone, mikä laitehuone? Juttua talotekniikasta.

Tässä lämmitys- ja muita ratkaisuja taloon valitessa tuli mieleen että on kokonainen huone mikä Australiassa puuttuu taloista Suomeen verrattuna: laitehuone. Eli siis se pieni huone omakotitaloissa mihin tulee lämminvesivaraaja, mahdollinen maalämpöpumppu, ilmanvaihdon lämmöntalteenottosysteemi ja muut vastaavat. Mitenkäs ne sitten täällä hoidetaan?

Veden lämmitys

Veden lämmitykseen on monta ratkaisua, mutta mikään niistä ei ole yleinen Suomessa. Suomessa yleistä kaukolämpöä kun ei täällä tunneta ollenkaan, ja toinen yleinen systeemi – sähkövastuksella varustettu lämminvesivaraaja – on täällä huonoimmasta päästä ratkaisuja ja siksi suhteellisen harvinainen. Huono se on siksi että se kuluttaa paljon sähköä ja sähkö on täällä kallista (ja likaista, mikäli ei erikseen osta ”vihreää” sähköä).

Parempi sähköllä lämpiävän veden muoto on ilmalämpöpumppumalli, joka siis on varaava ja sähkölämmitteinen mutta integroidun ilmalämpöpumpun avulla vettä lämmittävä. Nämä ovat viime vuosina olleet yleistymään päin.

Ympäristön kannalta paras ratkaisu on lämmittää vesi aurinkoenergialla, joka onkin jo varsin yleistä – uusissa taloissa joko aurinkolämmitteinen lämminvesisysteemi tai sadevesitankki vessanpönttökäyttöön onkin pakollinen. Talvella Melbournen aurinko ei kuitenkaan aina yksinään tähän riitä, joten nämä systeemit ovat joko kaasu- tai sähkölämmittimellä tehostettuja (boosted).

Toinen yleinen ratkaisu on kaasulla lämpiävä lämminvesivaraajaa; kyseessä on siis samanlainen lämminvesivaraajasysteemi kuin Suomessa mutta lämmittää veden sähkön sijaan kaasulla – toisin kuin Suomessa jossa kaasuverkko ulottuu ydinkeskustaan, Victoria on laajalti kiinteän kaasuverkon piirissä ja Melbournen seudulla verkko on käytännössä kaikkialla saatavilla.

Vielä yhtenä vaihtoehtona – jollainen meille tulee koska ei ole selvää paistaako katollemme puiden läpi tarpeeksi aurinkoa – on kaasulämmitteinen lämminvesi ilman varaajaa, ns instant hot water system. Nämä laitteet lämmittävät vain käytettävän lämpimän veden ja käynnistyvät kuumavesihanan mennessä päälle – etuina mm. olematon hukkaenergia kun lämmintä vettä ei varastoida sekä se, että kuuma vesi ei voi – toisin kuin varaavassa systeemissä – koskaan loppua.

Kaikki nämä eri ratkaisut sijoitetaan yleensä ulos; joko talon taakse / viereen tai katolle. Koska jäätymisestä ei ole pelkoa eikä ulkolämpötila muutenkaan laske kamalan alas, on ulkosijoitus mahdollista – ja halvempaa kuin sisälle asentaminen.

Lämmitys

Talon lämmitykseen on vielä enemmän vaihtoehtoja kuin veden lämmitykseen, jälleen suurin eroin Suomeen verrattuna. Ihan alkuun on todettava että sisälämpötila vaihtelee täällä todella paljon enemmän kuin Suomessa, ja ihmiset ovat siihen tottuneita. Nykyään on itsellekin ihan normaalia että talviaamuna voi hyvin olla sisällä +15C tai allekin, ja kesällä +30C on ihan mukava sisälämpötila. Kummastakaan ei tule enää mitään kriisejä, mutta talojen kylmyys talvella on kyllä säännöllinen ”kulttuurishokin” aihe tänne muuttaville suomalaisille, jotka ovat säännöstään tottuneet siihen että sisälämpötila on vuoden ympäri +22C vaihdellen korkeintaan plus/miinus pari astetta.

Mutta niihin lämmittimiin. Säteilevät – jollaisia siis esim. vesikiertoiset patterit ja lattialämmitys ovat – lämmitysratkaisut ovat täällä harvinaisia. Tähän on monta syytä; ko. ratkaisujen kalleus asentamisen ja/tai käytön suhteen, talojen usein huono/olematon eristys joka tekee säteilevistä muodoista kehnosti toimivia, ilmaston ominaisuudet kuten suuret lämpötilan vuorokausivaihtelut jne.

Toisin kuin esim. Sydneyssä tai Perthin seudulla, Melbournessa sentään kaikissa taloissa yleensä on lämmitys. Vanhemmissa taloissa niitä tosin voi olla vain yksi, useimmiten kaasulla, toimiva lämmitin olohuoneessa ja muualla ei mitään kiinteästi taloon kuuluvaa – tällöin monet hankkivat siirrettäviä lämmittimiä. Eräillä meidän ystäviltämme taas on yksi puulämmitteinen takka ainoana lämmitysmuotona koko talolle.

Ylivoimaisesti yleisin on kuitenkin kanavoitu (ducted), kiertoilmainen lämmitys, yleensä kaasutoiminteinen tai viime aikoina yleistynyt ilmalämpöpumpulla toimiva systeemi. Ilmalämpöpumppuversio toimii samalla myös jäähdyttävänä ratkaisuna. Itse kaasulämmitin (ja tietysti ilmalämpöpumpun ulkoyksikkö) on ulkona, joko talon vieressä tai sen alla. Näissä siis lämmitysyksiköstä johdetaan lämmintä ilmaa joko lattian alla tai sisäkaton yllä kulkevia kanavia myöten eri huoneisiin. Ilmalämpöpumppuversio voi olla joka paikkaan kanavoitu (ducted) tai erillisillä yksilöilä osaan huoneista asennettu (split system). Jälkimmäisen pääasiallinen haittapuoli ovat rumat laitteet seinillä (tällaiset) mutta hyvänä puolena se että niillä voi lämmittää (tai jäähdyttää, kts alla) energiatehokkaasti vain yhden huoneen kerrallaan.

Kylpyhuoneiden lämmitys taas hoidetaan perinteisesti katossa olevilla lämpölampuilla – nämä vievät hyvinkin kilowatin verran sähköä joten niitä on syytä pitää päällä vain siellä oleilun ajan.

Kaikkia muita ratkaisuja löytyy markkinoilta myös; lattialämmitystä eri muodoissaan, niitä vesikiertoisia pattereitakin, öljylämmittimiä, aurinkolämmitteiseen lämminvesisysteemiin kytkettyjä, maalämpöpumppuja jne – mutta mitä harvinaisempia ne ovat (ja joku maalämpöpumppu on täällä todella harvinainen), sen kalliimpia ne ovat, joka osaltaan tietysti auttaa pitämään ne harvinaisina.

Paras lämmitysratkaisu on tietysti vähentää lämmityksen ja jäähdytyksen tarvetta ylipäänsä. Tämä ”passive solar design”-lähestymistapa on toki laaja skaala ja sen optimaalinen toteutus vaatii paitsi hyvän talon suunnittelun myös sopivan tontin. Joka tapauksessa ilmansuuntiin ja talon tilojen sijaintiin kannattaa kiinnittää huomiota olemassaolevaakin taloa valitessa koska niillä on mukavuuteen ja energian kulutukseen suuri vaikutus.

Jäähdyttävä ilmastointi

Ilmastointi on yleinen, vaikkakaan ei täällä Melbournessa vielä(kään) mitenkään itsestäänselvyys. Kuulostaa kenties oudolta, mutta ei niitä oikeasti kuumia päiviä (yli +40C) ole kovin montaa vuodessa ja kun öiksi yleensä viilenee niin ei meilläkään montaa käyttöpäivää vuodessa ilmastoinnille tule – vähenevässä määrin itse asiassa kun ilmastoon tottuu. Perussysteemejä on kahdenlaisia; haihduttavia (evaporative) ja ilmalämpöpumppuja (reverse cycle). Kuten yllä havaitsimme, jälkimmäiset voivat olla koko taloon putkitettuja (ducted) tai yksittäin seinillä/kattoon upotettuna (split system).

Haihdutusjäähdytys on kanavoitu yleensä aina koko taloon, ja sitä käytettäessä pitää muistaa pitää ovea tai paria ikkunaa auki, kun taas ilmalämpöpumppuja käytettäessä lävet pidetään kiinni ettei viilennetty ilma karkaa. Haihdutusjäähdytyksen toiminta perustuu siihen että ilman lämpötila laskee kun sen kosteusprosentti nousee; vettä siis puhalletaan käytännössä märän kalvon läpi taloon. Systeemi toimii aika hyvin täällä Melbournessa jossa ilma on yleensä kuivaa – Queenslandin kosteassa ilmassa nämä sen sijaan ovat aika turhia. Haihdutusjäähdytys on ilmalämpöpumppuun verrattuna huomattavan energiatehokas.

Ilmanvaihto

Mikä? ;) Koneellista ilmanvaihtoa ei täällä omakotitaloissa ole. Kylpyhuoneissa ja keittiön liesituulettimesta poistuu ilmaa, ja korvausilma tulee jostain, eli avoimista ikkunoista, ovenraoista ja sieltä sun täältä muualta – normaalissa taloissa näistä aukoista ei ole mitään pulaa. Kun koneellista ilmanvaihtoa ei ole, ei ole lämmöntalteenottojärjestelmiäkään kuin vain liiketiloissa. Tästä reikäisyydestä on se etu että ilmanvaihto on – ehkä ironisesti – yleensä parempi kuin Suomessa ja sisäilma on yleensä raitista. Uudemmissa, paremmin eristetyissä ja tiiviimmissä taloissakin korvausilman pääasiallinen lähde ovat avoimet ikkunat, ovet yms, ja niissä niitä pitää muistaa pitää aukikin välillä (vanhemmissa taloissa sillä ei ole niin väliä).

Kirjoittanut sim | kesäkuu 26, 2014

Miltä näyttää australialainen toimisto?

Otsikon kysymykseen ei luonnollisestikaan voi antaa yhtä tyhjentävää vastausta kun joka paikka on erilainen, mutta esitelläänpä tässä silti muutamalla kuvalla meidän toimistoa. Perustoiminnot lienevät toimistorakennuksissa ympäri maailmaa aikalailla samat, mutta pieniä eroavaisuuksiakin mahtuu joukkoon. Pahoittelut etukäteen kuvien kehnosta laadusta, napsin suurimman osan illan pimeydessä kännykällä.

Toimistomme lukeutuu täällä Australiassa toimistojen sanotaanko ylempään keskiluokkaan – moderneja tapoja on omaksuttu, tila on uusi ja siisti, mutta monet merkitykselliset innovaatiot kuten seisontatyöhön säädettävät työpöydät eivät ole vielä meille löytäneet. Avoimuus on vahva suuntaus täälläkin; ainoastaan osaston johtajalla (firman CTO) on oma huone, kaikki muut istuvat identtisissä avopisteissä. Palaverihuoneitakin on varsin vaatimaton lukumäärä – niistä kaikki, kuten tämä isoin versiomme, on varustettu videokonferenssilaitteilla ja niiden pääasiallinen käyttö on ulkoisia osapuolia sisältäviin kokouksiin.

office0

Normaaleja sisäisiä palavereja sen sijaan kannustetaan pitämään joko tällaisissa bussipysäkeiksi ristimissämme ”avoneukkareissa”:

o-busstop

.. tai sitten tällaisten ”collaboration desk”ien ääressä:

office4

Näissä kätevä ominaisuus on ainakin se että seinällä olevan taulun lisäksi pöydän pinta toimii valkotauluna johon voi vapaasti piirrellä. Lisäksi korkea pöytä sopii hyvin seisoeltaan pidettäviin palavereihin, vaikka korkeita tuolejakin on tarjolla. Sivuhuomautuksena: kuvassa kuvaushetkellä pinkissä lamppukuvussa on Philipsin Hue-”älylamppuja” jotka voi säätää puhelimella minkä värisiksi vaan ja jotka saa IFTTT-integroinnilla tekemään käytännössä mitä vaan. Rakenteilla olevaan kotiin suunnittelen myös muutaman sellaisen pistäväni.

Muuallekin on valkotauluja viljelty; itse asiassa kaikki seinäpinnat mitkä eivät ole ikkunaa tms, on varustettu valkotauluilla jotka ovat ahkerassa käytössä:

whiteboard

Toimiston ”sydän” on iso avoin keittiö- ja ruokailutila, josta pari seuraavaa kuvaa eri suuntiin. Niinkuin olen aiemminkin maininnut, työpaikkaruokalat ovat Australiassa tuntematon käsite. Arviolta 25-50% lounaista syödään toimistolla, joko lähistöltä takeawaytä hakien tai kotoa eväät tuoden – loput käydään syömässä jossain kahvilassa/ravintolassa. Keskustassa kun ollaan, 5min kävelymatkan säteellä on varovaisestikin arvioiden yli 1,000 ravintolaa, kahvilaa ja muuta ruokapaikkaa – kreikkalainen kortteli on vieressä, Chinatown viereisellä kadulla yms joten valinnanvara ja skaala on aikalailla loputon.

office1

office2

Lounasruokailun lisäksi tätä tilaa käytetään erilaisiin isompiin kokoontumisiin, oli sitten kyseessä osaston kuukausittaiset illanistujaiset (joita varten jääkaapissa on jatkuvasti sopiva määrä juotavaa, ruoat tulevat sitten erikseen) tai muu kestitys päivällä. Mukavaa työkulttuurissa meillä on se, että monesti keittiöön ilmestyy työkavereiden tekemiä herkkuja tai ulkoisista palavereista (sisäisiin ei ruokia yleensä saa tilata) ylijäänyttä ruokaa yms. Eräskin työkaveri harrastaa (varsin maukkaiden) suklaakonvehtien tekemistä, joten satunnaisen säännöllisesti autamme ylituotannon karsimisessa ;)

Lisäksi keittiötilassa on tuossa pöydällä espresso-pohjaista vastajauhetuista pavuista kahvia tekevä automaattikone josta saa ainakin valovuoden parempaa kahvia kuin Suomen automaateista (vaikkakaan ei yhtä hyvää luonnollisesti kuin kahviloista). Vettä – kuumaa ja kylmää filtteröityä – saa hanasta, teetä ja kaakaota on tarjolla kahvin lisäksi mutta limut, sipsit ja sulkaat yms pitää automaateista ostaa itse jos niiden perään on. Kovin montaa kertaa en ole kenenkään noita automaatteja nähnyt käyttävän.

Tilan yhdellä seinällä on videoseinä. Tätä käytetään päivällä uutiskanavien – ja tällä hetkellä ”luonnollisesti” jalkapallon – seuraamiseen, välillä ns. ambient presence wall:ina toisiin firman tiloihin (toimii siis samalla videokonferenssiyhteytenä) ja välillä sekalaisiin esityksiin:

videowall

Ison keittiötilan lisäksi kerroksessa on muutamia taukotiloja, joita ei itse asiassa kovin paljon käytetä. Tässä toimiston ”kirjaston” (muutama hylly kirjoja) vieressä olevia tuoleja. Olisinko kerran nähnyt että joku niissä lukee jotain kirjaa, ja harvoin siinä muutenkaan hengaillaan:

officelibrary

Toisaalla on televisionurkkaus, jossa olisi käytettävissä pelikonsoleita ja muuta vastaavaa – joita kukaan ei koskaan käytä. Pieniä epämuodollisia esityksiä tässä sentään joskus pidetään:

tvcorner

Työpisteet ovat aika tavanomaisia, tässä minun:

office3

Työt tehdään meillä(kin) nykyään läppäreillä, pöytäkoneita ei juuri ole käytössä (softakehittäjiä lukuunottamatta). Pöydälle mahtuu tietokoneen, näppiksen yms lisäksi pari 24″ monitoria (onneksi käsivarsien varassa eikä jalustalla) ja vähän kirjoja, mutta ei juuri muuta. Säilytystilaa on muutaman hyllyn/laatikon verran pöydän alla ja vieressä.

Ulos näkymät työpisteeltäni ovat tällä hetkellä (kehnompiin maisemiin muutama kuukausi sitten muutettuani) näin illalla tällaiset:

office5

Että kaiken kaikkiaan aika tavanomaista toimistoa. Säädettäviä työpöytiä kaipaan yhä Nokian ajoilta, mutta kyllä näissä nyt töitä tekee näinkin. Kuten kuvista näkyy, (oikeita) kasveja sentään on vähän joka puolella joka on kyllä kiva juttu.

Kirjoittanut sim | kesäkuu 17, 2014

Perustavanlaatuisesti perustuksista

Seuraa taas rakennuskatsaus. Näitä uhkaa ainakin tämän vuoden tulla aika monta.

Talon rakentaminen tunnetusti aloitetaan perustuksista. Kuten edellisestä postauksesta näkyy, tämän aloitusta varten tontilta on roudattu pintamaata pois melko monta kuormallista – on siis aika tehdä katsaus siihen miten täällä perustuksia tehdään.

Perustusten teossa on Australiassa kaksi päätyyppiä; betonilaatta (slab) tai paalut (stumps) puulattialla. Ylivoimaisesti yleisintä on tehdä maavarainen betonilaatta; en tiedä lukuja mutta arvioisin että yli 90% taloja on maavaraisen betonilaatan varaan tehtyjä. Suomessa yleinen Radon ei muuten ole ollenkaan saman mittaluokan ongelma täällä; Suomessa pientalojen sisäilman radonpitoisuus on keskimäärin 121 Bq/m3, Australiassa yli 20 Bq/m3 pitoisuudetkin ovat aika harvinaisia. Lisäksi kun kasautuvasta lumesta ei tarvitse olla huolissaan, on yleistä että betonilaatta tehdään aikalailla maan tasalle – sisään astuessa ei välttämättä ole ulkoa ainuttakaan porrasta, joka lienee harvinaista Suomessa.

Tässä meidän tapauksessa käytämme sitä seuraavaksi yleisintä – ja rinteissä yleisintä – tapaa eli rakentaa talo tuulettuvalla alapohjalla paalujen varaan. Muitakin tapoja ja näiden eräänlaisia yhdistelmiä on, mutta ne ovat kohtalaisen harvinaisia enkä tiedä niistä juuri mitään joten ei sen enempää niistä.

Kumpi näistä päätyyleistä – betonilaatta vai paalut – on parempi, on monta mielipidettä ja molemmilla on puolensa. Paljon riippuu siitä millainen tontti on kyseessä; tasaisella tontilla betonilaatta on sen verran paljon halvempi rakentaa että harva lähtee paaluttamaan. Tässä tapauksessa kun halusimme mahdollisimman vähän ”häiritä” rinnetontin maata ja rakentaa useampaan tasoon tonttia myötäillen, olivat paalut aika luonnollinen valinta vaikka ovatkin pääsääntöisesti se kalliimpi tapa rakentaa.

Muita etuja paaluista on helpompi uudelleenkonfiguroitavuus ja joustavuus (talon alla on tilaa tehdä ja muuttaa ratkaisuja), paremmat näköalat talon tullessa korkeammalle, helpompi havaita mahdolliset termiitit, ei niin altis vesi- tai juurivahingoille yms. Houkuttelevia piirteitä betonilaatassa taas olisi ollut parempi energialuokitus (toimii lämpömassana) sekä mahdollisuus kiillotettuun betonilattiaan jotka ovat aika cool, mutta nyt siis mennään puulattialla ja paaluilla.

Pintamaan poiskuljetuksen ja pohjan muotoilun jälkeen homma alkaa siitä että tontille merkataan mihin kaikkialle paalu pitää pistää. Kaiken kaikkiaan niitä tuli tässä tapauksessa noin 160 kappaletta – yllättävän paljon jos minulta kysytään, mutta parempi tietysti paljon kuin liian vähän.. Xs mark the spots:

foundation1

Seuraavana kaivenkoneeseen liitettiin isohko volframikarbidi-terällä varustettu pora jolla jokaisen X:n kohtaan porattiin paikasta riippuen noin puoli metriä syvä ja ehkä noin 30cm halkaisijaltaan oleva reikä. Vaikka kallio ei ehkä täällä ihan graniitin lujuista olekaan niin ihan ehtaa kiveä sieltä silti ylös tulee:

foundation2

Reikien tekoa:

foundation3

Sitten kun reiät olivat tehty, paikalle tuotiin valmiita teräsbetonipalkkeja jotka sitten asennettiin reikiin – ja täytettiin ympäriltä betonilla:

foundation5

foundation4

Kun betoni oli ehtinyt kuivahtaa niin että palkit olivat tukevasti pystyssä, alkoi pohjan rakentaminen (puusta). Ensimmäisten tukipuiden alla näkyy paikallinen vaatimus, termiittisuojaus. Käytännössä koko Melbournen alue on termiittien ”vaara”vyöhykettä, ja nehän ötökät pahimmillaan syövät puuta kuin leipää (vaikkeivät leipää syökään, joten ei tartuta tähän kömpelöön kuvaukseen sen enempään). Suojaus on siis paikallaan, ja pakollinen. Aiemmin tehtiin paljon kemiallisia suojauksia melkoisilla myrkyillä, mutta nykyään suosiossa on pääasiassa mekaaninen suojaus jota nuo lättänät siis ovat.

Niiden funktio on kaksijakoinen. Toisaalta ne estävät termiittien pääsyä puurakenteisiin, ja toisaalta vähintäänkin tekevät termiittien olemassaolon helpoksi havaita. Termiitit kun elävät vain ja ainoastaan maan alla, niin ne tekevät liikkumiseen ”mutatunnelin”. Jos onnistuvat tuollaisen esteen ympäri menemään, ko. mutatunneli on helppo havaita. Alapohjassa tulee siis säännöllisesti (vuosittain) käydä ryömimässä ja tarkistamassa että kaikkialla on termiittivapaata.

foundation6

Tällä hetkellä ollaan tilanteessa että toinen kannatinpalkkikerros on paikallaan. Ennen varsinaisen lattian rakentamista talon alle tulevat talotekniset asiat hoidetaan paikalleen (viemäröinti, lämmitys yms). Tästä näkyy myös selvästi miten talo on tulossa kolmeen eri tasoon.

foundation7

Kirjoittanut sim | toukokuu 28, 2014

Breaking ground

Rakentamisrintamalla on vihdoin alkanut tapahtua. Vaikka epäilemättä itse rakentamisessa tulee vielä mutkia matkaan, on helpotus kuitenkin suuri kun ollaan päästy alkuun – viime viikolla tontilla näytti tältä:

breaking ground-500

Kyseessä siis salaojien kaivamista yms. Kunnan nimi jossa asumme on Nillumbik, ja nimi tulee aboriginaalien (tarkemmin Wurundjeri:en) kielestä, tarkoittaen ”shallow earth” eli matala maa. Matala maa tosiaan on, parillakin tapaa – kuten kuvasta näkyy, multaa on maan pinnalle ikään kuin vain ripoteltu sellainen ~15cm:n kerros (ja pintamulta on raavittu kallisarvoisena talteen taustalla näkyvään kasaan). Maa on toisellakin tapaa matala; alle metrin syyvydessä eteen tulee sään kuluttama peruskallio. Ihanteellinen maaperä rakentamiseen siis, mutta kasvien kasvatuspuuhat tulevat tällä tontilla tarvitsemaan nostettuja penkkejä tms. Eikä eukalyptuspuiden alla kyllä muutenkaan paljon mikään kasvaisi (ovat kovin janoisia vieden tämän ”edun” muilta lähellä olevilta kasveilta).

Tontin kauppakirjan allekirjoittamisesta tähän pisteeseen pääsemiseen on kestänyt 9kk, joten ihan nopeaa puuhaa tämä ei ole. Matkalle on jo tähän mennessä mahtunut jos minkälaista stressattavaa; saadaanko ostettua haluamamme tontti sopivaan hintaan, myöntääkö pankki lainaa, mitä maaperätutkimus paljastaa, mitä tulee tontin paloriskiluokitukseksi, saadaanko ns. planning permit:iä ollenkaan, valittavatko naapurit tai kunta suunnitelmista, saadaanko varsinainen rakennuslupa jne jne. Kärsivällisyyttä on vaadittu joka osapuolelta rakentaja ja arkkitehti mukaanlukien, mitä onneksi on kaikilta löytynyt tarvittava määrä. Onneksi tälle tielle lähdettiin asenteella että se tulee kestämään, muuten olisi varmasti mennyt hermo tai pari.

Yhden vastoinkäymisen yksityiskohtia avatakseni; että tontille pääsee rakentamaan taloa, on suunnitelmien oltava yhteisön nähtävillä tietty jakso, ns. advertising period. Tämä kuuluu planning permit-lupahakemukseen. Käytännössä se tarkoittaa sitä että kadun varteen tulee iso kyltti jossa kerrotaan kuka hakee ja mitä lupaa tähän paikkaan. Lisäksi kaikille rajanaapureille sekä tien toisella puolella oleville minne talo näkyisi, lähtee kirje samasta asiasta. Kyltin esilläoloaika ja siten myös valitusaika on 2vk – sinä aikana kuka tahansa saa siis esittää halutessaan vastalauseita. Kyltin pystytettyä kunnalle pitää lähettää kuva todisteena että se on esillä, ja kahden viikon kuluttua kyltti pitää palauttaa kunnalle.

Kaikki näytti ensin sujuvan hyvin. Arkkitehdin kanssa sovimme että kun advertising period on alkamassa, käyn juttelemassa kaikille naapureille ja esittelen suunnitelmia henkilökohtaisesti. Tämä olikin erittäin hyvä strategia – kaikki naapurit olivat sääännöstään hyvin iloisia kun tulin esittäytymään ja esittelemään suunnitelmia ja naapurussuhteet lähtivät liikkeelle positiivisesti – naapureille jutellessa vierähtikin monta iltaa ja oluelle/viinilasillisellekin olisi useampi pyytänyt jäämään; vain yhtä naapuria en saanut kiinni, oli kuulemma useamman kuukauden matkalla Yhdysvalloissa.

Kyltin palautuspäivänä rakentaja meni paikalle noutamaan kylttiä kunnalle palautusta varten … vain huomatakseen että se oli kadonnut! Vain pieni sentin riekale roikkui telineessä. Ensimmäisenä tuli mieleen että joku ääliö on pöllinyt sen ja haluaa näin hidastaa meidän prosessia. Kun vähän rauhoituin niin todennäköisimmältä vaikutti vaihtoehto että pari päivää aiemmin myrskyisenä päivänä tuuli oli puhaltanut (ohuen muovisen nippusiteillä kiinnitetyn) kyltin irti telineestä ja jonnekin pois. Ei sitä kuitenkaan missään lähistöllä näkynyt. Kunnan ohjeet olivat yksinkertaiset: uusi kyltti paikalle ja advertising-aika lähtee alusta. Ärsytti.

Eipä siinä sitten muu auttanut kuin laittaa uusi kyltti, kiinnittää se tällä kertaa pomminvarmasti kehykseen ja odottaa uudet 2 viikkoa – joka päivä tontillä käyden tarkistamassa että onko se paikalla.. toisella kertaa homma sujui niinkuin pitikin ja kyltti saatiin palatettua. Kun valituksiakaan ei ollut tullut yhtään (jee), irtosi planning permit pari viikkoa myöhemmin. Muutama päivä toisen kyltin poistamisen jälkeen tontin postilaatikkoon oli ilmestynyt rullattuna myös se ensimmäinen kyltti. Ilmeisesti se oli jonkun puskaan lentänyt ja sitten palautettu kun se oli löydetty (tontit ovat tällä alueella verrattain isoja, jopa puolen hehtaarin kokoisia, joten ei sitä välttämättä heti pihalta huomaa).

Ulkopintamateriaaleista

Rakentaminen eroaa (luonnollisesti) Australiassa melkolailla suomalaisesta vähän joka saralla. Yksi eroavaisuus on käytettävät pintamateriaalit – vaikka Suomessa yleinen tiiliverhoilu on täälläkin kenties se yleisin erillistalojen ulkopintamateriaali, on vaihtoehtoja monta muutakin. Arkkitehtimme suosituksesta valitsimme kenties hiukan epätavallisen materiaalin talon ulkopinnoille; kaksi kolmasosaa talon ulkopinnasta tulee olemaan galvanoitua terästä ja yksi kolmasosa eukalyptusta (”spotted gum”) jonka annetaan auringossa harmaantua luonnollisesti. Tähän ajatukseen tottuminen kesti hiukan aikaa, mutta nyt odotan jo innolla miten kivan ja persoonallisen näköinen siitä tulee – talon tyylistä tulee ikään kuin iso moderni australialainen metsävaja – ja metsäiseen maastoon se tulee ehdottomasti sulautumaan paljon paremmin kuin esim. joku raskas tiiliverhoilu.

Tässä esimerkki yhdestä talosta missä nämä valitut ulkopintamateriaalit tulevat esille, joten tämäntapaista meillekin sitten tulee:

pintamatskut

Lisäksi tietysti galvanoitu teräs on pitkäikäinen (kestää seinäkäytössä yli 100 vuotta) eikä ole altis tulipaloille; toinenkin materiaali spotted gum luokitellaan myös hyvin paloturvalliseksi. Mutta ennen kun päästään katselemaan ulkopintoja, on edessä aika monta muuta vaihetta. Niinkuin nyt perustukset näin alkuun, niistä ehkä ensi kerralla enemmän.

Older Posts »

Kategoriat

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

%d bloggers like this: