Kirjoittanut sim | helmikuu 1, 2016

Herätys, suomalaiset verkkokaupat!

Tämä aihe koskettaa Australian lisäksi useita muitakin maita. Monia ulkosuomalaisia – ja ulkomaalaisiakin – nimittäin nyppii se, että suomalaiset verkkokaupat eivät pääsääntöisesti myy ulkomaille. Eivät joko osaa tai yksinkertaisesti suostu, enkä kerta kaikkiaan ymmärrä miksi. En sitten millään. Samaan aikaan kun valitetaan että kauppa ei käy kotimaassa niin ei edes yritetä myydä ulkomaille.

Suomalaiset verkkokaupat: herätys! Maailma Suomen ulkopuolella on iso, siellä on paljon mahdollisuuksia ja kyllä, pystytte kilpailemaan siellä. Alla muutama esimerkki selityksistä mitä olen kuullut tiedustellessani verkkokaupoilta miksei ulkomaille tilaaminen onnistu:

”Postikulut ovat niin korkeat”

Kyllä, postikulut Suomesta ulkomaille ovat korkeita. Kiitos, Posti. Mutta tiedättekö kauppiaat mitä – yleensä se on ne ostajat jotka maksavat postikulut, eli kyseessä ei ole pelkästään kauppiaan murehdittava ongelma. Toisekseen, ulkomaille tilataan helposti harvemmin eli suurempia määriä tavaraa kerralla, joten postikuluista ei välttämättä muodostu estettä, ainakaan harvinaisen painavia tavaroita lukuunottamatta.

Kolmannekseen, EU:n ulkopuolelle tavaroita lähetettäessä niistä ei tarvitse maksaa ALV:ia. Jostain syystä tämä ei ole läheskään kaikkien tiedossa. Näin ulkomaisille asiakkaille voi antaa efektiivisen 20%:n alennuksen tuotteista – yllättävän monesta tuotteesta tulee tällä hyvinkin kilpailukykyinen, ja tällä säästöllä asiakas myös maksaa niitä kalliita postikulujakin aika mukavasti.

Ja  lopuksi, Posti ei ole se ainoa tapa lähettää tavaraa. Vaikka kilpailu onkin Suomessa vielä pientä, niin se on kasvamaan päin (ja samalla jollekin tilaisuus lähteä tälläkin saralla kilpailemaan). 

”Tuotteet ovat niin kalliita ettei niitä ostaisi kukaan”

Tiedoksi: jos vaikka suomalaiset tuntuvatkin penninvenyttäjiltä, on Suomessa myytävien ja etenkin siellä tehtyjen tuotteiden laatu usein maailman keskivertoa korkeampi. Maailmalta löytyy myös mukavasti niitä asiakkaita ketkä tätä laatua arvostavat ja ovat siitä valmiita maksamaan. Monesti Suomen puhtautta ja tuotteiden laatua arvostetaan, joten profiloituminen hiukan luksuspäähän kannattaa – samalla sillä hinnalla ei ole ihan niin kovasti väliä.

Esimerkiksi Australiassa ja Kiinassa yhtä sun toista eurooppalaista tuotetta markkinoidaan ilmeisen menestyksellisesti automaattisesti lähtömaata laadun takeena käyttäen, olivat ne sitten oikeasti laadukkaita tai eivät. Tähän näkemykseen kannattaa tarttua ja sitä hyödyntää. Lisäksi vinkiksi: luksusmarkkina joka viis veisaa hinnasta on jo pelkästään jossain Kiinassa monta kertaa suurempi kuin kaikki Suomen asiakkaat yhteensä.

Tämä btw ei tarkoita että riistohinnoittelu olisi mitenkään suotavaa tai mahdollistakaan – verkkokaupassa 100%:n lisä normaaleihin vähittäiskauppahintoihin ei ole perusteltua. Muistettakoon että vähittäiskauppahinnat ovat jo hyvinkin tuplattu tukkuhinnoista ja kaupalla on verkkokauppaa korkeammat kulurakenteet. Toisin sanoen, jotain rajaa.

”Niin mutta maksaminen ja kaikki on niin monimutkaista..”

Eikä ole. Monet kotimaisetkin maksupalveluntarjoajat tukevat ulkomaisia kortteja – ja ne ketkä eivät tue, hävetkää! Jos käytössä oleva ei satu tukemaan, löytyy niitä maailmalta vaikka millä mitalla PayPalista alkaen. PayPal-tili on kauppiaallekin helppo ja nopea laittaa pystyyn ja sillä pääsee hyvin alkuun.

”En osaa muita kieliä”

Tämä on itse asiassa jossain määrin ihan validi argumentti etenkin pienemmille firmoille, mutta ei silti syy kieltäytyä myymästä mitään. Pelkästään ulkosuomalaisia on jo reippaasti yli miljoona, joten siihen asiakaskuntaan voisi alkaa tarttua kiinni suomeksikin. Toisekseen englantia osaa varmasti auttavasti suurin osa suomalaisista, ja sillä aukeavat jo satojen miljoonien asiakkaiden markkinat – tai jopa kahden miljardin jos lasketaan englantia toisena kielenään puhuvat.

”En tiedä mikä menee kaupaksi”

Tee markkinatutkimusta tai koita vaan – nykyään molemmat ovat Internetin avulla kohtalaisen helppoja ja halpoja tehdä. Mutta tässä listaa alkuun: expat-suomalaiset kaipaavat usein ruisleipää (jälkiuunileivänhän voisi vaikka postittaa jos joku tajuaisi tämän markkinaraon..), xylitol-tuotteita, suomalaisia karkkeja ja suklaata, suomenkielisiä kirjoja yms. Monet maailmalla myös arvostavat suomalaisia kankaita ja tekstiilituotteita, sekä muita design-tuotteita.

Tämä voi tulla suomalaisille toimijoille yllätyksenä, mutta maailman kirjakaupoissa ei myydä suomenkielistä kirjallisuutta (ja silti se miljoona ulkosuomalaista yleensä jossain määrin haluaisi pitää kieltä yllä), kaupoissa ei myydä suomalaista karkkia, eikä paljon missään paljon mitään muutakaan. Syy? Kukaan ei ole vaivautunut lähtemään viemään niitä ulkomaille. Vaivautukaa!

”En osaa markkinoida ulkomailla / ulkomaille”

Lopuksi päästään suomalaisten firmojen maailmanvalloituksen mokaamisen perisyntiin: ei osata markkinoida, tai ei viitsitä kun kuvitellaan että teknologisesti tai muuten ominaisuuksiltaan ylivoimainen tuote myy itse itsensä.

Tiedoksi: ei myy. Eikä varsinkaan kun kukaan ei tiedä edes sen olemassaolosta mitään.

Tähän oikeaan ongelmaan on kuitenkin olemassa helppo ratkaisu: opetelkaa. Ei se ole niin vaikeaa kun voisi kuvitella, erilaista vaan. Ihan pikkutoimitsijan on helppo lähteä Facebookin, Twitterin yms sosiaalisen median voimin kauppaamaan tuotteitaan lähes mitättömin investoinnein. Isommat firmat voivat palkata apua, sitäkin kun löytyy useammilta firmoilta nykyään jos niin haluaa.

To-Do lista suomalaiselle yritykselle

Unelmani on että kun haluan ostaa jonkun suomalaisen tuotteen, voisin tehdä sen suoraan verkosta, ALVittomana, kätevästi suoraan kotiin toimitettuna. Ei niin että joudun tilaamaan sen suomalaisella luottokortilla, maksaen törkeän kalliin ALV:in, sukulaisten osoitteeseen jotka sitten joutuvat vielä erikseen lähettämään ne tänne minulle. Tätäkin nimittäin joidenkin tuotteiden osalta joutuu tekemään mutta onhan se nyt kumma jos ei tähän saada parannusta!

Niinpä, suomalainen kauppias:

  • Avaa tuotteillesi verkkokauppa, ja avaa se kaikille, riippumatta missä maassa ostaja on.
  • Tee se nyt. Mahdollisuuksien ikkuna ei ole auki ikuisesti; esimerkiksi Xylitol-tuotteita kuten tabletteja ja täysksylitolpurukumia ei täältä Australia vaan ollut saatavilla vuosiin. Verkkokauppojen puutteessa toimitukset olivat sukulaisten varassa. Nyt sen sijaan sekä täysksylitol-tabletteja että -purkkaa alkaa maasta löytymään. Valikoima on tosin vielä pientä, joten ihan kiinni ei ole tämäkään mahdollisuus vielä.
  • Myy ALV:ittomasti EU:n ulkopuolelle. Se auttaa hyvin kalliiden postikulujen kattamisessa.
  • Positioi tuotteesi laadukkaiksi ja kenties jopa ”luksukseksi”, koska maailmalla ne usein nähdään juuri sellaisina.
  • Markkinoi vaikka ensin expat-suomalaisille, joita voi käyttää pseudo-ystävällisenä koeryhmänä markkinatutkimukseen.

Jos muuten joku tietää hyvä suomalaisia verkkokauppoja jotka suostuvat lähettämään Australiaan tavaraa, saa vinkata tuonne kommentteihin. Etenkin kirja- ja kangaskaupat kiinnostavat.

Kirjoittanut sim | tammikuu 25, 2016

Melbournen ja lähistön parhaat nähtävyydet

Jos saapuu turistina Melbourneen, mitä täällä kannattaa tehdä ja nähdä? Toisin kuin Sydneyssä, Melbournessa ei ole niin paljon häikäiseviä yksittäisiä nähtävyyksiä, vaan kaupungin viehetys perustuu muihin asioihin. Sanonta ”Sydney is the girl you date. Melbourne is the girl you marry.” on varsin osuva – omastakin mielestäni parasta Melbournessa on yleinen fiilis ja elämänlaatu; paras tapa kokea kaupunki onkin vain elää täällä nähtävyysrumban sijaan, vaikka toki niitä nähtävyyksiäkin voi ripotella sinne tänne. Tämä katsontakanta ei kuitenkaan kovin monelle, monesti vain muutaman päivän täällä viettävälle, turistille kelpaa ohjeistukseksi – yksi jos toinenkin perää juuri niitä nähtävyyksiä.

Mitkä sitten ovat ne parhaat nähtävyydet? Vastaus luonnollisesti on että ”se riippuu” – se riippuu mielenkiinnon kohteista, käytettävissä olevasta ajasta ja rahasta, ja jossain määrin vierailun vuodenajastakin Koska tämä vastaus on kokolailla hyödytön niin kokosin alle subjektiivista listaa ”parhaista” nähtävyyksistä. Lista on aikajärjestyksessä niin että vähiten aikaa vievät jutut ovat ensin ja lopumpana päivän tai useamman vaativat.

Että lista pysyy kompaktina, löytyvät kuvat eri kohteista postauksen lopusta – ei ihan kaikista mutta suurimmasta osasta kuitenkin (nimim. kunpa vanhan DSLR:n kuvatkin tulisivat geokoodattuina kuten kännykän..). Itse paikkalistan jälkeen ennen kuvia on myös pieni Google Maps jonka olen paikoista kasannut; päivää/päiviä on helpompi suunnitella kun näkee kerralla missä mikäkin sijaitsee.

Nopeat nähtävyydet; max. 2h, näitä ehtii päivässä useamman.

  • Kahvilat & kujat kuuluvat olennaisena osana Melbournen elämään. Useimmista saa myös pientä purtavaa. Loistavia kahviloita on kaupungissa kirjaimellisesti satoja, joten ”parhaita” on ihan turha yrittää luetella. Monet sympaattiset paikat sijaitsevat myös pienillä kujilla ympäri kaupunkia – kujat jotka monessa muussa suurkaupungissa ovat niitä viimeisiä paikkoja mihin turistin kannattaa mennä, kätkevät Melbournessa varrelleen toinen toistaan hienompia kokemuksia. Symppiksiä kujia on vaikka miten monta, mutta mainittakoon esimerkkinä Centre Place, yksi suosituimmista kujakuvauskohteista. Jotta nyt alkuun edes pääsisi niin tässä muutama hyvä kahvilavinkki eri puolilta ydinkeskustaa; ”keskellä” keskustaa sijaitsee Brother Baba Budan, lännestä päin Kinfolk, pohjoisreunalta Flipboard Cafe tai League of Honest Coffee ja läheltä ydinkeskustan itäreunaa Traveller. Näillä päässee alkuun, mutta kuten sanottu – kaupunki on täynnä hyvää kahvia (ja ruokaa)..
  • Katutaide. Useampi kuja Melbournen keskustassa on omistettu katutaiteelle. Täältä löytyy lista parhaista ydinkeskustan paikoista graffitien metsästämiseen. Hyvä paikka aloittaa on vaikka Hosier Lane Federation Squaren lähellä, ja AC/DC lane aika lähellä sitä.
  • Federation Square on Flinders Street:in juna-asemaa vastapäätä oleva moderni kompleksi joka toimii keskustan olohuoneena. Sisätiloista löytyy museoita ja ulkona on säännöllisesti erilaisia tapahtumia. Fed Squaren sivuilta löytyy lisää tietoa mitä kaikkea sieltä löytyy.
  • Eureka Tower on keskustan toistaiseksi korkein rakennus; korkeammaksi nouseva Australia 108 on rakenteilla lähistöllä, mutta valmistuu vasta ~2020. Eureka Tower:in lähes 300m korkeudella olevasta näköalakerroksesta, Sky Deck:iltä, avautuvat hienot maisemat keskustaan ja ympäristöön, ja kaupungin valtava maantieteellinen koko hahmottuu täältä helposti. Suosittelen kokopäivälippua että pääsee illalla uudestaan, maisema on päivällä ja yöllä melko erilainen. 
  • Sofitelin vessat – jos ei halua maksaa Eureka Towerin min. vajaan $20:n pääsymaksua, pääsee hienoista maisemista – ainakin itäänpäin – nauttimaan ilmaiseksikin, nimittäin Sofitel-hotellin vessoista. Sofitel-hotelli on osoitteessa 35 Collins Street, ja vessat sijaitsevat 35. kerroksessa. Vessanäköalaksi epäilemättä maailman parhaita.
  • Shrine of Remembrance on sotamuistomerkki. Se ei välttämättä kuulosta kovin mielenkiintoiselta, mutta kuten museotyyppiset paikat Australiassa yleensäkin, on siitä osattu tehdä kiinnostava – ja ylempää avautuu hienot näköalat keskustaan päin. Hillitty ja kunnioittava käytös on toivottavaa. Paikkaan on ilmainen pääsy.
  • State Library of Victoria – keskustan suurin kirjasto State Library of Victoria on paitsi rakennuksena hieno, myös hyvä paikka rentoutua kirjan tms ääressä. Kirjaston etupihan nurmikko on myös suosittu oleskelualue.
  • Melbourne Central on pääasiallisesti ostoskeskus eikä sinällään mikään hillittömän kiinnostava. Se kätkee kuitenkin sisäänsä lasispiraalin alle hienon vanhan ammustornin (ja ilmaisen pienen siihen liittyvän museon, jonka sisäänkäynti on hämäävästi RM Williams-kaupan perältä) joka näyttää hauskalta. Torniaukiolla on myös ainakin lapsista hauska tasatunneittain avautuva mekanotroninen jättikello. Melbourne Central sijaitsee La Trobe & Lonsdale St:n välissä, State Libraryä vastapäätä. 
  • Fitzroy Gardens on yksi monista keskustaa ympäröivistä puistoalueista – soveltuu rauhalliseen kävelyyn ja kauniista ympäristöstä nauttimiseen.
  • Sikäli kun reissussa on mukana lapsia, kannattaa tutustua myös paikallisiin leikkipuistoihin. Niitä on Melbournen seudulla runsaasti joka puolella kaupunkia, mutta tässä muutama keskustan alueelta: edellämainitun Federation Squaren takana on Birrarung Marr:in leikkipuisto. Melbourne Museumin takaa taas löytyy Carlton Gardensin leikkipuisto. Suurin keskustan läheisyyden leikkipuisto on Royal Children’s Hospitalin vieressä ja Royal Park:in kulmassa oleva valtava Royal Park:in leikkipuisto jossa kaikenikäisillä lapsilla vierähtää helposti aikaa tuntikaupalla. Kaikki seudun leikkipuistot ovat luonnollisesti ilmaisia.
  • Kirjakaupat. Näin sähköisen median aikakaudella on – ainakin minusta – virkistävää huomata että Melbournessa kirjallisuus on vielä voimissaan ja uusiakin kirjakauppoja avataan. Kaupungissa on useita sympaattisia kirjakauppoja; isoin lienee 234 Collins St:n Dymocks. Ruoanlaittajien paratiisi on Books for Cooks (131 Therry St). Muita sympaattisia kirjakauppoja ovat esim. Reader’s Feast (162 Collins St) ja Embiggen Books (Little Lonsdale Street, QV-kauppakeskuksen takana). Lapsiperheen haastan poistumaan The Little Bookroom:ista (5 Degraves St) ostamatta mitään ;)
  • Southbank & Crown Casino – Southbank on keskustan joen eteläpuolella oleva alue, joka on jokseenkin täynnä ravintoloita ja kahviloita. Täällä on myös Crown Casino, kasino ja suuri viihdekompleksi. Luonnollisesti jos on huono matikassa ja haluaa mennä pelaamaan uhkapelejä niin Crown:iin voi hukata useammankin tunnin – ja tonnin ;) Muutakin viihdettä alueelta löytyy. Southbank on ainoita Melbournen alueita joissa on sen verran ”turisti”-leimaa että ravintolojen hinnat ovat jonkun verran keskivertoa korkeampia.
  • Yarra River – Yarra-joki kulkee Melbournen keskustan läpi ja sen varrelta löytyy mukavia kävelymaastoja kaupunkiympäristöstä ihan maaseutuun asti; joen ympäristö muodostaa laajan vihreän puistovyöhykkeen mutkitellen koilliseen päin. Sen vartta kävely- ja pyöräteitä pitkin pääsee vaikka useamman kymmenen kilometrin päähän.

Useamman tunnin nähtävyydet; vähintään 2h – 6h tahdista riippuen. Varoituksen sana: monissa näistä voi helposti viettää koko päivänkin.

  • Chadstone Shopping Centre. Eteläisen pallonpuoliskon suurin ostoskeskus joka sijaitsee keskusta 13km kaakkoon; paitsi autolla tai julkisilla, paikalle pääsee myös keskuksen omalla ilmaisella Fashion Shuttle-bussilla joka kulkee keskuksen ja Federation Squaren väliä puolen tusinaa kertaa päivässä. Jos ei ihan väkisin ole pakko päästä juuri siellä suurimmassa ostoshelvetissä käymään, keskustasta löytyy useampi myös – edellämainittu Melbourne Central ja uusi Emporium. Kaupungin ympäri on sitten siroteltu useampia ostoskeksia väliltä iso ja tosi iso – Selloa suurempia eli yli 100,000m2:n keskuksia löytyy Melbournen alueelta kymmenisen kappaletta.
  • Royal Botanical Gardens eli kasvitieteellinen puutarha sijaitsee lyhyen kävelymatkan päässä keskustan eteläpuolella. Alueella on myös hieno lastenpuutarha. Ilmainen. Reilun tunnin ajomatkan päässä etelään päin on myös Royal Botanic Gardens Cranbourne, jossa on paitsi mukavia lyhyitä metsäkävelyreittejä niin hieno Australian Garden, erityisesti Australian luontoon keskittyvä kasvitieteellinen puutarha.
  • Yhteen tai useampaan lähiöön tutustuminen. Yksi Melbournen parhaista puolista ovat sen monipuoliset lähiöt – toisin kuin esim. Yhdysvalloissa, lähiöt ovat Melbournessa eloisia paikkoja kahviloineen, kauppoineen ja ravintoloineen. Eri lähiöitä on yli 250kpl eli jos joku väittää tuntevansa kaikki hyvin, valehtelee. Lähiöillä on kuitenkin usein hyvin oma luonteensa, joten jokaiselle löytyy varmasti jotain. Alla joitakin tutustumisen arvoisia paikkoja alkuun:
    Carlton ja erityisesti alueen Lygon Street on kuin pikku-Italia. Muitakin vahvasti ”etnisiä” alueita löytyy; keskustan Chinatown joka löytyy Little Bourke Streetin itäpuoliskolta ja hiukan keskustan itäpuolella Victoria Street (Hoddle St:n itäpuolella) on vahvasti vietnamilaista seutua. Fitzroy on tunnelmaltaan boheemi ja täynnä hiukan erilaisia kauppoja ja kahvoloita. Sydney Road:in tienoo Brunswickissa taas pitää sisällään paljon mm. kreikkalaisia, turkkilaisia ja libanonilaisia paikkoja.

    Edellämainitut sijaitsevat kaikki melko lähellä keskustaa. Kotiinpäin pitää vetää sen verran että 20km:n päässä kaupungin koillisrajalla Elthamin seudulla on hyvä pseudo-maalaistunnelma hyvine kahviloineen ja ravintoloineen, eikä alue ole täysin vailla nähtävyyksiäkään; Montsalvat on karkeasti Suomenlinna-tyyppinen taiteilijayhteisö ja erityisesti lasten mieleen on hieno Diamond Valley Railway – ajettava pienoisrautatie ($3/hlö) joka tosin on yleensä auki vain sunnuntaisin.

    Vaikka itse Melbournessa ei olekaan avomerirantoja Sydneyn tapaan, rantatunnelmaa löytyy lahden varren lähiöistä. St Kilda on etenkin nuorison suosiossa eloisana alueena (mukaanlukien etenkin iltaisin eriasteisten hörhöjen ja prostituuttien mukaanaan tuoma ”eloisuus”) – St Kildassa on myös Melbournen ainoa ”kiinteä” pieni huvipuisto, Luna Park. Rauhallisempaa ympäristöä ja enemmän tilaa rannalle hakevat voivat suunnata vähän edemmäksi etelään päin; esim. Hampton ja Sandringham ovat molemmat aivan rannan tuntumassa ja molemmista löytyy mukavia ruokailu- ja kahvittelupaikkoja. Kuuluisat värikkäät rantakopit (jotka btw ovat yksityisiä ja törkeän kalliita, tyyliin $250,000) löytyvät Brightonista Dendy Beach:ilta.

  • Dandenong Ranges on hieno iso kukkulainen metsäalue vajaan tunnin kaupungin itäpuolella. Täältä löytyy metsäkävelyitä ja muuta tekemistä joka lähtöön, ja mm. suosittu Puffing Billy-höyryrautatie. Puffing Billy on hiukan kalliimman luokan nähtävyys ja maksaa pisimmältä meno-paluumatkaltaan lähemmäs $70/hlö. Rautatie kuitenkin kulkee upeissa metsämaisemissa aidoilla höyryvetureilla joten junista kiinnostuneille ehdottomasti kokemisen arvoinen juttu.
  • Melbourne Zoo on maailmanluokan eläintarha ja ihan eri sfäärissä kuin vaikkapa Korkeasaari. Siellä saa helposti kulumaan päivän tai parikin, mutta muutamassa tunnissakin ehtii pikakierroksen tehdä. Melbourne Zoo on lyhyen ratikka- tai junamatkan päässä keskustasta. Melbournen alueella on myös kaksi muuta eläintarhaa – enemmän Australialaisiin eläimiin keskittyvä Healesville Sanctuary tunnin matkan päässä itäänpäin ja Werribee Open Range Zoo, joka taas on enemmän Afrikan luontoa esittelevä safarityylinen eläintarha puoli tuntia keskustasta lounaaseen päin. Kaikki ovat hienoja paikkoja.
  • Queen Victoria Market on Melbournen suurin ”kiinteä” markkina/tori. Paitsi tuoretavaraa hedelmistä lihaan, Queen Victoria Market:ilta löytää käsitöitä – ja krääsääkin – laidasta laitaan. Aukioloajat on syytä tarkistaa netistä em. linkistä koska QVM ei ole auki joka päivä.
  • Old Melbourne Gaol on Melbournen vanha vankila. Kierroksella pääsee mm. tutustumaan paikkaan jossa kuuluisa rikollinen Ned Kelly hirtettiin, ja vankilan ”elämyskierros” on aika hauska sekin. Old Melbourne Gaol maksaa $25 ja löytyy keskustan pohjoislaidalta, 377 Russell Street.
  • Melbourne Museum ja sen ympärillä oleva Carlton Gardens-puisto. Melbourne Museum kannattaa otta käyntilistalle vaikkei varsinaisesti lukisi itseään museo-ihmiseksi – näyttelyt ovat yleensä harvinaisen kiinnostavia ja käyntikokemus maailmanluokkaa. Vakiokalustoon kuuluvasta aboriginaalinäyttelystä voi oppia aboriginaaleista paljon. Koko paikkaa ei käy läpi päivässäkään, joten kovin kiireisellä aikataululla ei kannata lähteä tänne – tai jättää suosiolla puolet katsomatta. Aikuiset $14, lapset ilmaiseksi (ja kyllä, täällä on paljon myös lapsille kiinnostavaa).
  • National Galleries Victoria on ehdoton nähtävyys taiteen ystäville. Kuten Melbourne Museumissakin, NGV:ssäkin saa helposti vierähtämään vaikka koko päivän. Pääsy perusnäyttelyihin on ilmainen, erikoisnäyttelyistä joutuu hiukan maksamaan – kirjoitushetkellä kiertävänä näyttelynä on Andy Warhol ja Ai Weiwei.
  • Immigration Museum eli maahanmuuttomuseo puhuttelee kenties enemmän tänne muuttavia kuin turisteja; joka tapauksessa Immigration Museum:kin on hienosti tehty ja täynnä mielenkiintoisia tarinoita ja tietoa siitä miten Australiasta tuli Australia valtavan maahanmuuton ansiosta. Tänne olisi hyvä kaikkien maahanmuuttoon skeptisesti suhtautuvien tutustua.
  • Sovereign Hill on Ballaratin kaupungin lähellä (reilun tunnin ajomatka luoteeseen) oleva ”ulkoilmaelämysmuseo” tai feikkikaupinki, jossa pääsee kokemaan millaista elämä oli kultakuumeen aikaan. Suomessa tällaisia ”elämysmuseoita” ei juuri ole, mutta Yhdysvalloista vastaavan konseptin paikkoja on monia. On mielipidekysymys mitä niistä tykkää – hieno paikka Sovereign Hills on, mutta mielestäni yli $50:n pääsymaksu on aika korkea.
  • Eri tapahtumat; vuodenajasta ja ajoituksesta muutenkin riippuen, Melbournesta löytää eri tapahtumia joka lähtöön. Urheilutapahtumia on laidasta laitaan – tammikuiset Australian Open tenniskilpailut, maaliskuun Formula 1-osakilpailut, syksyn AFL-kausi jne – ja viihdepuolella Melbourne on käytännössä jokaisen maailmantähden kiertueessa mukana, joten aina löytyy jotain. Kaupunkia ei turhaan kutsuta Australian kulttuuripääkaupungiksi. Niitä on tietysti mahdoton alkaa tässä luettelemaan, joten konsertteja ja muita tapahtumia kannattaa tutkailla vaikka Melbournen kaupungin ja Arts Centre:n sivuilta. MCG:hen eli Melbourne Cricket Ground:iin kannattaa mennä katsomaan peli – mikä vaan peli – mikäli urheilu yhtään kiinnostaa, paikka on melko massiivinen.
  • Uintiretki delfiinien/hylkeiden kanssa; Melbournen seudulla elää luonnonvaraisena delfiinejä; niiden ja hylkeiden seuraan järjestetään kivoja uintiretkiä (toinen järjestäjä täällä) joita voin suositella, vaikka Australiasta toki löytyy lämpimämpiäkin paikkoja samaa harrastaa. Delfiinejä ei avovedessä ihan halimaan pääse, mutta hylkeet leikkisinä otuksina tulevat hyvinkin lähelle.

Päiväretket; yli 6h, eli käytännössä päivän tai useampi päivä.

Melbournen ympäristöstä löytyy loputon valikoima reissukohteita, ja Victorian osavaltiossa riittää suhteellisen kohtuullisten etäisyyksien päässä nähtävää vaikka millä mitalla. Yllättäen tämä puolen tusinan lista siis ei ole kovin kattava :)

  • Great Ocean Road on yksi maailman hienoimmista ajoteistä. Vaikka kartassa näyttää että äkkiähän sen ajaa, kiertämiseen on oikeasti hyvä varata pari-kolme päivää. Yhdessäkin päivässä sen pystyy ajamaan, mutta tuntuma jää silloin oikeastaan vain hienon ajoreitin varaan. Great Ocean Road:ista vähän enemmän täällä omassa postauksessaan.
  • Phillip Island on saari reilun parin tunnin ajomatkan päässä Melbournesta – suosituin saaren kohde ovat luonnonvaraiset pikkupingviinit joiden maihinnousua pääsee seuraamaan joka ilta auringon laskettua. Noin $25 hinta voi tuntua kalliilta ja olinkin vähän skeptinen reissun arvoa ajatellen kun ensimmäisen kerran siellä kävin – pikkupingviineillä kun on pieni yhdyskunta myös St Kildan rannan tuntumassa jossa niitä näkee ihan ilmaiseksi. Phillip Islandin kokemus on kuitenkin mielestäni hintansa väärti.
  • Wilsons Promontory National Park; tämä iso kansallispuisto sijaitsee 3h ajomatkan kaakkoon päin, ja on siinä ja siinä rajoilla kannattaako sinne lähteä päiväkseltään. Omimmillaan Wilsons Prom on useamman päivän leirintäkohteena – monien upeiden luontonähtävyyksien kokemiseen on hyvä varata aikaa. Wilsons Promistakin on oma postauksensa täällä. Kansallispuisto on ilmainen mutta telttapaikat tai muut majoitukset maksavat.
  • Grampians National Park on toinen upea kansallispuisto, samoin noin kolmen tunnin ajomatkan päässä mutta tällä kertaa länteen päin. Grampians soveltuu myös parhaiten parin päivän reissuksi, tai vaikka yön-parin pysähdyspaikaksi matkalla Adelaideen. Grampiansista on parikin aiempaa kirjoitusta, ensimmäinen täällä ja uudempia kuvia täällä. Pääsy kansallispuistoon on, kuten normaalia täällä, ilmainen.
  • Mornington Peninsula on Melbournen lahden, Port Phillip Bay:n eteläpuolen niemimaa. Niemimaalta löytyy tekemistä useammaksikin päiväksi kuumista lähteistä Point Nepeanin kansallispuistoon, useita rantoja lukuunottamatta – Mornington Peninsulalla valittavana on kätevästi joko lahden puoleiset suojaisat rannat tai avomeren puoleiset surffirannat. Jälkimmäisillä on usein vahvoja virtauksia, rip currentja, joten jos ei osaa avomerirannoilla toimia oikein, kannattaa pitäytyä lahden puoleisilla rannoilla. Toinen tapa nauttia rannoista on vaikka mennä ratsastamaan niille.
  • Yarra Valley; noin tunnin ajomatkan päässä keskustasta sijaitseva Yarra Valley on Melbournen seudun tunnetuin viininkasvatusalue. Täältä löytyy monia viinitiloja joissa paikallisia herkkuja – niin viinejä kuin muutakin – pääsee maistelemaan ja ostamaan. Maisemat ovat upeita ihan maastakin käsin, mutta jos budjetti ei ole kovin tiukka, Yarra Valleyn yllä auringonnousun aikaan järjestettävä kuumailmapallolento on varmasti unohtumaton kokemus. Ne tosin maksavat luokkaa $400/hlö eli eivät ole halpaa lystiä laisinkaan. Vaikka viinit eivät kiinnostaisikaan, löytyy nähtävää silti – kukapa ei tykkäisi esimerkiksi suklaatehtaasta? Yarra Valley Chocolaterie & Ice Creamery on hyvä pistäytymiskohde alueelle mennessä tai sieltä tullessa.

Kartta

Vaikka kaikki edellämainitut paikat löytää helposti Google Mapsista, voi niitä olla vähän ärysttävä lähteä yksitellen poimimaan – niinpä tein tällaisen kartan missä on kaikki yllämainitut paikat, joten niiden katsomisjärjestys yms on helpommin suunniteltavissa. Sininen ajoreitti on Great Ocean Road.

Kartan saa auki isompana omaan ikkunaansa tästä linkistä.

Kuvia

Seuraa kuvia suuresta osasta ylläolevia kohteita, muttei kuitenkaan kaikesta että jotain jäisi yllätykseksi ;) (okei okei, sen takia etten jaksanut etsiä kaikkien kuvia hienosti organisoiduista valokuvistani, krhm…)

Brother Baba Budan, yksi niistä keskustan lukemattomista symppiksistä kahviloista:
BBB

Kujaelämää Centre Place:n malliin:
Centre Place

Dandenong Ranges – paitsi kävellen, maisemat ovat varsin kelvollisia myös autosta:
Dandenong ranges

Dendy Beach Brightonissa:
Dendy Road Beach

Elthamin seutua kaupunkialueen rajalla koillis-Melbournessa:
Eltham

Eltham2

Embiggen Books, esimerkki keskustan hienoista kirjakaupoista:
Embiggen Books

Emporium Shopping Centre, keskustan uusin ostoshelvetti/paratiisi:
Emporium

Näkymät Eureka Towerista:
Eureka Tower

Federation Square:
FedSquare

Fitzroy Gardens:
Fitzroy Gardens

Katutaidetta:
graffiti

Grampians National Park:
Grampians

Great Ocean Road:
Great Ocean Road

Puffing Billy-rautatie Dandenongseilla:
Puffing Billy

Royal Botanic Gardens:
RBG

Royal Botanic Gardens Cranbourne:
RBG Cranbourne

cranbourne

Royal Park:in leikkipuisto:
Royal Park Playground

Southbankin alue illalla:
Southbank at night

State Library sisältä ja ulkoa:
State Library 2

State Library

White Night Melbourne, esimerkki kaupungin massatapahtumista:
White Night

Wilsons Prom National Park:
Wilsons Prom

Yarra-joen vartta vähän kauempana keskustasta:
yarra river

Yarra Valleyn aluetta:
Yarra Valley

Kirjoittanut sim | tammikuu 17, 2016

Epätavallista normaalia

Jokaisessa maailmankolkassa on asioita mitkä siellä asuville ovat täysin normaaleja, mutta muualta tulleille / muualla olijoille tuntuvat epänormaaleilta, huvittavilta, oudoilta, eksoottisilta tai vähintäänkin erilaisilta. Suunnilleen koko muu maailma esimerkiksi naureskelee sitä että Yhdysvalloissa joutuu vielä nykyäänkin shekkien kanssa tekemisiin, kauhistelee koirien syöntiä Kiinassa tai kammoksuu Suomen paukkupakkasia.

Australiassa ei ehkä pääse niin hirveän eksoottisten asioiden kanssa tekemisiin, mutta kertyy täälläkin tietoa ja tapoja mitkä ainakin Suomen perspektiivistä eivät ole siitä tavallisimmasta päästä. Oikeasti tällainen postaus pitäisi kirjoittaa vuoden sisään maahan muutosta – sen jälkeen kun ihminen alkaa tutkitusti vähitellen kadottaa ulkopuolisen tarkkailijan perspektiiviään oman sopeutumisen edetessä. Menköön nyt kuitenkin tämän kerran näin useamman vuoden jälkeen – seuraavia pointteja keksin kun vähän asiaa yritin pohdiskella.

Täällä on ihan normaalia:

  • ..seurata kesällä päivittäin metsäpalojen riskistatusta ja lähteä päiväksi tai useammaksikin pois kotoa kun riski on suuri (kts edellinen postaus).
  • ..tarkkailla rantaa hyvän tovin ennen uimaan menoa, että tunnistaa missä rip currentit menevät jottei joudu niiden viemäksi merelle – tai jos on menossa surffaamaan että voi hyödyntää niitä breikkien taakse pääsemiseen.
  • ..nauttia täysin siemauksin luonnosta vaikka vain hieman kärjistetysti koko maa on täynnä toinen toistaan tappavampia eläimiä.
  • ..olla uimatta (tai pukeutua kokovartalosuojapukuun) trooppisilla seuduilla useamman kuukauden vuodesta kun vedessä lilluu kausiluontoisesti enemmän tappavia meduusoja.
  • ..vaikka kolmikymppistenkin aikuisten asua kimppakämpässä tai kotona vanhempien kanssa.
  • ..omistaa asunto tai useampikin, mutta asua itse vuokralla tai siellä lapsuudenkodissa (Miksi? Sijoitusasunnon edullisen verokohtelun takia ja sen takia että moni yhä uskoo kiinteistösijoituksen olevan siitä fiksummasta päästä).
  • ..viettää yleisiä vapaapäiviä urheilukilpailun kunniaksi – Melbournessa niitä on tällä hetkellä kaksikin kappaletta; Melbourne Cup Day laukkakilpailujen takia ja AFL:n loppuottelua edeltävä perjantai, koska…en oikeastaan tiedä miksi. Koska vaalilupaus kai.
  • ..ajaa vasemmalla puolen tietä (muutaman muun onnettoman maan seurassa).
  • ..käyttää teoriassa metristä järjestelmää kaikessa mutta puhua silti etenkin vauvojen painoista paunoissa ja ihmisten pituuksista jaloissa ja tuumissa.
  • ..saada 10 tai 20 kertaa nopeamman nettiyhteyden puhelimella kuin ADSL2+-linjalla. Tätä ei kuitenkaan hirveästi raaski hyödyntää, koska on myös normaalia..
  • ..maksaa mobiili- ja kiinteästäkin datasta käytetyn datan mukaan – unlimited on etenkin mobiilipuolella tuntematon käsite ja nettiliittymät yleisesti kalliita.
  • ..ostaa lihat lihakauppiaalta, kalat kalakauppiaalta ja hedelmät + vihannekset omista erikoisliikkeistään, ei marketeista. Ja hyvä niin.
  • ..olla osa-aikatöissä tai kotiäitinä ilman että sinua katsotaan kakkosluokan kansalaiseksi tai mitenkään oudoksi.
  • ..hyväksyä ilman mitään draamaa eri kansalaisuudet, kulttuurit, kielet, murteet, ihonvärit yms.
  • ..hymyillä ja jutella tuntemattomien kanssa, harrastaa small talk:ia ja olla yleisesti ystävällinen kanssaihmisiä kohtaan.
  • ..samalla kun käy pesemässä auton, pesee koiransa koiranpesuautomaatissa (vaikkeivät ne hirveän automatisoituja ole).
  • ..tilata kotiin toimitettuna melkein mitä vaan palveluita tai tuotteita.
  • ..käyttää varvassaandaaleita ”kunnon” kenkien sijaan vaikka kaupunkien keskustoja myöten. Suurempien kaupunkien ulkopuolella etenkin rannikolla näkee paljon paljasjalkaistakin porukkaa.
  • ..matkustaa taksien sijaan Uberilla.
  • ..että päivän aikana voi lämpötila heitellä +/-  20C-astetta, joskus puolessa  tunnissakin, ja muutenkin säätilan olla kohtalaisen vaihteleva. Tämä on erityisesti Melbourne-ilmiö ja erityisesti keväällä, muualla ja muulloin sää on yleensä hiukan tasaisempaa.
  • ..luokitella +23C:nkin lämpötilat viileäksi (”cool”); helleaaltoon termistö siirtyy vasta lämpötilojen ollessa useamman päivän +35C tai yli.
  • ..olla aktiivisesti kiinnostunut omasta eläkerahastosta/rahastoistaan, tai jopa kokonaan hallita sitä itse (ns. self-managed super). Sen sijoituksesta ja tuotosta kun on täällä vastuussa itse, ei valtio.
  • ..todistaa henkilöllisyys ja/tai asuinpaikka sekalaisella dokumenttipinolla ns. 100 pisteen testillä kun henkilökortteja ei ole. Tämän systeemin myötä omalla nimellä ja osoitteella tulleesta sähkö-, vesi- tai kaasulaskusta voi olla jotain iloakin.
  • ..kierrättää aktiivisesti ja olla muutenkin ympäristöystävällinen. Kun tämän mainitsee, tulee siitä yleensä vastaansanomista, suurelta osin siitä syystä että tilanne vaihtelee Australian sisällä suuresti niin tässä kuten monessa muussakin asiassa.
  • ..suojautua auringolta ihan oikeasti. Suomessa UV-hätyyttelyihin suhtautuu moni enemmän tai vähemmän välinpitämättömästi, mutta kun täällä on ulkona päivän ilman aurinkosuojausta UV-indeksin ollessa 13 niin viimeistään sen jälkeen tyhmempikin tajuaa auringon voiman. Fiksumpi tietysti ymmärtää vähän aiemmin.
  • ..suhtautua katutaiteeseen positiivisesti.
  • ..löytää julkisia vessoja helposti ja käyttääkin niitä, sillä niitä on paljon ja ne ovat ilmaisia sekä pääsääntöisesti siistejä.
  • ..auttaa muita, tuntemattomiakin, niin elämän pienissä kuin suuremmissakin ongelmissa. 
  • ..avoimesti ja ennakkoluulottomasti verkostoitua ja tavata ihmisiä. Esimerkiksi työelämässä on ihan korrektia pyytää relevantteja oman alan täysin tuntemattomia ihmisiä kahville juttelemaan – asemaan, ikään tai sukupuoleen katsomatta. Suurin osa suostuu ilomielin juttutuokioon.
  • ..osata nauttia hyvästä säästä ajoittain myös sisällä; Suomessa kehittyvä pakottava tarve olla hyvän sään aikana joka sekunti ulkona poistuu täällä.
  • ..omaksua no worries-asenne niin että elämän pienet murheet oppii näkemään pieninä murheina eikä kitise turhasta.
  • ..pakata koululaisille joka päivä lounaat ja välipalat mukaan – kouluruokailua kun ei täällä ole. Joissain kouluissa joinakin päivinä voi ostaa / tilata ruoat, esim. meidän lasten kouluissa sushi-lounaat voi tilata etukäteen.
  • ..että ala-asteikäisillä (primary school) lapsilla ei ole omaa kännykkää. Näin niiden käytöstä koulussakaan ei koidu mitään ongelmia.
  • ..lasten opiskella vierasta kieltä heti koulun alettua 5-vuotiaana. Yleisimmät kielivaihtoehdot kouluissa meilläpäin ovat Japani, Kiina ja Italia.
  • ..maksaa lastenhoidosta, jos sellaista tarvitsee, luokkaa $100+/päivä/lapsi eli tolkuttoman hirveästi – ja suositummilla alueilla silti jonottaa paikkaa hoitoon pääsyyn yli vuodenkin.
  • ..kääntyä oikealla ryhmittymällä risteyksessä vasempaan reunaan; tätä ns. hook turn:ia saa harrastaa etenkin raitiovaunuristeyksissä Melbournen keskustassa.
  • ..tottua luomutuotteiden hyvään valikoimaan – Australiassa kun on koko maailman luomutuotannon pinta-alasta peräti 38%.
  • ..tottua muutenkin loistavaan ruokaan. Tässä on se riski että perusvaatimustaso voi nousta vähän turhankin paljon.
  • ..tulla pieneksi kahvisnobiksi, se kun täällä nyt vaan on niin hyvää.
  • ..pitää kaupunkialueellakin takapihalla kanoja tai mehiläisiä. Väljemmillä seuduilla ihmisillä on peruskarjan lisäksi paljon hevosia, ankkoja, alpakoita, lampaita yms.
  • ..päästä hiihtämään ja surffaamaan saman päivän aikana jos niin haluaa; talviaikaan Melbournen lähikukkuloillakin on välillä lunta, korkeammilla vuorilla kausi jatkuu muutaman kuukauden ja siellä on isoja hiihtokeskuksiakin. Itse Melbournen kaupunkiin lunta on sen sijaan edellisen kerran tullut ~30 vuotta sitten.

Ja vielä erikseen taloista, rakentamisesta ja asumisesta, niistä kun tulee usein juttua. Tällä sektorilla normaalia on siis…

  • ..asua omakotitalossa. Tämänhetkisestä asuntokannasta lähes 80% on omakotitaloja – kerrostaloasuminen on siis kohtalaisen harvinaista, joskin yleistymään päin.
  • ..teettää talolle vuosittain termiittitarkastus, koska muuten ne pikku ötökät voivat syödä talosi. Nämä ovat riskinä koko maassa Tasmaniaa lukuunottamatta, ja sitä aggressiivisempia mitä lämpimämmässä ollaan. Eri tutkimusten mukaan peräti noin kolmasosassa taloja on termiittien jälkiä, joten vuosittain tarkastus ja/tai muuten hyvä suojautuminen on varsin tarpeellista.
  • ..mahdollisesti teettää taloille vuosittain ötökkämyrkytys jos sisälle änkeää sietokykyä suurempi määärä hämähäkkejä ja muita ötököitä. (Huom: niitä joka tapauksessa änkeää jonkun verran). Vaikken itse tykkääkään viljellä kemikaaleja ympäristöön, yhdessä vuokra-asunnossa se että heräsi yöllä siihen kun torakoita tippuu naamalle sai mukavuudenhalun menemään ekoilusta edelle.
  • ..pitää kenkiä jalassa sisälläkin – todennäköisesti valtaosa australialaisista käyttää sisällä kenkiä, joskin ottavat aika hyvin automaattisesti pois kun huomaavat että talon isäntäväki ei niin tee.
  • ..käyttää taloissa kokolattiamattoa, etenkin makuuhuoneissa. Jotta se pysyy edes melkein puhtaana, on vuosittainen ammattimainen höyry- tms puhdistus tarpeen, mutta onhan se väkisin pölyävämpi ratkaisu kuin puulattia.
  • ..palella sisällä talvella, koska suurimmassa osassa taloista on talvella etenkin öiden jälkeen tyyliin +15C. Tämä, ja sen syy – etenkin vanhemman talokannan olematon eristys – lienee suomalaisten suosituin valituksen aihe Australiassa.
  • ..saada edelliseen kohtaan liittyen selitellä että ei, en ole tottunut kylmiin sisätiloihin vaikka Suomesta olenkin.
  • ..että siitä olemattomasta eristyksestä johtuen talvisin saa Melbournessa maksaa itsensä keskivertotalossa kipeäksi energialaskuista jos haluaa yrittää pysyä lämpimänä sisällä.
  • ..että monissa etenkin vanhemmissa taloissa vessanpönttö on erillisessä pikku komerossaan, eli eri huoneessa kuin käsienpesuallas.
  • ..ettei bidee/käsisuihkuja löydy mistään (ellei itse asennuta).
  • ..hoitaa tuuletus avaamalla ikkunat; mitään tuuletusikkunoita koneellisesta ilmanvaihdosta puhumattakaan ei taloissa normaalisti ole.
  • ..nauttia silti 100x raikkaammasta sisäilmasta kuin Suomen pullotaloissa.
  • ..kun ostaa vanhemman (=40-50v ja yli) talon, purkaa se ja rakentaa tilalle uusi, TAI..
  • ..rakentaa vanhan talon ”isolle” tontille useampi uusi talo sijoitus/rahantekomielessä. Esim. 800m2:n tontille voidaan hyvin rakentaa neljä kaksikerroksista taloa. Näin rakennettavissa taloissa ei yleensä juuri terassia suurempaa pihaa jää. Piirre ”voimakas väestönkasvu vaatii paljon uudisrakentamista, Osa 1”.
  • ..asua pitkänkin matkan päässä keskustasta ja silti katsoa asuvansa Melbournessa. Melbourne on maantieteellisesti yksi maailman suurimpia kaupunkialueita, ja kun rakentaminen on erillistalopainotteista, uudet alueet ovat usein kaukana keskustasta –  esimerkiksi Pakenhamin ns. exurbiin on keskustasta matkaa ~60km. Piirre ”voimakas väestönkasvu vaatii paljon uudisrakentamista, Osa 2”.
  • ..asua väljästi. Australiassa on keskimäärin maailman isoimmet uudet omakotitalot, yli 240m2 – vs. Suomen 144m2.
  • ..rakentaa uusilla asuinalueilla näitä isoja taloja pienille tonteille, jolloin yleisvaikutelma etenkin ilmasta on vähän ahdistava.  Piirre ”voimakas väestönkasvu vaatii paljon uudisrakentamista, Osa 3”. On kuitenkin todettava että monesti pihasuunnittelu on aika hyvää ja pienestäkin pihasta saadaan paljon irti.
  • ..lämmittää talo kaasulla; kaasulämmitys on ylivoimaisesti yleisin tapa lämmittää talot Melbournen seudulla. Toiseksi yleisin tapa on ilmalämpöpumppu. Kaukolämpöä ei ole missään.
  • ..kokata kaasuliedellä. Koska kaasuverkko kattaa lähes kaikki taajamat, on kaasuliesi yleisin kokkaustapa. Induktioliesiä näkee kasvavissa määrin, mutta vanhanmallisia sähköliesiä ei juuri ole.
  • ..lämmittää käyttövesi aurinkoenergialla; monissa taloissa on myös aurinkosähköpaneelit oman sähkön tuottamiseen. Australian odotetaan myös olevan yksi nopeimmin kotitalouksien akkuja käyttöönottavista maista kun Tesla PowerWall-tyyppiset helpot ja kohtuuhintaiset ratkaisut yleistyvät.
  • ..että vesi vessoihin (ja esim. puutarhan tarpeisiin sekä mahdollisesti pyykinpesuun) tulee sadevesitankista. Meidän talossa on 3,000l ja 5,000l tankit joista tosiaan tulee vesi vessoihin ja puutarhaan. Vesijohtoverkoston ulkopuolella kaikki käyttövesi pitää saada sadevedestä, ja erilaiset harmaan veden kierrätyssysteemit ovat jos eivät yleisiä niin eivät mitenkään erikoisuuksiakaan.
Kirjoittanut sim | tammikuu 12, 2016

Australia ja tulipalot

Suomessa on totuttu olemaan turvassa suuremman luokan luonnonkatastrofeilta, mutta muualla maailmassa ne ovat aika yleisiä. Esimerkiksi Karibialla ja Australian Queenslandissa riskinä ovat hirmumyrskyt, Bangladeshissa ja Intiassa tulvat, Kaliforniassa ja Japanissa maanjäristykset – ja täällä Victoriassa metsäpalot.

Victorian osavaltio on yksi maailman paloherkimmistä seuduista ja tähän faktaan on syytä suhtautua asianmukaisella vakavuudella. Riski kun on hyvin todellinen eikä sitä kannata missään nimessä vähätellä; vuoden 2009 tuhoisissa Black Saturday-metsäpaloissa kuoli 173 ihmistä ja paloi 4,500km2 metsää – yli kaksi kertaa Suomen pääkaupunkiseudun kokoinen alue.

Ihan ensimmäiseksi pitää muistaa että tulipalot kuuluvat kiinteästi Australian luontoon ja ovat niin aina tehneet – kasvisto on niihin sopeutunut ja ellei kyseessä ole poikkeuksellisen voimakas tulipalo, paikalliset eukalyptuspuut selviävät hengissä ja jopa hyötyvät niistä. Tulipalot ovat jokavuotinen väistämätön asia ja Australian pinta-alasta palaa vuosittain peräti 3% – 10%; etenkin Pohjois-Australiassa palaa kuivalla kaudella vuosittain valtavia alueita. Ilmastonmuutos kuitenkin on jo lisännyt ja tulee entisestään lisäämään metsäpaloaktiviteettia; tämän myötä ennustetaankin että maan palokuntien koko pitää tuplata seuraavan 15 vuoden aikana jotta palojen kanssa jotenkin pärjättäisiin.

Vaikka paloja on kesäaikaan täälläpäin suunnilleen jatkuvasti (tilanteen voi tarkistaa täältä – kirjoitushetkellä Victoriassa on 23 tulipaloa päällä), pääsevät ne Suomessa uutisiin vain silloin kun jossain on keskimääräistä suurempi, taloja tuhoava, palo. Tuorein esimerkki on joulupäivänä Great Ocean Road:in tuntumassa riehuneet palot joissa tuhoutui yli sata taloa – paloissa ei onneksi kuollut yhtään ihmistä. Meidänkin kaverit joutuivat evakkoon palon alta; lähtö tuli suoraan rannalta eikä heillä ollut mitään asiaa palata vuokraamalleen loma-asunnolle hakemaan tavaroita.

On myös huomattava että metsäpalot voivat hyvin palaa vaikeakulkuisessa maastossa viikko- tai kuukausitolkullakin. Vaikka Great Ocean Road:in tulipalot eivät tällä hetkellä uhkaakaan asutusta, sekä Wye River:in että Lornen tulipalot palavat yhä.

Alla pari Fairfax:in kuvaa näistä paloista:

fire2

fire1

Kuten kuvistakin näkyy, metsäpalojen kanssa ei täällä kannata pelleillä tai ottaa riskejä. Mittakaavan ymmärtää paremmin kun tajuaa että kuvan puut ovat useamman kymmentä metriä korkeita.

Miten australialainen metsäpalo käyttäytyy?

Metsäpalot käyttäytyvät Australiassa useammastakin syystä eri tavalla kuin monessa muussa maassa; ensinnäkin eukalyptuspuut palavat niiden sisältämän eukalyptusöljyn ansiosta räjähdysmäisesti. Palot myös usein liikkuvat nopeasti – pahimpina päivinä kuuma tuuli sisämaasta voi olla nopeudeltaan jopa 100km/h – vaikka itse palo ei tuota vauhtia etenekään, voivat metsäpalot edetä yli 10km/h ja ruohikkopalot lähemmäs 30km/h nopeudella; molemmat voivat tehdä huomattavasti nopeampia lyhyitä hyppyjä. Tuulen suunta ja nopeus voivat täällä vaihdella erittäin nopeasti, joten kapea palorintama joka on päivän mittaan edennyt vaikkapa 20km voi tuulensuunnan muutoksesta yhtäkkiä kasvaa 20km leveäksi palorintamaksi.

Lämpösäteily metsäpaloista voi myös olla erittäin voimakasta – tai erittäin voimakas on ehkä aliarvioitu termi, ottaen huomioon että Black Saturday:n palorintama oli pahimmillaan niin kuuma että lämpösäteily tappoi ihmisiä 200m:n päässä itse palosta.

Monista eukalyptuslajeista myös kuoriutuu kaarna pitkinä, valitettavan aerodynaamisina suikaleina. Nämä monta metriä pitkät kaarnanpalat syttyvät helposti tuleen, lentävät tuulen mukana ja levittävät pikkupaloja paljon itse palorintaman edelle. Rintamaa edellä lentäviä palavia kaarnanpaloja kutsutaan ”firebrand”:eiksi ja niistä sekä muista lentävistä palavista kappaleista aiheutuvaa vaaraa ns. ”ember attack”:iksi. Näitä palavia roskia voi lentää pahimmillaan jopa kymmenien kilometrien päähän itse palosta ja juuri tätä ember attack:ia varten talot on syytä suojata – rakentamisesta enemmän alempana. Toisin sanottuna talo ei ole turvassa vaikkei vieressä metsää olisikaan.

Fire Season & Fire Danger Rating

Joka vuosi paikallinen palolaitos julistaa ns. fire season:in eli virallisesti fire danger period:in alun ja lopun; Victoriassa fire season alkaa yleensä loppukeväästä ja päättyy syksyllä. Palokaudella eli korkeamman riskin aikana tiettyjä toimia on rajoitettu; esim. roskien poltto ilman erillistä lupaa on kielletty. Tulipaloja toki voi esiintyä ja esiintyy muulloinkin. Muualla päin Australiaa kausi on eri aikaan vuodesta:

fireseasons

Jokaiselle päivälle määritellään myös ns. Fire Danger Rating. FDR määräytyy päivälle lasketun Fire Danger Index (FDI)-luvun perusteella. Tähän käytetään ns. McArthurin Fire Danger Index-kaavaa, joka ottaa huomioon lämpötilan, ilmankosteuden, tuulen nopeuden, palavan kasvillisuuden määrän ja maaperän kuivuuden. Eri osavaltioissa on näissä käytössä hiukan eri mittarit; Victoriassa Fire Danger Rating on kuusiportainen asteikko jonka alimpana tasona on ”Low/Moderate” ja ylimpänä ns. ”Code Red” – tämä ylin taso tuli käyttöön tuhoisien Black Saturday:n palojen jälkeen kun Fire Danger Index nousi ennennäkemättömiin lukemiin.

Vaaralliset päivät julistetaan lisäksi ns. Total Fire Ban-päiviksi, jolloin kaikensorttisen avotulen teko – kuten hiiligrillit – on kielletty. Toisin kun monet luulevat, ruoanvalmistukseen tarkoitettuja kaasugrillejä saa käyttää Total Fire Ban-päivänä sillä ehdolla että tulta on jatkuvasti vahtimassa aikuinen, kokkauspaikan ympärillä 3 metrin säteellä ei ole mitään syttyvää ja saatavilla on välittömästi joko letku tai 10 litraa vettä. Fire danger period:in aikana yleensäkin ja Total Fire Ban-päiville on kuitenkin monia muita rajoitteita jotka voi lukea tästä listasta. Huolimattomuudesta syttyy joka vuosi tulipaloja, joten mielummin kannattaa olla extra-varovainen.

Riskiluokitus on siitä mielenkiintoinen että se ei mittaa potentiaalisen tulipalon syttymisen riskiä, vaan sitä miten vaikea tulipaloa on kontrolloida jos sellainen syttyy. Alimmilla tasoilla palo todennäköisesti pystytään pitämään hallinnassa. CFA kertoo Very High-tasoon asti että ”If a fire starts, it can most likely be controlled in these conditions and homes can provide safety”. Severe-päivinä palot voivat olla hallitsemattomia, ja Extreme-päivän kuvaus on jo karumpi:

Expect extremely hot, dry and windy conditions.

If a fire starts and takes hold, it will be uncontrollable, unpredictable and fast moving. Spot fires will start, move quickly and come from many directions.

Homes that are situated and constructed or modified to withstand a bushfire, that are well prepared and actively defended, may provide safety.

You must be physically and mentally prepared to defend in these conditions.

Pahimmasta, Code Red-tasosta, todetaan tylysti että ”Homes are not designed or constructed to withstand fires in these conditions.” – eli paras pysyä poissa koska jos tulipalo Code Red-päivänä syttyy, sitä ei yksinkertaisesti pystytä hallitsemaan.

Mistä sitten päivän riskiluokituksen saa selville? Monellakin tapaa. Ensinnäkin, riskialueille johtavilla teillä on tämänkaltaisia kylttejä jotka kertovat päivän riskiluokituksen. Kuvassa vanha malli, uudet ovat etäkontrolloitavia elektronisia versioita samalla informaatiolla:

FDR

Lisäksi CFA:n sivut kertovat luokituksen ja lähipäivien ennusteen, ja tietysti löytyy myös applikaatio puhelimelle. Tämä FireReady-applikaatio (Androidille ja iOS:lle) on siitä kätevä että se myös varoittaa mikäli kodin, oman sijainnin tai muun määrittelemänsä alueen läheisyydessä tapahtuu jotain mistä pitäisi tietää.

Victoria on jaettu useampaan paloriskialueeseen (Fire District) joten pitää tietää mihin alueeseen itse kuuluu – Melbourne on kokonaan Central-alueella. Oman alueen löytää täältä. Monesti pohjois-Victorian alueiden riski on pykälän verran korkeampi kuin Melbournen seudun.

Lyhyesti palolaitoksista: Australiassa palolaitokset jakautuvat kahteen erityyppiseen organisaatioon; kaupunkien alueella on omat isot palokunnat kuten Melbournen MFB, Metropolitan Fire Brigade. Kaupunkialueen reunat ja maaseutu sen sijaan ovat CFA:n, Country Fire Authority:n, hallussa. CFA on yhdistelmä vapaapalokuntaa ja palkkapalokuntaa – CFA:lla on monia palomiehiä palkollisena, mutta myös valtavasti vapaaehtoisia palomiehiä. Muutkin yritykset tukevat CFA:ta siinä mielessä että esim. meillä saa töistä palkallista vapaata niin paljon kuin tarvitsee jos on CFA:n vapaaehtoisena palomiehenä.

Vaikka MFB ja CFA ovat erillisiä organisaatioita, tekevät ne luonnollisesti tiivistä yhteistyötä. Koska MFB:n päävastuualue on kaupunkityyppistä seutua, jäävät varsinaiset metsäpalot suurimmaksi osaksi CFA:n vastuulle. MFB:n ja CFA:n vastuualueiden rajat selviävät tästä kartasta – yhteydenotto tapahtuu kuitenkin tulipalotilanteessa aina hätänumeron 000 kautta.

Tulipaloriskiin valmistautuminen

Keskustan läheisyydessä tai tiiviissä taajamassa asuville tulipaloriskit eivät jokapäiväiseen elämään hirveästi vaikuta, mitä nyt monet metsäiset puistot ovat pahimpina riskipäivinä suljettuina. Me kuitenkin muutimme pari vuotta sitten riskialueella, ns. designated bushfire prone area:lla ja riskialueella asuville tilanne on vähän eri. Designated Bushfire Prone Area muuten kattaa valtaosan osavaltiosta – kartan näkee täältä. Tulipaloriski oli alueelle muuttaessa tiedossa ja aiheutti tietysti pohdintaa; tiedonhaku, tulipaloista ja valmistautumisesta oppiminen johti kuitenkin riskin hyväksymiseen ja siihen että sen kanssa opeteltiin elämään. Muun muassa seudun ääretön kauneus painoi vaakakuppia toiseen suuntaan sen verran paljon :)

Tulipalojen varalle on kaksi päästrategiaa – joko jäädä puolustamaan kotia (Stay and Defend) tai lähteä ajoissa alueelta pois pahimpina päivinä (Leave Early). Yleensä iltaa kohden riskitaso laskee niin että kotiin voi illaksi palata, mutta joskus on syytä varautua olemaan myös öitä poissa. Molempiin strategioihin löytyy CFA:lta hyvä ohjeistus.

Kodin puolustaminen ei ole mitenkään läpihuutojuttu monelle aikuisellekaan ja vaatii melkoisesti varautumista – CFA:n opas kertoo että ”Defending your home requires at least two fit and determined adults who are physically and mentally able to work in arduous and difficult conditions” ja lisäksi tarvitaan asianmukainen vaatetus, hengityssuojaimet, vähintään 10,000 litran vesitankki, mielellään generaattorilla varusttu pumppu, paloletkuja yms varustusta. Ohjeissa muistetaan myös mainita että ”Defending your home is risky – you could be seriously injured, suffer psychological trauma or die. The safest option is to be well away from the threat.”

On kuitenkin mielenkiintoista että puolustautumiseen annetaan hyviä ohjeita; en ole missään muussa maassa kuullut missään määrin kannustettavan omatoimiseen aktiivisuuteen tulipalon kanssa. Pienille lapsille puolustautuminen ei kuitenkaan tietysti sovi ollenkaan, joten meidän strategiamme on lähteä aamulla pois pahimpina (Extreme + Code Red) päivinä. Riskialueen ulkopuolella asuvan ystäväperheen kanssa olemme sopineet että heille voi tarvittaessa mennä yöksikin; päivän poissaolokohteina taas toimivat hyvin museot, rannat, ostoskeskukset tms.

Monet riskialueiden kouluista, päiväkodeista yms ovat myös kiinni pahimpina Code Red-päivinä. Meidän lastemme koulu ei ole kiinni, mutta mikäli perheen palosuunnitelmaan kuuluu alueelta poistuminen riskipäivinä, on se täysin hyväksyttävä syy koulusta poissaoloon.

CFA:n oppaassa Fire Ready Kit on kattavia neuvoja miten paloilta voi suojautua ja niihin varautua ja miten kumpaakin strategiaa voi lähteä toteuttamaan. Lähtemisen avainasia on lähteä ajoissa – mikäli palo alueelle sattuu, tiet menevät mitä todennäköisimmin tukkoon melko nopeasti ja tilanne voi muuttua äkkiä vaaralliseksi kun ei pääsekään liikkumaan ruuhkan, tielle kaatuneiden puiden, huonon näkyvyyden tms takia. Monet Black Saturdaynäkin kuolivat autoihinsa.

Niille joille sekä talon puolustaminen että alueelta poistuminen (esim. maaseudulla asuville) on vaikeaa, on kolmaskin vaihtoehto: rakentaa tulipalon kestävä bunkkeri / väestönsuoja. Näitä yleensä maanalaisia rakennelmia näkee maaseudummalla kohtuullisen yleisesti.

Pääsääntöisesti ihmisiä kuitenkin kehoitetaan lähtemään ajoissa:

Miten usein sitä sitten joutuu lähtemään pois kotoa? Riskialueella asuvilla on tietysti jokaisella omat – tai pitäisi olla – suunnitelmat ja rajat. Extreme tai Code Red-päivät ovat kuitenkin aika harvassa; viime kesänä oli koko kesänä vain yksi Extreme-päivä jolloin lähdimme pois. Tänä vuonna on toistaiseksi ollut yksi Extreme-päivä, jolloin satuimme valmiiksi olemaan telttailemassa muualla. Pahin tulipalokausi on kuitenkin tältä kesältä vasta edessäpäin, joten odotettavissa on että Extreme-päiviä tulee jokunen tänä vuonna lisää.

Vaikka pääasiallinen strategia olisi lähteä pois pahimpina päivinä, palo voi yllättää ”ei-niin-pahoinakin” päivinä ja / tai tulee tarve poistua kotoa nopeasti. Tätä varten on hyvä olla pakattuna valmiiksi ns. Bushfire Emergency Kit. Sen sisältönä on varavaatteita, lääkkeet, passit, vettä yms – ja villapeittoja. Villapeitto nimittäin hätätilanteessa suojaa jossain määrin tulelta ja lämpösäteilyltä.

Suunnitelman teko mitä missäkin tilanteessa tekee on riskialueilla tärkeää – ja helppoa CFA:n oppaiden avulla. Silti liian monet eivät sitä tee. Naapurilähiön palolaitos on tehnyt suunnitelman tärkeydestä ja niiden puuttumisesta monilta pienen sketsivideonkin:

Mistä paloja syttyy?

Paloille on monta syttymissyytä – pari vuotta sitten Grampiansin kansallispuistossa oli iso tulipalo joka sai alkunsa salamoinnista. Osa Black Saturdayn paloista sai alkunsa sähköjohdoista, jotka kipinöivät kun puut kaatuivat niiden päälle. Valitettavasti yli puolet tulipaloista syttyy kuitenkin joko huolimattomuuden takia tai tahallisesti. Rangaistukset molemmista ovat tuntuvia.

Varoitukset

Mistä sitten tietää jos jossain syttyy metsäpalo mistä pitäisi olla huolissaan? Edellämainittu FireReady-applikaatio kertoo sen suoraan puhelimeen. Muita lähteitä ovat esimerkiksi @vicemergency:n seuraaminen Twitterissä. Hätätilanteessa viesti voi tulla myös puheluna, tekstiviestinä tai evakuointikehoitus ovelta-ovelle-varoituksena. Kun jossain lähellä palaa, itse aluekohtaisina annettuja varoituksia on kolmea tasoa:

Ensimmäisenä on Advice, eli lähinnä tiedoksianto. Jossain lähellä palaa ja tilannetta on syytä seurata.

Toinen taso on Watch and Act; hätätilanne on todennäköisesti tulossa kohti ja on syytä hakeutua suojaan ja/tai seurata tilannetta aktiivisesti.

Viimeisenä on Emergency Warning jolloin tulipalo on kokolailla varmasti tulossa alueelle ja ihmiset ovat vaarassa. Tällöin on yleensä liian myöhäistä poistua alueelta ja on syytä suojautua parhaansa mukaan muuten. Viimeisenä turvapaikkana monessa lähiössä on ns. Neighborhood Safer Place (NSP) jotka tunnetaan myös nimellä Places of Last Resort; näitä ei ole rakennettu palosuojiksi eivätkä välttämättä suojaa palolta, mutta ovat kuitenkin vähemmän riskialttiita paikkoja – meidän lähiön ”Safer Place” on iso betoninen parkkipaikka, ja toinen lähistöllä oleva NSP on iso urheilukenttä.

Muita ilmoituksia mitä voi tulla ovat All Clear kun vaara on ohi, Community Update yleisiä päivityksiä varten tai evakuointikehoitus Recommendation to Evacuate.

Metsäpaloriski ja rakentaminen

Koska asumme riskialueella, tiesi se rakentamiseenkin lisävaatimuksia. Edellämainitun Designated Bushfire Prone Area:n lisäksi on muuten olemassa vielä toinenkin luokitus, wildifre/bushfire management overlay jonka alueelle rakentamista on rajoitettu vielä enemmän; siihen alueeseen emme onneksi kuuluneet.

Ihan ensimmäiseksi riskialueelle rakentaminen vaati tarkemman riskiselvityksen teon, ns. BAL Assessment:in tekemisen. BAL on lyhenne sanoista Bushfire Attack Level – BAL on kuusiportainen asteikko jonka pääasiallinen tarkoitus on arvioida miten suuren lämpösäteilyn kohteeksi talo voi tulipalotilanteessa joutua. Alin taso on ”LOW”, jota seuraa 12.5, 19, 29 ja 40 joiden numerot viittaavat odotettavissa olevaan lämpösäteilyenergiaan kilowatteina neliömetriä kohden. Viimeisenä tasona on BAL FZ, joka on lyhenne sanoista Flame Zone ja tarkoittaa että liekit tulisivat koskemaan suoraan itse taloa. Kun mennään yli BAL 19:n, rakennuskustannukset nousevat reippaasti materiaalivaihtoehtojen kaventuessa. Etenkin ikkunat jotka kestävät BAL 40:n tai FZ:n lämpötiloja ovat – ymmärrettävästi – sairaan kalliita.

BAL:in voisi teoriassa itsekin laskea, mutta koska raportin pitää mennä kunnan suunnittelijoilta läpi, katsoimme parhaaksi käyttää ammattilaista siihen. Vaikka olemme varsin metsäisellä alueella, raporttimme sai tulokseksi kohtalaisen alhaisen BAL 12.5:n. Tämä siksi että aluskasvillisuus seudulla on puutarhoja ja hoidettuja pihoja. Raportin sanoin, ”Based on our site inspection, distance measurements and particularly our measurements of litter-bed build up; we can confirm that there is no “Classifiable” Vegetation within 100m of the proposed works. The area surrounding the site has a reasonable canopy cover, however all of the canopy is a part of local residential gardens. Woodland and other classifiable vegetation forms is disguisable from these areas by a lack of maintenance and particularly higher levels of surface fine fuel hazard as assessed by litter-bed height as well as elevated fuels and bark hazard. Without surface fuel the area will not sustain an active canopy fire.

BAL 12.5-luokituskin kuitenkin toi seuraavia lisävaatimuksia rakentamiseen:

  • External walls: Parts less than 400mm above ground or decks to be of non-combustible material, 6mm fibre cement clad or bushfire resistant / naturally fire resistant timber.

  • Windows: 4mm Grade A safety glass or glass blocks within 400mm of ground, deck, etc. Openable portion metal screened with frame of metal or metal reinforced PVC-U or bushfire resisting timber.

  • External doors: Protected by bushfire shutter or screened with steel, bronze or aluminium mesh or glazed with 5mm toughened glass, non-combustible or 35mm solid timber for 400mm above threshold, metal or natural fire resistant (high density) timber framed for 400mm above ground, decking, etc, tight fitting with weather strips at base.

  • Roofs: Non-combustible covering. Roof/wall junction sealed. Openings fitted with non-combustible ember guards. Roof to be fully sarked.

.. ja lopuksi on tietysti disclaimeri standardista joka sanoo että ”It should be borne in mind that the measures contained in this Standard cannot guarantee that a building will survive a bushfire event on every occasion”. Ylläolevat eivät onneksi merkittävästi lisänneet rakentamisen hintaa.

Lopuksi

Toivottavasti tämä pikkutietopaketti oli jollekin mielenkiintoinen. Jos on jotain tulipaloihin liittyvää kysyttävää niin kysykää pois, kun näihin asioihin nyt on joutunut riskialueella elämisen ja rakentamisen myötä tutustumaan.

Vaikka kaikki tämä valmistautuminen ja kotoa pois lähteminen riskipäivinä voi tuntua oudolta tai työläältä ja tuhoisan palon realistinen mahdollisuus pelottavaltakin, integroituu se äkkiä osaksi normaalia elämää. Kun suunnitelmat ovat valmiina, tietää mitä milloinkin kuuluu tehdä eikä sitä sen kummemmin stressaa. Lisäksi paikallisten auttamishalu ja asenne tuhoja kohtaan silloin kun niitä sattuu on ihailtavaa; asenne kuvastuu hyvin osavaltion pääministerin Daniel Andrewsin sanoista joulukuisten Great Ocean Road:in tuhojen jälkeen kun oli selvää ettei ketään kuollut; ”Taloja voi aina rakentaa uudelleen. Asiat voisivat olla paljon huonommin.

Tulipalojen riskeihin tottuu, sopeutuu, varautuu ja elää niiden kanssa. Tietyllä tavalla se myös luo kunnioitusta luontoa kohtaan ja riski otetaan hintana mikä pitää maksaa siitä että saa elää niin hienossa paikassa. Ei siis ihan tulta päin, mutta ei sitä hysteerisesti kannata pelätäkään.

Ps. Sana ”bushfire” ei tarkoita pensaspaloa miksi se usein Suomessa käännetään vaan metsäpaloa – tai mitä tahansa muuta kasvillisuutta, paitsi ruohoa joita kutsutaan grassfire:eiksi. Palava metsä voi olla lähemmäs sata metriä korkeita puita, joten niiden kutsuminen pensaiksi on vähän hölmöä.

Lisää luettavaa:

Kirjoittanut sim | tammikuu 11, 2016

Lomaltapaluumietteitä

Kesäloma on tältä erää vietetty ja on aika palata töiden ja netin ääreen. Aloitetaan vuosi kokoelmalla toisiinsa mitenkään liittymättömiä sekalaishavaintoja:

Mäkinen Melbourne

Melbourne vaikuttaa helposti Sydneyyn verrattuna maantieteellisesti melko tasaiselta kaupungilta. Lähiöt lännessä ja etelässä vahvistavat littanaa vaikutelmaa – esim. Baysiden, Hobsons Bayn, Glen Eiran ja Kingstonin alueet ovatkin melkoisia pannukakkuja ja maastollisesti aika tylsää seutua. Kuitenkin ihan Melbournen CDB:nkin alueelta löytyy 30m:n korkeuseroja, ja etenkin koilliseen mennessä tulevat hyvinkin mäkiset maastot vastaan alle 20km:n etäisyydellä keskustasta. Reilu 50km keskustasta itään alkavat myös Victorian Alpit ja yli kilometrin korkuiset vuoret.

Satumme asumaan juuri mäkisessä koillis-Melbournessa, ja täälläpäin niitä mäkiä todellakin on. Monet niistä ovat niin jyrkkiä ettei vastaavalle alueelle esim. Suomessa voisi edes rakentaa – alla olevan kaltaisia parhaimmillaan yli 25 asteen mäkiä kun ei pääsisi talvikelillä ylös millään autolla, vaikka alla olisi nelivetomaasturi nastarenkailla. Täällä ei onneksi lumesta ole haittaa, joten mäkien kanssa pärjätään. Kun pidetään mielessä että valokuvat latistavat mäkiä ärsyttävästi niin tästä saa jotain kuvaa millaisista on kyse:

maki2

maki

Maaston mäkisyydestä on eriasteisia sivuvaikutuksia; ellei seutua tunne, esimerkiksi karttaa katsoessa kannattaa vilkaista topografiaakin – se lyhyt muutaman kilometrin kävely/pyöräilyreitti voi osoittautua yllättävän hikiseksi. Mäkisyys tuo haasteita myös rakentamiseen; ns. massa/volyymirakentajat eivät kovin jyrkkiä tontteja koske pitkällä tikullakaan, joka taas tarkoittaa että rakennuskanta on uniikkia ja vaihtelevaa. Toki mäkeen rakentaminen on myös reilusti kalliimpaa kuin tasaiselle maalle. On kuitenkin ilo kulkea naapurustossa kun kahta samanlaista taloa ei juuri näy, ja mäkisellä alueella monesta talosta on toinen toistaan upeammat näköalat.

Life’s a Beach

Jos Australiassa jotain riittää niin se on (meren)ranta. Siitä juontuu se hyvä puoli että rannoilta löytyy usein tilaa aika mukavasti – toisin kuin esim. Välimereltä. Äkkiseltään muuten kuvittelisi että rantaviiva on kohtuullisen helppo asia mitata, mutta Australiankin rantaviivasta olen nähnyt useampia lukuja 25,000km:n ja 66,000km:n väliltä, lähteestä riippuen. Aikamoinen heitto noin simppeliksi asiaksi jos minulta kysytään. Otetaan kuitenkin kompromissina vaikka luku kirjasta The User’s Guide to the Australian Coast, 36,000km.

Jaetaan ajatusleikkinä koko kansa rannoille – kun porukkaa on maassa noin 23M, tulee siitä reilu puoli (0.6) ihmistä metriä kohden jos kaikki päättävät painua biitsille. Vertailukohtana toimikoon vaikka Espanja, jossa rantaviivaa on vajaa 5,000km mutta ihmisiä 47M. Jos kaikki siellä painuisivat rannalle, tulisi porukkaa melkein 10 tyyppiä joka metrille – joten ei ihme että rannat tuntuvat täällä väljemmiltä. Ja hyvä niin.

Ranta ilman ruuhkaa:

rantailmanruuhkaa

Bondi Beachia, Manly Beachia tai muita Sydneyn city-rantoja ei muuten lasketa tähän ruuhkattomuuskategoriaan. Niistä kannattaa pysyä poissa jos liiat ihmiset häiritsevät – ja häiritseväthän ne, etenkin surffatessa :)

Kesä ei lopu kesälomaan

Tämä on yksi Australian parhaista puolista: että vaikka työt jatkuvat, kesä ei lopu ihan heti, eikä ihan kohtakaan.

Suomessa nimittäin tapahtui valitettavan usein niin että kun kesäloma alkoi, itse kesä ei ollut oikein kunnolla edes päässyt alkamaan – ja kun kesäloma loppui, niin loppui käytännössä se kesäkin. Näin vaikka lomaa olisi ottanut ”vain” sen standardin 3-4vk. Täällä ei niin pääse käymään – suomalaisen mittapuun mukaan kesää on Melbournessakin karkeasti 9kk vuodesta – tai jos mittapuuna käytetään vaikka +20C:n tai korkeampaa keskimääräistä päivälämpötilaa niin silloinkin kesää riittää 6kk; vastaavasti Suomessa ainoastaan heinäkuussa keskimääräinen päivälämpötila on yli +20C.

Loppukevennykseksi kuva alpakasta, joita monet meiltä vielä hitusen maaseudummalle päin pitävät. Söpöjä tapauksia – jotenkin tämä tuo näin metsässä vaeltaessaan mieleen sarvettoman yksisarvisen ;)

alpakka

Ja bonukseksi viimeiset valonsäteet viimeiseltä lomapäivältä eilen. Ei paha.

vacationsunset

Older Posts »

Kategoriat

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

%d bloggers like this: