Kirjoittanut sim | marraskuu 30, 2016

Off-topic: blogihaaste + vähän Twitteristä

En yleensä osallistu minkään maailman haasteisiin, meemeihin tai muuhun vastaavaan – mutta kun Anu Life in English-blogista meni sellaisen tännepäin heittämään niin pitää tehdä poikkeus sääntöön. Vähän pitää venyttää taas sääntöjä koska maassa maan tavalla..🙂

1. Kirjoita postaus palkinnosta logoineen

Logoineen? Hah. Seuraava…

2. Kerro lyhyesti, kuinka aloitit bloggaamisen

Olen blogannut säännöllisesti vuodesta 1995 eli yli 20v. Aloitin aikana jolloin blogeja ei edes kutsuttu blogeiksi vaan lähinnä ”online diary”:ksi tai vaan kotisivuiksi. Blogeja ja muita kirjoituspaikkoja minulla on ollut – ja on – useampia ja osoite on vähän vaihdellut, mutta vieläkin yhden blogin arkistot ulottuvat yli 10 vuoden päähän. Ensimmäisen ”oman alan” työpaikankin sain kotisivuni ansiosta, joten hommasta on ollut ihan konkreettistakin hyötyä – vaikka kaiken maailman sponsoroinneista olen pysynyt visusti erossa.

Sivuhuomiona: kaiken maailman sen ja sen kanssa ”yhteistyössä” tehdyt postaukset jotka ylläri ylläri kehuvat ko. tuotetta / palvelua / firmaa aika estotta nostavat sen verran karvat pystyyn että moiset blogit poistuvat saman tien lukulistalta. Ja ko. brändin arvostus laskee, yleensä entisestään. Pitäkää tunkkinne eli ”sponsored post”:inne.

Hups, siis, takaisin asiaan. Tämän Australiaan-blogin aloitin jo yli kahdeksan vuotta sitten. Tarkoituksena oli ensin dokumentoida vaan muuttoprosessi kaikkine kiemuroineen, sekä itselle muistoksi että muille potentiaalisesti hyödyksi. Kun sitten oli muutettu, oli luontevaa jatkaa Suomi-Australia-vertailulinjalla tuoreiden havaintojen kera. Sitten kun vertailukompetenssi alkoi hiipua, oli siitä luontevaa muuttaa vähän luonnetta yleisinformatiiviseksi blogiksi elämästä täältä ylipäätään.

En suoraan sanottuna olisi uskonut että jatkan tätä näinkin kauan, mutta toistaiseksi ainoana kirjallisena suomenkielisenä kanavanani tällä lienee joku funktio kielen ylläpitämisenkin osalta, joten en näe lopunkaan olevan akuutisti näkyvissä.

3. Anna ohjeita aloitteleville bloggaajille

Olen ihan väärä tyyppi antamaan ohjeita aloitteleville bloggaajille, ainakin siitä päätellen että rikon suurimpaa osaa ”säännöistä” säännöllisesti. Joten otettakoon neuvoksi tämä; älkää noudattako orjallisesti mitään ”sääntöjä” tai ”tee näin”-listoja jos se ei tunnu ns. sun jutulta.

Tai no, yhden vinkin annan. Jos tuntuu siltä että bloggausideat ovat lopussa, tässä on yksi hyvä lista stimuloimaan uusia ideoita.

4. Mainitse ja linkitä blogi, joka sinut nimesi

Sepä nyt tuli tuolla ylempänä jo, mutta: Anun Life in English-blogi enimmäkseen Perthistä.

5. Nimeä 10 bloggaajaa palkinnon saajaksi

Laistan jälleen spekseistä, koska kymmentä blogia en jaksa tähän poimia. Vedän sen sijaan kotiin päin ja mainitsen vaan kaksi tällä hetkellä Melbournessa kotiaan pitävää bloggaajaa: Annan Muuttolintu ja Sandran The Present is Perfect

On-topic: seurattavia Twitter-tilejä

Ei kestä tehdä postausta vaan tuosta ylläolevasta, joten otetaan tähän bonuksena vaikka se äsken peräänkuulutettu kymmenen lista – joskin muodossa kymmenen hauskaa / informatiivista australialaista Twitter-tiliä joita kannattaa (IMO, YMMV) seurata:

Kirjoittanut sim | marraskuu 23, 2016

Thunderstorm asthma – siis mikä?

Näin useamman vuoden jälkeenkin sitä näköjään oppii Melbournen säästä uusia asioita. Tämän viikon maanantai oli aurinkoinen ja kuuma päivä, juuri sellainen että näiden suihkulähteiden alle olisi ollut kiva mennä vilvoittelemaan jo heti aamusta. Päivällä lämpötilat nuosivat +35C:n tienoille.

Kuten vastaavilla päivillä on täällä taipumusta tehdä, kuumuus päättyi ryminällä – iltapäivästä laaja ukkosrintama laski lämpötilaa hetkessä 15-20C-astetta. Tässä ei sinänsä ole mitään kummallista ja moiset cool change:t ovat varsin tavallisia, mutta tällä kertaa ilmiö vei satoja ihmisiä sairaalaan ja jopa tappoi pari. Mutta miksi ihmeessä?!

fountain

Ilmiö tunnetaan nimellä thunderstorm asthma, eli ukkosastma. Näin keväisin ilmassa on muutenkin paljon siitepölyä, etenkin silloin kun kuumina kevätpäivinä – kuten maanantaina – tuulee lämpimästä sisämaasta. Kova tuuli pöllyttää siitepölyä ja muuta pölyä tehokkaasti, ja maanantain siitepölyindeksi olikin luokkaa ”extreme”. Kun sitten tulee rankka sade, tapahtuu jotain jännää; siitepölyhiukkaset kastuvat, turpoavat ja hajoavat moneksi pieneksi hiukkaseksi.

Entäs sitten? No, normaalitilanteessa siitepölyhiukkaset ovat sen verran isoja että jäävät ylähengitysteihin ja aiheuttavat siellä niille allergisille nuhaa yms. Pienet hajonneet hiukkaset sen sijaan päätyvät syvälle keuhkoihin, ja kun niitä sinne pääsee runsaasti, tulee ongelmia.

Niin paljon ongelmia että ambulanssien tarve oli maanantai-iltapäivällä yli kuusinkertainen normaaliin verrattuna, ja hälytyksiä tuli klo 18:00 ja 23:00:n välillä 1,900 kpl. Tästä taas seurasi se, että ambulansseja ei joka paikkaan riittänyt ja niin poliisiautot kuin paloautotkin rekrytoitiin kuljettamaan ihmisiä sairaalaan, joiden ensiavut tietysti täyttyivät myös.

Virka-avusta huolimatta avun saanti kesti ainakin kahdelle nuorelle liian kauan, jotka menehtyivät astmakohtaukseen ennen kuin heidät saatiin sairaalaan. Lisäksi kymmeniä ihmisiä on näin pari päivää itse tapauksen jälkeenkin tehohoidossa.

Thunderstorm asthma ei ole mikään Melbournen erityisoikeus, vaikka ilmiö on ensimmäisen kerran raportoitukin täällä muutamia kymmenen vuotta sitten. Australian lisäksi ilmiötä on tavattu ainakin Englannissa ja Italiassa.

Kirjoittanut sim | marraskuu 14, 2016

Perhosilla rasisteja vastaan

Australialla on liittovaltion tasolla jokseenkin epäinhimillinen pakolaispolitiikka ja maahanmuuton vastaisten liikkeiden – kuten Pauline Hansonin One Nation-puolueen – kannatus on nousussa. Suuri(n) osa kansalaisista omaa silti järkevämmän näkemyksen. Maan monikulttuurinen historia ja nykytila heijastuu asenteista selvästi; peräti 87% ihmisistä on sitä mieltä että “a society made up of different cultures” on hyvä asia.

Vaikka hallituksen politiikka on surkeaa, paikallisesti tapahtuu paljon hyvää ihan käytännnönkin tasolla. Joku aika sitten postilaatikkoon tuli Catholic Care / St Vincent’s Care Services:in (katolilaisia järjestöjä jotka mm. pyörittävät sairaaloita, vanhainkoteja yms) ilmoitus että asuinalueemme läheisyyteen ollaan majoittamassa reilu 100 Syyrian pakolaisia.

Kirjeessä oli mielestäni selitetty tilanne hyvin ja kattavasti; asunnot joihin pakolaisia tulisi ovat tällä hetkellä käyttämättöminä eikä ketään siis häädetä; niihin majoitetaan naisia yksin tai lapsien kanssa, tai yhden lapsen perheitä (ei yksinäisiä miehiä); verovaroja ei projektiin käytetä jne. Kirjeen voi kokonaisuudessaan lukea näiden linkkien takaa: [sivu 1], [sivu 2].

Mielestäni kaikki yleisimmät huolenaiheet oli tällä hyvällä informaatiolla kuitattu, ja mahdollisia lisäkysymyksiäkin varten oli puhelinnumero. Kun alue vielä tunnetaan erittäin suvaitsevana, eräänlaisena ekologisesti ja yhteiskunnallisesti tietoisena taiteilijayhteistönä, en voinut kuvitellakaan että tästä tulisi mitään ongelmia.

Eikä paikallisilta olisi tullutkaan – mutta jostain syystä äärioikeisto oli eri mieltä, ja päätti järjestää pari viikkoa sitten mielenosoituksen tätä vastaan. Mielenkiintoista tässä oli että mielenosoituksen masiniojat olivat ”Party for Freedom”:in johtohahmoja Sydneystä, eli eivät läheltäkään Elthamia. Mielenosoittajat olivat etukäteen agitoineet vastarintaa ja kuvanneet mielenosoituksen päivää ”Battle for Eltham”:iksi; uhittelusta johtuen poliisi oli mielenosoituspäivänä paikalla varsin runsaslukuisena – vastaavista mielenosoituksista kun on aiemmin syntynyt pari kertaa tappeluita muualla.

Mitä sitten oikein tapahtui? Ihan hirveästi taustatyötä eivät nämä oikeistoradikaalit olleet tehneet; jotain vinkkiä oletetusta lopputuloksesta antaa erään Twitter-kommentoijan huomio:

tw-eltham

Yhteisö nimittäin järjesti parikin vastamielenosoitusta ennen äärioikeiston tapahtumaa – paljon isompia kuin itse mielenosoitus. Lisäksi paikalliset taiteilivat ympäristöön tuhansia perhosia hiljaisena mutta varsin näkyvynä merkkinä osoittamaan että pakolaiset ovat sinne tervetulleita, mutta protestoijat eivät.

Perhosia tosiaan tuli kaikkialle; kuva The Age:n hyvästä jutusta aiheesta, jossa videolla kommentteja paikallisten mielipiteistä näistä mielenosoittajista.

el-bf

Pakolaismajoitusta vastustavien mielenosoitus oli näihin verrattuna surkean pieni, bussilla muualta paikalle kuljetettu joukko poliisien eristämänä pitämässä pari omaa rasistista puhettaan. Tämän jälkeen joukkio marssi kaljalle, hajaantui ja poistui paikalta koteihinsa muualla. Rauha siis palasi nopeasti lähiöön ja oli hienoa huomata että paikalliset asukkaat eivät moista rasistista käytöstä sulata.

Kun perhoset veivät päivän Elthamissa ja samaan aikaan vielä keskustassakin oli useamman tuhannen ihmisen mielenosoitus pakolaisten puolesta, on pakko olla jälleen kerran tyytyväinen Melbournen asenteesta. Kuten Kon Karapanagiotidis, Asylum Seeker Resource Center:in johtaja, twiittasi:

kon

– – – –

Mutta, loppukaneetti tulevaisuudesta. Nykyinen pakolaiskriisi on vielä kohtalaisen pientä ja pakoilaiset olisivat helposti, poliittisen tahdon löytyessä, sulautettavissa muihin maihin. Pidemmällä aikavälillä näin ei tule olemaan kun ilmastonmuutoksen seurannaisvaikutusten ansiosta pakolaismäärät nousevat moninkertaisiksi. Missään maassa ei tunnuta tästä tosiasiasta keskusteltavan millään muotoa vakavasti.

Kun nykyisetkin muutama miljoona pakolaista tuntuu olevan mahdotonta järkevästi hoitaa, on epärealistista ajatella että moninkertaisilla määrillä tilanne jotenkin helpottuisi – todennäköisesti päinvastoin, rajat lyödään entistä tehokkaammin ja nopeammin kiinni.

Joku aika sitten resilienssiguruna tunnettu Vinay Gupta (@leashless Twitterissä) esitti kuitenkin ehdotuksen joka mielestäni oli ensimmäinen pragmaattinen suuren mittakaavan ehdotus:

The final question [on refugees] is this: 3 million or 10 million today? Tomorrow, well, the estimates are 150 million climate refugees. That kind of disruption is likely to bring global austerity, even if we are booming in the age of cheap solar panels and manufacturing robotics.

When we admit that the allegedly-temporary status of ’refugee’ is actually the permanent status of ’displaced, never to return’, maybe we could start to design a lifestyle that works cheaply enough for the international community to continue support, while at the same time producing a high standard of living to the point where refugees have some real utility.

My proposal, along those paths, is that we turn the refugee camps into universities. If we won’t let them get jobs and work, let them get PhDs on the Internet and become huge academic centres of excellence. There is no problem in this world that access to 150 million more educated human beings would not improve, and maybe in the long run they could fan out across the globe as school teachers.

Näitä(kin) asioita olisi maailman maiden syytä alkaa miettiä.

Kirjoittanut sim | lokakuu 12, 2016

Miksi Melbournen sää on niin vaihteleva?

Melbourne on tunnettu oikuttelevasta säästään ja lausahdus ”four seasons in one day” on yleisesti hyväksytty kuvaus Melbournesta. Vaikka tietysti näin suomalaista vinkkelistä katsoen tuo neljä vuodenaikaa on vähän liioittelua kun ”talveen” ei täällä päästä koskaan, on myönnettävä että säätilanvaihtelut voivat olla nopeita, jyrkkiä ja usein tapahtuvia.

Oikukkainta sää on näin keväisin; sataa-paistaa-ukkostaa-paistaa-syklejä olla niin monta päivässä että menee laskuissa sekaisin. Kesän erikoisin sääpiirre ovat ns. cool change:t – nämä tapahtuvat kun tuulen suunta muuttuu nopeasti, jolloin lämpitila voi romahtaa 15-20 C-astetta jopa muutamassa minuutissa. Syksy on sään puolesta tasaisinta aikaa – ja kun vielä yleensä on tasaisesti miellyttävä sää, on se monen suosikkivuodenaika. Talvellakaan ei kovin dramaattisia muutoksia yleensä ole, mutta sateita tulee enemmän.

Etenkin keväisin; älä anna sinisen taivaan huijata, ota sateenvarjo silti mukaan. 5 minuuttia tämän kuvan ottamisen jälkeen satoi rakeita. Toisaalta, jos aamulla sataa, ei niitä aurinkolasejakaan ole syytä jättää kotiin..

sunnyskies

Mistä moinen oikuttelu sitten johtuu?

Perussyy on maantieteessä – Victoria kun sijaitsee eri tavalla käyttäytyvien suurten massojen, veden ja maan, rajalla. Pohjoisessa on iso manner jonka keskusta on usein kuuma, ja eteläpuolella taas on iso valtameri – joka puolestaan on keskimäärin kylmä. Meri lämpenee ja jäähtyy hitaasti, kun taas maa lämpenee ja kylmenee nopeasti. Tästä taas johtuu melko tuulinen sää; Melbournessa keskimääräinen tuulennnopeus on noin tuplasti Helsinkiin verrattuna.

Myös isommat ilmaston ilmiöt vaikuttavat asiaan; paitsi Tyynen valtameren ENSO:lla (El Niño–Southern Oscillation:lla, eli ilmiö josta El Niño ja La Nina saavat alkunsa) myös Intian valtameren IOD:lla (Indian Ocean Dipole) on selvä vaikutus Australian säähän – pääsääntöisesti siihen miten paljon tai vähän sataa.

Victorian seudulla vaikuttaa lisäksi mm. subtropical ridge joka liikkuu vuodenajan mukaan joko Victorian päälle tai sen pohjoispuolelle. Päällä ollessaan se – kuten niinkutsutut blocking high:sitkin – estää matalapaineiden ja sateiden tulon Victoriaan, mutta korkeammalla ollessaan – kuten talvella – matalapaineet pääsevät alueen päälle.

Edellämainittu tuulen suunta vaikuttaa säähän etenkin kesällä kun maamassan ja meren lämpötilaero on suuri; nyrkkisääntönä Melbournessa on että kun tuulee pohjoisesta on lämmin tai kuuma ja kun taas etelästä, on kylmä. Pohjoistuuli tuo tosin mukanaan muutakin kuin lämpöä; keväisin ja alkukesästä sen mukana kulkeutuu siitepölyä kiitettäviä määritä, ja tiettyyn aikaan kesästä voimakas pohjoistuuli voi tuoda kokolailla monta kärpästä mukanaan.

Kaikesta tästä vaihtelevuudesta huolimatta on syytä huomauttaa että säätiedotukset pitävät täällä keskimäärin kohtalaisen hyvin paikkansa; tietenkään kuurojen ajankohtaa ei pysty minuuttitarkkuudella ennustamaan, mutta sateen todennäköisyyden, kesän cool change:ien ajankohdan yms ennusteet osuvat keskimäärin yllättävänkin hyvin kohdalleen. Tähän pieni disclaimeri tosin; mistä säätiedotuksesi katsotkin, varmista että käyttävät BOM:in eli paikallisen meteorologian laitoksen dataa. Monet kansainväliset palvelut perustuvat muiden tarjoamaan dataan ja ovat kertaluokkaa kehnompia ennustuksissaan.

Muualla Australiaa on lisäksi muita säähän vaikuttavia ilmastopiirteitä; näihin edellämainittuihin ja niihin muihin voi tutustua BOM:in havainnollisella Australian Climate Influences-sivustolla.

Kirjoittanut sim | lokakuu 1, 2016

Melbourne, kirjallisuuskaupunki

Eräs aamu junassa työmatkaa tehdessä katsoin ylös lukemastani kirjasta ja tein erään nykymaailmassa kohtalaisen harvinaisen havainnon; ympärillä oli enemmän ihmisiä jotka lukivat fyysistä kirjaa kuin niitä jotka tuijottivat tai kuuntelivat älypuhelintaan. Mutta jos jossain näin voi vielä nykyäänkin käydä, niin täällä Melbournessa – kirjallisuus kun on kaupungissa arvostettu asia.

Melbourne oli yksi ensimmäisiä UNESCO:n kirjallisuuskaupunkeja (City of Literature), ja syy käy selväksi täällä asuessa – kirjallisuus on eri aspekteissaan kirjakaupoista kustantamoihin ja tapahtumiin hyvissä voimissaan.

Paitsi niiden kirjojen, lehtien ja sanomalehtien lukijoina – joita on Melbournessa enemmän kuin missään muussa Australian kaupungissa – miten tämä sitten näkyy?

Näkyvimmin tietysti kirjakauppoina. Mikä epätavallista nykyään, uusia kirjakauppoja avataan säännöllisesti ja niitä löytyykin kaupungista runsaasti ja joka lähtöön – ja myös ympäri kaupunkia lähiöistä ja ostoskeskuksista, ei pelkästään keskustasta. Eivätkä nämä ole mitään ”kaikki kirjat kympin tai alle”-tyylisiä laarimyymälöitä, vaan ihan oikeita tunnelmallisia kirjakauppoja asiantuntevan palvelun kera. On yleiskirjakauppaa ja erikoiskirjakauppaa, kuten reilun 30,000 teoksen valikoima ruokaan ja juomaan liittyvää kirjallisuutta ”Books for Cooks”-kaupassa. Alla symppiksen Embiggen Books:in näyteikkunaa:

Melbournesta löytyy myös maailman vanhin lastenkirjakauppa, The Little Bookroom. Tämän lähistöllä sijaitsee myös hiljattain maailman parhaaksi kirjakaupaksi valittu Readings:in Carltonin piste.

Kirjoja toki löytyy myös kirjastoista, ja niitäkin riittää seudulla runsaasti ja joka makuun. Docklandsiin pari vuotta sitten avattu kirjasto Library at the Dock esimerkiksi tuntuu varmasti kotoisalta skandinaavisen modernin pelkistettyyn tyyliin tottuneille; alla Victoria Harbourin kuva paikasta:

docklibrary

Kirjat tulevat välillä myös luoksesi ilman että edes kirjastoon asti tarvitsee raahautua. Ympäri kaupunkia on ilmaisia mikrokirjastotyyppisiä ”kirjanvaihto/lainapisteitä”, josta voi napata kirjan mukaansa ja palauttaa kun on lukenut. Eräs lista näistä paikoista löytyy täältä.

Vieläkin lähemmäksi voi kirjallisuus tulla – esimerkiksi juniin asti. Kohtalaisen uusi projekti Books on the Rail jättää tarkoituksella julkisiin liikennevälineisiin kirjoja ihmisten löydettäväksi ja luettavaksi.

Kirjallisuus on toki muutakin kuin vain lukemista; Wheeler Centre for Books, Writing and Ideas järjestää täällä paljon kulttuuri- ja kirjallisuustapahtumia ja keskustelutilaisuuksia niin kirjailijoiden kuin teemojenkin ympäriltä. Suosittelen tutustumaan tarjontaan. Lisäksi löytyy nousevien kirjailijoiden festivaalia, kirjailijafestivaalia jne – kirjamessujakin on paitsi ”normaaleja”, myös omansa esim. harvinaisille kirjoille ja järjestetäänpä anarkistikirjamessutkin.

Tämä kirja-intoilu ei tietenkään kaikkia liikuta pätkääkään, mutta tällaisille kaltaisilleni kirjatoukille tulee kotoisa olo kun koko kaupunki tuntuu samanhenkiseltä. Vaikka myönnän tilaavani kirjallisuutta myös Amazonista, on paikallisten kirjakauppojen tukeminen tärkeää ja pyrin säännöllisesti asioimaan liikkeissä joiden haluan olevan siellä jatkossakin.

Older Posts »

Kategoriat

%d bloggers like this: