Näin etätarkkailtuna tuntuu että Suomessa käy tällä hetkellä kaikenlainen yhteiskunnallinen keskustelu hiukan ylikierroksilla; kun kiireessä laitetaan milloin minkäkin syyksi milloin ketäkin, unohtuu monesti pysähtyä ja pohtia asioita hiukan tarkemmin ja miettiä että onko keskustelussa mitään järkeä. Monesti nimittäin tuntuu ettei ole. Kun käydään keskustelua tunteella, faktat ja tilanteen objektiivinen tarkastelu helposti unohtuvat. Samoin tuntuu että maan pitkittynyt heikko taloudellinen tilanne kärjistää mielipiteitä entisestään, joten sitä tarvittavaa malttia ja perspektiiviä voi olla vaikea saada keskusteluun mukaan. 

Monta hyvääkin keskustelunavausta on kuitenkin tuotu esille. Näin ulkosuomalaisena silmiin sattui tämä Hesarin pääkirjoitus hyvästä pointista: Entä jos suomalaiset nuoret lähtevät maasta? Kysymys on aiheellinen. Monesta itse tekstin asiasta olen samaa mieltä (ja jutun video on myös hyvä), mutta yhdestä kohdasta Erja Yläjärven tekstissä olen vahvasti eri mieltä:

Ulkomaille lähtemisen, sieltä palaamisen ja sinne uudestaan lähtemisen kynnys on nykyisin matala.

Ulkomaille lähtemisen kynnys voi olla matala; joskin muuttoliikettä kansainvälisesti katsoen se on vielä Suomen osalta suuntaan ja toiseen aika pientä, joten ehkä kynnys ei ole ihan niin matala kuin jotkut kuvittelevat. 

Uudelleen lähtemisenkin kynnys voi olla matala; usein matalampi kuin sen ensimmäisen lähdön. 

Ulkomailta Suomeen palaamisen kynnys sen sijaan ei missään nimessä ole mielestäni matala. 

Olen lapsuusaikanani asunut kolmessa eri maassa, joka varmasti on osaltaan pohjustanut kansainvälistä ajattelutapaa. Kynnys muuttaa aikuisiällä ulkomaille, ensimmäisen kerran jo yli 15 vuotta sitten, olikin siis ehkä ymmärrettävästi matala, vaikka niin ei kuulemma ”voinutkaan” tehdä.

Joitakin vuosia myöhemmin Suomeen paluu sen sijaan osoittautui astetta vaikeammaksi päätökseksi kuin olin kuvitellut – päätöstä helpotti kun paluusta oli etukäteen sovittu, vaikka helposti olisi voinut sillekin tielle jäädä. Itsellä kesti hyvän aikaa ennen kuin arki lähti taas Suomessa rullaamaan. Eikä se ehkä koskaan 100%:sesti lähtenytkään, koska kynnys lähteä uudelleen ei ollut radikaalisti kasvanut – ei vaikka tällä kertaa oli omistusasuntoa ja lapsia. Päinvastoin. 

Mikä tekee Suomeen paluun niin hankalaksi että uusi lähtö tulee monille mieleen? Moni paluumuuttaja yllättyy siitä että paluu Suomeen on vaikeampi sopeutumistilanne kuin sieltä lähtö; sitä on muuttunut sekä itse ihmisenä että Suomi maana. Paluumuutto on ihan tutkitustikin monesti hankala paikka. Muuttumisen ja kenties väärien oletusten lisäksi syitä on varmasti yhtä monta kuin ihmisiä. Itse kuitenkin koin seuraavat asiat paluumuutossa kaikkein vaikeimpina:

  • Sää ja ilmasto. Ulkoilamelämästä ja lämpimästä säästä tykkäväälle Suomen ilmasto nyt vaan on hiton huono, ei siitä pääse mihinkään. Kuukausia kestävä räntäsade ja pimeys riistää väkisin elämäniloa vahvemmaltakin ihmiseltä. 

  • Ilmapiiri. Kovin moni ulkomailta palannut ei ole kokenut palaavansa iloiseen ja positiiviseen maahan. Myöskään työelämän ilmapiiri ei juuri ulkomaankokemusta arvosta, mikä on monen – täysin oikeutetusti – vaikea ymmärtää ja käsittää. 

  • Erilaisuuden suvaitsemattomuus. Suomalaiset eivät ole tässä olleet kovin hyviä koskaan. Yhden Virallisen Totuuden alavire paistaa läpi monessa asiassa.

Kaikkia ylläolevia pointteja yhdistää yksi piirre: tilanne on vaikeampi hyväksyä kun on huomannut että paremminkin voi olla. Voi olla melkein aina hyvä sää; maailma voi olla ”täynnä” positiivisuutta tai ainakin sitä voi olla paljon enemmän; asioita voi tehdä monella tapaa ja silti saavuttaa hyvä lopputulos. Kerrankin kun nämä omakohtaisesti kokee, ovat ne vaikeita asioita unohtaa. 

Totta kai myös positiivisella puolella on paljon asioita; usein sen pinon päällimmäisenä ovat läheiset ihmiset. 

Lähdön syitä, osa 2

Seitsemän vuotta sitten kirjoitin ensimmäisen postauksen tänne Australiaan lähdön syistä. Kun nyt menin tuon otsikoimaan sen noin jatkoa lupailevaksi, lienee korkea aika kirjoittaa Osa 2.

Ensimmäisessä osassa käsitellyt asiat – ilmasto ja ilmastonmuutos – pitävät yhä paikkansa.

Elämässä on hyvä olla vaihtoehtoja, ja se on yksi asia mitä tänne muutto sekä itsellemme että lapsillemme antoi: kaksoiskansalaisuus suo ainakin teoreettisen mahdollisuuden siirtyä kauas toiselle puolelle maapalloa mikäli senhetkiseen asuinmaahan iskee joku suuremman luokan kriisi, oli se sitten mitä sorttia vaan. Realistisista uhkakuvista ei nykyaikana ole puutetta,  ilmastonmuutoksesta Venäjän vähemmän stabiiliin kehitykseen.

On monia muitakin syitä; osa niistä tuli jo ikään kuin vahingossa tuossa ylempänä mainittua. Lisäksi tulee mieleen ainakin halu kasvattaa lapsista kansainvälisiä ja avoimia, erilaisuutta ja monikulttuurisuutta positiivisessa mielessä arvostavia; Australian parempi työllisyystilanne, joka oli havaittavissa omalta osaltani jo 2009; uusien kokemusten saanti, jotka ovat ne jotka lopulta elämää materian sijaan rikastuttavat. On myös osoittautunut että elämänlaatu – joka, on syytä huomauttaa, on eri asia kuin elintaso – on suurella todennäköisyydellä tällä hetkellä täällä meille parempi kuin mihin Suomessa olisimme pystyneet. 

Itse kullakin tilanne ja mahdolliset syyt ovat tietysti erit. On myös mahdollista että osa ”syistä” on vain rationalisointia ja syiden keksimistä joko ennen muuttoa tai muuton jälkeen, ja muutimme vain koska halusimme. 

Mikä Suomelle neuvoksi?

Tästä voisi kirjoittaa vaikka kirjan. Lähinnä toivoisin että toimenpiteet kohdistettaisiin maailmalle lähtijöiden paluuta helpottamaan, ei lähtöä hankaloittamaan tai lähtijöiden demonisointiin. Suomessa on jo tarpeeksi monta asiaa joiden käsittelyyn yritetään suhtautua kielloilla ja hankaloituksilla kannustamisen sijaan – maahanmuutosta ja maastamuutosta ei sellaista mielestäni tarvitse tehdä. Se maailmalta hankittu kokemus on rikkaus – on aika ironista että suomalaisia yrityksiä kehoitetaan kasvamaan kansainvälisestikin samalla kun kansainvälistä kokemusta ylenkatsotaan. Ilmeisesti se globaaliin menestykseen vaadittu ammattitaito pitäisi saada vain kotimaassa hankituin opein. 

Ikävä kyllä – tai ei, onneksi – maailma ei toimi niin.

Kirjoittanut sim | elokuu 21, 2015

Kotiseutuaktivismia

SnapSendSolve – helppo tapa raportoida ongelmat

Yksi käytännöllisimmistä applikaatioista täällä on iPhone & Android-puhelimille saatavilla oleva SnapSendSolve. Kyseessä on raportointityökalu jolla voi helposti lähettää tietoja erilaisista ongelmista kaupungin/kunnan viranomaisille. Tyyliin jos tiessä on kuoppa tai tiellä rojua, viemärikaivon kansi on pois paikoiltaan, leikkipuistossa keinu on rikki tai muuta vastaavaa. Olen käyttänyt applikaatiota useamman kerran ja se on erittäin kätevä tapa saada helposti tieto ongelmista tieto oikealle taholle. Raportin väsää sillä nopeasti, kuva + yhteystiedot mukaan ja applikaatio ottaa paikkatiedonkin haluttaessa automaattisesti:

snapsendsolve

Raportti lähtee tilanteesta riippuen joko paikan kunnalle tai muulle ko. asiaa hoitavalle taholle kuten vesilaitokselle.

Pelkkä raportointi toki ei paljon iloa tuota, ellei asialle tehdä jotain. Olenkin ollut erittäin positiivisesti yllättynyt miten hyvin kunnat täällä tuota(kin) kautta tulleeseen palautteeseen reagoivat. Esimerkkinä tapaus tältä viikolta. Huomasin maanantaina että joku ääliö oli ajanut kotitiemme liikenteenjakajamerkin yli:

merkki

Otin merkistä töihin lähtiessä ylläolevan kuvan ja lähetin SnapSendSolve-applikaatiolla tiedon eteenpäin.

Keskiviikkona kunnalta tuli kuittaus viestistä ja tieto että huoltopyyntö on lähetetty tieosastolle.

Torstaina töistä palatessa merkki oli korjattu:

fixedsign

Ottaen huomioon että kyse oli pienen tien liikenteenjakajamerkistä, eli ei mistään kovin kriittisestä, oli aika hienoa että se korjattiin muutamassa päivässä.

Kunta joka huolehtii asioistaan

Vaikka rates:it eli kunnallismaksut ovat, erinäisistä syistä johtuen, tämänhetkisen kuntamme alueella Melbournen seudun korkeimpia, en valita. En valita ensinnäkään siksi että kunta, kuten yllä havaittiin, ottaa pikkuisetkin huoltotehtävät tosissaan. Lisäksi kuntamme käyttää mielestäni rahoja erittäin kannatettaviin hankkeisiin – on mukava nähdä että asukkaiden tarpeista huolehditaan siltä osin kun se kunnan vastuulla on (hiukan lisää liittovaltion vs osavaltion vs kunnan vastuualueista tässä postauksessa). Esimerkkeinä kunnan tämän vuoden budjetista muutamia menossa olevia investointeja ja projekteja (kunnassa joka on väkiluvultaan samaa kokoluokkaa Mikkelin kanssa);

  • Omaa lähiö/”kylä”keskustaamme päivitetään aukion useamman miljoonan maksavalla täysremontilla. Paikalle tulee mm. uudet yleiösvessat, lapsille leikkipaikka, taidetta, parannattu valaistus, uusi nurmikkoalue jne – ja uusi tapas/viini-ravintola. Kiva! Kaikkia ei tietysti aina voi miellyttää; etenkin paikallisen, aukion laidalla sijaitsevan, kirjakaupan omistaja on käynyt aktiivista kampanjaa koko hommaa vastustaessaan. En ihan ymmärrä miksi – voisi kuvitella että alueen viihtyvyyden parantaminen palvelee myös nykyisiä yrittäjiä.

  • Lähiömme pääuimahalli menee myös yli $15 miljoonaa maksavaan täysremonttiin. Paikka on toki 30v vanha, mutta täysin käyttökelpoinen. Reilun 5min matkan päähän ko. hallista kuitenkin avattiin muutama vuosi sitten iso moderni vesiliikuntakeskus jonka myötä paikan kävijämäärät kääntyivät laskuun. Sen sijaan että tilannetta jäätäisiin voivottelemaan kunnan taholta, menee koko paikka uusintaan. Kunnan analyysi asiasta on mielenkiintoista luettavaa; ”We were faced with a range of competitive challenges and we knew we needed to do something to ensure the viability of the pool. Market research and consultation findings indicated that the upgrade and extension of the facility is required to meet current and future community expectation. Industry and current usage trends indicate the need to provide the following improvements:
    – Leisure water, play and fun water features for families
    – Dedicated program pool for aquatic education
    – Family/disabled change rooms
    – Dedicated warm water pool
    – Additional car parking

    Tätä kaikkea on siis seuraavan kolme vuotta rakenteilla.

  • Pari miljoonaa dollaria käytetään yhden ison puistoalueen fasiliteettien uusimiseen. Pääsääntöisesti täällä ovat puistot ja leikkipuistot sekä hienoja että hyvässä kunnossa; kuten olen aiemminkin maininnut, käytännössä kaikissa isommissa puistoissa on mm. siistit (ja ehjät!) ilmaiset grillit kaikkien käyttöön. Myös ilmaisia julkisia vessoja on paljon Suomea enemmän ja ne ovat siistimmässä kunnossa.

  • Vajaa miljoona parin kinderin (vähän niinkuin eskari, 3- ja 4-vuotiaille) remppaan.

  • Pari miljoonaa kävely- ja pyöräteiden laajennuksiin ja levennyksiin; on ollut mukava havaita että kunnan pidemmän tähtäimen suunnittelustragiassakin korostetaan juuri jalan- ja pyörällä liikkumisen helppoutta.

Kirjoittanut sim | elokuu 18, 2015

Melbourne viidettä vuotta #1

The Economist Intelligence Unit nimesi juuri Melbournen, viidettä vuotta putkeen, maailman parhaaksi kaupungiksi. Koko raportti Global Liveability Ranking and Report 2015 löytyy tuosta linkistä. Näitä ”paras kaupunki”-mittareita on toki useita, mutta tämä EIU:n mittari on arvostetuimmasta päästä. Mittari koostuu viidestä peruskategoriasta: Vakaus, Terveydenhuolto, Kulttuuri & Ympäristö, Koulutus ja Infrastruktuuri. Jokainen niistä puolestaan jakautuu kolmesta yhdeksään alikategoriaan.

melbourne

Top 5:ssä – Melbourne, Wien, Vancouver, Toronto, Adelaide/Calgary – ei tänä vuonna ole muutoksia ollut. Mielenkiintoista sen sijaan oli huomata että viimeisen viiden vuoden aikana maailman kaupunkien keskiarvo on laskenut 1%-yksikön verran joka heijastaa maailmalla kasvanutta epävakautta mm. Islamic State:n ja Ukrainan kriisin myötä.

Melbournen kaupungin turismivirasto postasi tapauksen kunniaksi 5 x 5-sarjan Melbourne-faktoja, joista tässä viisi vapaasti suomennettuna:

  • Melbourne on yksi 11:sta UNESCO:n Kirjallisuuskaupungeista.

  • Melbournessa on viikottain yli 3,000 livemusiikkiesiintymistä.

  • Pelkästään ydinkeskustan ravintoloihin mahtuu syömään noin 180,000 ihmistä samaan aikaan.

  • Melbournen satama käsittelee keskimäärin 30 tonnia kahvipapuja päivittäin.

  • Vaikka Victorian osavaltio on vain 3% Australian pinta-alasta, esiintyy täällä 30%:ia Australian eläinlajeista; 139 nisäkäslajia, 447 lintulajia, 46 makean veden kalalajia, 600 merikalalajia ja 133 matelijalajia.

Loppuun sopinee pari vähän kevyempää videoesitystä; taitaa olla ensimmäinen kerta ikinä kun BuzzFeediin linkkaan missään, mutta menköön:


 
Tämä klassikkoparodia muutaman vuoden Gangnam Style-ajoilta taas on toki yhä ajankohtainen:

Kirjoittanut sim | elokuu 12, 2015

USA vs Australia

Facebookissa tuli äskettäin eteen amerikkalaisen kirjailijan David Masonin erinomaiset havainnot Australiasta suhteessa Yhdysvaltoihin. Ne osuivat sen verran hyvin yhteen omien havaintojeni kanssa, että postaan ne tännekin vaikka englanniksi ovatkin. Monet pointeista pätevät myös Suomeen tavalla tai toisella – osassa Suomi on Australian kanssa samassa kategoriassa, osassa taas Yhdysvaltojen. Jätän lukijan tehtäväksi kumpaan Suomi voidaan enemmän samaistaa missäkin kohdassa ;)

    1… Health care. I know the controversies, but basic national health care is a gift. In America, medical expenses are a leading cause of bankruptcy. The drug companies dominate politics and advertising. Obama is being crucified for taking halting baby steps towards sanity. You can’t turn on the telly without hours of drug advertisements – something I have never yet seen here. And your emphasis on prevention – making cigarettes less accessible, for one – is a model.

    2… Food. Yes, we have great food in America too, especially in the big cities. But your bread is less sweet, your lamb is cheaper, and your supermarket vegetables and fruits are fresher than ours. Too often in my country an apple is a ball of pulp as big as your face. The dainty Pink Lady apples of Oz are the juiciest I’ve had. And don’t get me started on coffee. In American small towns it tastes like water flavoured with burnt dirt, but the smallest shop in the smallest town in Oz can make a first-rate latte. I love your ubiquitous bakeries, your hot-cross buns. Shall I go on?

    3… Language. How do you do it? The rhyming slang and Aboriginal place names like magic spells. Words that seem vaguely English yet also resemble an argot from another planet. I love the way institutional names get turned into diminutives – Vinnie’s and Salvos – and absolutely nothing’s sacred. Everything’s an opportunity for word games and everyone’s a nickname. Lingo makes the world go round. It’s the spontaneous wit of the people that tickles me most. Late one night at a barbie my new mate Suds remarked, ”Nothing’s the same since 24-7.” Amen.

    4… Free-to-air TV. In Oz, you buy a TV, plug it in and watch some of the best programming I’ve ever seen – uncensored. In America, you can’t get diddly-squat without paying a cable or satellite company heavy fees. In Oz a few channels make it hard to choose. In America, you’ve got 400 channels and nothing to watch.

    5… Small shops. Outside the big cities in America corporations have nearly erased them. Identical malls with identical restaurants serving inferior food. Except for geography, it’s hard to tell one American town from another. The ’take-away’ culture here is wonderful. Human encounters are real – stirring happens, stories get told. The curries are to die for. And you don’t have to tip!

    6… Free camping. We used to have this too, and I guess it’s still free when you backpack miles away from the roads. But I love the fact that in Oz everyone owns the shore and in many places you can pull up a camper van and stare at the sea for weeks. I love the ”primitive” and independent campgrounds, the life out of doors. The few idiots who leave their stubbies and rubbish behind in these pristine places ought to be transported in chains.

    7… Religion. In America, it’s everywhere – especially where it’s not supposed to be, like politics. I imagine you have your Pharisees too, making a big public show of devotion, but I have yet to meet one here.

    8… Roads. Peak hour aside, I’ve found travel on your roads pure heaven. My country’s ”freeways” are crowded, crumbling, insanely knotted with looping overpasses – it’s like racing homicidal maniacs on fraying spaghetti. I’ve taken the Hume without stress, and I love the Princes Highway when it’s two lanes. Ninety minutes south of Bateman’s Bay I was sorry to see one billboard for a McDonald’s. It’s blocking a lovely paddock view. Someone should remove it.

    9… Real multiculturalism. I know there are tensions, just like anywhere else, but I love the distinctiveness of your communities and the way you publicly acknowledge the Aboriginal past. Recently, too, I spent quality time with Melbourne Greeks, and was gratified both by their devotion to their own great language and culture and their openness to an Afghan lunch.

    10. Fewer guns. You had Port Arthur in 1996 and got real in response. America replicates such massacres several times a year and nothing changes.
    Why? Our religion of individual rights makes the good of the community an impossible dream. Instead of mateship we have ’It’s mine and nobody else’s’. We talk a great game about freedom, but too often live in fear.

    There’s more to say – your kaleidoscopic birds, your perfumed bush in springtime, your vast beaches. These are just a few blessings that make Australia a rarity. Of course, it’s not paradise – nowhere is – but I love it here. No need to wave flags like Americans and add to the world’s windiness. Just value what you have and don’t give it away.

    David Mason is a US writer and professor, and poet laureate of Colorado.

Kirjoittanut sim | heinäkuu 31, 2015

Tapaus Adam Goodes

Samaan aikaan kun Suomessa velloo Immonen-kohu ja sitä seuranneet vahvat ja ilahduttaneet rasismin vastaiset kannanotot, täällä on rasismi myös harvinaisen vahvasti tapetilla. Tämä kaveri on Adam Goodes:

adamgoodes

Adam Goodes ei todennäköisesti monelle sano yhtään mitään. Adam on kuuluisa ja menestyksekäs australialaisen jalkapallon pelaaja, joka viime vuonna nimitettiin Vuoden Australialaiseksi. Adam on myös taustaltaan aboriginaali, johon tämänhetkiset ongelmat juontavat juurensa.

Aiemmin tänä vuonna Goodes esitti maalinteon jälkeen aboriginaalisen sotatanssin maalia juhlistaessaan. Välittömästi tämän jälkeen Goodes on saanut osakseen vihapuhetta ja osa yleisöstä on buuannut hänelle jokaisessa tapauksen jälkeisessä pelissä.

Siitä buuataanko Adamille rotutaustan vuoksi vai jostain muusta syystä on kiihkeän keskustelun aihe, mutta yleinen mielipide tuntuu olevan että buuaminen on vähintään suurelta osin rasismista johtuvaa.

Miksi näin näennäisesti pienestä asiasta sitten tulee niin iso kohu?

Siksi että Australialla, toisin kuin Uudella-Seelannilla jonka uudisasukkaat elivät rauhanomaista yhteiseloa alkuperäisasukkaiden kanssa, on erittäin väkivaltainen ja historiallisesti hankala suhde aboriginaalien kanssa. Uudisasukkaat ovat kohdelleet aboriginaaleja monilla tavoin kaltoin, ja vasta viime vuosikymmeninä asiaan on kunnolla puututtu ja aboriginaalit saaneet kaikki muille kuuluvat ihmisoikeudeta. Huonon kohtelun pitkä historia on kuitenkin jättänyt syvät arvet kansaan puolin ja toisin.

Adam Goodes on aboriginaalijohtaja ja arvostettu roolimalli joka on äänekkäästi puhunut aboriginaalien oikeuksien puolesta. Voitettuaan Vuoden Australialainen-palkinnon, Goodes käytti julkisuutta hyväkseen kiinnittämällä huomiota jatkuvaan aboriginaalien kokemaan sosiaaliseen epäoikeudenmukaisuuteen – jota valkoinen valtaväestö ei välttämättä kovin mielellään kuunnellut. Kun Goodes sitten juhlisti maalia selkein aboriginaalirituaalein, sankarista tulikin vihan kohde.

Kuten Suomessa Immosen tapauksessa, muut australialaiset ovat lähteneet voimakkaaseen kampanjaan puolustaakseen Goodesia. Jopa pääministeri Tony Abbott vetosi ihmisten kunnioituksen puolesta ja liikkeellä ovat myös liike-elämän tahot. Oman työnantajani Telstran pääjohtaja twiittasi asiasta lyhyesti:

AG-aptweet

Qantas puolestaan julkaisi tänään pidemmän kannanoton, samalla yhtyen tähän 150 yrityksen rasismin vastaiseen kannanottoon.

ag-qantas

On hyvä nähdä valtaväestön osoittama tuki Goodesille, mutta koko tämä kohu paljastaa myös sen että Australiassakin on rasismia. Näin vaikka monella mittarilla – ja mutu-kokemuksellakin – Australia on maailman parhaita esimerkkejä onnistuneesta monikulttuurisuudesta. Arkielämässä nimittäin suoranaiseen rasismiin törmää täällä verrattaen harvoin vaikka jännitteitä esim. muslimiväestöä kohtaan välillä esiintyykin.

Mielenkiinnolla jään odottamaan miten ja milloin tämä kohu laantuu.

Older Posts »

Kategoriat

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

%d bloggers like this: