Kirjoittanut sim | huhtikuu 27, 2016

Väestönkasvusta

Suomessa pääkaupunkiseutu tuntuu kasvavan voimakkaasti – mutta maan väkiluku ei. Kyse onkin lähinnä maan sisäisestä muuttoliikkeestä. Tilastokeskuksen mukaan Suomen väestö ei tämän vuoden alkuneljänneksellä ole juuri kasvanut lainkaan – väestönlisäys oli 1,235 henkeä kolmen kuukauden aikana, ja muutenkin 2000-luvulla väestönkasvu on ollut alle 0.5%:n vuositasolla. Viimeisten 10 vuoden aikana siitäkin suurin osa on tullut maahanmuutosta.

Australian väestönkasvu on pitkään ollut aika eri sfääreissä; se käy selväksi jo siitä faktasta että yli neljäsosa maan väestöstä on syntynyt Australian ulkopuolella. Koko maan tasolla väestönkasvu on täälläkin tosin hiukan hiipumaan päin kaivosbuumin huippulukemista – vuonna 2009 väestönkasvu oli koko maan tasolla yli  2%:ia; siitä ollaan tultu alas liittovaltion tasolla 1.3%:iin.

Lisää ihmisiä, mutta mistä?

Parhaimmillaan väestö kasvoi vuoden 2009 tienoilla noin puolen miljoonan asukkaan vuositahtia, josta nettomaahanmuuton osuus oli yli 300,000. Nyt nettomaahanmuutto on painunut jo alle 200,000 henkilön vuositasolle; ylivoimaisesti suurin osa näistä on ”haluttuja” siirtolaisia, eli maahan eri työviisumeilla muuttajia. Pakolaisia Australia on viime vuosina ottanut selvästi alle 20,000:n vuositahdilla; tämän vuoden yli 25,000:n kiintiö on suurin sitten toisen maailmansodan.

Mistä ihmiset sitten muuttavat Australiaan? Lähes koko maailmasta tietysti, mutta koko väestöä katsomalla yleisimmät lähtömaat ovat olleet Englanti, Uusi-Seelanti, Kiina, Intia ja Filippiinit. Top 5 lista viimeisen viiden vuoden ajalta on Intia, Kiina, Englanti, Filippiinit, ja Etelä-Afrikka.

Vaikka väestönkasvu on hiukan hidastunut, Victorian osavaltio kasvaa kuitenkin yhä kovaa – 1.7%:in vuosikasvulla maan kovinta tahtia. Tämä tarkoittaa että edellisen vuoden aikana osavaltion, eli käytännössä Melbournen, väkiluku kasvoi lähes 100,000:lla ihmisellä (97,500:lla). Melbourneen siis muuttaa lähes Lahden verran porukkaa – joka ikinen vuosi. Vaikka moisella luvulla ei hätyytelläkään sijaa maailman nopeimmin kasvavien kaupunkien listalla, huomaa sen joka tapauksessa katukuvasssa ja monessa muussakin asiassa.

Jo pelkästään meidän täälläoloaikana Melbournen väkiluku – joka nykyään on reilu 4.5 miljoonaa – on kasvanut reilusti yhden Helsingin verran. Vuoteen 2050 mennessä Melbournessa ennustetaan asuvan yli 8 miljoonaa asukasta, ja väkiluvun ennustetaan ohittavan Sydneyn jo 2030 mennessä. Mitä kaikkea tästä väestönkasvusta seuraa?

Lisää ihmisiä, lisää asuntoja

Ensinnäkin jostain pitää tietysti löytää kaikille niille tänne muuttaville ihmisille asuintilaa. Sekä väestönkasvu että ulkomaisten (etenkin kiinalaisten) asuntosijoittajien kiinnostus Australian asuntomarkkinoihin on ruokkinut Melbournen alueella ja muuallakin Australiassa paitsi asuntojen hintojen nousua myös melkoista rakennusbuumia. Sen seurauksena kaupunki leviää sekä ulospäin että ylöspäin, ja jälkimmäisen ansiosta keskustassa nämä pilvenpiirtäjien rakennustyömaat ovatkin nyt yleinen näky:

morning construction

Itse asiassa erittäin yleinen. Pilvenpiirtäjän useimmiten käytetty määritelmä on 150m+ korkea talo, ja näitä on Melbournessa rakenteilla parhaillaan 15 kappaletta ja suunnitteilla yli 40 lisää. Jos taas rajaksi otetaan toisinaan käytetty 100m, parhaillaan rakenteilla olevien pilvenpiirtäjien määrä nousee 32:aan ja suunnitteilla on lähes 80 lisää. Kaupungin silhuetti muuttuu siis jatkuvasti.

Korkeita taloja on enenevissä määrin tulossa lähiöihinkin, etenkin juna-asemien ja muiden keskusten yhteyteen. Muuten keskustan ulkopuolinen rakentaminen kuitenkin keskittyy sekä rakennekannan tiivistämiseen matalana että täysin uusille alueille. Kokonaisia uusia asuinalueitakin on nousemassa useampia eri puolille kaupunkia, kuten suunniteltu Rockbank:in alue 25,000 asukkaalle 30km keskustasta länteen. Asuntoja rakennetaan Victoriassa tällä hetkellä noin 5,500 asunnon kuukausitahdilla.

Aivan vapaasti ja valtoimenaan jo nyt maantieteellisesti valtava kaupunki ei kuitenkaan pääse kasvamaan; Melbournessa on käytössä urban growth boundary, jonka tarkoitus on rajata kaupungin kasvu joihinkin rajoihin ja mm. suojata viheralueita sekä maataloustuotantoa. Maataloustuotantoa muuten on yllättävän paljon hyvinkin lähellä Melbournea; 40-50% Victoriassa syötävistä kasviksista, suurin osa marjoista ja sienistä yms kasvatetaan alle 100km säteellä kaupungista. Vaikka maata Australiassa riittää, maanviljelyyn sopivaa maata on jo paljon vähemmän ja olisikin aika tyhmää tuhota se täyteen rakentamalla. 

Lisää ihmisiä, kalliimpia asuntoja

Vaikka miten rakennettaisiin niin tuntuu että rakentaminen on aina vähän jäljessä tarpeesta. Seurauksena voimakkaasta kysynnästä – paitsi täällä asuvien niin niiden mainitseminieni sijoittajien taholta – myös asuntojen hinnat ovat nousseet voimakkaasti viime vuosina. Etenkin keskustan kerrostaloasuntoja on kuitenkin tullut ja tulossa niin paljon uusia että niiden hinnat ovat nousseet selvästi erillistaloja vähemmän ja niiden hintojen odotetaankin yleisesti lähiaikoina laskevan; se milloin ja miten muu kupla puhkeaa on tietysti aikamoista arvauspeliä.

Melbournen alueen asuntojen mediaanihinta on tällä hetkellä $713,000 (vajaa €500,000). 5v sitten mediaanihinta oli noin $500,000 ja 10v sitten alle $400,000. Ne alle $400,000:n asunnot luokitellaan nykyään ”entry-level”-hintaluokkaan ja niiden saatavuus on Melbournessa vähentynyt jyrkästi, joskaan ei kokonaan kadonnut kuten on käytännössä Sydneyssä käynyt. Jatkuva kasvu saa aikaan myös sen että uusillakin alueilla tonttien hinnat ovat nousussa – vaikka tonttien koko on samaan aikaan kutistumaan päin.

Ulkomaisten sijoittajien osuudesta tähän hintojen nousuun kinastellaan jatkuvasti, ja pikkuhiljaa myös niihin kohdistuvia säädöksiä ja lisäveroja kiristetään. On kuitenkin selvää että joku merkitys niillä on – tietyissä lähiöissä kiinalaiset ovat ylivoimaisesti suurin ostajakunta, ja keskustassa kokonaisia uusia kerrostaloja markkinoidaan jopa pelkästään kiinalaisille.

Lisää ihmisiä, lisää ruuhkaa – ja lisää infrastruktuuria

Muukin infrastruktuuri usein laahaa väestönkasvun jäljessä. Niinpä Melbournessakin on tasaisesti kasvavia ruuhkia niin teillä kuin junissakin ja uusilla asuinalueilla puutetta yhdestä jos toisestakin infrastruktuurista tai peruspalveluista kuten kouluista. Vähitellen infrastruktuurilla on tapana seurata perässä, mutta urakka on valtava; on esimerkiksi arvioitu että Victoriassa pitää väestönkasvun takia rakentaa yli 500 uutta koulua vuoteen 2030 mennessä.

Liikenneyhteydet ovat tietysti  infrastruktuuria tärkeimmästä päästä. Edellinen oikeistohallitus (=yksityisautoilun ystävä) meinasi rakentaa kalliin tietunnelin keskustan pohjoispuolelle – jonka taloudellinen hyötysuhde osoittautui myöhemmin julkistetuissa laskelmissa negatiiviseksi.  Vallan viime vaaleissa saanut Labor (=joukkoliikenteen ystävä) vaalilupauksensa mukaisesti hautasi ko. projektin. 

Tilalle tuli monta kertaluokkaa järkevämpi investointi, Melbourne Metro Rail-projekti jossa keskustan alle louhitaan uusi junatunneli ja rakennetaan viisi uutta asemaa. Tämän suhteellisen valtavan projektin rakennus on määrä alkaa 2018, valmista tulee 2026 ja hintaakin on yli $10 miljardia; erotuksena tuolle surulliselle tietunneliprojektille, tämän business case on alusta asti ollut julkinen – ja positiivinen. Valmistumiseen on toki vielä vuosikymmen matkaa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vaikkei tietysti tämänkään projektin jälkeen rataverkosto ole mitenkään ”valmis”. 

TomTomin Traffic Index:in mukaan Melbourne sijoittuu ”vain” maailman 55. ruuhkaisimmaksi isoista kaupungeista – mutta saa silti kyseenalaisen kunnian olla ruuhkaisempi kuin esim. Miami, Chicago ja Boston USA:ssa. Mikäli suinkin mahdollista, kannattaa autoilua keskustaan välttää ruuhka-aikoihin – ja asuinpaikankin valinnassa on hyvä kiinnittää vähän huomiota millaiset matka-ajat esim. työpaikalle tulisi eri kulkuvälineillä.

Parannuksista huolimatta eräs infrastruktuurin murheenkryyni – puuttuva raideyhteys Melbournen lentokentälle – sen sijaan antaa odottaa yhä itseään. Lentokenttämoottoritien levennys on tulossa, mutta ei nyt äkkiseltään tule mieleen kovin montaa maailmanluokan kenttää missä matkustajavolyymi on samoissa lukemissa (30M+/vuosi) eikä kentälle pääse muuten kuin tietä pitkin.. Raideyhteydestä on puhuttu kauan ja sen linjauskin on valmiina, mutta ei. Sydneyn lentokenttäjuna taitaa tosin olla ainoa julkisen liikenteen muoto joka Sydneyssä on paremmin; muuten Sydneyn julkinen liikenne kun on melkoinen sotku Melbourneen verrattuna.

Lisää ihmisiä, lisää saasteita…vai?

Kenties yllättävää, mutta ilmanlaatu ei näytä ainakaan toistaiseksi väestönlisäyksestä kärsineen. Melbournessa on yhä WHO:n ilmanlaatudatan mukaan maailman puhtaimpiin kuuluva ilma, eikä tilanne ole viime vuosina väestönkasvun myötä onneksi juuri muuttunut. Ilmanlaadusta vähän lisää tässä postauksessa muutaman vuoden takaa.

Lisää ihmisiä, lisää rahaa

Väestönkasvusta tulee kuitenkin kaikenlaisten kulujen lisäksi myös tuloja. Victorian osavaltion juuri julkaistu budjetti on vuoden osalta reilusti (lähes kolme miljardia dollaria) ylijäämäinen, suurelta osin stamp duty:n eli asuntokaupan leimaveron ansiosta asuntomarkkinoiden käydessä kuumina. Jotain hyötyäkin niistä ulkomaisista sijoittajista tietysti siis on.

Victoria myös käyttää sitä rahaa, subjektiivisen näkemykseni mukaan monesti paremmin kuin muut osavaltiot. Rahaa on tulevana budjettikautena tulossa moniin seikkoihin missä sitä tarvitaan; terveydenhuoltoon, infrastruktuuriin, kouluihin jne. Kuluneen budjettivuoden aikana osavaltio investoi infrastruktuuriin $4.7 miljardia – ensi talousvuonna (jotka siis kulkevat heinäkuusta kesäkuuhun täällä) infrastruktuuri-investoinnit nousevat $7.5 miljardiin.

Osavaltion kasvu – väestön ja talouden – on myös luonut tulleita ihmisiä enemmän työpaikkoja; Victorian työttömyysprosentti on tippunut  kahdessa vuodessa 6.9%:sta nykyiseen 5.7%:iin.

So far so good

Kokonaisuutena voinee sanoa että Victorian osavaltiolla pyyhkii kohtalaisen hyvin, vaikka tummia pilviä kerääntyykin Australian kokonaistalouden ympärille. Kuten talouden syklien kanssa aina, on tietysti vain ajan kysymys kunnes taas ei pyyhi – mutta niin kauan kun rahaa on, on kiva että sitä käytetään juuri esim. infrastruktuurin parantamiseen josta on pidempiaikaistakin hyötyä. Alueellisia kasvukipuja voimakkaasta kasvusta on toki tullut, mutta en ainakaan itse ole vielä kokenut että kaupunki olisi mennyt merkittävästi huonompaan suuntaan vuosien varrella.

Erityisen tervetullut toimiva ja fiksu osavaltio on tällaiseen aikaan kun liittovaltion hallitus on . . . kiltisti sanottuna aika huono. Näillä näkymin heinäkuussa on tulossa liittovaltion vaalit, joten saa nähdä miten niissä käy. Liittovaltion hallitus ja sen viime vuosien eri tempaukset ja älynväläykset ovat niin surullinen ja älytön saaga että parhaani mukaan olen vältellyt niitä ajattelemasta ja aiheesta kirjoittamista. 

Ehkä joskus pitää tarttua senkin clusterfuck:in kimppuun, mutta ei tänään. Tänään nautin siitä että epätavallisen lämmin syksy sen kun jatkuu vaan.

Australia on älypuhelinten luvattu maa – globaaleissa tilastoissa maa on älypuhelinten määrässä #2 heti Etelä-Korean jälkeen. Tarkemmin sanottuna Australia on iPhonejen luvattu maa – vaikka Android on noussut äskettäin ykköseksi, iPhonen markkinaosuus on Australiassa todennäköisesti maailman suurin, noin 40% (vs Suomen noin 17%). Tästä on sellainen seuraus että yksi sun toinen hyödyllinen palvelu on saatavilla mobiiliapplikaationa; alla siis listaa ohjelmista mistä voi olla arvaamatonta hyötyä ja/tai iloa täällä asuessa tai matkustellessa.

Listan, joka ei ole missään erityisessä järjestyksessä eikä luonnollisestikaan kattava, linkit ovat näin iPhone-käyttäjänä Applen App Storeen, mutta kaikille löytynee versio Google Play:stakin. Valtaosa näistä on ilmaisia, ja hinnat on mainittu niille harvoille mitkä eivät ole. Osa allaolevista on relevantteja vain Melbournen seudulle, mutta suurin osa pätee koko maahan.

  • National Public Toilet Map – valtion applikaatio joka nimensä mukaisesti löytää kätevästi lähimmät julkiset vessat. Palvelu on saatavilla myös netissä, https://toiletmap.gov.au/. Julkiset vessat ovat täällä keskimäärin Suomeen verrattuna a) yleisiä, b) siistejä ja c) ilmaisia.

  • Pankin sovellus kannattaa ladata, oli sitten minkä pankin asiakas tahansa – niillä hoituu suurin osa pankkiasioista ilman että tarvitsee tepastella konttoriin tai edes pöytätietokoneen ääreen. Suunnilleen kaikilta pankeilta löytyy oma sovellus: CommBank:ilta, ANZ:lta, WestPacilta, NAB:ilta jne.

  • Public Transport Victoria eli paikallinen reittiopas julkisen liikenteen aikataulujen selailuun – vaikka nykyään esim. Google Maps osaa kertoa ohjeet Melbournen julkiseen liikenteeseen myös. Josta päästäänkin kätevästi siihen, eli..

  • Google Maps on yhä monessa tapauksessa kätevämpi karttaohjelma kuin Applen omat kartat. Vaikka Applen karttasysteemi on vuosien varrella parantunut jo käyttökelpoiseksi, Google Maps löytää kaupat, ravintolat yms monesti paremmin.

  • Ratikoille on omakin sovellus, TramTracker, jolla näkee vaikka pysäkkikohtaisesti reaaliajassa milloin mikäkin ratikka tulee, mihin ne menevät yms.

  • Junapuoleltakin löytyy omia sovelluksia; esim. MetroNotify ilmoittaa – joskus jopa tarpeeksi ajoissa – häiriöistä junalinjallasi, ajamatta jäävistä junista yms. Aivan varauksetonta suositusta tämä ei saa; joskus käyttökokemus on tyyliin odotan asemalla junaa jonka piti saapua 5min sitten, jolloin applikaatio ilmoittaa – samaan aikaan asemakuulutuksen kanssa – että ko. vuoro on peruttu tai myöhässä. No shit, Sherlock…

  • Jatketkaan liikkumislinjalla. Uber on täällä suuressa suosiossa jos taksityyppistä liikkumista tarvitsee. Myös perinteisillä taksiyhtiöillä on omat sovelluksensa, esim. 13Cabs:in sovelluksella kyydin tilaaminen ja sen seuranta on melkein yhtä kätevää kuin Uberilla.

  • FireReady on ehdoton asennettava ainakin jos asuu tulipaloriskialueella. Paitsi tulipaloista, sovellus ilmoittaa halutessa muista lähistön hälytystehtävistä.

  • Emergency+ on paikallisen hätäkeskuksen sovellus, jonka paras ominaisuus on löytää osoite ja/tai koordinaatit missä satut olemaan. Näin apu on helppo ohjata oikeaan paikkaan vaikka seutu ei olisikaan itselle tuttua.

  • Lukuisista sääsovelluksista Pocket Weather ($2.99) on mielestäni paras. Tarpeellinen väline joka tarjoaa ominaisuuksia kaikille – Bureau of Meteorology:n dataa käyttävänä ennusteet pitävät myös yleensä kohtuuhyvin paikkansa.

  • Retkeilijöille WikiCamps ($7.99) on korvaamaton työkalu; sovellus listaa käytännössä kaikki maan leirintäpaikat kuvien, arvostelujen, palvelulistausten, mahdollisten hintojen yms kera.

  • SnapSendSolve on sovellus jolla omalle kunnalle tai muulle vastaavalle taholle voi kätevästi ilmoittaa jostain puutteesta – aina rikkoutuneesta liikennemerkistä roskiin asti ja kaikkea siltä väliltä. Kuten aiemmin kirjoittelin, sovellus on super-kätevä ja raportteihin reagoidaan yleensä nopeasti (joka tietysti on kunnan tms ansiota, ei sovelluksen).

  • Aussie Farmers Direct:n sovelluksella hoitaa kätevästi Aussie Farmers-ostoksensa / tilaustensa päivitykset. Colesilla ja Wooliesillakin on sovelluksensa, mutta online-ruoantilaus ei niillä onnistu joten niiden hyöty on vähäisempi.

  • Ruokapuolen toinen näppärä työkalu on CluckAR, paikallisen kuluttujajärjestön AR-applikaatio sen selvittämioseen miten vapaiden kanojen munia kaupassa myytävät ”free range”-munat ovatkaan. Kännykkä kohti pakettia ja CluckAR kertoo kasvatusolot. Kätevää kuluttuja-aktivismia. Sovellus sai alkunsa paikallisen ”free range”-määritelmän löyhyydestä ja kinastelusta että sitä pitäisi tiukentaa. Ehkä tämä osaltaan ajaa määräyksien tiukentamista ja/tai parempaa valvontaa.

  • Sovelluksia ruoan löytämiseen on monta, eikä valitettavasti oikeastaan mikään niistä ole ”paras” – tai edes hirveän hyvä. Mutta joka tapauksessa, Google Maps:in lisäksi ruoan etsintään ja arvostelujen lukuun/kirjoitteluun voi käyttää Zomatoa, Yelp:iä tai vaikka Australian Good Food & Travel Guide:a. Noutoruoan tilaukseen Menulog on suosituin ja kätevä applikaatio. Ravintoloiden lisäksi Melbournessa on monta loistavaa markkinaa, mutta niiden aukioloajat voivat tuntua turisteille vähän satunnaisilta. MyMarket-sovellus tuo avun siihen ja auttaa myös löytämään lähimmät.

  • Kanta-asiakaskorttien keräily on kohtalaisen rasittavaa puuhaa – aina ne ovat lompakossa tiellä. Onneksi jotkut paikat antavat mahdollisuuden tehdä sama kännykässä; alkoholiostoksiin Dan Murphy’s on aika hyvä ketju, ja niiden applikaatiossa on onneksi integroitu kanta-asiakaskortti. Kun nyt alkoholilinjalle mentiin, viinien ystävät arvostavat varmasti Wine Regions of Victoria-sovellusta, jos vaikka haluaa tehdä viinialuekierroksen.

  • Jos harrastaa surffausta, on hyvä tietää minkälaiset aallot missäkin ovat. Tähänkin on useita sovelluksia, enkä ole oikein päättänyt vielä mikä näistä on paras: Swellnet, Magic Seaweed vai Surfline.

  • Jos kärsii allergioista/heinänuhasta, hyötyy kenties Melbourne Pollen Count and Forecast-sovelluksesta, joka kertoo paitsi sen hetkisen siitepölytilanteen kaupungissa, myös tulevien päivien ennusteet.

  • Asunnon etsimiseen on kaikilla isoilla välityssivustoilla omat sovelluksensa; Domain, RealEstateView ja realestate.com.au ovat ne yleisimmät. Lyhempikestoisen majoituksen etsimiseen AirBnb on ehdoton jos vain palvelun toimintamalli itselle kelpaa.

  • Monilla paikoilla on myös omat applikaationsa, esimerkiksi: Melbourne Official Visitor Guide ja myös Melbourneen keskittyvä Our City, jonka idea on aika kiva – eri kohteiden historiaa ja tarinoita tunnettujen Melbournelaisten opastamana. Great Ocean Road:illa on oma applikaationsa, ja niin on Marysville:n ja Daylesford:in pikkukaupungeillakin. Monia näistä pikkupaikkojen applikaatioista ei tosin kovin aktiivisesti päivitetä, joka laskee niiden hyödyllisyyttä.

  • Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä, nettiyhteys. Koska datapaketit ovat Australiassa verrattain kalliita, ilmaisten Wi-Fi-verkkojen löytäminen on monelle tärkeä juttu. Tähän tarkoitukseen paras lienee Wi-Fi Map joka myös kertoo ilmaisten verkkojen salasanat. $7.99:n hintainen Pro-versio tarjoaa kartat offline-tilassa.

  • Bonuksena lopuksi pari applikaatiota jotka eivät välttämättä ole mitenkään ”pakko asentaa”-tyyppisiä, vaan enemmän ”Siis on tehty applikaatio mihin?!”-reaktioita herättäviä. Ensinnäkin autosta roskia heittävät tapaukset voi käräyttää EPA:n Report Litter-sovelluksella. Toisekseen State Revenue Office on tehnyt SRO Mobile-applikaation vain sen laskemiseen miten paljon asuntoa ostaessa joutuu maksamaan veroja. Ja Melbournessa kun ollaan niin tietysti on myös Melbourne Coffee Review-sovellus ($1.49) joka listaa kaupungin muka-parhaat kahvilat (en suosittele ostamaan).

Ei kun latailemaan!

Kirjoittanut sim | huhtikuu 18, 2016

Päivä arkea Melbournessa

Elämä Australiassa ei, yllättävää kyllä, olekaan jatkuvaa surffausta ja koaloiden halailua; arki on nimittäin arkea täälläkin. Samanlaista kuin missä tahansa muualla, paitsi tietysti erilaista kuin muualla – niinkuin kaikkialla muuallakin:) Eli siis minkälaista?

Standardivastaus tuohon on tietysti että it depends, mutta annetaan nyt yksi esimerkki. Poikkean siis tavanomaisesta faktaa-tilastoa-tietoa-ohjelmistosta tämän postauksen verran ja päätin viikon alun kunniaksi kirjoitella raportin siitä miltä näyttää osaltani täysin tavallinen arkipäivä täällä Melbournessa. Sallittakoon tämä poikkeama kun edellisestä kerrasta on jo viitisen vuotta.

Arkipäiväni alkavat yleensä kohtalaisen aikaisin; koska tähtään aloittamaan päivät toimistolla jo aamu-seitsemän jälkeen, ei aurinko tähän aikaan vuodesta ole vielä kotoa lähtiessä ehtinyt nousta. Tiedossa oli tänään sään puolesta loistava syksypäivä, mutta näin kukkuloilla asuessa lämpötilan vuorokausivaihtelu on hyvinkin suuri ja aamuisin on usein selvästi keskustaa viileämpää. Talvisin päästään ajoittain öisin jopa nollan asteen tienoille, mutta tänäänkin oli kohtalaisen raikas aamu: +7C kotoa lähtiessä.

dayreport-1

Työpaikkani sijaitsee pääasiassa keskustassa; ”pääasiassa” siksi että säännöllisen epäsäännöllisesti teen etätöitä. Matkan keskustaan taitan junalla – harva asia on turhauttavampaa kuin ruuhkissa autolla ajaminen, kun taas junassa pystyy rentoutumaan, lukemaan jne – vaikka nukkumaan jos siltä tuntuu. Kotipäässä matkaan juna-asemalle joko pyörällä tai bussilla, säästä yms riippuen. Melbourneen muuttavia suosittelen lämpimästi hankkimaan asunnon sellaisten julkisten kulkuyhteyksien päästä ettei keskustaan tarvitse autoilla.

Sivuhuomiona: veikkaan että kun autonomiset autot yleistyvät 5-10 vuoden kuluessa, niiden ”kuskien” yksi suurimmista kehuista tulee aavistuksen ironisesti olemaan se, että kun auto ajaa itse itsensä niin matkustaessa voi keskittyä rauhassa vaikka lukemiseen. Seikka josta me julkisen liikenteen käyttäjät olemme nauttineet jo ties miten monta vuotta..:)

Junamatka keskustaan kestää reilun puoli tuntia, jonka käytän yleensä kirjojen lukemiseen ja välillä Twitterin pikavilkaisuun. Tällä hetkellä luvun alla on Tung-Hui Hu:n A Prehistory of the Cloud – mielestäni äärimmäisen mielenkiintoinen opus, mutta oletettavasti kohdeyleisöltään kohtalaisen kapea..

Keskustaan päästyäni aurinko on jo noussut, ja lämpötila muutenkin on keskustassa öisin muutaman asteen lämpimämpi kuin kotona. Yleensä jään pois jo vähän ennen ydinkeskustaa jotta saan aamuun 15-20min kävelyn puiston läpi töihin.

dayreport-2

Suomessa asuessani en voinut sietää kahvia. Suomalainen kahvi, jos sitä kitkerää seissyttä tervaa voi kahviksi kutsua, maistui – ja maistuu – mielestäni kammottavalta. En edelleenkään koske siihen pitkällä tikullakaan. Täällä sen sijaan opin että kahvihan voi olla hyvää. Itse asiassa todella hyvää. Niinpä aamuni alkaa usein kahvilla, joka käytännössä aina on täällä espresso-pohjaista. Turisteille löytyy kahvin tilausohje täältä; pelkkä ”coffee, please” saisi nimittäin aikaan enemmän kummastuneita lisäkysymyksiä kuin kahvia.

Tänään päätin testata matkalle joku aika sitten ilmaantunutta kohtalaisen uutta paikkaa, Father John:ia, joka päätyi kahvin perusteella kategoriaan ”ihan ok”. Välillä taas saa työpaikan espresso-automaattikin kelvata.

dayreport-3

Töissä näyttää yleensä aamuisin sinne tullessani tältä – aika tyhjältä siis. Meillä on onneksi vapaat työajat, koska tämä aikainen rytmi sopii minulle. Suurin osa porukasta saapuu paikalle klo 9:n maissa, joten aamulla ehtii hyvin tehdä tunnin-pari hommia hyvässä rauhassa.

dayreport-4

Sellaista stereotyyppisen tavallista työpäivää ei hirveän usein ole, mutta tänään päästiin aika lähelle. Paneuduin mm. auttamaan raportoimaan johtoryhmälle blockchainin tiimoilta tehdyistä projekteistamme ymmärrettävällä tavalla, lukemaan pari rapparia (mm. Lloydsin Political violence contagion – a framework for undertanding the emergence and spread of civil unrest), viettämään pari tuntia palavereissa ja suunnittelemaan vähän jatkokehityshommia teknologiatrendiseurannan tiimoilta.

Lounaan tuon yleensä pari päivää viikossa kotoa mukanani, ja muina päivinä käyn syömässä jossain lounasravintolassa. Australiassa ei suomalaistyyppisiä firmojen lounasruokaloita tunneta, eikä lounassetelejäkään. Nälkä ei kuitenkaan näin keskustassa pääse tulemaan – laskin kerran edesmenneellä Urbanspoonilla että 10min kävelymatkan sisältä löytyy yli 1,500 lounasravintolaa, ja noin $10:lla saa yleensä hyvän lounaan. Melko heti tänne muutettuani otin tavoitteeksi käydä vähintään yhdessä uudessa paikassa joka viikko, ja tämä projekti jatkuu yhä.

Koska säästä tuli niin loistava kun oli ennustettu, suuntasin lounaalle pienen kävelymatkan päähän Fitzroy:hin. Fitzroy sijaitsee ydinkeskustan kupeessa koilliseen, ja CityHobo kuvailee osuvasti aluetta näin: ”Fitzroy was your quintessential working class suburb with street after street of small brick, workers’ cottages. Now, it’s a temple to the arty, creative, boho, grungey, bookish, politically aware set. Fitzroy is easy walking distance from the city centre, and has some of the best cafes and pubs in Melbourne, and a long and interesting shopping strip. It’s great for people watching.”

Reitti Fitzroy:hyn kulkee keskustasta kätevästi Carlton Gardensin läpi:

dayreport-5

Syksy on muuten sikälikin kivaa aikaa että vaikka päivällä voi olla kohtuulämmin, ei auringolta suojautumisen kanssa tarvitse enää olla ihan niin tarkka. Tähän aikaan vuodesta UV-indeksi on maksimissaan ”vain” 5; lainausmerkeissä siksi että eihän se Suomessa ole pahimmillaankaan kuin 6, mutta 5 on kuitenkin ihan eri luokassa kuin keskikesän 13.

Ravintolaksi valikoitui enemmän tai vähemmän summanmutikassa aiemmin testaamaton Auntie Mai’s, josta valitsin ateriaksi lemongrass beef vermicelli noodles, $11 (~€7.5). Annos oli ”ihan hyvä”, mutta rehellisyyden nimissä on todettava että Miss Chu:n lemongrass beef hakkaa tuon mennen tullen. Tulipahan kuitenkin testattua.

dayreport-6

dayreport-7

Lounasta seurasi tietysti paluu työpaikalle em. hommien pariin.

Kotiinlähdön aika koitti neljän jälkeen, normaalisti junalla, jotta olisin kotona viiden maissa. Lukemisen sijaan osa junamatkasta meni nyt tätä postausta kirjoitellessa. Kyytiin nousen yhdeltä Melbournen harvoista maanalaisista asemista; ydinkeskustaa lukuunottamatta paikallisjunat kun kulkevat maan päällä, ja useimmiten vielä maan tasolla joten tasoristeyksiä on kaupungissa paljon. 

Päivän korkein lämpötila muuten usein ajoittuu vasta klo 16-18 tienoille, eli tunnin-pari ennen auringonlaskua. Tämä on jonkun verran myöhempään kuin monessa muussa paikassa.

dayreport-8

Ilta meni kutakuinkin normaalin kaavan mukaan sisältäen ruoanlaittoa, perheen kanssa olemista ja yhdessä syömistä, urheilua jne. Aurinko laskee tähän aikaa vuodesta jo kuuden maissa, joten myöhempään tehtävät ulkohommat vaativat keinovaloa – urheilukentillä sitä riittääkin, mutta lenkkipolkujen valaisu on täällä valitettavasti tuntematon käsite.

Lasten mentyä nukkumaan oli normaalien kotiaskareiden lisäksi aika ruokkia taikinat – kyllä, ruokkia taikinat. Pidän nimittäin yllä kahta hapanjuurta (vehnä- ja ruisjauhoista) sourdough-leipien tekemistä varten, ja niitä pitää säännöllisesti ruokkia että pysyvät elossa. 

Muita maanantai-illan askareita on rullata oikeat roskikset kadun varteen josta ne aikaisin aamulla tyhjennetään, sekä laittaa Aussie Farmersin esky eli kylmälaukku ulos etuoven viereen – siihen ilmestyy aikaisin aamulla tänään tehty ruokatilaus; vakiotoimituksena sieltä tulee mm. takuuvarmasti oikeasti ”free range”-munia. Aussie Farmers on näköjään ollut meillä käytössä jo noin 5v. Sekä roskien nouto että ruokatoimitus tapahtuvat yleensä ennen kuutta, joten valmistelut on tehtävä illalla. 

Normaalisti olisin vielä käynyt uimassa illalla (lähistön uimahallit ovat onneksi auki klo 22:een), mutta koska yritän karkoittaa pientä flunssanpoikasta päätin ottaa rennosti ja painua kerrankin ajoissa nukkumaan – eli hetikohta kunhan olen tämän postannut. Tai ainakin viimeistään tunnin päästä. Tai ihan maksimissaan parin tunnin😉

Kirjoittanut sim | huhtikuu 15, 2016

Vaelteleva sekalaispostaus

Kokoelma lyhyempiä pointteja tällä kertaa.

Maailman paras kirjakauppa Melbournessa

Melbournea pidetään yleisesti Australian kulttuuripääkaupunkina. Tähän liittyen eräs asia mistä suuresti nautin on Melbournen loistava kirjakauppatarjonta – kaupungista ja lähiöistäkin löytyy monta laadukasta ja sympaattista kirjakauppaa. Äskettäin Melbournen kirjakauppavalikoima sai vielä yhden sulan lisää hattuunsa, kun tunnettu London Book Fair valitsi Readingsin Carltonin pisteen maailman parhaaksi kirjakaupaksi – tai virallisesti siis nimettiin International Bookstore of the Year:iksi.

Jos kirjat yhtään kiinnostavat, tuohon Carltonin Readingsiin kannattaa käydä tutustumassa. Sikäli kun tykkää kirjoista ja ruoanlaitosta, haastan käymään Books for Cooks-kaupassa ilman että ostaa mitään. Keskustan Dymocks on kohtalaisen iso hyvä kirjakauppa, kun taas Embiggen Books on malliesimerkki symppiksestä pienemmästä kaupasta. Lisää hyviä kirjakauppoja voi bongata vaikka Broadsheetin listasta.

Wander Victoria

Reilu kuukausi sitten Melbourne / Victoria lanseerasi uuden turismikampanjan teemalla Wander Victoria. Mielestäni aika hyvin onnistunut tapaus – kuten kaupunki ja osavaltio muutenkin, ei lainkaan päällekäyvä ”in-your-face” kuten monissa muissa paikoissa, vaan rauhallinen, leikkisä ja aavistuksen intellektuellikin, olemiseen keskittyvä pätkä:

Kampanjan sivuilta löytää myös kätevän listan paikoista missä tuo on kuvattu sikäli kun haluaa lähteä niitä itse metsästämään. Kohteiksi on valittu enimmäkseen vähän vähemmän tunnettuja paikkoja ja itsellekin tuli sieltä pari lisää käymislistaan. Sivuilla on lisäksi valikoima lyhyempiä spotteja, hauskoja nekin. Victoria on siitä kiitollinen osavaltio matkailuun että Australian mittakaavassa kaikki on lähellä – ja silti tarjolla on kaikkea rannoista vuoristoon, aavikkoon ja metsiin.

Voi tosin hyvin olla että ko. mainoskampanja kolahtaa vain koska satun itsekin pitämään luonnossa vaeltelusta yms. Koululomalla tuli vierailulla olevien sukulaisten kanssa kierrettyä taas tunnettujakin maisemia katsomassa; alla vaihteeksi muutama kuva Great Ocean Roadin varrelta.

Tämä oli aika vaikuttavan näköinen; kyseessä lieni jokin osittain organisoitu-osittain spontaani taidetempaus – yhdellä rannalla oli kasattu kiviä silmänkantamattomiin tällaisiksi pylväiksi, ja paikalle eksyneet jatkoivat rakentamista:

apr1

Otwayn sademetsää (jossa onneksi ei satanut):

apr2

Mahtaviin kuuden metrin aaltoihin ei tehnyt näin amatöörin mieli surffaamaan, mutta hienoa katseltavaa ne olivat:

apr3

Täydellinen syyssää

On varmaan kerta tai viisi tullut aiemminkin mainittua että syksy on monien mielestä Melbournen paras vuodenaika. Tämänhetkinen vallitseva säätila alleviivaa miksi – vaikka nämä lämpötilat ovatkin keskimääräistä korkeampia, on syksyisin normaalistikin kohtalaisen tasaisesti hyvä, ~+20C:n tienoilla pyörivä sää. Mutta tämän paremmaksi eivät syysilmat tule, nyt kun kuitenkin eletään efektiivisesti pohjoisen pallonpuoliskon lokakuun puoliväliä:

melbweatherautumn

Meta

Pari metapointtia. Ensinnäkin avasin blogille Facebook-sivun, joka löytyy loogisesti osoitteesta https://www.facebook.com/australiaan/. Ai miksi? 33% mielijohteesta, 33% tuon osoitteen varaamiseksi, 33% vaihtoehtoiseksi seurantatavaksi (RSS-feedit kun eivät tuppaa nykyään olemaan ns. suuren yleisön käytössä) ja attribuoidaan nyt se jäljelle jäänyt prosentti tietoiselle strategialle yhteisön rakentamisesta, vaikka se voi kyllä olla vähän liioittelua:) Joka tapauksessa, nähtäväksi jää millaiseksi tuo kanava muodostuu – joka tapauksessa, seuraaminen ja keskustelu onnistuu nyt myös tuota kanavaa käyttäen.

Toisekseen, ottaisin mielelläni vastaan ehdotuksia mitkä aihepiirit lukijoita kiinnostavat. Lupaanko kirjoittaa toivotuista aiheista? No en, mutta lupaan yrittää:)

Kirjoittanut sim | huhtikuu 11, 2016

Missä bongata australialaisia eläimiä luonnossa?

Yksi parhaita asioita Australiassa on maan ainutlaatuinen ja upea luonto, niin geologian, kasviston kuin eläintenkin osalta. Monien ötökkäkammoisten helpotukseksi Australian moninaiset myrkylliset otukset eivät olekaan vaanimassa joka kulman takana, mutta valitettavasti sama pätee moniin ”toivottaviin”, söpöiksikin luokiteltaviin eläimiin – niitäkään ei ole aina helppo nähdä.

Siinä missä kengurujen bongaamiseen luonnossa ei tarvita kummoistakaan yritystä, vaatii monien muiden natiivieläinten näkeminen luonnossa vähän vaivannäköä. Vaikka eläintarha on helppo paikka nähdä eläimistöä, se ei vedä vertoja eläinten tarkkailulle niiden luonnollisessa elinympäristössä.

Ainutlaatuisia eläimiä on Australiassa vaikka millä mitalla – maassa esiintyvistä lajeista (vajaa 400 nisäkäslajia, reilu 800 lintulajia, 4,000 kalalajia, 700 liskolajia, 140 käärmettä jne) kun peräti yli 80% on sellaisia joita ei esiinny missään muualla. Kaikkia, kuten esimerkiksi onneksi krokotiileja, ei tietysti esiinny joka puolella, mutta suurin osa ”ikonisista” lajeista löytyy Victoriastakin. Alla siis listaa joistakin tunnetuimmista täkäläisistä eläimistä ja siitä mistäpäin Melbournea / Victoriaa mitäkin kannattaa lähteä etsimään.

Ensin ne helpoimmat, eli kengurut. Kengurut liikkuvat aktiivisimmin hämärän aikoihin aamulla ja illalla, jolloin niitä on oikeastaan vaikea välttyä näkemästä melkein missä tahansa tiiviisti asutun keskusta-alueen ulkopuolella. Yksi luotettava paikka ei-kovin-kaukana on Woodlands Historic Park ja vähän toisella puolella kaupunkia oleva Kangaroo Groundin alue on kyllä myös nimensä veroinen. Hämärässä ajaessa saa olla varovainen – kenguruita voi myös valitettavan usein bongata kuolleena tien varsilta auton alle jääneenä.

Koala on tietysti monien ykköseläin. Vaikka yhteisöjä on lähempänäkin Melbournea, yksi luotettavimmista paikoista koaloiden bongaukseen on Otway Lighthouse Road matkalla Cape Otway:hin. Joitakin kilometrejä ennen majakalle saapumista on tien varteen melko varmasti pysähtynyt muitakin turisteja koaloita katsomaan. Alkuun koaloiden löytäminen puista voi olla hiukan hankalaa hyvän maastoutumisvärin ansiosta, mutta kun näkee yhden, näkee pian toisenkin, ja kolmannen ja.. Tavoilleen uskollisena todennäköisyys että koala nukkuu on ehkä 90%, mutta tuollapäin niitä on niin monta että aina löytyy joku hereilläkin oleva, kuten tämä kaveri:

wild-1

Vaikka monien unelma tuntuu olevan päästä halailemaan koalaa, sitä ei villipopulaatiolle kannata yrittää tehdä – kuten ei myöskään kenguruille tai pienemmille serkuilleen wallabeille, vaikka etenkin jälkimmäiset voivat halausetäisyydelle päästääkin. Koaloiden sylissäpitomahdollisuus löytyy muualta, mutta en ole ihan varma arvostavatko ne turistien syleissä keikkumista niin en linkkaa niitä paikkoja nyt tähän.

Vompatit ovat symppiksiä pussieläimiä. Niidenkin liikkumisaika on yleensä hämärä ja yö. Paras paikka nähdä vompatteja luotettavasti on Wilsons Promontory National Park – illansuussa vompatit lähtevät tekemään kierrosta leirintäalueella ihmisten ruokien perässä. Tällöin ne tulevat ilman sen suurempaa pelkoa ihan viereen tai vaikka kiinni ihmiseen – ja sisälle telttaankin. Pääsääntöisesti hyvin ystävällisiä eläimiä, mutta menevät kyllä terävien kynsiensä avulla esim. telttakankaasta läpi tuosta vaan, joten Wilsons Promilla ollessa telttaan ei kuulu sisään jättää mitään ruokaa. Sinua on varoitettu.

Erilaisia liskoja on kohtalaisen helppo löytää kun poistuu kaupunkialueelta. Meilläpäin aivan talojen pihoillakin tosin asustelee sinikieliskinkkejä (suosittu lemmikkilaji suomalaisissa matelijapiireissä) ja niitä on helppo nähdä. Astetta vaikeampia ovat parta-agamat – nekin suosittuja lemmikkejä muualla – jotka viihtyvät vähän maaseudummalla ja enemmän sisämaassa. Muista matelijoista käärmeitä voi halutessaan löytää esim. Royal Botanical Gardens Cranbournesta, jossa niitä liikkuu aktiivisesti. Mitä kauemmas lähtee, sen paremmin löytyy matelijoita – Grampians National Park:issa voi bongata isoja varaaneja, ja Murray-Sunset National Park:iin asti kun lähtee niin skaala sen kun kasvaa.

Opossumit eli osput ovat oikealta suomenkieliseltä nimeltään pussioravia (tai kettukusuja kuten Jouni alla kommenteissa infosi), mutta koska täkäläinen nimi on possum niin opossumeiksi niitä kaikki kutsuvat. Näitä pussieläimiä tapaa lähes kaikkialla ja ne ovat hyvin sopeutuneet elämään ihmiset keskuudessa – monien mielestä liiankin hyvin, kun tykkäävät tehdä pesiä sisäkattoihin. Osput ovat ison kissan kokoisia ja liikuvat hämärään aikaan pitkin kattoja, puita, piuhoja ja aitoja. Melbournessa elää yleisesti paria lajia; toinen on varustettu tuuheammalla hännällä kuin toinen. Kokolailla söpöjä eivätkä kamalan arkoja, mutta monesti myös kotipuutarhurien kauhuja (suojaverkot tulevat tarpeeseen) koska ospuilla tuntuu olevan luontainen kyky napsia parempiin suihin juuri kypsymässä olevat hedelmät.

Kuvassa ospu yllätettynä aidan reunalla kävelemässä myöhään illalla:

wild-3

Pikkupingviinien näkemiseen Phillip Island on suosituin paikka jossa niitä rantautuu joka ilta satoja. Jos haluaa päästä vähemmällä vaivalla ja rahalla, St Kilda:ssa asustaa myös huomattavasti pienempi populaatio joten muiden turistien kera voi pyrkiä sinnekin niitä katsomaan. Pingviinit saavat tosin IMO olla rauhemmassa Phillip Islandilla.

Linnuista papukaijoja ja ikonista kookaburraa voi nähdä joka puolella pitkin puistoja ja metsiä. Kookaburran tosin kuulee vielä helpommin kuin näkee, mutta olenpa sellaisen bongannut keskustan Treasury Gardenin penkin selkänojaltakin. Takuuvarmempi paikka on jossain ”oikeassa” metsässä – monesti ne tulevat leirintäalueiden lähelle vastavuoroisesti ihmisiä (tai okei, niiden ruokia) bongaamaan. Papukaijoja on joka lähtöön vähän joka puolella ydinkeskustan ulkopuolella ja puistoissa ydinkeskustassakin – jälleen on kuitenkin syytä suunnata metsäisimmille seuduille pois keskustasta jos parhaat mahdollisuudet haluaa.

Sen lisäksi että kookaburrien laulu on hurmaava, on lintujen äänimaailma muutenkin hauska – esim. paikalliset harakat kuulostavat ihan R2-D2:lta – ja kyllä näiden näkeminen jatkuvasti piristää päivää visuaalisestikin:

wild-4

Kookaburran olemus on muotoa pehmoeläin:

wild-2

Lintuosaston isoimpia otuksia ovat emut, joita näkee mm. Grampians National Parkissa, etenkin puiston pohjois-osassa. Ihan kaupunkiin nämä eivät onneksi tule.

Unohtaa ei myöskään sovi niitä kuuluisia mustia joutsenia, jotka ovat kohtalaisen yleisiä – Albert Park Lake muutama kilometri ydinkeskustasta etelään on luotettava paikka nähdä niitä.

Delfiinien ja hylkeiden kanssa pääsee uimaan Melbournessakin, Port Phillip:in lahdessa; Sea All Dolphins:in reissulla olen ollut mukana – yksi toinen reissujen järjestäjä on Moonraker. Kummatkin luokittelisin hyvin vastuullisiksi operaattoreiksi. Delfiiniuintien varjopuolet on toki silti hyvä pitää mielessä.

Isommista merenelävistä valaita pääsee näkemään talviaikaan Warrnamboolissa ihan rannalta käsin, takuulla eläimiä häiritsemättä. Kausi niiden bongaamiseen alkaa toukokuun lopulla ja päättyy lokakuun maissa.

Hankalimmasta päästä bongata ovat vesinokkaeläimet eli platypukset. Niitä löytyy puroista ja joista yllättävänkin keskustassa, mutta näiden(kin) tarkkailua häiritsee se että ne liikkuvat hämärässä/pimeässä. Palvelusta PlatypusSPOT.org voi käydä tutkimassa karttaa missä niitä on viime aikoina nähty, ja lisätä oman bongauksen jos sattuu havaitsemaan. Yarra-joen varrelta havaintoja on aika yleisesti. Jos ei platypusta onnistu bongaamaan niin voi lohduttautua käymällä Yarra-joen varrella bongaamassa lepakoita. Niitä löytyy takuuvarmasti.

Hyönteisiä harvat haluavat oikein etsiä, joten ei niistä kovin paljoa. Oikeasti tosi myrkyllisiä hämähäkkejäkin on Victoriassa on vain yksi laji – Redback. Niitä voi bongata omasta puutarhasta, talon alta, vajoista yms mutta niihin pätee sama kuin melkein kaikkiin muihinkin vaarallisiin ötököihin; kun ne jättää rauhaan, jättävät ne sinutkin rauhaan. Poikkeuksen muodostavat tosin esim. bull ant:it, jopa 4cm:n pituiset muurahaiset jotka ovat aggressiivisia jos niiden lähelle sattuu ja purevat/pistävät yllättävän kivuliaasti.

Rukoilijasirkat onneksi ovat harmittomia. Tai no, enimmäkseen harmittomia:

wild-5

Older Posts »

Kategoriat

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

%d bloggers like this: