Kohta tulee täyteen kuusi vuotta täällä Australiassa, ja kaikki merkit viittaavat siihen että tiedossa on monta vuotta lisää. Suomea lukuunottamatta 6v on kuitenkin selvästi pidempi aika kuin mitä olen missään muussa maassa asunut, joten on sopiva hetki pitää asiasta pieni pohdiskelutuokio. Pääsääntöisesti koko elämäni läpi jatkunut kansainvälisyys ja monessa maassa asuminen on ehdottomasti ollut rikkaus, etuoikeus ja hieno kokemus – mutta ei tietenkään mitään niin hyvää ettei jotain huonoakin. Etäisyys sukulaisiin ja ystäviin Suomessa on se minkä ulkosuomalaiset yleensä päällimmäisenä negatiivisena pointtina mainitsevat, ja se on toki totta.

Toinen merkittävä seikka on se että kun – hiukan kärjistetysti – oppii kokemaan olonsa kotoisaksi kaikkialla, ei ole enää kotonaan missään; aina välillä tulee vieläkin ikävä asioita edellisistä kotikaupungeista, eikä aika ja raha millään riitä vierailemaan niissä kaikissa ”tarpeeksi” usein. Aina on ikävä jonnekin – ei toki jatkuvasti ja akuutisti, mutta kuitenkin.

Kaikesta huolimatta olen enemmän kotonani nykyisessä paikassa kuin missään muualla aikaisemmin – Suomen asuinpaikat mukaan luettuina. On vaikea eritellä mistä kaikesta se johtuu – osatekijänä varmasti on esim. tarve tarjota lapsille vakaa yhden paikan lapsuus/nuoruus (etenkin teini-iässä tiuha muuttelu kun on ihan tutkitusti haitallista) – mutta koen että olen löytänyt itselleni kaikin puolin sopivan paikan kaupunkia, kaupunginosaa, alueen fiilistä ja kotia myöten. Näin on toistaiseksi hyvä.

Blogin kirjoittamisen Suomea ja Australiaa vertailevasta näkökulmasta alkaa tehdä haastavaksi se, että olen väistämättä vuosien kuluessa australialaistunut. Tätä en välttämättä itse jokaisessa mahdollisessa aspektissa tunnista, vaikka joitain piirteitä havaitsenkin. Tunnettu ja tutkittu tosiasia kuitenkin on että niin uuteen firmaan kuin maahankin menijöillä on sinänsä arvokas ulkopuolisen tarkkailijan perspektiivi korkeintaan noin vuoden – sen jälkeen se alkaa pikkuhiljaa ja väistämättä kadota kun niihin ennen uusiin asioihin tottuu ja muuttuu samalla itsekin.

Vaikka Suomessa on tullut piipahdettua edes lyhyesti joka vuosi, on selvää että perspektiivi ja ikkuna maan asioihin kapenee kun pääsääntöisesti tiedonlähteinä maan elämästä toimivat toisen käden tiedot, Twitter, Facebook, blogit ja muu media. Kaikki kanavat omalla tavallaan filtteröivät, valikoivat ja värittävät informaatiota joten kovin syvällisiä Suomi-Australia-vertauksia en uskalla enää esittää; oma tieto alkaa olla vanhentunutta. Lukuja ja tilastoja on toki helppo vertailla, ja joihinkin aiheisiin saa auttavan tuntuman etänäkin, mutta syvällisemmät kulttuurin ja maan ilmapiirin muutokset alkavat olla vaikeita omakohtaisesti havaita.

Seuraava asia mikä varmaan alkaa näkyä bloginkin puolella onkin kieli – kun natiiviympäristöstä poistuu, on aika väistämätöntä että kielen kehityksessä ei enää pysy 100%:sesti mukana. Pyrin välttämään kielen muuttumista vallan finglishiksi, mutta lievimpänä kohtalonakin lienee jumiutua puhumaan muutaman vuosikymmenen päästä hassun kuuloista 2000-luvun alun murretta.

Vinkkejä ulkomaille muuttaville

Tässä vaiheessa elämää ja kokemusta uskaltaa ehkä jakaa vinkinkin tai pari. Tämä lista nyt tietysti on täysin subjektiivinen, mutta jokainen pointti on todettu useamman henkilön ja/tai oman kokemuksen kautta, joten ihan tuulesta temmattuja en näiden ohjenuorien koe olevan.

  • Opettele kulttuurishokin (Wikipedian englanninkielinen versio on parempi) perusteet ja ymmärrä että ne pätevät myös näennäisesti samantyylisiin länsimaisiin kulttuureihin siirryttäessä. Näin omat tuntemukset on helpompi huomata, ymmärtää ja käsitellä.
     
  • Ellet ole menossa johonkin oikeasti ikävään paikkaan, älä asennoidu niin että muutto on jotain ”tilapäistä”. Liian usein näkee komennukselle tulleita maahanmuuttajia jotka tietävät olevansa kohdemaassa vain vuoden tai kaksi; tilapäisyys-asenne, vaikkakin mahdollisesti helpottaa koti-ikävää, kuitenkin vaikeuttaa tai peräti estää kulttuuriin sopeutumisen ja siihen avoimesti tutustumisen. Näin jää paitsi monista rikkaista kokemuksista ja päätyy elämään jonkin asteen expat-kuplassa (joissain maissa kuten Kiinassa tämä voi olla ihan fyysisesti eristetty expat-kupla-alue).
     
    Monesti näin käy myös WH-viisumilla vuoden tai alle maassa olijoille, ellei tietoisesti koita maahan integroitua. Tämä on sääli ja kokemus voi jäädä kategoriaan ”tulipahan tehtyä” ilman että saa minkäänlaista syvempää ymmärrystä eri kulttuureista ja maan tavoista. On mielestäni suurta tuhlausta palata takaisin kotimaahan ilman että on itse uskaltanut yhtään muuttua.
     
  • Vain hiukan kärjistäen ketään paikallista eivät kiinnosta kulttuurishokin kynnysvaiheeseen liittyvät valitukset; vaikka miten ärsyttäisi että taloissa on talvella kylmä, miten se ja tämä ja tuo tehdään typerästi yms, on ihan turha lähteä aukomaan siitä päätään kenellekään ko. ärsyttävää piirrettä jotenkin ylenkatsoen. Tuntemukset voi sen sijaan pyrkiä ymmärtämään vaiheeseen kuuluvaksi, yleisiksi ja pohtia eri asioita muista näkövinkkeleistä. Jos on ihan pakko niistä avautua, ota muiden samassa vaiheessa olevien kanssa olut tai pari ja pitäkää valitussessio – ketään muuta ne eivät kiinnosta.
     
  • Hyväksy että erilaisuus ei ole parempaa tai huonompaa, vaan pelkästään erilaisuutta. Suomen Yhden Virallisen Totuuden Maasta tulleille tuntuu välillä olevan ylitsepääsemättömän vaikea ymmärtää että monia asioita voi tehdä monella eri tavalla ja lopputulos on silti ihan hyvä.
     
  • Tiedosta että Suomi ei välttämättä olekaan tunnettu tapaus maailmalla. Erityisesti Yhdysvaltoihin päin mennessä ihmisillä ei välttämättä ole hajuakaan missä joku Finland on tai edes mikä se on. Tämän voi kokea joko verisenä loukkauksena ja väestön törkeänä sivistymättömyytenä – tai ymmärtää se tosiasia että globaalissa mittakaavassa pikkuinen Suomi on aikalailla merkityksetön tekijä. Mostly harmless. Australiassa ihmisillä on yleensä hiukan parempi maantiedontuntemus Suomenkin osalta, ja yllättävän moni on ainakin siellä päin käynytkin.
     
  • Australialaiset ja ulkosuomalaisetkin ovat pääsääntöisesti hyvin avuliasta kansaa. Harva asia kuitenkin on ärsyttävämpää kuin ajattelumaailmaltaan vähän .. sanotaan kiltisti naiivit .. yksilöt jotka pelmahtavat maahan ja olettavat että kaikki maassa olevat ovat heti ryntäämässä apuun ja riittää kun vaan postaa päivä ennen saapumista foorumille tai Facebookiin että nyt olisi tarvetta yösijalle ja työpaikalle ja hei voisko joku pliis vaikka hakea lentokentältäkin. Valtaosa maahan tulijoista varmasti on ihan fiksua porukkaa, mutta nämä egosentriset itse tikkua ristin eteen pistämättömät tapaukset antavat itsestään melko huonon kuvan.
     
  • Ehkä edelliseen pointtiin hiukan liittyen; maastamuutto prosesseineen ja maahan asettautumisineen, töiden löytymisineen jne on stressaava kokemus joka useimmille on vaikeampi juttu kuin mitä he kuvittelivat. Epätoivoon ei kuitenkaan ole syytä vaipua – mitä sitäkin jotkut tekevät – vaan etukäteen sisäistää että joutuu todennäköisesti tekemään töitä kaiken eteen. Paljon. Mahdollisesti kovemmin kuin on elämässään siihen asti minkään eteen töitä tehnyt. Se kuitenkaan harvoin tappaa, joten koittakaa vähän kanavoida sitä ilmeisesti enimmäkseen menneiden sukupolvien sisua ja kääriä hihat ylös.
     
  • Suomi on kesän hyttyskautta lukuunottamatta aika ötökkävapaa maa. Täällä luonto tulee monella tapaa enemmän päälle, ja kaikenmaailman öttiäisiä kotimaisittain jättiläismäisiä hämähäkkejä myöten tulee väistämättä näkemään. Toisin kuin usein luullaan, koko luonto ei kuitenkaan ole jatkuvasti tappamassa sinua, vaan terveellä järjellä selviää niin käärmeistä kuin pienemmistäkin vaaroista jotka suurimmaksi osaksi ovat liioiteltuja. Palauttaa mieleen terveen kunnioituksen luontoa kohtaan niin kaikki menee todennäköisesti ihan hyvin. Aivan liialliseen turvallisuudentunteeseen ei toki kannata tuudittautua ja etenkin outbackilla matkailtaessa se terve järki on syytä pitää oikeasti mukana; paikallisillekin kun voi käydä huonosti.
     
  • Rahaa menee aina enemmän kuin kuvittelet. Varaudu siihen.
     
  • Opettele normaalit käyttäytymissäännöt ja noudata niitä. Täällä niistä näkyvin Suomeen verrattuna lienee small talk; siitä lisää tässä postauksessani. Arkisena lisäpointtina mainittakoon että vasemmanpuoleinen liikenne ulottuu Australiassa myös jalankulkuun ja esim. rullaportaisiin. Seiskää vasemmalla, että oikealta pääsee ihmiset ohi.
     
  • Huolimatta edellämainitusta kehoituksesta tehdä taustatutkimusta ja -töitä omien asioidensa eteen, kannattaa tarvittaessa silti uskaltaa pyytää apua. Kuten totesin, ihmiset ovat ystävällisiä ja mielellään auttavat.
     
Kirjoittanut sim | huhtikuu 14, 2015

Alkusyksyn pikakelaus

Kuin varkain on päässyt kulumaan pari kuukautta edellisestä postauksesta. Ei voi mitään. Aika on mennyt mm. kuukauden kestäneessä appivanhempien vierailussa täällä jolloin otin itsekin pari viikkoa lomaa että päästiin näyttämään heille jo perinteiksi muodostuneita lempparipaikkoja kaupungin ulkopuoleltakin. Samalla sai taas tekosyyn viettää vähän aikaa ”turistina” omassa kotikaupungissa.

Up, up and away – asuntokannan muutoksesta

Tässä vielä hetken aikaa kaupungin korkein rakennus, Eureka Tower:

IMG_6451

Hetken aikaa koska rakenteilla oleva Australia 108 tulee menemään valmistuttuaan Eureka Toweria korkeammalle, 317m:iin. Melbournen pilvenpiirtäjät sijaitsevat muutamassa eri ryppäässä vähän eri puolilla (sinänsä aika kompaktia) keskustaa, joten tilanne ei ainakaan vielä muistuta New York-maista ahdasta pilvenpiirtäjämerta. Kaupungissa kuitenkin on jo 30 yli 150m korkeaa rakennusta, joka on enemmän kuin Lontoossa tai Sydneyssä. Rakenteilla tai suunnitteilla kuitenkin on peräti 40 lisää, joten kaupungin silhuetti tullee lähivuosina muuttumaan aika paljon.

skyline

Sen lisäksi että keskustaan pakataan lisää porukkaa, Melbourne laajenee ja tihentyy muuallakin. Monissa lähiöissä tontteja pilkotaan aktiivisesti ja ~800-1,000m2:n tonteille missä ennen oli yksi talo, tilalle nousee kaksi tai kolme tai neljäkin uutta. Eri alueille mittasuhteet toki ovat erilaiset; meidänkin talotontti oli isommasta tontista pilkottu, mutta kokoa jäi silti 1,400m2:n verran. Toisaalla taas ns. ”townhouse”ja (vähän kuin rivitalo) voidaan rakentaa 200m2:nkin tontille, jolloin ei pihalle juuri terassia suurempaa tilaa jää.

Vaikka pääsääntöisesti rakentaminen kuitenkin on hyvin matalaa – yksi- tai kaksikerroksista monesti suburbien keskuksia myöden – korkeampaa on luvassa paikoin myös keskustan ulkopuolelle. Esim. Box Hill:iin 13km keskustasta itään on nousemassa 36-kerroksinen talo muiden korkeahkojen lisäksi. Trendinä onkin, ihan järkevästi, erityisesti juna-asemien läheisyydessä tiivistää asumista sen sijaan että mentäisiin aina vaan kauemmas keskustasta jota sitäkin toki tapahtuu.

Kaupunkirakenteen muutoksesta kertovat myös pikkuhiljaa tilastot; vaikka Melbournen seudulla 71.1% asunnoista onkin vielä erillistaloja, on ”high density”-asuntojen (=kerrostalot) määrä kasvanut kahdella %-yksiköllä vuosien 2001 ja 2011 välillä (7.2%:iin) ja erillistalojen osuus on laskenut samat pari %-yksikköä kymmenessä vuodessa. Asuntokannan tyyppiero Suomeen on kuitenkin vielä melko radikaali – Suomessa kun 44% kaikista asunnoista on kerrostaloasuntoja. Pääkaupunkiseudulla osuus on luonnollisesti vielä suurempi; Helsingin asuntokannasta kerrostaloja on peräti 86%, Vantaalla 62% ja Espoossakin 58%.

Luontoa

Muutama kuva reissuiltamme lähialueilla (Grampians National Park, Otway National Park, Great Ocean Road) jotka eivät sen suuremmin selityksiä kaipaile:

IMG_5533

IMG_5660

IMG_5924

Paitsi ehkä tämä kommenttina sen verran että puiden kokoluokka on täällä paikoin melko mahtava. Tästä saa jotain osviittaa kokoluokasta:

IMG_6023

IMG_6092

Ja tästä sen verran että kuvassa näkyy yksi Australian parhaista piirteistä mistä on aiemminkin ollut puhetta; tila. Jopa näin miljoonakapungin läheltä löytyy kohtalaisen helposti kilometrikaupalla täydellistä rantaa jossa ei ole juuri ketään muuta. Tähän ei Välimeri pysty:

IMG_6153

Kuunpimennys

Huhtikuun 4. päivä päästiin täällä nauttimaan täydellisestä kuunpimennyksestä; tämän parempaa kuvaa en iPhonella perusteleskoopin okulaarin läpi kuvattaessa saanut, mutta jonkun käsityksen siitäkin saanee:

moon

Kirjoittanut sim | helmikuu 23, 2015

Sitruunapuu

Vain hiukan kärjistäen, kaikilla vähänkään pihaa omaavilla australialaisilla pitää olla sitruunapuu. Meidän tontilla ei sellaista sattunut valmiiksi olemaan, joten yksi tehtävä puutarhanlaittolistassa oli luonnollisesti hankkia sitruunapuu. Se ei kuitenkaan asuinpaikassamme ole ihan niin yksinkertaista että käytäisiin vaan ostamassa puu ja istuttamassa se.

Ai miksei? Koska alueellamme ei juuri ole multaa. Jo kunnan nimikin, Nillumbik, on aboriginaalien sana tarkoittaen ”shallow earth” – ja sitä se todellakin on. Etäisesti mullaksi luokiteltavaa kasvualustaa on maassa sellainen vajaa 10cm:n kerros, jonka jälkeen eteen tulee kasvavassa määrin savea, kiveä ja kalliota. En suoraan sanottuna ihan ymmärrä mistä nuo pihan runsaat puut ravintonsa repivät. No, ihan kivessä sitruunapuut eivät kuitenkaan – ylläri – kasva eikä lapio moiseen pure, joten avuksi piti lainata kaverilta pieni pora:

hammer

Tällä paineilmavasaralla (vaikka ei toimikaan paineilmalla, joten oikea termi lienee jokin muu) sopi hyökätä maan kimppuun ja kaivaa puille kuopat.

(Sopivasti pora muuten tuossa kuvassa nojaa seuraavaan projektiin, ”veggie box”:in alkioon; näistä hedelmälaatikoista meinaan rakentaa kasviksille ja muille syötäville jutuille kasvulaatikot – niitä tarvitaan että saadaan syötävää kasvatettua kun maaperä on mitä on. Niiden rakentamisesta ja käyttöönotosta lisää myöhemmin.)

Tällaista tavaraa maasta sitten kaivetaan pois; kiveä, kiveä ja vähän lisää kiveä. Onneksi kallio ei kuitenkaan ole ihan yhtä kovaa kuin suomalainen peruskallion graniitti.

soil

Reilun metrin levyinen ja puoli metriä syvä kuoppa, ta-daa. Sivussa myös kanava veden poistumiseksi – kivikuoppa kun ei luontaisesti ole kovin hyvin salaojitettu.

hole

Seuraavaksi kuoppaan (ja kuopan päälle tulevaan kumpuun) tarvitaankin sitten sellaista multaa josta sitruunapuut tykkäävät vähän enemmän kuin kivenmurusista, sekä tietysti itse puu. Meinasin itse asiassa tehdä tämän istutuksen vähän myöhemmin – paras aika niiden istutukselle kun on kevät – mutta kavereilta saatiin tupaantulijaisiksi mm. sitruunapuu niin hommaan oli pakko ryhtyä nyt.

Sitruunalajikkeita on useita, joista kolmea – Eureka, Lisbon, Meyer – käytetään yleisesti täälläpäin. Kun meillä ”ylängöllä” voivat yöt olla talvisin melko viileitä, saamamme Meyer-lajike sopii tänne hyvin (kasvipuristeille tiedoksi että Meyer ei ole puhdas sitruuna alkuunkaan vaan luontainen sitruunan ja appelsiinin hybridi), joten lajikkeessa ei ole valittamista.

Kun kuoppaan oli saatu tarpeeksi hyvää multaa, itse puun istutus on tietysti aika triviaali toimenpide, ja tässä se nyt sitten kököttää:

lemontree

Taustalla muuten toinen lahjapuu, paljon pienempänä taimena tullut limetti. Puusaralla on vielä edessä ainakin luumupuun istutus, katsotaan sitten mihin kaikkeen tila riittää kun vähän myöhemmin hankittaville kanoillekin pitää jättää tilaa.. :)

Kirjoittanut sim | helmikuu 19, 2015

Tapahtumien mekka, Melbourne

Tapahtumat on asia jonka Melbourne osaa hoitaa hyvin – väittäisin että paremmin kuin lähes mikään muu kaupunkin maailmassa. Oli kyseessä sitten 100,000:n katsojan AFL-ottelut MCG-areenalla, Australian Open tennisturnaus, Formula 1-kisat tai tavallinen konferenssi, Melbournesta löytyy kapasiteettia järjestää käytännössä mitä vain – ja tilaa niin ettei ahdistavia ruuhkia silti synny. Tuleva viikonloppu on hyvä esimerkki missä volyymissä näissä liikutaan; alla The Agen:n lista viikonlopun tapahtumista ja arvioiduista osallistujamääristä:

eventslist

Tuohon ei kovin moni kaupunki maailmassa kykenisi. Suurin yleisömagneetti on White Night, jossa käväisin viime vuonna – kun yli puoli miljoonaa ihmistä laitetaan pienelle alueelle niin siinä tosin kieltämättä tulee kyllä jo ruuhkaakin.. Tänä vuonna on sen verran muutakin ohjelmaa viikonlopuksi ettei varmaan tule mentyä White Night:ia katsomaan.

Kansalaisuusvala

Tästä onkin unohtunut kirjoittaa; 26.1. eli Australia Day:nä oli meidän kansalaisuusvala joten olemme nyt virallisesti kaksoiskansalaisia. Tilaisuus oli näin Australia Day:nä keskimääräistä juhlavampi, ja sisälsi liudan puheita ja mm. kunnan Citizen of the Year-palkinnot yms. Mielenkiintoisena lisäpointtina esiintymässä ja puhumassa oli myös aboriginaaleja, jotka selittivät miten eivät itse vietä Australia Day:tä vaan päivä on aika ymmärrettävästi ”day of mourning” heille.

Itse valaa on kahta versiota, toinen ”Under God”-tekstillä varustettu ja toinen ilman. Tämä ilman jumalaan viittauksia sisältävä menee näin:

From this time forward
I pledge my loyalty to Australia and its people,
whose democratic beliefs I share,
whose rights and liberties I respect, and
whose laws I will uphold and obey.

Tämä vala siis lausuttiin ryhmänä seisten, jonka jälkeen haettiin edestä kukin kansalaisuutodistus, juhlakolikko sekä kasvi – kasvit (natiivi puu tai pensas) tietysti istutettiin myöhemmin pihalle, saa nähdä menestyvätkö.

citizenship

Tilaisuus päätettiin laulamalla kansallislaulu sekä sen jälkeen suosittu, huomattavasti parempi ja tunteellisempi laulu ”We Are Australian” (vähän niinkuin epävirallinen kansallislaulu) jonka sanat kuvastavat maata varsin hyvin:

I came from the dreamtime
From the dusty red soil plains
I am the ancient heart
The keeper of the flames
I Stood upon the rocky shore
I watched the tall ships come
For forty thousand years I’ve been the first Australian

I came upon the prison ships
Bound down by iron chains
I cured the land
Endured the lash
And waited for the rains
I’m a settler
I’m a farmers wife
On a dry and barren run
A convict and a free man
I became Australian

I’m a daughter of a digger
Who sought the mother load
The girl became a women
On the long and dusty road
I’m a child of the depression
I saw the good time come
I’m a bushy I’m a battler
I am Australian

We are one
But we are many
And from all the lands on earth we come
We’ll share a dream
And sing with one voice
I am, you are, we are Australian

I’m a teller of stories
I’m a singer of songs
I am Albert Namatjira
And I paint the ghostly gums
I’m Clancy on his horse
I’m Ned Kelly on the run
I’m the one who waltzed matilda
I am Australian

I’m the hot wind from the desert
I’m the black soil of the plain
I’m the mountains and the valleys
I’m the drought and flooding rains
I am the rock
I am the sky
The rivers when they run
The spirit of this great, great land
I am Australian

We are one
But we are many
And from all the lands on earth we come
We’ll share a dream
And sing with one voice
I am, you are, we are Australian

We are one
But we are many
And from all the lands on earth we come
We’ll share a dream
And sing with one voice
I am, you are, we are Australian

Laulusta löytyy YouTubesta monta sovitusta, mm. täällä, ja astetta reippaampi versio täällä.

Varsinaisten juhlallisuuksien jälkeen oli luonnollisesti makkaratarjoilu ja halutessa valokuvaus kunnan puolesta.

Hallitus kriisissä

Kuten hitusenkin silmiään auki pitäneet ovat voineet havaita, Australian pääministeri Tony Abbott on ollut kaikkea muuta kuin suosittu (tai fiksu). Mielipidekyselyissä hyväksymisprosentit ovat olleet luokkaa surkea, joten Abbott on aiheuttanut paitsi maalle niin omalle puolueellensakin runsaasti harmaita hiuksia.

Juuri tänään kriisi saavutti yhden huippunsa, kun Abbottin johtoasemasta käytiin äänestys; en tiedä mikä on tälle suomenkielinen termi, mutta pointti on että puolue äänesti onko Abbottin asema vapaa haettavaksi. Jos aloite menee läpi (yksinkertainen enemmistö riittää), kuka tahansa liberaalien kansanedustaja voi asettua ehdolle, ja ehdokkaista sitten äänestetään uusi pääministeri. Jos taas aloite ei mene läpi – tai menee mutta Abbott valitaan ”uudestaan” – jatkaa Abbott pääministerinä. Monet vastustajat itse asiassa toivovat että Abbott jatkaisi kautensa loppuun asti, koska näin nähdään että LNP:n kohtalo on sinetöity seuraavissa vaaleissa ja koko puoleesta, ei vain pääministeristä, päästään silloin eroon.

Mitenkäs sitten kävi? Aloite hylättiin äänin 61 vastaan ja 39 puolesta, joten Tony Abbott jatkaa pääministerinä. Tulos on näennäisesti voitto Abbottille, mutta se että 40% oman puolueen edustajista haluaa nähdä pääministerinä kenet tahansa muun on aika kehno tulos – ja tähän luonnollisesti tarttuivat välittömästi pilapiirtäjätkin:

abbott

Johtajuuskriisi ja sisäiset LNP:n riidat kuitenkin epäilemättä siis jatkuvat vaikka suora vallanvaihto ei nyt onnistunutkaan; lisäesimerkkinä puolueen ”harmoniasta” senaattori Cory Bernand vaati tuoreeltaan potentiaaliseksi Abbottin haastajaksi kaavaillun Malcolm Turnbullin eroa. Kovin vakaata – tai pitkäikäistäkään – tulevaisuutta ei hallitukselle voi siis ennustaa.

Lähikahvilan oma-analyysi

Niinkuin ehkä on tullut kerran tai pari mainittua aiemminkin, eräs Melbournen loistavista ominaisuuksista on se että lähiöissäkin on hyvä palvelutarjonta. Tähän kategoriaan kuuluvat myös kahvilat – tässä yhden lähipaikan varsin osuva oma-analyysi:

LDoP

Tämän halvemmaksi ei bensa mene

Viime viikolla bensan hinta tipahti tilapäisesti alle dollarin litralta (~€0.67/l):

fuel

Olen kohtalaisen vakuuttunut että sanotaan 10%:n sisällä en tämän alempaa bensan hintaa tule elämäni aikana näkemään. Vaikka raakaöljy vielä jonkun aikaa laskisikin, Australian dollarin kurssilasku pitää huolen siitä että bensan hinta lähtee piakkoin tuosta taas nousuun.

Päätettäköön postaus kuvaan iltaruskosta kotipihalla:

sunset

Ps. pahoittelut sivulla välillä näkyvistä mainoksista; tästä kun ei tule mitään tuloja niin pidän blogia ilmaisella alustalla wordpress.com:issa joka niitä välillä sinne änkeää. Päästäksesi niistä ja muistakin netin rasittavasti mainoksista eroon, suosittelen asentamaan esim. Ad Block Plus:san tai muun mainosestimen.

Older Posts »

Kategoriat

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

%d bloggers like this: