Kirjoittanut sim | toukokuu 22, 2015

Terveydenhuollosta ja erityisesti sairausvakuutuksista

Terveydenhuolto on eräs yleisteema mistä tulee säännöllisesti kysymyksiä lukijoilta. Sen lisäksi aihe on toki tärkeä täällä asuvillekin, ja vastikään yksityistä sairausvakuutusta vaihtaneena ajattelin kirjoittaa niistä vakuutuksista vähän enemmän.

Yleisesti terveydenhuollosta Australiassa

Tätä aihetta on yleisesti sivuttu täällä muutamaan otteeseen, joten en ala kaikkea toistamaan. Yhteenvetona kuitenkin:

  • Kuten monessa muussakin asiassa, Australia on terveydenhuollon osalta Suomen ja Yhdysvaltojen välimaastossa; osa terveydenhuollosta on julkista, osa yksityistä. Toisin kuin joissakin muissa ”kahden systeemin” maissa, julkinen puoli ei kuitenkaan hoidon tason suhteen ole mitenkään huonompi. Samantyyppinen jako muuten pätee kouluihinkin, mutta siitä lisää joskus toiste.

  • Julkisia terveyskeskuksia Suomen tapaan ei ole, vaan kaikki lääkäriasemat ovat yksityisiä. Jotkut lääkärikeskukset (noin 10-20%) ovat ns. ”bulk billing”-paikkoja, eli veloittavat hoidosta vain Medicaren (paikallinen ”KELA”) korvaaman maksun. Näin lääkärikäynneistä ei jää itselle maksettavaksi mitään. Suurin osa veloittaa kuitenkin $60-$80/käynti, josta saa Medicarelta takaisin noin puolet. Kärjistetysti voi todeta että bulk billing-paikat ovat asiakaskokemukseltaan hiukan kehnompia kun ”kalliit” paikat, mutta ovat käteviä reseptin uusimisia ja muita arkisia käyntejä varten.

     
    Tämä systeemi on osoittautunut käytännössä siinä mielessä hyväksi että voi etsiä itselleen sopivan ”perhelääkärin” ja käydä sitten aina sillä samalla yleislääkärillä. Toisaalta voi myös vapaasti mennä minne tahansa muualle, ja ainakin kaupunkialueella löytyy läheltä aina lääkäriasema josta saa tarvittaessa ajan samalle päivälle. Joihinkin isompiin voi mennä myös ilman ajanvarausta. Lääkäriasemat – joiden koko vaihtelee yhden lääkärin vastaanotosta kymmeniin lääkäreihin – ovat yleensä auki vähintään ilta-seitsemään, jotkut lähemmäs puolta yötä ja jotkut jopa 24h.

  • Erikoislääkäreille pääsyyn – jos siitä haluaa Medicare-korvausta – tarvitaan yleislääkärin lähete. Erikoislääkärien vastaanotot ovat usein joko pieniä yksityispraktiikkoja tai sairaaloiden yhteydessä. Lääkäristä ja tilanteesta riippuen erikoislääkäreille voi olla pitkiäkin jonoja (=kuukausia).

  • Sairaaloita on julkisia ja yksityisiä; julkisissa hoito on ilmaista, yksityisissä kallista. Hoidon taso on molemmissa hyvä (ja sama); suurimmat erot tulevat esille mm. elektiivisten leikkausten ajoittain pitkissä jonoissa julkisella puolella. Yksityissairaalakuluja varten voi ottaa sairausvakuutuksen, josta lisää alempana.

  • Monista terveydenhuollon kuluista saa Medicare-korvausta, muttei kaikista. Yleisimpiä tapauksia mistä korvausta ei heru lienevät optikot ja hammaslääkärit – näiden kuluja korvaamaan voi ottaa yksityisen sairausvakuutuksen.

  • Ambulanssipalvelut toimivat erillään muusta terveydenhuollosta siinä mielessä että potentiaalisisesta ambulanssikyydeistä joutuu maksamaan; näin ellei siis ole vakuutusta tai jäsenyyttä sen varalle. Koska kyydit voivat vaikkapa helikopterilla olla kokolailla tyyriitä, kannattaa pitää huolta ettei niitä joudu maksamaan. Suurin osa yksityisistä sairausvakuutuksista pitää sisällään ambulanssiturvan, mutta jos yksityistä sairausvakuutusta ei halua ottaa, on syytä kuulua osavaltion ambulanssipalveluun. Esim. Victoriassa tämä on Ambulance Victoria ja potentiaaliset kulut kattava jäsenyys siihen maksaa $41.30/vuosi/hlö tai $82.60/vuosi/koko perhe.

  • Suomella on yhtenä harvoista maista ns. vastavuoroinen terveydenhoitosopimus, joten täällä turistiviisumillakin matkailevat ovat oikeutettuja akuuttiin hoitoon. En kuitenkaan äkkiseltään löytänyt tietoa kattaako tämä ambulanssipalvelut – jos joku tietää miten on, kertokaa.

  • Työterveydenhuolto on käytännössä tuntematon käsite (WorkHealth Check:iä ei lasketa), vaan kaikki terveydenhuolto tapahtuu ei-työnantajasidonnaisia kanavia pitkin.

Terveydenhuolto lukuina

Terveydenhuollon laadusta on vaikea keskustella objektiivisesti; kaikki maat tykkäävät esittää olevansa parhaita ja potilaat monesti joka tapauksessa valittavat. Selvää on että sekä Suomen että Australian terveydenhuolto on globaalisti siellä lähellä kärkipäätä, joten ”tää on parempi täällä”-tyyppisessä vertailussa maiden välillä ei ole paljon järkeä. Lukuja on silti mielenkiintoista vertailla (tilastolähteet kirjoituksen lopussa):

health

Sairausvakuutuksista

Sairausvakuutuksia on kahta tyyppiä; ns. ”hospital” ja ”extras”. Hospital-osa kattaa kuluja yksityissairaalakäynneistä, tyyliin leikkauksia yms. Yksityisellä sairausvakuutuksella voi saada myös muita ”etuja”, kuten yksityishuoneen ja vapauden valita kuka on hoitava lääkäri sairaalassa. Tilannetta mutkistaa se että moniin julkisiin sairaaloihinkin voi mennä haluttaessa ”yksityispotilaana”, jolloin hoidosta joutuu maksamaan (= vakuutus maksaa ja jos sen korvaukset eivät riitä, potilas maksaa yli menevät kulut).

Extras-osa taas korvaa vakuutuksesta riippuen kirjavan määrän muita palveluita, kuten esim. silmälasit, hammaslääkärit, akupunktion yms. Vakuutuksia tarjoavia yrityksiä ja yhdistyksiä on kymmeniä. Kun niillä jokaisella on tarjolla monenlaista vakuutusta eri korvauksineen ja kattavuuksineen, on niiden vertailu aika rasittavaa. Eri vakuutukset kattavat eri asioita ja eri määriin asti; lisäksi vakuutuksissa on usein henkilökohtaisia, vuosikohtaisia ja kokonaisrajoja eri korvaussummille.

Mitä sairausvakuutus sitten maksaa? Tähän kysymykseen on melko mahdoton vastata, koska hinta riippuu täysin siitä mitä korvataan ja kenelle. Osviittana voinee kuitenkin sanoa että halvin yhden ihmisen hospital only-vakuutus on monesti luokkaa alle $50/kk, kun taas koko perheen parhaasta mahdollisesta vakuutuksesta saa pulittaa lähemmäs tonnin kuussa. Hallituksen vertailusivusto on hyödyllinen työkalu vertailua varten, mutta ei ota huomioon kaikkia tarjouskampanjioita tai mahdollisia työantajan alennussopimuksia. Kaupallisia vertailusivustojakin on – esim. YouCompare ja iSelect, mutta niillä on aina oma lehmä ojassa suosittelujen suhteen eivätkä usein ole kattavia.

Vielä vaikeampi kysymys vastata on että minkälainen vakuutus kannattaa ottaa, vai kannattaako ylipäänsä – osittain se riippuu elämäntilanteesta; tunnen monia jotka eivät ole vaivautuneet ottamaan yksityistä sairausvakuutusta koska julkiset palvelut toimivat pääasiassa ihan hyvin. Samoin tunnen monta kenellä on vain vaatimaton ”hospital cover” pääasiassa verotuksellisista syistä, ja yhtälailla monella on ”täysi” hospital+extras-paketti. Yhtenä pointtina sairausvakuutuksista todettakoon että niissä on aina tietty odotusaika ennenkuin voi korvauksia hakea; tyypillisesti 2-3kk, mutta olemassaolevista taudeista 12kk – vakuutuksen ottaminen juuri ennen kuin esim. tarvitsee uudet silmälasit ei siis toimi.

Hetkinen, miten sairausvakuutus liittyy verotukseen? No siten että valtio kannustaa ottamaan yksityisen sairausvakuutuksen niin kepein kuin porkkanoinkin. Keppinä toimii ns. medicare levy surcharge. Tämä on maksimissaan +1.5%:in suuruinen lisävero mikäli tulot ylittävät tulorajan ($88,000 yksilöille, $176,000 perheille). Porkkanana taas valtio maksaa osan sairausvakuutusmaksuista; iästä ja tuloista riippuen noin kolmanneksen vakuutusmaksuista (kovatuloisille tätä etua ei tipu). Viimeisenä keppityyppisenä insentiivinä hankkia vakuutus on kasvava lisämaksu sairausvakuutusmaksuihin jos sitä ei tajua ottaa ajoissa – tämä 2%:n lisämaksu kertyy jokaiselta vuodelta yli 30-vuotiaille ja kestää 10v. Toisin sanoen jos sairausvakuutuksen ottaa vasta 40-vuotiaana, joutuu siitä maksamaan 20% enemmän 10v:n ajan. Maahanmuuttajia armahdetaan tästä viimeisestä säännöstä vuoden verran, eli vaikka maahan tulisi päälle 30-vuotiaana ei lisämaksua peritä kunhan tajuaa vuoden sisällä ottaa vakuutuksen.

Tärkeä pointti on muistaa että paras ja kalleinkaan yksityinen sairausvakuutus ei korvaa kaikkia kuluja kaikesta – osa palveluista, etenkin vakuutuksen sopimussairaaloissa voi olla ns. ”no gap”-palveluita josta ei potilaalle jää maksettavaksi mitään, mutta näin ei ole mitenkään kategorisesti kaikille kuluille. Lisäksi sairausvakuutus ei anna lisäkorvauksia palveluista joista Medicare korvaa jo osan – eli jos käyt vaikka $70:n yleislääkärillä ja saat siitä puolet takaisin Medicarelta, ei yksityisestä sairausvakuutuksesta heru siihen enää mitään extrakorvausta.

Lisätietoa:

Kirjoittanut sim | toukokuu 13, 2015

Budjettiaika

Kun nyt suomessa väännetään hallitusta ja keskustellaan surullisenkuuluisasta ”sopeutustarpeesta”, ajattelin kirjoittaa täkäläisestä liittovaltion tilasta juuri julkaistujen budjettien valossa. Budjetteja on tullut taas parikin; viime viikolla kun julkistettiin Victorian osavaltion budjetti ja eilen liittovaltion budjetti. Viime vuoden liittovaltion budjetti ei leikkauksineen mennyt lopulta juuri mihinkään koska senaatti esti monet isoimmista muutoksista muutoksista. Tämänkertainen budjetti onkin suurien leikkausten osalta jonkun verran lievempi, vaikka hallituksen arvomaailma paistaa kyllä tästäkin läpi. Joka tapauksessa budjetin potentiaali päästä käytäntöön asti on edellistä suurempi.

Australian haasteet eivät kuitenkaan ole vuodessa kadonneet mihinkään, päinvastoin. Kaivosalan investointibuumin loppuminen ja kaivostuotteiden maailmanmarkkinahintojen lasku tuottaa paljon harmaita hiuksia niin tietyille osavaltioille (erit. WA, QLD) kuin liittovaltiollekin heikentyneen taloustilanteen muodossa. Australian liittovaltion budjetti onkin reippaasti miinuksella tulevat vuoden – alijäämää on tiedossa $40 miljardia tälle vuodelle, siitä pikkuhiljaa (ehkä/muka ennusteiden mukaan) parantuen ”vain” -$7 miljardiin vuoteen 2018 mennessä.

Summa kuulostaa hurjalta ja toki sitä onkin; prosentteina GDP:stä alijäämä on tänä vuonna samaa suuruusluokkaa kuin Suomessa, -3.1%. Tilanne on toki Australiassa parempi kuin Suomessa ainakin parilla eri tavalla; ensinnäkin kukaan ei ainakaan vielä edes ennusta maahan GDP:n laskua eli lamaa, vaan kasvuluvut pyörinevät +3%:n molemmin puolin tulevina vuosian. Toisekseen valtion velkataso on Australialla merkittävästi matalampi kuin Suomella; siinä missä Suomen velka kasvanee näillä hetkillä yli 60%:iin GDP:stä, on se Australialla alle puolet siitä. Näin siis liikkumavaraa velanoton suhteen on Australialla enemmän, mutta ei tietysti loputtomiin täälläkään – jos alijäämässä päästään ennusteen mukaisesti jo vuonna 2016-2017 -1.5%:iin niin tilanne on kuitenkin kohtalaisen ok.

Budjetista on helppo kaivaa ”voittajia” ja ”häviäjiä”; en nyt lähde näitä tässä ruotimaan, koska monet muut lähteet ovat sen jo tehneet. Tämän päivän otsikoissa on näkynyt niin verilöylyä kuin katastrofiakin, joten ei voida sanoa että tämänkään budjetin ”myynti”operaatio on varsinainen menestys ollut ;) Katsokaa voittajat/häviäjät-listoja vaikka täältä, täältä ja täältä. Tervetulleena eleenä näen pienten yritysten (= liikevaihdoltaan alle $2M/vuodessa) 1.5%-yksikön vero-alen, kun taas monille reppureissaajille on tiedossa heinäkuusta 2016 ikäviä uutisia: Working Holiday-läisten aiemmin voimassa ollut sääntö tienata verovapaasti $20,000:een saakka poistuu, ja WH-viisumilla matkailevien tuloja tullaan verottamaan 32.5%:in mukaan $80,000:een asti (tästä on tietysti noussut hirveä ”epäreilua!”-haloo eri foorumeissa, mutta muistutettakoon että Suomessakin verotetaan vaikka niitä marjanpoimijoita 35%:n lähdeveron mukaan).

Victorian osavaltion budjetti

Victoriassa taas vaihtui viime vuonna valta kun oikesto heitettiin pihalle ja Labor tuli vuorostaan valtaan. Yksi suurimmista kiistoista vaalien alla oli ns. East-West-tunneli; tolkuttoman kallis moottoritietunneli keskustan pohjoispuolella. Poistuva hallitus oli tehnyt ”kivan” pikku yllärin ja allekirjoittanut sopimuksen tien rakentamisesta juuri ennen vaaleja – sopimus joka piti sisällään miljardin dollarin miinan; sopimusrikkomusmaksun jos uusi hallitus toteuttaa lupauksensa ja peruu projektin. Kiivasta sanailua projektista käytiin niin ennen vaaleja kuin vaalien jälkeenkin aina pääministeri Tony Abbottia myöten, joka oli ja on sitä mieltä että tien hylkääminen on suunnilleen typerintä mitä Victoria voi tehdä.

No, Laborin tultua valtaan noussut Daniel Andrews piti vaalilupauksensa ja sekä julkisti tunnelin aiemmin salassa pidetyn talousvaikutusarvion (joka oli surkea, eli tunnelin rakentaminen ei olisi ollut taloudellisesti järkevää) sekä pääsi sopimukseen projektin perumisesta ”vain” $339 miljoonan kuluilla.

Viime viikolla julkistettu Victorian osavaltion budjetti – joka muuten on $1.2 mrd ylijäämäinen – on pitkälti vaalilupauksien mukainen (96%:sesti, olen nähnyt laskettaneen) ja siten melko yllätyksetön. Budjetti on otsikoitu ”For Families” josta voi päätellä painopisteen. Teiden rakentamisen sijaan Labor uskoo enemmän julkiseen liikenteeseen, ja lupaa rakennuttaa mm. $9-$11 mrd maksavan Melbourne Metro-raideyhteyden joka olisi tervetullut lisä junaverkostoon ja helpottaisin väistämättömiä kapasiteettiongelmia. Rakennustöihin on tarkoitus päästä viimeistään vuonna 2018, ja suurin poru tullee siitä että projekti repii keskustan yhden pääkadun – Swanston Streetin – auki pariksi vuodeksi.

Muita merkittäviä asioita budjetissa on panostus terveydenhuoltoon (mm. uusi naisten- ja lastensairaala ja neljän sairaalan remppaus) sekä lisävaroja kouluille. Lisäksi miljardeja käytetään 50 tasoristeyksen poistamiseen ja niin paloautoja kuin poliisejakin on määrä tulla lisää. Mielenkiintoinen pikkulisä on $60M:n ”start-up-rahasto”, josta on jännä nähdä millaiseksi sen prosessi muodostuu. Muita yksityiskohtia voi lukea itse budjetista. Pääpiirteittäin Victorian osavaltiolla siis menee kohtalaisen hyvin, vaikka liittovaltiotason budjetissa on huomattavia haasteita.

Liittovaltio vs osavaltio

Jos jotain mietityttää että miksi osavaltioilla ja liittovaltioilla on eri budjetit, niin näinhän se liittovaltioissa menee. Osavaltioilla on tiettyjä vastuu-alueita ja liittovaltiolla omia – ja kuvaan tulee myös kolmas taso, kunnat. Pääpiirteittäin vastuualueet menevät näin:

Liittovaltio on vastuussa:

  • Valtion ”suurista linjoista” kaupan, työllisyyden, ulkopolitiikan, talouspolitiikan yms suhteen.
  • Puolustuksesta
  • Verotuksesta
  • Lentokentistä ja lentoliikenteen turvallisuudesta
  • Sosiaaliturvasta

Osavaltiot ovat vastuussa:

  • Sairaaloista ja terveyspalveluista
  • Kouluista
  • Rautateistä
  • Teistä ja liikenteenohjauksesta
  • Metsäteollisuudesta
  • Poliisista
  • Julkisesta liikenteestä

Kunnat ovat vastuussa:

  • Paikallisteistä
  • Jätehuollosta
  • Puistoista, leikkikentistä, uimahalleista ja urheilupaikoista
  • Leirintäalueista
  • Elintarviketurvallisuudesta
  • Kirjastoista
  • Rakennusluvista
  • Muista paikallisista asioista
Kirjoittanut sim | huhtikuu 30, 2015

Asumisesta ja asunnoista

Asuntokupla ja sen puhkeaminen – luovutan!

Täällä monen, itseni mukaanlukien, mielestä vallalla olevasta asuntokuplasta on ollut puhetta useammankin kerran. Sydneyn hinnat karkasivat millään muotoa perusteltavissa olevasta todellisuudesta jo kauan sitten, ja Melbourne näyttää seuraavan perässä (joskin jonkin matkan päässä). Näiden kahden isomman kaupungin osalta ei kasvulle kuitenkaan vielä(kään) ole näkyvissä loppua – päinvastoin Melbournen asuntojen hinnat ovat taas lähteneet reippaaseen nousuun viime vuoden lopun hidastumisen jälkeen.

On melko päivänselvää että yksi tai kaksi sisäistä tai ulkoista shokkia riittää kääntämään kehityksen kokolailla rumaksi, mutta niiden ajoitus on tietysti iso kysymysmerkki. Aiemmin ajattelin että tähän mennessä olisi jo kuvitellut kuplan puhkeamisen olevan käsillä, mutta kun ei niin ei – parempi selvästi luovuttaa tulevaisuuden ennustaminen :) Potentiaalisista shokeista ei kuitenkaan ole pulaa, kaivosteollisuuden heikentyneistä tulevaisuudennäkymistä väestönkasvun hiipumiseen, työttömyyden nousuun jne.

Sydney on siis tässä leikissä aikalailla omassa kategoriassaan ja Melbourne kakkosena – muissa kaupungeissa tilanne vaihtelee. Tässä tilastoa vuoden 2014 hintojen vuosikasvusta:

housingprices

Esimerkiksi Canberrassa on jo tultu hiukan alaspäin, ja Perthissäkin hinnat näyttävät olevan tasaantuneet ja jo mahdollisesti lähteneet viime kuukausina laskuunkin. Tämä on täysin odotettavaa kaivosteollisuuden investointivaiheen hiipuessa. Western Australian osavaltion talous on äärimmäisen riippuvainen kaivosteollisuudesta; samoin Nortern Territoryssä ja Queenslandissakin se näyttelee suurta osaa. Niinpä kaivosteollisuuden hiipuminen vaikuttaa suhteettomasti juuri näihin osavaltioihin, vaikka toki tilanne heijastuu koko maahan.

Kuumentuneesta tilanteesta kertovat hintojen nousun lisäksi muutkin mittarit; esimerkiksi asuntojen myyyntiajat ovat historiallisesti hyvin matalalla tasolla:

daysonmarket

Asuntojen hintabuumithan usein johtuvat ennemmin maan hinnan noususta kuin rakennuskustannusten noususta; tämäkin on selvästi havaittavissa allaolevasta keskimääräisistä tonttien hinnoista:

landprices

Kaikki ylläolevat graafit muuten CoreLogic / RP Data:n Capital Markets Report 2015:sta.

Tähän pitää vielä lisätä että huomattavan tonttien mediaanihintojen nousun lisäksi tonttien koot ovat vuosien kuluessa jatkuvasti pienentyneet. Hintojen nousu per neliömetri on siis vielä paljon voimakkaampaa kuin ylläoleva graafi antaa ymmärtää. Tonttien koot ovat tulleet alas selvästi viimeisen viidenkin vuoden aikana, vaikka tasainen trendi pienempään on jatkunut ainakin vuodesta 2000.

landsizes

What could possibly go wrong… No mutta, mitä näillä järjettömillä hinnoilla sitten saadaan? Vaikka tontit ovat kallistuneet ja pienentyneet, asunnot ovat kasvaneet. Verrattuna Australiaan kuitenkin:

Suomessa asutaan ahtaasti ja yksin

Ehkä siis näin pikkuisen kärjistäen ;) Yleisestä kulttuuri- ja anekdoottinäkökulmasta toteaisin kuitenkin sen verran että vaikka Australia on Hofsteden indeksillä individualistisempi maa kuin Suomi, käytännön elämässä tuntuu tilanne olevan päinvastoin. Siinä missä Suomessa tuntuu olevan tavoitteena muuttaa pois kotoa mahdollisimman aikaisin, Australiassa on varsin tavallista että opiskelijat sekä nuoret aikuiset asuvat kotona pitkään mikäli se vain on logistisesti mahdollista. Myös kimppakämpät ovat hyvin tavallisia paitsi opiskelijoiden ihan työssäkäyvien aikuistenkin joukossa – osittain tämä toki johtuu asuntojen kovista hinnoista, mutta taustalla on mielestäni myös yhteisöllisyyden ja yhdessäolon tärkeyden periaatteita.

Mutta mutu on mutua, joten mitä sanovat tilastot? Kuten länsimaissa kaikissa on viime vuosikymmeniä ollut trendinä, Australiassakin keskimääräinen kotitalouksien koko on ollut laskussa pitkään – tällä hetkellä se kuitenkin on vielä 2,6 – tämän ennustetaan laskevan 2,3:een vuoteen 2026 mennessä. Kotitalouksien keskimääräinen koko Suomessa sen sijaan on 2,08 hlöä.

Ehkä osittain kotitalouksien pienentymisen myötä asumisväljyys on kuitenkin Suomessa kasvanut huomattavasti viime vuosina; asumisväljyys on kasvanut vuoden 2006 42m2:stä vuoden 2012 51m2:iin. Australiasta vastaavia lukuja ei ole saatavilla, joten on hiukan vaikea arvioida miten se näihin suhtautuisi. Uudet talot täällä ovat kuitenkin maailman suurimpia; vaikka uusien asuntojen koon kasvu on vihdoin pysähtynyt ja lähtenyt hienoiseen laskuunkin, on uusien omakotitalojen keskimääräinen koko silti yli 240m2 (muiden uusien asuntomuotojen keskimääräisen koon ollessa 134m2). Meidän uusi talo on huomattavasti tuota keskivertoa pienempi – sitä rakennuslupahakemuksessakin kuvailtiin sanalla modest..

Täkäläisesti vaatimaton voi olla toisaalla iso – vastaavasti Suomessa nimittäin uusien omakotitalojen keskimääräinen koko on lähes 100m2 täkäläisiä uusia pienempi, 144m2, ja kerrostaloasunnoissa 63m2.

Minun on kohtuullisen vaikea käsittää tätä isojen asuntojen trendiä, etenkin pienenevillä tonteilla. Ekologisesti isot asunnot ovat huono juttu ja henkilökohtaista talouttakin suurine lämmitys- ja jäähdytyskustannuksineen rokottavia. Silti ihmiset tuntuvat haluavat isoja taloja. Lopputuloksena on että monista uusista asuinaluesta tuppaa tulemaan tämän näköisiä:

McMansion

Piha, mikä piha?! Tonttien teholuku on parhaimmilaan/pahimmillaan yli 1.0 ;) Nämä McMansion:eilla täytetyt alueet eivät kyllä ainakaan minua houkuttele tippaakaan, mutta eipähän niissä kukaan pakota asumaankaan. Joka tapauksessa on pönttöä että ilmastoltaan lähes ihanteellisesti ulkoelämään sopivassa maassa täytetään tontit taloilla ja sivuutetaan ne loputtomat mahdollisuudet mitä kunnon piha toisi tullessaan.

Onneksi on kuitenkin mahdollista asua muuallakin. Oman pikkuparatiisimme olemme löytäneet esikaupunkialueen rajoilta, kivenheiton päässä urban growth boundary:sta. Tänäkin aamuna tätä auringonnousua ”kotitoimistosta” (=terassi) ihaillen, kookaburrien laulaessa taustalla mietin miten hyvään paikkaan olemmekin päätyneet. Lähes-maaseudun tila ja rauha, mutta silti kaikki palvelut ravintoloita myöten oman ”kylän” keskustassa ja junalla pääsee 40min:ssa Melbournen keskustaan. Perfect.

sunrise3

(Ettei menisi liian imeläksi niin todettakoon että laajakaistayhteyden saaminen tänne on joko melkoisen kiven tai suuren rahapussin takana.. tästä jo kohta 6kk kestäneestä saagasta enemmän ensi kerralla.)

Kohta tulee täyteen kuusi vuotta täällä Australiassa, ja kaikki merkit viittaavat siihen että tiedossa on monta vuotta lisää. Suomea lukuunottamatta 6v on kuitenkin selvästi pidempi aika kuin mitä olen missään muussa maassa asunut, joten on sopiva hetki pitää asiasta pieni pohdiskelutuokio. Pääsääntöisesti koko elämäni läpi jatkunut kansainvälisyys ja monessa maassa asuminen on ehdottomasti ollut rikkaus, etuoikeus ja hieno kokemus – mutta ei tietenkään mitään niin hyvää ettei jotain huonoakin. Etäisyys sukulaisiin ja ystäviin Suomessa on se minkä ulkosuomalaiset yleensä päällimmäisenä negatiivisena pointtina mainitsevat, ja se on toki totta.

Toinen merkittävä seikka on se että kun – hiukan kärjistetysti – oppii kokemaan olonsa kotoisaksi kaikkialla, ei ole enää kotonaan missään; aina välillä tulee vieläkin ikävä asioita edellisistä kotikaupungeista, eikä aika ja raha millään riitä vierailemaan niissä kaikissa ”tarpeeksi” usein. Aina on ikävä jonnekin – ei toki jatkuvasti ja akuutisti, mutta kuitenkin.

Kaikesta huolimatta olen enemmän kotonani nykyisessä paikassa kuin missään muualla aikaisemmin – Suomen asuinpaikat mukaan luettuina. On vaikea eritellä mistä kaikesta se johtuu – osatekijänä varmasti on esim. tarve tarjota lapsille vakaa yhden paikan lapsuus/nuoruus (etenkin teini-iässä tiuha muuttelu kun on ihan tutkitusti haitallista) – mutta koen että olen löytänyt itselleni kaikin puolin sopivan paikan kaupunkia, kaupunginosaa, alueen fiilistä ja kotia myöten. Näin on toistaiseksi hyvä.

Blogin kirjoittamisen Suomea ja Australiaa vertailevasta näkökulmasta alkaa tehdä haastavaksi se, että olen väistämättä vuosien kuluessa australialaistunut. Tätä en välttämättä itse jokaisessa mahdollisessa aspektissa tunnista, vaikka joitain piirteitä havaitsenkin. Tunnettu ja tutkittu tosiasia kuitenkin on että niin uuteen firmaan kuin maahankin menijöillä on sinänsä arvokas ulkopuolisen tarkkailijan perspektiivi korkeintaan noin vuoden – sen jälkeen se alkaa pikkuhiljaa ja väistämättä kadota kun niihin ennen uusiin asioihin tottuu ja muuttuu samalla itsekin.

Vaikka Suomessa on tullut piipahdettua edes lyhyesti joka vuosi, on selvää että perspektiivi ja ikkuna maan asioihin kapenee kun pääsääntöisesti tiedonlähteinä maan elämästä toimivat toisen käden tiedot, Twitter, Facebook, blogit ja muu media. Kaikki kanavat omalla tavallaan filtteröivät, valikoivat ja värittävät informaatiota joten kovin syvällisiä Suomi-Australia-vertauksia en uskalla enää esittää; oma tieto alkaa olla vanhentunutta. Lukuja ja tilastoja on toki helppo vertailla, ja joihinkin aiheisiin saa auttavan tuntuman etänäkin, mutta syvällisemmät kulttuurin ja maan ilmapiirin muutokset alkavat olla vaikeita omakohtaisesti havaita.

Seuraava asia mikä varmaan alkaa näkyä bloginkin puolella onkin kieli – kun natiiviympäristöstä poistuu, on aika väistämätöntä että kielen kehityksessä ei enää pysy 100%:sesti mukana. Pyrin välttämään kielen muuttumista vallan finglishiksi, mutta lievimpänä kohtalonakin lienee jumiutua puhumaan muutaman vuosikymmenen päästä hassun kuuloista 2000-luvun alun murretta.

Vinkkejä ulkomaille muuttaville

Tässä vaiheessa elämää ja kokemusta uskaltaa ehkä jakaa vinkinkin tai pari. Tämä lista nyt tietysti on täysin subjektiivinen, mutta jokainen pointti on todettu useamman henkilön ja/tai oman kokemuksen kautta, joten ihan tuulesta temmattuja en näiden ohjenuorien koe olevan.

  • Opettele kulttuurishokin (Wikipedian englanninkielinen versio on parempi) perusteet ja ymmärrä että ne pätevät myös näennäisesti samantyylisiin länsimaisiin kulttuureihin siirryttäessä. Näin omat tuntemukset on helpompi huomata, ymmärtää ja käsitellä.
     
  • Ellet ole menossa johonkin oikeasti ikävään paikkaan, älä asennoidu niin että muutto on jotain ”tilapäistä”. Liian usein näkee komennukselle tulleita maahanmuuttajia jotka tietävät olevansa kohdemaassa vain vuoden tai kaksi; tilapäisyys-asenne, vaikkakin mahdollisesti helpottaa koti-ikävää, kuitenkin vaikeuttaa tai peräti estää kulttuuriin sopeutumisen ja siihen avoimesti tutustumisen. Näin jää paitsi monista rikkaista kokemuksista ja päätyy elämään jonkin asteen expat-kuplassa (joissain maissa kuten Kiinassa tämä voi olla ihan fyysisesti eristetty expat-kupla-alue).
     
    Monesti näin käy myös WH-viisumilla vuoden tai alle maassa olijoille, ellei tietoisesti koita maahan integroitua. Tämä on sääli ja kokemus voi jäädä kategoriaan ”tulipahan tehtyä” ilman että saa minkäänlaista syvempää ymmärrystä eri kulttuureista ja maan tavoista. On mielestäni suurta tuhlausta palata takaisin kotimaahan ilman että on itse uskaltanut yhtään muuttua.
     
  • Vain hiukan kärjistäen ketään paikallista eivät kiinnosta kulttuurishokin kynnysvaiheeseen liittyvät valitukset; vaikka miten ärsyttäisi että taloissa on talvella kylmä, miten se ja tämä ja tuo tehdään typerästi yms, on ihan turha lähteä aukomaan siitä päätään kenellekään ko. ärsyttävää piirrettä jotenkin ylenkatsoen. Tuntemukset voi sen sijaan pyrkiä ymmärtämään vaiheeseen kuuluvaksi, yleisiksi ja pohtia eri asioita muista näkövinkkeleistä. Jos on ihan pakko niistä avautua, ota muiden samassa vaiheessa olevien kanssa olut tai pari ja pitäkää valitussessio – ketään muuta ne eivät kiinnosta.
     
  • Hyväksy että erilaisuus ei ole parempaa tai huonompaa, vaan pelkästään erilaisuutta. Suomen Yhden Virallisen Totuuden Maasta tulleille tuntuu välillä olevan ylitsepääsemättömän vaikea ymmärtää että monia asioita voi tehdä monella eri tavalla ja lopputulos on silti ihan hyvä.
     
  • Tiedosta että Suomi ei välttämättä olekaan tunnettu tapaus maailmalla. Erityisesti Yhdysvaltoihin päin mennessä ihmisillä ei välttämättä ole hajuakaan missä joku Finland on tai edes mikä se on. Tämän voi kokea joko verisenä loukkauksena ja väestön törkeänä sivistymättömyytenä – tai ymmärtää se tosiasia että globaalissa mittakaavassa pikkuinen Suomi on aikalailla merkityksetön tekijä. Mostly harmless. Australiassa ihmisillä on yleensä hiukan parempi maantiedontuntemus Suomenkin osalta, ja yllättävän moni on ainakin siellä päin käynytkin.
     
  • Australialaiset ja ulkosuomalaisetkin ovat pääsääntöisesti hyvin avuliasta kansaa. Harva asia kuitenkin on ärsyttävämpää kuin ajattelumaailmaltaan vähän .. sanotaan kiltisti naiivit .. yksilöt jotka pelmahtavat maahan ja olettavat että kaikki maassa olevat ovat heti ryntäämässä apuun ja riittää kun vaan postaa päivä ennen saapumista foorumille tai Facebookiin että nyt olisi tarvetta yösijalle ja työpaikalle ja hei voisko joku pliis vaikka hakea lentokentältäkin. Valtaosa maahan tulijoista varmasti on ihan fiksua porukkaa, mutta nämä egosentriset itse tikkua ristin eteen pistämättömät tapaukset antavat itsestään melko huonon kuvan.
     
  • Ehkä edelliseen pointtiin hiukan liittyen; maastamuutto prosesseineen ja maahan asettautumisineen, töiden löytymisineen jne on stressaava kokemus joka useimmille on vaikeampi juttu kuin mitä he kuvittelivat. Epätoivoon ei kuitenkaan ole syytä vaipua – mitä sitäkin jotkut tekevät – vaan etukäteen sisäistää että joutuu todennäköisesti tekemään töitä kaiken eteen. Paljon. Mahdollisesti kovemmin kuin on elämässään siihen asti minkään eteen töitä tehnyt. Se kuitenkaan harvoin tappaa, joten koittakaa vähän kanavoida sitä ilmeisesti enimmäkseen menneiden sukupolvien sisua ja kääriä hihat ylös.
     
  • Suomi on kesän hyttyskautta lukuunottamatta aika ötökkävapaa maa. Täällä luonto tulee monella tapaa enemmän päälle, ja kaikenmaailman öttiäisiä kotimaisittain jättiläismäisiä hämähäkkejä myöten tulee väistämättä näkemään. Toisin kuin usein luullaan, koko luonto ei kuitenkaan ole jatkuvasti tappamassa sinua, vaan terveellä järjellä selviää niin käärmeistä kuin pienemmistäkin vaaroista jotka suurimmaksi osaksi ovat liioiteltuja. Palauttaa mieleen terveen kunnioituksen luontoa kohtaan niin kaikki menee todennäköisesti ihan hyvin. Aivan liialliseen turvallisuudentunteeseen ei toki kannata tuudittautua ja etenkin outbackilla matkailtaessa se terve järki on syytä pitää oikeasti mukana; paikallisillekin kun voi käydä huonosti.
     
  • Rahaa menee aina enemmän kuin kuvittelet. Varaudu siihen.
     
  • Opettele normaalit käyttäytymissäännöt ja noudata niitä. Täällä niistä näkyvin Suomeen verrattuna lienee small talk; siitä lisää tässä postauksessani. Arkisena lisäpointtina mainittakoon että vasemmanpuoleinen liikenne ulottuu Australiassa myös jalankulkuun ja esim. rullaportaisiin. Seiskää vasemmalla, että oikealta pääsee ihmiset ohi.
     
  • Huolimatta edellämainitusta kehoituksesta tehdä taustatutkimusta ja -töitä omien asioidensa eteen, kannattaa tarvittaessa silti uskaltaa pyytää apua. Kuten totesin, ihmiset ovat ystävällisiä ja mielellään auttavat.
     
Kirjoittanut sim | huhtikuu 14, 2015

Alkusyksyn pikakelaus

Kuin varkain on päässyt kulumaan pari kuukautta edellisestä postauksesta. Ei voi mitään. Aika on mennyt mm. kuukauden kestäneessä appivanhempien vierailussa täällä jolloin otin itsekin pari viikkoa lomaa että päästiin näyttämään heille jo perinteiksi muodostuneita lempparipaikkoja kaupungin ulkopuoleltakin. Samalla sai taas tekosyyn viettää vähän aikaa ”turistina” omassa kotikaupungissa.

Up, up and away – asuntokannan muutoksesta

Tässä vielä hetken aikaa kaupungin korkein rakennus, Eureka Tower:

IMG_6451

Hetken aikaa koska rakenteilla oleva Australia 108 tulee menemään valmistuttuaan Eureka Toweria korkeammalle, 317m:iin. Melbournen pilvenpiirtäjät sijaitsevat muutamassa eri ryppäässä vähän eri puolilla (sinänsä aika kompaktia) keskustaa, joten tilanne ei ainakaan vielä muistuta New York-maista ahdasta pilvenpiirtäjämerta. Kaupungissa kuitenkin on jo 30 yli 150m korkeaa rakennusta, joka on enemmän kuin Lontoossa tai Sydneyssä. Rakenteilla tai suunnitteilla kuitenkin on peräti 40 lisää, joten kaupungin silhuetti tullee lähivuosina muuttumaan aika paljon.

skyline

Sen lisäksi että keskustaan pakataan lisää porukkaa, Melbourne laajenee ja tihentyy muuallakin. Monissa lähiöissä tontteja pilkotaan aktiivisesti ja ~800-1,000m2:n tonteille missä ennen oli yksi talo, tilalle nousee kaksi tai kolme tai neljäkin uutta. Eri alueille mittasuhteet toki ovat erilaiset; meidänkin talotontti oli isommasta tontista pilkottu, mutta kokoa jäi silti 1,400m2:n verran. Toisaalla taas ns. ”townhouse”ja (vähän kuin rivitalo) voidaan rakentaa 200m2:nkin tontille, jolloin ei pihalle juuri terassia suurempaa tilaa jää.

Vaikka pääsääntöisesti rakentaminen kuitenkin on hyvin matalaa – yksi- tai kaksikerroksista monesti suburbien keskuksia myöden – korkeampaa on luvassa paikoin myös keskustan ulkopuolelle. Esim. Box Hill:iin 13km keskustasta itään on nousemassa 36-kerroksinen talo muiden korkeahkojen lisäksi. Trendinä onkin, ihan järkevästi, erityisesti juna-asemien läheisyydessä tiivistää asumista sen sijaan että mentäisiin aina vaan kauemmas keskustasta jota sitäkin toki tapahtuu.

Kaupunkirakenteen muutoksesta kertovat myös pikkuhiljaa tilastot; vaikka Melbournen seudulla 71.1% asunnoista onkin vielä erillistaloja, on ”high density”-asuntojen (=kerrostalot) määrä kasvanut kahdella %-yksiköllä vuosien 2001 ja 2011 välillä (7.2%:iin) ja erillistalojen osuus on laskenut samat pari %-yksikköä kymmenessä vuodessa. Asuntokannan tyyppiero Suomeen on kuitenkin vielä melko radikaali – Suomessa kun 44% kaikista asunnoista on kerrostaloasuntoja. Pääkaupunkiseudulla osuus on luonnollisesti vielä suurempi; Helsingin asuntokannasta kerrostaloja on peräti 86%, Vantaalla 62% ja Espoossakin 58%.

Luontoa

Muutama kuva reissuiltamme lähialueilla (Grampians National Park, Otway National Park, Great Ocean Road) jotka eivät sen suuremmin selityksiä kaipaile:

IMG_5533

IMG_5660

IMG_5924

Paitsi ehkä tämä kommenttina sen verran että puiden kokoluokka on täällä paikoin melko mahtava. Tästä saa jotain osviittaa kokoluokasta:

IMG_6023

IMG_6092

Ja tästä sen verran että kuvassa näkyy yksi Australian parhaista piirteistä mistä on aiemminkin ollut puhetta; tila. Jopa näin miljoonakapungin läheltä löytyy kohtalaisen helposti kilometrikaupalla täydellistä rantaa jossa ei ole juuri ketään muuta. Tähän ei Välimeri pysty:

IMG_6153

Kuunpimennys

Huhtikuun 4. päivä päästiin täällä nauttimaan täydellisestä kuunpimennyksestä; tämän parempaa kuvaa en iPhonella perusteleskoopin okulaarin läpi kuvattaessa saanut, mutta jonkun käsityksen siitäkin saanee:

moon

Older Posts »

Kategoriat

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

%d bloggers like this: