Kirjoittanut sim | elokuu 11, 2016

Pieniä eroja

Monet asiat ovat eri maissa ja kapungeissakin eri tavalla. Vähänkään pidempään paikassa asuneena niihin tottuu eikä enää kiinnitä niihin mitään huomiota ellei nimenomaan yritä – tai kylään tule joku ekaa kertaa maassa käyvä joka ääneen itselle jo tavallisia asioita hämmästelee. Eräänä talvipäivänä viime viikolla havahduin allaolevan listan ykköskohdan seikkaan, josta tuli mieleen vähän pinnistellä mitä muuta vastaavaa sitä keksisi.

Oikeastaan tämä kirjoitus voisi olla jatkoa aiemmin tekemälleni pidemmälle listalle epätavallisista normaaleista asioista, mutta menköön nyt erillään.

  • Ikkunoiden likaisuuden huomaa talvella. Jokakeväinen ilmiö Suomessa, kun aurinko alkaa taas paistaa, on havaita miten likaiseksi ikkunat ovat päässeet tulemaan. Täällä sama tapahtuu talvella – talvella kun aurinko paistaa sen verran matalammalta että se paistaa oikein suunnitelluissa(kin) taloissa päivisin sisälle – kesäisin aurinko paistaa lähes suoraan ylhäältä ja suoraan sisälle päivällä ulottuva auringonpaiste on muutenkin lämpövaikutuksensa takia syytä minimoida / eliminoida esim. räystäillä.

  • Ukkosia voi tulla talvellakin. Muutenkin sääilmiöt sekä vaihtuvat nopeammin (Melbourne on tästä vaihtuvuudesta jossain määrin kuuluisa) että ovat äärimmäisempiä kuin Suomessa, tietysti sitä pakkaspuolta lukuunottamatta. Esimerkiksi myrskyvaroituksia yli 100km/h:n (28m/s) tuulista tulee monta kertaa vuodessa; vertauksen vuoksi Suomessa kovin koskaan mitattu tuuli on 31m/s, johon päästiin edellisen kerran yli 20 vuotta sitten.

  • Puutarha kasvaa talvellakin – ja vieläpä ilman kastelua. Talvi on itse asiassa parasta aikaa kasvattaa Suomesta tuttuja vihanneksia kuten perunaa, porkkanoita yms. Ne eivät liiemmin kesän kuumista keleistä tykkää. Lisäetuna talvella vedenhaihtuminen on sen verran pienempää ja sataa sen verran enemmän että puutarhaa ei pääosin tarvitse kastella että se pysyisi hengissä.

  • Luonto on vihreimmillään talvella/keväällä. Edellisistä pointeista johtuen, ruoho vihertää eniten talvella ja alkukeväästä. Kun päästään kesän puolelle, paahde ja sateen puute saa maaston kuivumaan. Puut toki pysyvät vihreinä kesänkin, mutta ruohotason muuttuessa ruskeaksi yleisilme ei ole niin vaaleanvihreä kuin keväällä. Omakotiympäristöissä monet toki kastelulla pitävät nurmikkonsa vihreänä kesätkin.

  • Veroehdotuksia on turha odottaa. Australian talousvuosi menee heinäkuusta kesäkuuhun, joten veroilmoitusten teon aika alkaa olla käsillä. Tämä hoituu kohtuullisen kätevästi netissä eikä ole ollenkaan niin rasittava prosessi kuin esim. Yhdysvalloissa, mutta ei myöskään ihan niin simppeli kuin Suomessa ettei mitään tarvitsisi itse tehdä.

  • Liukuportaissa(kin) seistään vasemmalla. Vasemmanpuoleinen liikenne pätee niin autoilijoihin kuin kävelijöihinkin – ainakin teoriassa. Kaupungin kaduilla kävellään usein vähän missä sattuu, mutta liukuportaissa ”seiso vasemmalla-kävele oikealla”-sääntö toimii aika hyvin. Turistit erottaa siitä että ne seisovat oikealla muiden tukkeena😉

  • Kännykkä ei kuulu kaikkialla. Australia on yksi maailman suurimpia maita pinta-alaltaan (6. suurin), mutta 23M ihmistä ei ole hirveän monta. Paitsi että keskimäärin Australia on näillä luvuilla maailman 7. harvimpaan asuttu, on se myös yksi maailman urbanisoiduimmista maista; 89% väestöstä asuu urbaaneilla alueilla. Näistä juontuu sellainen yksinkertainen seikka että palveluita – kuten kännykkäverkkoa – ei ole mitään järkeä rakentaa koko maata kattavaksi. Kaikkien kolmen pääoperaattorin (Telstra, Optus, Vodafone) verkko toimii kaupungeissa ihan hyvin, mutta vähänkään syrjäisemmillä alueilla vain Telstralta löytyy kännykkäpeittoa. Ja vielä kun mennään vähän siitä lisää syrjään niin on helppo päästä paikkoihin joissa mikään kännykkä ei toimi. Tämä on syytä pitää mielessä sellaisilla seuduilla matkustaessa; ”outbackilla” matkustaminen on siistiä mutta ei ole siistä kun auto jumiutuu / rikkoutuu paikkaan jossa muita ihmisiä ei näy eikä kuulu eikä kännykällä saa yhteyttä mihinkään. Jos ei ole varustautunut asianmukaisesti (esim. satelliittipuhelimella, joita muuten voi vuokratakin esim. täältä tai täältä) tai hätälähettimellä, voi olla ns. kusessa.

  • Henkilötunnuksia ei ole, vaan henkilöllisyyden todistamiseen on käytössä on ns. 100 Point Check. Sen ansiosta esim. sähkö- tai puhelinlaskusta voi olla jopa jotain iloa.

  • Katutaidetta arvostetaan. Erityisesti Melbourne on tunnettu hienosta katutaiteestaan, josta alla pari esimerkkiä. Toki esim. junareittien varsilla näkyy myös töherrys-luokan ”taidetta”, mutta monessa paikassa teokset ovat tosi hienoja ja oleellinen osa kaupunkikuvaa.

SA-110816-4

SA-110816-3

SA-110816-1

Tämä ylläoleva muuten oli hienon videoprojektioteoksen tausta viime vuoden White Night-tapahtumassa; katso video täällä.

SA-110816-2

Kirjoittanut sim | heinäkuu 26, 2016

Australian äänimaailma

Eräs ilta nukkumaan mennessä havahduin mielenkiintoiseen seikkaan; vaikka nykyinen asuinpaikkamme on hyvin rauhallisella alueella, varsinaisesti hiljaista täällä ei ole ikinä. Äänet tosin eivät ole ohi ajavia autoja tai muuta ”keinotekoista”, vaan luonnon ääniä; puiden huminaa tuulessa ja eläimiä. Käytännössä aina nimittäin on joku eläin – yleensä lintu – äänessä, oli sitten päivä tai yö.

Koska äänimaailmaa tulee harvemmin ainakin normaalisti näkevä ihminen ajateltua sen syvällisemmin, ajattelin kirjoittaa miltä se täällä kuulostaa. Äänten kuvailu kirjoittaen on tietysti vähän haastavaa, joten tässä jutussa on runsaasti videoita. Kuvamateriaali ainakin omissa videoissani on sen sijaan hyvinkin sekundaa, joten kannattaa vaan keskittyä niihin ääniin😉

Hieman kontekstia; asumme Melbournen taajaman rajaseudulla, puolimetsäisellä alueella. Alue on kyllä ihan normaali asuinalue, mutta kuuluu niinsanotun ”semi-bush residential area”-kaavan alle. Liikenteen melua ei juuri talolle kuulu; kilometrin päässä kulkevan junan vihellyksen kuulee välillä ja silloin tällöin näkee ja kuulee 30km:n päässä olevalle lentokentälle laskeutuvia lentokoneita, kun tietty kiitorata on laskeutumiskäytössä. Äänimaailmaa kuitenkin hallitsevat vuoden ympäri eri linnut.

Mutta mitkä linnut ja miltä ne kuulostavat?

Eräs laji minkä kuulee usein mutta erittäin harvoin näkee on pöllön oloinen Tawny Frogmouth; nämä pääosin yöllä aktiiviset linnut maastoutuvat maisemaan oksalla istuessaan erittäin hyvin ja ovat siksi vaikeasti havaittavissa. Tämä tapaus oli onnistunut jäämään aika alas oksalle, eikä selvästi – kuten toisesta kuvasta näkyy – arvostanut lähestymistäni kuvaustarkoituksissa.

TawnyFrogmouth1

TawnyFrogmouth2

Frogmouthit paitsi näyttävät pöllöiltä (mutta eivät ole pöllöjä) myös kuulostavat siltä. Usein läpi yön metsässä kaikuu ”..huuuuu…..huuuu….”-tyyppinen huutelu juurikin näiden ansiosta. Frogmouthit ääntelevät välillä päivälläkin, ja niiden ääni esiintyy tuossa alempana yhden videon taustalla.

Eräs Australian tunnetuimmista linnuista on Kookaburra, ”naurava lintu”, ja ne ovat äänessä meilläkin. Paitsi että Kookaburra näyttää aivan pehmoeläimelle, sen laulu todellakin kuulostaa naurulta. Kookaburrien voi kuulla laulavan päivälläkin, mutta erityisesti ne nauravat aamuisin ja iltaisin jolloin seudun lajitoverit yleensä yhtyvät kuoroon mukaan.

kookaburra

kookaburra2

Ääninäyte Kookaburrien päivälaulusta:

Paikallisella harakalla eli Australian Magpie:lla on varsin omintakeinen ääntely silläkin; lintu kuulostaa ajoittain aivan Star Warsin R2-D2:lta. Magpiet ovat kuuluisia lähinnä aggressiivisesta käyttäyttymisestään pesintä-aikaan, jolloin ne hyökkäilevät innokkaasti ohikulkijoiden kimppuun. Jos huomaat pyöräilijöillä kypärässä kasan nippusiteitä ylöspäin sojottamassa, ne on tarkoitettu estämään harakoiden hyökkäyksiä. Mutta – jonkun muun kuvaamiin – ääniin:

Tässä vielä minuutti videota päivän yleisäänistä; ainakin neljä eri lintua on äänessä, mm. edellämainittu Tawny Frogmouth taustalla huhuillen ja jälleen ne Kookaburrat:

Harvinaisemmista linnuista etenkin lyyralinnulla (Lyrebird) on vallan loistava äänirepertuaari, mutta niitä ei asumusten lähellä juuri näe – metsässä vaeltaessa niihin sen sijaan voi törmätä. Lyyralintujen erikoisuus on että ne oppivat matkimaan melkeinpä mitä ääntä vaan, ruohonleikkurista alkaen. Alla oleva videopätkä otettu Healesville Sanctuaryssä – älkää välittäkö taustalla mölisevistä ihmisistä🙂

Useamman lajin papukaijat pitävät meteliä säännöllisesti myös; kuvan Rainbow Lorikeetit korkeintaan kirkaisevat ohi suhahtaessaan:

Kokolailla äänekkäämpiä ovat kauniit, isot Sulphur-crested Cockatoo-papukaijat:

cockatoo

Niiden ääntely sen sijaan ei ole ollenkaan kaunista, vaan melkoista rääkymistä. En ole sattunut ottamaan niistä itse videota, joten niiden äänimaailmaan voi tutustua tästä jonkun toisen videosta:

Kun päivä kääntyy iltaan, muuttuu äänimaailmakin. Kesäiltaisin sitä hallitsevat auringonlaskun aikaan cicadat; täkäläinen laji Green Grocer on yksi maailman äänekkäimmistä hyönteisistä. Jopa 150dB:n äänellään cicadojen ääni tunkeutuu läpi Melbournen lähiöiden etenkin alkukesästä.

Cicadojen meteliä kestää yleensä hämärän aikaan tunnin-pari, ja yöksi cicadat – onneksi – hiljenevät. Nämäkin ovat useimmiten kohtalaisen hyvässä piilossa – ja hiljenevät jos yrität hiipiäkään lähelle – mutta näyttävät tältä jos niitä sattuu löytämään:

greengrocer

Cicadojen ilta-äänimaailmasta saa jonkinlaisen käsityksen tästä pätkästä; sirinä on ulkona mitä tahansa väliltä kovaa ja tosi kovaa:

Öisin on kyllä vuoden ympärikin äänessä on jos jonkinlaista hyönteistä ja muuta eläintä; tässä lyhyt esimerkki yhdeltä yöltä:

Nisäkäsmaailmassa ei Australiassa kovin montaa äänekästä eläintä ole. Koalat ääntelevät harvoin, ja kengurut vielä harvemmin. Sen sijaan opossumit (tai oikeasti toisen yleisen lajin suomenkielinen nimi on kettukusu, mutta opossumeiksi niitä kaikki kutsuvat) eli Brushtail tai Ringtail Possum:it kyllä ääntelevät välillä.

ospu2

Possumien ääntely on myös sarjassamme vähemmän miellyttävää, ja kuulostaa lähinnä siltä että joku käheäkurkkuinen yrittää rääkyä/sihistä kovaa – nämäkin yöaktiivisina eläiminä ääntelevät nimenomaan öisin. Sitäkään ei ole omalle videolle tullut ikuistettua, joten alla esimerkki muiden kuvaamana:

Näitä siis meillä kuunnellaan päivät ja yöt. Muitakin satunnaisesti äänimaailmaan tunkeutuvia lajeja on; useiden muiden lintujen lisäksi (joita en kaikkia edes tunnista) jollain läheisellä naapurilla on vuohia. Läheisen maatilan kukotkin välillä ilmoittavat olemassaolostaan, kuten tekevät myös lukuisten naapurien koirat.

Vaikka hiljaista ei ole koskaan, luonnon äänet eivät päästääntöisesti ole lainkaan häiritseviä, päinvastoin. Toisin kuin maantie jonka meteli aiemmin kantautui edellisessä asuinpaikassamme sisään, linnunlaulu on aina tervetullutta – vaikka öisin.

Kirjoittanut sim | heinäkuu 18, 2016

Asunnon huutokauppa Australiassa

Huutokauppa on täällä yleinen tapa myydä asunto; näin erityisesti suosituilla alueilla. Huutokauppaan asunto päätyy  luontevasti silloin kun välittäjä voi olla kohtalaisen varma että saa ainakin kaksi aktiivisesti kiinnostunutta ostajakandidaattia kilpailemaan keskenään. Tilastoja siitä miten suuri osa huutokaupoista päättyy asunnon myyntiin (”clearance rate”) seurataan kovasti, koska sen nähdään kuvastavan markkinan tilannetta – näin toki onkin, mutta nämä tilastot ovat alttiiita monenlaiselle vilungille koska raportointi on vapaaehtoista.

Harmittomimmasta päästä ovat tapaukset joissa asunto ei itse huutokaupassa mene kaupaksi, mutta myydään huutokaupan jälkeisissä neuvotteluissa samana päivänä; pahemmissa tapauksissa välittäjät vaan jättävät epäonnistuneet huutokaupat ilmoittamatta. Monet haluaisivat kaikkien huutokauppojen raportoinnin pakolliseksi – paitsi tietysti välittäjät.

Näistä epäkohdistakin huolimatta huutokauppojen clearance rate kertoo jotain markkinan tilanteesta. Melbournessa tämä on viime aikoina pyörinyt siinä reilun 70%:n tuntumassa jota yleisesti pidetään kohtalaisen terveenä tasona;

melbclearance

Miten sujuu asunnon huutokauppa?

Miten asunto sitten huutokaupataan? Otetaan tuore esimerkki kun kävin lauantaina katsomassa miten kotimme lähistöllä sujui erään asunnon huutokauppa.

Asuntoilmoituksessa on mainittu huutokaupan päivä ja aika jolloin se tapahtuu; käytännössä aina lauantaina. Sitä on edeltänyt yleensä vähintään kuukauden tai parin verran asuntonäyttöjä jotta potentiaaliset ostajat pääsevät tutustumaan paikkaan. Välittömästi ennen huutokauppaa on yleensä vielä puolen tunnin avoimet ovet. Asuntoilmoituksissa on yleensä myös olevinaan jonkinlainen suuntaa-antava hintahaarukka allaolevaan tapaan. Olevinaan? Palataan siihen myöhemmin.

auction2

Välihuomio: kaikki mahdolliset asunnon kuntotarkastukset on hoidettava ennen huutokauppaan osallistumista, ja samoin on hyvä olla erittäin varma että saa ostohinnalleen tarvittaessa rahoituksen. Huutokaupat nimittäin tapahtuvat ilman ehtoja, ollen sitovia ja lopullisia, ja kaupantekotilanteessa maksetaan yleensä 10% kauppasummasta.  Loppu maksetaan ns. ”settlement day”:nä jolloin asunnon saa varsinaisesti haltuunsa. Tämä on yleensä 30, 60 tai 90 päivää myyntipäivästä, mutta on neuvoteltavissa myyjän kanssa.

Meklari työssään; tätä huutokauppaa oli tullut seuraamaan viitisenkymmentä ihmistä, joista ainakin puolet naapureita ja muita ei-oikeasti-ostajakandidaatteja:

auction

Olen nähnyt huutokauppoja vähän joka lähtöön vuosien varrella; osassa ei tule ainuttakaan huutoa, osassa taas on veristä kilpailua selvään ylihintaan asti. Tämänkertainen meni aikalailla normaalisti jostain siltä välillä.

Huutokaupoissa on pari erikoispiirrettä:

  • Asunto ei välttämättä ole huutokaupan alussa oikeasti kaupan. Jossain välissä huutokauppaa meklari ilmoittaa asunnon olevan ”on the market”, joka tarkoittaa että myyjän asettama vähimmäishintaraja on ylitetty. Tämän pisteen jälkeen voittavan huudon tehnyt on sitoutunut asunnon ostamaan – ja myyjä sen sillä hinnalla myymään. Sitä ennen korkeimmalla huudolla ”voittaa” ainoastaan tilaisuuden neuvotella myyjän kanssa hinnasta ensimmäisenä (epäonnistuneen) huutokaupan jälkeen.
  • Jos huutoja ei tunnu tulevan – tai niitä ei tule oikealla tasolla – meklari voi jättää ns ”vendor bid”:in eli myyjän ”omia” tarjouksia. Tässä ei tietenkään ole mitään järkeä, mutta pointti on ylläpitää aktiviteettia – mikään ei tapa huutokauppaa helpommin kuin se että mitään ei tapahdu.

Ennen kun päästään huutamaan, on meklarin roolina kehua kohdetta ja sen sijaintia maasta taivaaseen. Myöskään toista vastaavaa tilaisuutta ei tietenkään ole tarjolla, vaan potentiaalisten ostajien olisi hyvä varmistaa juuri tämä asunto itselleen. Normaalit myyntipuheet siis.

Tämä huutokauppa lähti nopeasti käyntiin; ensimmäinen huuto tuli kokolailla heti meklarin julistettua homman alkaneeksi. Tässä huutokaupassa vendor bideihin ei tarvinnut turvautua vaan joukko oli melko aktiivista. Prosessi oli siinä mielessä hiukan poikkeuksellinen että edellämainittua reservihintaa ei ollut, vaan asunto oli heti markkinoilla.

Entäs se edellämainittu hintaohjeistus? Mihin hintaan tuollainen ”$600k+” asunto oikeasti myydään? Tämä vaihtelee hirveästi alueittain – jossain yli ei mennä juuri ollenkaan, jossain taas enemmän kuin reippaasti. Alueemme on viime aikoina mennyt kohti jälkimmäistä kategoriaa – heti ensimmäinen huuto, joka yleensä on tietysti epärealistisen matala, oli $650k.

Huutamiseen otti osaa kaikkiaan viisi osapuolta, selvästi eri strategioita käyttäen. ”Going once, going twice…”-uhkausvaiheeseen päästiin pari kertaa ennen loppua. Lopuksi voiton vei aggressiivisin huutaja – $790,000:lla, eli reilut 30% yli sen ”ohjehinnan”.

Ohjehinnan alakanttiin arvioiminen tunnetaan nimellä underquoting, ja se on erittäin yleistä etenkin alueilla joilla kauppa käy hyvin. Keskustelua siitä ja mahdollisista rangaistuksista käydään ajoittain ja kiivaana, mutta toisaalta on myös ymmärrettävää että kuumilla markkinoilla realistisen myyntihinnan arvioiminen etukäteen on välittäjillekin hankalaa. Parempi ja täysin toteutettavissa oleva idea sen sijaan olisi jos myyjien reservihinta olisi julkinen, jota se useimmiten ei ole. Tätäkin monet haluavat – paitsi tietysti ne välittäjät.

Yleiskatsaus

Bonuksena loppuun kommentti ulkomaalaisista ja yleistilanteesta. Yksi paljon keskustelua aiheuttava seikka nimittäin on asuntojen myyminen ulkomaalaisille; etenkin keskustan kerrostalopuolella uusia projekteja kaupitellaan ensisijaisesti ja jopa pelkästään ulkomaalaisille – pääasiassa aasialaisille sijoittajille. Vaikka säännöksiä ja lisämaksuja ulkomaisten ostajien osalta kiristetään asteittain jatkuvasti, on ulkomaalaisten ostajien osuus asuntokaupoista silti lähes neljäsosa, Victoriassa jopa yli 30%:

foreign buyers

Yleisellä tasolla asuntokauppa käy Australiassa yhä keskimäärin kohtalaisen vilkkaasti. Vaikka kaivosalueiden boomtownit ovatkin kokeneet suorastaan hintaromahduksia ja Western Australian osavaltiossakin hinnat ovat jo jokun aikaa tulleet alaspäin, ovat hinnat jatkaneet nousuaan suurimmilla markkinoilla Melbournessa ja Sydneyssä.

Markkina siis porskuttaa yhä eteenpäin, vaikka OECD:kin varoittaa hintojen potentiaalisesta ”dramaattisesta ja epävakauttavasta” laskemisesta ja The Economistin mukaan hinnoissa on 40% liikaa.. Paikallinenkin valtakäsitys alkaa olla että hintojen voimakas nousu on nyt nähty. Tulevaisuuden suunnasta – maltillisesti ylös, nousun pysähtyminen, maltillisesti alas vai dramaattisesti alas – sen sijaan ollaan vähemmän yksimielisiä.

Kirjoittanut sim | kesäkuu 29, 2016

Käytännön vinkkejä Melbourneen tulijoille

Reilu vuosi sitten kirjoitin korkeamman tason vinkkejä maahanmuuttajille yleensä. Matkan varrella on tullut kerättyä myös spesifisempiä ja ”pienempiä” käytännön vinkkejä tänne tulijoille joista tässä muutamia. Osa sopii Australiaan yleisemminkin, osa taas on Melbourne-spesifisiä; osa on enemmän tänne muuttajille, mutta monet relevantteja vierailijoillekin.

  • Autoillessasi noudata nopeusrajoituksia. Siinä missä USA:ssa voi yleensä huoletta muun liikenteen mukana painella vaikka 15mph ylinopeutta, moinen peli ei täällä vetele. Mitättömän pienestäkin ylinopeudesta voi rapsahtaa täällä sakot. Kameroitakin on paljon ja $190:n sakko voi tulla jo 3km/h ylinopeudesta (– 2-3km/h:n mittauskompensaatio eli 5km/h yli on jo riskipeliä).

  • Hanki iPhone tai Android-puhelin. iOS:llä on Australiassa maailman kärkiluokan penetraatio, ja monella firmalla ja palvelulla on nimenomaan ensimmäisenä iPhone-applikaatio asioiden hoitoon – melkein kaikilla tosin myös Android-versio, joten oikeasti silläkin pärjää. Ja sitten ladataan siihen puhelimeen nämä applikaatiot.

  • Opettele kerrospukeutumisen salat, joka tulee tarpeeseen etenkin keväisin. Lämpötila voi päivän kuluessa vaihdelle helpostikin 20C-astetta ja tapahtua jopa -4C/min vauhdilla. Lisäksi sataa-paistaa-sataa-paistaa-syklit ovat erityisesti keväisin ihan normaalia esim. vartin jaksoissa.

  • Villasukat tai sisäjalkineet kannattaa varata talven varalle mukaan; sisätilat ja etenkin lattiat ovat usein talvella kylmiä. Tuoreiden tulijoiden kauhistelut tästä aiheesta ovat enemmän sääntö kuin poikkeus.

  • Kesällä taas aurinkosuojauksen kanssa ei kannata pelleillä vaan ottaa se ihan vakavissaan. Kun UV-indeksi on 12 tai yli niin siinä kärähtää pohjoismaalainen kokolailla herkästi. Ruskettuminen ei sitäpaitsi ole täällä mitenkään ”cool” juttu.

  • Opettele tilaamaan kahvi; jos nimittäin kahvilassa menee sanomaan ”one coffee please” niin sillä ei saa aikaiseksi muuta kuin korkeintaan hämmästyneen ilmeen. Tähän pulmaan opastusta tästä postauksesta muutaman vuoden takaa.

  • Kanna mukanasi vettä, etenkin kesällä. Kuumassa säässä tulee helposti jano ja/tai nestehukka jos juotavaa ei ole saatavilla. Vesipullojen täyttöpisteitä on vähän siellä täällä (keskustassa, puistoissa yms) joten uutta kertakäyttöpulloa ei tarvitse, eikä pidäkään, olla jatkuvasti ostamassa.

  • Älä pelkää pimeitäkään kujia. Siinä missä tyypillisen suurkaupungin keskustan pimeät pikkukujat ovat todennäköisesti paikkoja joita kannattaa vältellä, Melbournessa monet parhaista paikoista ovat piilossa moisilla kujilla. Aina näin ei muuten ollut; tässä Broadsheetin jutussa hiukan historiaa siitä miten kujat heräsivät eloon.

alley

  • Nauti ruoasta ja opettele käyttämään sesonkihedelmiä ja -vihanneksia; sesonkivaihtelu on täällä paljon vahvempaa kuin Suomessa. Jos ”väärään” aikaan vuodesta menee etsimään vaikkapa nyt vesimeloneita, niin siinä voi pettyä löytämisen osalta tai vähintään lompakon osalta. Melbournen ruokakulttuuri on jotain aivan mahtavaa, ja ruokaa löytyy aivan varmasti jokaisen makuun. Ruoasta ja sesongeista lisää esim. tässä postauksessa.

  • Pidempään asujien kannattaa valita asuinpaikka huolella; ei niin että Melbournessa olisi jotenkin patologisen huonoja ja vaarallisia alueita (ei ole, vaikka toki on ”parempia” ja ”huonompia”), vaan sen takia että kaupunki on maantieteellisesti iso ja työmatkoihin voi väärästä paikasta kulua tarpeettoman paljon aikaa.

  • Vierailijoiden kannattaa perinteisen hotellitarjonnan sijaan tai ainakin niiden lisäksi katsoa mitä AirBnb:llä on kaupungissa ja ympäristössä tarjota.

  • Liikkuminen on usein kaupunkialueella kätevintä julkisilla; juna-, ratikka-, ja bussiverkostokin on Melbournessa australialaisittain kohtalaisen kattava. Etenkin ruuhka-aikaan autoillessa palaa paitsi käämit myös usein tarpeettoman paljon aikaa. Sillon kun taksityyppistä kuljetusta tarvitsee, perinteisten taksien sijaan voi koittaa myös Uberia, joka toimii etenkin inner city-alueella varsin hyvin.

  • Tutustu lähiympäristöön; Victoria on siitä kiitollinen osavaltio että täkäläisittäin lyhyiden etäisyyksien päässä on äärettömän monipuolista luontoa, nähtävyyksiä, tekemistä jne. Vinkkejä tekemisistä ja näkemisistä voi lukea vaikka tästä postauksesta.

  • Telttaillessa, pidä ruoka pois teltasta. vombatit nimittäin haistavat ruoan ja tulevat helposti vaikka teltan läpi – kirjaimellisesti teltan läpi – sitä hakemaan. Iso, painava ja tiiviisti suljettu kylmäarkku on paras, tai vaihtoehtoisesti ruokatavarat kannattaa laittaa yöksi vaikka auton takakonttiin.

  • Älä hötky ötököistä – vaikka Australiassa on tunnetusti runsaasti toinen toistaan myrkyllisempiä eläimiä, ei niistä kannata stressata – yleensä niitä ei näe ja silloinkin kun näkee, jättävät ne sinut rauhtaan jos jätät ne rauhaan. Hämähäkkikammo ei ole mikään tekosyy olla näkemättä Australiaa.

  • Perheellliset, ottakaa lapset mukaan minne menettekin; Melbourne ja yleisesti ottaen koko Australiakin on erittäin lapsiystävällinen maa ja lapset ovat tervetulleita käytännössä kaikkialle. Isommissa yleisötapahtumissakin – kuten uuden vuoden juhlinnassa – lapset ja lapsiperheet on otettu erittäin hyvin huomioon ja huomiointia pienemmässä mittakaavassa näkyy aina ruokakauppaa myöten. Jossain määrin tämä perhekeskeisyys näkyy muuten myös tilastoissa; siinä missä Helsingissä on yhden hengen asuntokuntia peräti 48.4%, kahden hengen 30.8% ja vähintään viiden hengen vain 3.2%, vastaavat luvut Melbournen seudulla ovat 23% (1hlö), 32% (2hlö) ja 10.4% (5+ hlöä).

freefruitforkids

Loppukevennykseksi pari kuvaa täältä keskitalvesta. Ei kannata pelästyä, itse Melbournesta ei sentään ihan näin kylmiä maisemia löydy vaan lunta saa lähteä hakemaan vuorilta – tässä tapauksessa 1,433m:n korkuiselta Lake Mountainilta parin tunnin ajomatkan päästä.

snow2016-1

snow2016-2

Kirjoittanut sim | kesäkuu 8, 2016

Mainoksia ja heinäsirkkavohveleita

Voisiko olla tylsempää postauksen aihetta kuin mainokset?! Toivottavasti voisi, koska siitä meinasin kirjoittaa. Australiassa mainonta on keskimääräistä paljon isompi bisnes – rahaa siihen käytetään täällä toiseksi eniten maailmassa väestöön suhteutettuna, niukasti Yhdysvaltojen ohittamana. Vuonna 2014 Australiassa käytettiin mainontaan $486/hlö/v, Suomessa vastaavan summan ollessa ”vain” $294. Sillä summalla saa melkoisen määrän mainontaa milloin missäkin mediassa, enemmän ja vähemmän kohdennettua (enimmäkseen jälkimmäistä) ja enemmän ja vähemmän kiinnostavaa (enimmäkseen jälkimmäistä).

Henkilökohtaisesti alkuun todettakoon että vihaan ylivoimaisesti suurinta osaa mainoksista. Siksi käytänkin tietokoneella sekä AdBlock Plus että Disconnect.me-plugineita ja mobiilipuolella F-Securen AdBlocker:ia. Suosittelen kaikkia lämpimästi enkä voi suoraan sanottuna käsittää miten kukaan kestää Webiä ilman niitä. Sen lisäksi että verkossa pyrin pääsemään parhaani mukaan mainoksista eroon, en katso käytännössä lainkaan televisiota enkä juuri kuuntele radiotakaan, joten säästyn pitkälti valtamedioiden mainoksilta. Ilmaisjakelumainokset, joita tietysti postilaatikkoon jaellaan kieltotarrasta huolimatta, päätyvät suoraan kierrätysroskikseen käymättä lukijan kautta.

Mitä siis jää jäljelle? Ulkomainonta. Sitä on hankalampi ad-blockata. Niinpä otin satunnaisotoksen (=suurin osa ei ole hyviä) tänään vastaan tulleista ulkomainoksista ja pyrin lisäämään niihin jossain määrin mielenkiintoista kontekstia.

Terrorismi. Vaikka Australiassa ei juuri terrori-iskuja olekaan ollut, välillä sitä suunnittelevia ihmisiä jää kiinni. Hallituksella on vuosia ollut käytössä ns. National Security Hotline johon kansalaiset voivat soitella vinkkejä epäilyttävästä toiminnasta. Palvelua kampanjoidaan säännöllisin väliajoin, tuoreimpana allaoleva ”If it doesn’t add up, speak up”-kampanja:

ad1

Sairausvakuutukset. Koska Australiassa on eräänlainen hybridimalli julkisesta ja yksityisestä sairaanhoidosta, ovat sairausvakuutusmainokset yleisiä. Lisää sairausvakuutuksista tässä postauksessa, mutta mikä on allaolevan mainoksen pointti? Se, että jos ei ota 31-vuotiaaksi mennessä yksityistä sairausvakuutusta, joutuu siitä maksamaan enemmän sitten jos/kun sellaisen myöhemmin ottaa. Bupa on yksi isoimmista sairausvakuutusfirmoista.

ad2

Toinen iso sairausvakuutusyhtiö, Medibank, oli päättänyt vallata koko ratikan mainokselleen.

ad11

Toinen mainostyyppi mitä ei Suomessa näe ovat superien eli eläkerahastojen mainokset. Koska eläkerahaston saa valita itse sadoista vaihtoehdoista, monet mainostavat itseään aktiivisesti – itse voi tietysti päättää haluaako osallistua sellaiseen super:iin joka niitä rahastonhoitorahoja käyttää mainontaan.. Niitä en nyt sattunut tänään tosin kuvaamaan. Lisää Australian eläkejärjestelmästä yleensä voi lukea tästä postauksesta.

Julkinen korvausliikenne; asemilla tietysti on julkisen liikenteen – PTV:n, juna-operaattori Metro:n tai ratikka-operaattori Yarra Trams:in – omia mainoksia. Junilla ei kovin hyville surffirannoille täällä Melbournessa suoraan pääse, mutta silti porukkaa näkee välillä lautojen kanssa junissakin. Train replacement bus tarkoittaa busseja mitkä korvaavat junat jos linja on syystä tai toisesta poikki, mutta niihinpä eivät laudat ihan ymmärrettävästi ole tervetulleita. Polkupyöriä ja eläimiä näkee junissa paljon useammin, mutta niitäkään ei korvausbusseihin huolita.

ad3

Flinders Streetin juna-asemalla on kokolailla iso mainosnäyttö. Isot videot ovat sen verran tehokkaita että jopa askel hidastuu kun sen ohi kävelee.. ensimmäinen esimerkki on AirBnb. AirBnb on hyvin suosittu Australiassa niin matkustajien kuin hostienkin osalta; Melbournessa AirBnb-hosteja on noin kymmenen tuhatta, joten valinnanvaraa riittää. Satunnaista matkailijaa kehoitankin tutustumaan AirBnb-tarjontaan perushotellin sijasta.

ad4

Toinen firma joka on pitänyt viime viikkoina näkyvää mainoskampanjaa on Cisco. Cisco ei normaalille kuluttajalle ole tietysti kovin tunnettu merkki, ja tällainen yleisimagomainonta lähinnä B2B-bisnekselle onkin uudempi ilmiö. En tiedä mikä strategia kampanjan taustalla on; kenties ovat tajunneet että ei oikeastaan ole olemassa ”B2B-bisnestä”, vaan kaikki on human-to-human – tai sitten ovat siirtymässä enemmän kuluttajatuotteisiin.

ad5

Toinen asemalla näkyvä juttu tänään oli toisen median mainonta – radion. Koko Flinders Streetin asema oli pläästeröity Novan aamuradioshow:n mainoksilla. Radion paras kuunteluaika menee täällä ruuhka-aikojen mukaan; aamuisin töihin ajavien ja iltapäivisin kotiin ajavien huomiosta kilpailevat useammat radioasemat kokolailla aktiivisesti. Radiota kuuntelee muuten Victoriassa 84% väestöstä; aika moni siis, mutta kuitenkin yli 10%-yksikköä vähemmän kuin Suomessa.

ad6

Elokuvamainokset ovat tietysti yleisiä täälläkin. Tässä tulossa oleva Finding Nemo:n jatko-osa Finding Dory:

ad7

Yhä suurempi osa mainoksista on isoja videotauluja julisteen sijasta. Tämä esimerkki osoittaa samalla että alkoholimainonta on täällä laillista (tupakkamainonta sen sijaan ei):

ad9

Samasta aiheesta toinen mainos arkistoista – lähinnä siksi että perusmainoksesta poiketen tämä on mielestäni jopa aika hauska:

ad14

Koulutus on iso bisnes Australiassa – $20 miljardin dollarin bisnes. Lienee siis luonnollista että eri opinahjot mainostavat itseään kokolailla aktiivisesti. Esimerkkinä toimikoon tämä Sagen bussinperämainos:

ad12

Tylsää! Milloin tässä nyt päästään niihin heinäsirkkavohveleihin?

No nyt. Lounaalla nimittäin satuin kulkemaan Melbourne Central:in läpi, johon The Economist-lehti oli pystyttänyt kampanjapisteensä. $15:lla olisi saanut 12 viikon digitilauksen tähän yhteen maailman parhaista lehdistä (IMHO, YMMV) – olisi saanut, koska olen jo tilaaja. Jakoivat kuitenkin hyönteisvohveleita; The Economist, kuten moni muukin taho, on sitä mieltä että maailmassa pitäisi suurempi osa proteiinista saada lihan sijaan hyönteisistä. Tarjolla oli muutamaa eri hyönteisvohvelia; jauhomatoja, heinäsirkkoja ja jotain kolmatta jota en muista.

ad10

Valitsin heinäsirkan; jauhomatoja kun olin jo Suomessa maistanut aiemminkin. Herkullisia. Ihan oikeasti. Osittain – kenties suureltakin osin – varmasti siitä syystä että heinäsirkkapitoisuus ei näissä vohveleissa nyt ollut suuren suuri, ja mikäpä ei maistuisi hyvältä kun siihen lisää riittävästi suklaata?🙂

ad13

Older Posts »

Kategoriat

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

%d bloggers like this: