Kirjoittanut sim | helmikuu 23, 2015

Sitruunapuu

Vain hiukan kärjistäen, kaikilla vähänkään pihaa omaavilla australialaisilla pitää olla sitruunapuu. Meidän tontilla ei sellaista sattunut valmiiksi olemaan, joten yksi tehtävä puutarhanlaittolistassa oli luonnollisesti hankkia sitruunapuu. Se ei kuitenkaan asuinpaikassamme ole ihan niin yksinkertaista että käytäisiin vaan ostamassa puu ja istuttamassa se.

Ai miksei? Koska alueellamme ei juuri ole multaa. Jo kunnan nimikin, Nillumbik, on aboriginaalien sana tarkoittaen ”shallow earth” – ja sitä se todellakin on. Etäisesti mullaksi luokiteltavaa kasvualustaa on maassa sellainen vajaa 10cm:n kerros, jonka jälkeen eteen tulee kasvavassa määrin savea, kiveä ja kalliota. En suoraan sanottuna ihan ymmärrä mistä nuo pihan runsaat puut ravintonsa repivät. No, ihan kivessä sitruunapuut eivät kuitenkaan – ylläri – kasva eikä lapio moiseen pure, joten avuksi piti lainata kaverilta pieni pora:

hammer

Tällä paineilmavasaralla (vaikka ei toimikaan paineilmalla, joten oikea termi lienee jokin muu) sopi hyökätä maan kimppuun ja kaivaa puille kuopat.

(Sopivasti pora muuten tuossa kuvassa nojaa seuraavaan projektiin, ”veggie box”:in alkioon; näistä hedelmälaatikoista meinaan rakentaa kasviksille ja muille syötäville jutuille kasvulaatikot – niitä tarvitaan että saadaan syötävää kasvatettua kun maaperä on mitä on. Niiden rakentamisesta ja käyttöönotosta lisää myöhemmin.)

Tällaista tavaraa maasta sitten kaivetaan pois; kiveä, kiveä ja vähän lisää kiveä. Onneksi kallio ei kuitenkaan ole ihan yhtä kovaa kuin suomalainen peruskallion graniitti.

soil

Reilun metrin levyinen ja puoli metriä syvä kuoppa, ta-daa. Sivussa myös kanava veden poistumiseksi – kivikuoppa kun ei luontaisesti ole kovin hyvin salaojitettu.

hole

Seuraavaksi kuoppaan (ja kuopan päälle tulevaan kumpuun) tarvitaankin sitten sellaista multaa josta sitruunapuut tykkäävät vähän enemmän kuin kivenmurusista, sekä tietysti itse puu. Meinasin itse asiassa tehdä tämän istutuksen vähän myöhemmin – paras aika niiden istutukselle kun on kevät – mutta kavereilta saatiin tupaantulijaisiksi mm. sitruunapuu niin hommaan oli pakko ryhtyä nyt.

Sitruunalajikkeita on useita, joista kolmea – Eureka, Lisbon, Meyer – käytetään yleisesti täälläpäin. Kun meillä ”ylängöllä” voivat yöt olla talvisin melko viileitä, saamamme Meyer-lajike sopii tänne hyvin (kasvipuristeille tiedoksi että Meyer ei ole puhdas sitruuna alkuunkaan vaan luontainen sitruunan ja appelsiinin hybridi), joten lajikkeessa ei ole valittamista.

Kun kuoppaan oli saatu tarpeeksi hyvää multaa, itse puun istutus on tietysti aika triviaali toimenpide, ja tässä se nyt sitten kököttää:

lemontree

Taustalla muuten toinen lahjapuu, paljon pienempänä taimena tullut limetti. Puusaralla on vielä edessä ainakin luumupuun istutus, katsotaan sitten mihin kaikkeen tila riittää kun vähän myöhemmin hankittaville kanoillekin pitää jättää tilaa.. :)

Kirjoittanut sim | helmikuu 19, 2015

Tapahtumien mekka, Melbourne

Tapahtumat on asia jonka Melbourne osaa hoitaa hyvin – väittäisin että paremmin kuin lähes mikään muu kaupunkin maailmassa. Oli kyseessä sitten 100,000:n katsojan AFL-ottelut MCG-areenalla, Australian Open tennisturnaus, Formula 1-kisat tai tavallinen konferenssi, Melbournesta löytyy kapasiteettia järjestää käytännössä mitä vain – ja tilaa niin ettei ahdistavia ruuhkia silti synny. Tuleva viikonloppu on hyvä esimerkki missä volyymissä näissä liikutaan; alla The Agen:n lista viikonlopun tapahtumista ja arvioiduista osallistujamääristä:

eventslist

Tuohon ei kovin moni kaupunki maailmassa kykenisi. Suurin yleisömagneetti on White Night, jossa käväisin viime vuonna – kun yli puoli miljoonaa ihmistä laitetaan pienelle alueelle niin siinä tosin kieltämättä tulee kyllä jo ruuhkaakin.. Tänä vuonna on sen verran muutakin ohjelmaa viikonlopuksi ettei varmaan tule mentyä White Night:ia katsomaan.

Kansalaisuusvala

Tästä onkin unohtunut kirjoittaa; 26.1. eli Australia Day:nä oli meidän kansalaisuusvala joten olemme nyt virallisesti kaksoiskansalaisia. Tilaisuus oli näin Australia Day:nä keskimääräistä juhlavampi, ja sisälsi liudan puheita ja mm. kunnan Citizen of the Year-palkinnot yms. Mielenkiintoisena lisäpointtina esiintymässä ja puhumassa oli myös aboriginaaleja, jotka selittivät miten eivät itse vietä Australia Day:tä vaan päivä on aika ymmärrettävästi ”day of mourning” heille.

Itse valaa on kahta versiota, toinen ”Under God”-tekstillä varustettu ja toinen ilman. Tämä ilman jumalaan viittauksia sisältävä menee näin:

From this time forward
I pledge my loyalty to Australia and its people,
whose democratic beliefs I share,
whose rights and liberties I respect, and
whose laws I will uphold and obey.

Tämä vala siis lausuttiin ryhmänä seisten, jonka jälkeen haettiin edestä kukin kansalaisuutodistus, juhlakolikko sekä kasvi – kasvit (natiivi puu tai pensas) tietysti istutettiin myöhemmin pihalle, saa nähdä menestyvätkö.

citizenship

Tilaisuus päätettiin laulamalla kansallislaulu sekä sen jälkeen suosittu, huomattavasti parempi ja tunteellisempi laulu ”We Are Australian” (vähän niinkuin epävirallinen kansallislaulu) jonka sanat kuvastavat maata varsin hyvin:

I came from the dreamtime
From the dusty red soil plains
I am the ancient heart
The keeper of the flames
I Stood upon the rocky shore
I watched the tall ships come
For forty thousand years I’ve been the first Australian

I came upon the prison ships
Bound down by iron chains
I cured the land
Endured the lash
And waited for the rains
I’m a settler
I’m a farmers wife
On a dry and barren run
A convict and a free man
I became Australian

I’m a daughter of a digger
Who sought the mother load
The girl became a women
On the long and dusty road
I’m a child of the depression
I saw the good time come
I’m a bushy I’m a battler
I am Australian

We are one
But we are many
And from all the lands on earth we come
We’ll share a dream
And sing with one voice
I am, you are, we are Australian

I’m a teller of stories
I’m a singer of songs
I am Albert Namatjira
And I paint the ghostly gums
I’m Clancy on his horse
I’m Ned Kelly on the run
I’m the one who waltzed matilda
I am Australian

I’m the hot wind from the desert
I’m the black soil of the plain
I’m the mountains and the valleys
I’m the drought and flooding rains
I am the rock
I am the sky
The rivers when they run
The spirit of this great, great land
I am Australian

We are one
But we are many
And from all the lands on earth we come
We’ll share a dream
And sing with one voice
I am, you are, we are Australian

We are one
But we are many
And from all the lands on earth we come
We’ll share a dream
And sing with one voice
I am, you are, we are Australian

Laulusta löytyy YouTubesta monta sovitusta, mm. täällä, ja astetta reippaampi versio täällä.

Varsinaisten juhlallisuuksien jälkeen oli luonnollisesti makkaratarjoilu ja halutessa valokuvaus kunnan puolesta.

Hallitus kriisissä

Kuten hitusenkin silmiään auki pitäneet ovat voineet havaita, Australian pääministeri Tony Abbott on ollut kaikkea muuta kuin suosittu (tai fiksu). Mielipidekyselyissä hyväksymisprosentit ovat olleet luokkaa surkea, joten Abbott on aiheuttanut paitsi maalle niin omalle puolueellensakin runsaasti harmaita hiuksia.

Juuri tänään kriisi saavutti yhden huippunsa, kun Abbottin johtoasemasta käytiin äänestys; en tiedä mikä on tälle suomenkielinen termi, mutta pointti on että puolue äänesti onko Abbottin asema vapaa haettavaksi. Jos aloite menee läpi (yksinkertainen enemmistö riittää), kuka tahansa liberaalien kansanedustaja voi asettua ehdolle, ja ehdokkaista sitten äänestetään uusi pääministeri. Jos taas aloite ei mene läpi – tai menee mutta Abbott valitaan ”uudestaan” – jatkaa Abbott pääministerinä. Monet vastustajat itse asiassa toivovat että Abbott jatkaisi kautensa loppuun asti, koska näin nähdään että LNP:n kohtalo on sinetöity seuraavissa vaaleissa ja koko puoleesta, ei vain pääministeristä, päästään silloin eroon.

Mitenkäs sitten kävi? Aloite hylättiin äänin 61 vastaan ja 39 puolesta, joten Tony Abbott jatkaa pääministerinä. Tulos on näennäisesti voitto Abbottille, mutta se että 40% oman puolueen edustajista haluaa nähdä pääministerinä kenet tahansa muun on aika kehno tulos – ja tähän luonnollisesti tarttuivat välittömästi pilapiirtäjätkin:

abbott

Johtajuuskriisi ja sisäiset LNP:n riidat kuitenkin epäilemättä siis jatkuvat vaikka suora vallanvaihto ei nyt onnistunutkaan; lisäesimerkkinä puolueen ”harmoniasta” senaattori Cory Bernand vaati tuoreeltaan potentiaaliseksi Abbottin haastajaksi kaavaillun Malcolm Turnbullin eroa. Kovin vakaata – tai pitkäikäistäkään – tulevaisuutta ei hallitukselle voi siis ennustaa.

Lähikahvilan oma-analyysi

Niinkuin ehkä on tullut kerran tai pari mainittua aiemminkin, eräs Melbournen loistavista ominaisuuksista on se että lähiöissäkin on hyvä palvelutarjonta. Tähän kategoriaan kuuluvat myös kahvilat – tässä yhden lähipaikan varsin osuva oma-analyysi:

LDoP

Tämän halvemmaksi ei bensa mene

Viime viikolla bensan hinta tipahti tilapäisesti alle dollarin litralta (~€0.67/l):

fuel

Olen kohtalaisen vakuuttunut että sanotaan 10%:n sisällä en tämän alempaa bensan hintaa tule elämäni aikana näkemään. Vaikka raakaöljy vielä jonkun aikaa laskisikin, Australian dollarin kurssilasku pitää huolen siitä että bensan hinta lähtee piakkoin tuosta taas nousuun.

Päätettäköön postaus kuvaan iltaruskosta kotipihalla:

sunset

Ps. pahoittelut sivulla välillä näkyvistä mainoksista; tästä kun ei tule mitään tuloja niin pidän blogia ilmaisella alustalla wordpress.com:issa joka niitä välillä sinne änkeää. Päästäksesi niistä ja muistakin netin rasittavasti mainoksista eroon, suosittelen asentamaan esim. Ad Block Plus:san tai muun mainosestimen.

Kirjoittanut sim | helmikuu 1, 2015

Ruokakaupoista ja ruoan hankinnasta

Suomessa viime aikoina esillä olleen ”halpuuttamisen” – eli siis S-ryhmän hämmentävän laajalti uutisoidun pakon edessä tehdyn hintojenlaskukampanjan – tiimoilta tuli mieleen kertoa vähän täkäläisistä ruokaostoksista ja miten ne sujuvat. Samaa ”halpuuttamista” ovat muuten nämä valtatekijät täälläkin säännöllisesti harrastamassa, että ilmiö on lieveilmiöineen selvästi kansainvälinen.

Kuten on aiemminkin ollut puhetta, meillä osa ruokatavaroista tulee kotiinkuljetettuna mm. Aussie Farmers:ilta. Suuri osa muista tuotteista tulee hankittua erikoiskaupoista – tässä yhteydessä tarkoitan termillä siis esim. lihakauppiaita, kalakauppoja, hedelmä/vihanneskauppoja yms – tai farmers’ marketeilta ja bulkkitavaran ostan yleensä duopolin toiselta osapuolelta, nykyään useimmiten Woolworthsista. Bulkkikategoriaa varten olen miettinyt että pitäisikö liittyä CostCo:n mutta kun niiden lähin piste sijaitsee yli 20min matkan päässä ja on Wooliesiin verrattuna kehnohkosti auki, ei ole tullut toistaiseksi liityttyä.

Erikoiskaupat voimissaan

Ehkä silmiinpistävin ero Suomen ja Australian ruokakauppojen välillä on se, että täällä erikoiskaupat ovat vielä voimissaan itsenäisinä liikkeinä. Vaikka täällä onkin pitkälti Suomen K/S:ää vastaava duopoli Coles:issa ja Woolworths:issä, on mukavaa että löytyy niin vaihtoehtoketjuja (mm. Aldi ja IGA), yksittäisiä supermarket-toimijoita (kuten ehkä Melbournen paras supermarket Leo’s Fine Food and Wine) kuin kattavasti yhden kategorian erikoisliikkeitä.

Siinä missä Suomessa lihakauppiaat yms tuntuvat olevan rajoitettu harvoihin kauppahalleihin, täällä lähiöidenkin ostoskaduilla ja pienissäkin kauppakeskuksissa on säännöstään liha-, kala- ja hedelmä/vihanneskaupat itsenäisinä erillisinä toimijoina. Näin jälkikäteen on peräti hämmentävää ajatella että edes Sellon kokoisessa kauppakeskuksessa ei ainakaan muutama vuosi sitten ollut ainuttakaan liha-, kala-, tai hedelmäkauppiasta. Täällä moinen ei tulisi kuuloonkaan – isompien lähiöstoskeskusten laajaa ruokakauppatarjontaa kuvastaa hyvin esim. Box Hill Centralin tarjonta.

Toki marketeistakin lihaa, kalaa ja kasviksia saa, mutta itse tykkään monestakin syystä asioida erikoisliikkeissä. (Ai mistä syistä? No: parempi tuote-asiantuntemus, henkilökohtaisempi ja joustavampi palvelu – helppo tilata mitä tarvitsee, rahat jäävät paikallisille yrittäjille, parempi valikoima, tuotteet tulevat lähempää, usein myös halvempi hinta, tuoreempaa tavaraa jne)

Esimerkiksi nykyisestä asuinpaikastamme ei tarvitse lähteä edes lähiön keskustaan parin kilometrin päähän löytääkseen näitä, vaan pikkuruisessa lähiostarissammekin on laadukkaat toimijat; näin siis ostarissa jossa on kokonaisuudessaan tusinan verran liikkeitä. Tässä lihakauppamme, Berties Butcher:

butcher

Valikoima on hyvä ja laadukas, ja hintakin kohdallaan. Sen lisäksi, kuten em. linkkiä klikkaamalla voi havaita, on yrittäjän online-olemus kunnossa; hyvät sivut ja tuotteita voi tilata netitse kotiin kuljetettuna (luonnollisesti isommat toimijat ovat täysillä netissä myös). Ja toimintafilosofiakin on kohdallaan:

We believe integrity of product to be the single most important thing at Berties

By being a paddock to plate butcher, we are committed to supporting local farmers and you can be assured you are getting what you pay for.

We only buy from the best farmers with superior herds and the most ethical & sustainable farming practices.

Aukioloajat

Pääsääntöisesti ruokakaupat ovat aina auki kun niitä tarvitaan – ja siis poikkeavat näin muista kaupoista, jotka ovat pääsääntöisesti auki yli kuuden vain torstaisin ja perjantaisin. Coles- ja Woolworths-marketit ovat yleensä auki aamu-7:stä puoleen yöhön joka päivä, ja jotkut pisteet vilkkaammissa paikoissa 24h. Erikoisliikkeiden aukioloajat ovat suppeammat, mutta lihakauppakin on sentään auki ilta-seitsemään arkisin.

Alkoholikauppoja – jotka siis ovat erikseen, mutta eivät monopolina – on muuten siroteltu runsaasti ympäriinsä ja niiden aukioloajat vaihtelevat; suurimmat kuten Dan Murphy’s menevät useimmiten kiinni klo 21, mutta pienemmät voivat olla auki 23:een tai myöhempäänkin.

Maksaminen

Suomeen vasta tuloaan tekevä ns. ”lähimaksaminen” on täällä varsin yleistä, ja kaikki pankki/luottokortit sekä maksupäätteet ovat tukeneet ko. ominaisuutta jo vuosia alle $100:n ostoksille.

Toinen eroavaisuus maksamisen suhteen on että kaikissa kaupoissa kassa pakkaa ostokset (joko mukana tuomiisi kasseihin tai ilmaiseksi heppoisiin muovipusseihin). Toinen vaihtoehto on mennä itsepalvelukassoille joissa koko operaation saa hoitaa itse – itsepalvelukassoja on nykyään käytännössä joka marketissa ja ne ovat yhden tai kahden tavaran ostoon ihan käteviä.

Farmers’ Market:it, nuo paikalliset torit, ja muita paikkoja ostaa ruokaa

On vielä muutama kategoria ruokaostoksiin jotka on syytä mainita – ensimmäisenä farmers’ marketit. Australiassa ei ole samanlaista toriperinnettä kuin Suomessa, mutta samaa virkaa ajavat farmers’ marketit. Nämä ovat usein puistossa järjestettäviä markkinoita johon lähialueen maanviljelijät tulevat myymään tuotteitaan; usein näissä on tarjolla muitakin tuotteita kuin tuoretta ruokaaa, esim. käsitöitä. Markkinoita järjestetään useita ympäri kaupunkia joka viikonloppu, yleensä kerran tai pari kuukaudessa aina samassa paikassa. Farmers marketit voivat joko olla akkreditoituja tai eivät; kattavin (mutta ei täysin kattava) lista mitä olen näistä löytänyt on osoitteessa http://farmersmarkets.org.au/markets.

Eniten yhdistettyä tori- ja kauppahallimeininkiä muistuttavat pysyvämmät markkinapaikat, kuten Queen Victoria Market, South Melbourne Market ja Prahran Market. Itse asumme sen verran kaukana että niissä ei usein tule asioitua, mutta ovat ehdottomasti suositeltavia paikkoja jos ovat sopivan matkan päässä. Seitsemän hehtaarin kokoiselta Queen Victoria Marketilta löytää käytännössä mitä vain, ruokaa ja muuta.

Viimeisenä vaihtoehtona on kadunvarsimyynti tai ns. ”farm gate sales”, eli myyntipaikat itse farmeilla tai kadun varressa niiden lähellä. Kun ajelee hiukan maaseudummalla (mutta ei liian maaseudulla), näihin ei voi olla törmäämättä; tarjolla on hedelmiä, vihanneksia, hunajaa ja milloin mitäkin, aina peuraan ja muuhun riistaan asti mm. Yarra Valley Game Meats:ista – näihin isompiin paikkohin tosin on syytä soitella etukäteen eikä vain pelmahtaa paikalle.

Kirjoittanut sim | tammikuu 23, 2015

Työmatka(osa)pyöräilystä

Vaikka Melbournessa ja Australiassa yleensäkään ei olla pyöräilyn edistämisessä ihan eurooppalaisella tasolla, ei tilanne kuitenkaan ole aivan toivoton. Pyörätieverkostoa löytyy jonkin verran ympäri kaupunkia, kuten Google Mapsista voi tilannetta katsoa ja etenkin viikonloppuisin näkee pyöräilyporukoita ajeluilla. Meillä töissä ehkä noin 10% ihmisistä pyöräilee töihin keskustaan asti; yksi hullu kollega pyöräilee 3x viikossa Geelongista, 70km:n päästä. Toisin kun mieli- ja muistikuvani Suomesta, useimmat täällä pyöräilevät ottavat pyöräilyn melkolailla vakavasti ja tuppaavat ”normaalipyörien” sijaan omistavan kilpapyöräksi luokiteltavan vimpaimen ja varustautuvan joka matkalle lycrapuvulla yms.

Itse lukeudun vahvasti kategoriaan ”arkipyöräily”, enkä pyörän ja kypärän lisäksi sen kummempia varusteita omista. Kun nyt muuton myötä asumme muutaman kilometrin päässä juna-asemalta, pyöräilen mieluusti asemalle ja otan siitä sitten junan. Lyhyttä matkaa varten tuntuisi tyhmältäkin mitenkään erityisesti sitä varten varustautua. Juna-asemilla täällä on yleisesti käytössä erilaisia turvallisia pyöränsijoitusmahdollisuuksia; avointen telineiden lisäksi monilla asemilla on suljettuja yhden pyörän koppeja joihin saa asemalta avaimen. Kätevämpi järjestelmä on yleistymässä olevat Parkiteer-pyöräkopit jotka ovat lukollisia isompia tiloja joihin pyörän saa parkkiin – tällaisia:

pyoravaja

Avainkortin näihin koppeihin saa ilmaiseksi (panttia vastaan) ja niissä toivottavasti pysyy pyörä turvassa. Pyöräilykypärän käyttö muuten on täällä pakollista, ja Australia olikin maailman ensimmäinen maa jossa se pakolliseksi tuli, 1990-1993 osavaltiosta riippuen.

Edellisessä postauksessa oli kuva auringonlaskusta. Sen lisäksi että ne tapahtuvat inhimilliseen aikaan kesälläkin (=hereilläoloaikaan), myös auringonnousut pääsee näin kohtalaisen aikaisen rytmin omaavana näkemään, vieläpä kätevästi kotiovelta. Näissä tunnelmissa on ihan mukava polkaista aamuisin juna-asemalle:

sunrise

Older Posts »

Kategoriat

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

%d bloggers like this: