Kirjoittanut sim | toukokuu 15, 2016

Australia & ruokailutottumusten muutokset

Ruoasta on tullut kirjoitettua jo useamman kerran eri vinkkeleistä; ruoan ostamisesta, valikoiman puutoksista, hyvästä lähiruokatarjonnasta, yhdessä syömisestä ja kulutustilastoista ja ruoan kasvatuksestakin, mutta Facebook-sivuilla postaustoivomuksia udellessani tuli esille toivomus kertoa ruokailutottumusten muutoksista – ja niitä ei tosiaan sen tarkemmin ole tullut käsiteltyä.

Miten Australia – tai tarkemmin Melbourne – on siis ruokailutottumuksiani muuttanut? Ainakin muutamalla tavalla; allaolevat havainnot ovat tietysti vain omiani ja kun ruoka on aikalailla makuasia, YMMV.

Illallinen on päivän pääateria. Suomessa on totuttu siihen että lounas on kohtalaisen raskas ja sinällään monesti päivän pääateria. Täällä pääaterian virkaa toimittaa illallinen joka yleensä nautitaan iltakuuden-seitsemän maissa. ”Iltapalaa”ei sen jälkeen enää ole . Lounas on usein kevyt eikä läheskään aina lämmin ateria –  salaatti, leipä, sushirulla yms ovat yleisiä. Itse olin jo aiemmin Yhdysvaltojen vuosina tottunut tähän ”käänteiseen” systeemiin joten paluu siihen että pääateria on illallinen, on ollut helppo.

Osittain sitä varmasti tukee se että nyt kun lapsia (jotka syövät koulussa eväitä, yleensä kylmän lounaan siis), on kivempi syödä pääateria yhdessä perheenä. Monet suomalaiset eivät tunnu pitävän kylmää lounasta edes kunnon ruokana, mutta se on usein looginenkin valinta; kun kesällä on päivällä +35C-40C niin viimeinen mitä tekee mieli syödä on joku kuuma keitto. 

Ruoka menee enemmän sesonkien mukaan. Tuntuu että tämä sesonkiruoka/satokausi-ajattelu on vasta viime aikoina tullut Suomessa ”trendikkääksi”, mutta täällä se on vahvasti aina esillä. Lähes kaikki hedelmä/vihannestarjonta on täällä kotimaista, ja vaikka maa on iso, kaikki ei vaan ole aina sesongissa. Joillakin tuotteilla on lyhyt, muutaman viikon huippusesonki, toisilla pidempi ja joillakin, kuten mansikalla, on useampi sesonkikausi vuodessa maan eri alueilla. 

Satokaudet näkyvät täällä kaupoissa ja markkinoilla vahvasti; sesongissa olevat tuotteet ovat paitsi erittäin maukkaita myös hinnaltaan halpoja. Sesonkien ulkopuolella tuotteiden hinta voi olla moninkertainen, ja maku huonompi – tai sitten niitä ei yksinkertaisesti ole saatavilla.

Otetaan esimerkkinä vaikka tällä hetkellä sesongissa oleva butternut pumpkin (suomeksi käsittääkseni myskikurpitsa) – sitä saa nyt alle dollarin kilohintaan, kun välikautena hinta voi olla $5/kg ja osan vuotta sitä vaan ei löydy. Perusbanaaneja, omenoita, kiivejä yms on toki saatavilla vuoden ympäri, ja appelsiineja tuodaan tarvittaessa Yhdysvalloista – ne ja kiivit Uudesta-Seelannista ovatkin niitä harvoja säännöllisesti tuontihedelminä näkyviä.

Hintaa/makua/valikoimaa seuraamalla oppii aika pian milloin mikäkin tuote on sesongissa, mutta pikaoppaana voi käyttää tätä Seasonal Food Guide:n listaa yleisimpien hedelmien ja vihannesten satokausista; alla siis satokaudet Victorian osavaltion osalta, nämä kun tietysti vaihtelevat alueittain:

inseason1

inseason2

Leivänkulutus muuttuu; pääasiassa siksi että ”normaaleista” kaupoista on aika turha lähteä metsästämään kunnon ruisleipää. Melbournessa kyllä on useampikin leipomo jotka tekevät erittäin hyviä ruisleipiä, mutta ei välttämättä kotikulmilla niin eihän niihin aina jaksa mennä. Leipomoista saa kyllä yleisesti hyvää leipää (supermarkettien leipävalikoiman ollessa aika höttövoittoista), mutta hyvää ruisleipää on harvassa. Niinpä sen syöminenkin jää vähemmälle. Mutta tähän kohtaan liittyen:

Leivon enemmän. Vaikka Suomessakin harrastin aktiivisesti leivontaa, erityisesti leipää tulee yllämainituista syistä leivottua täällä useammin itse. Kun hommaan perehtyy ja käyttää kunnon raaka-aineita, niin itse saa kyllä tehtyä esimerkiksi parempia karjalanpiirakoita kun mistään kaupasta – Australiassa tai Suomessakaan – saa. Ruisleipääkin olen tänä vuonna alkanut tekemään itse kun sain ruisjuuren alulle; näillä omilla ruisleivillä pärjää Suomen ruisleipien puutteessa oikein hyvin:

rye bread

Maitotuotteiden kulutus supistuu; maitotuotteiden valikoima on täällä murto-osa Suomen valikoimasta. Itse maitoja kyllä on joka lähtöön homogenoimattomiin luomumaitoihin asti, mutta jatkojalostustuotteiden valikoima on paljon suppeampi. Esimerkiksi piimää on yleensä kaupoissa tasan yhtä sorttia, viilit ovat täysin tuntematon käsite, rahkaa löytyy yhtä tai kahta sorttia silloin harvoin kun löytyy, jne. Jogurtteja sentään on kelvollinen valikoima mutta silti paljon vähemmän kuin Suomessa.

Laktoosittomia tuotteitakin on reilusti vähemmän – kun maassa on laktoosi-intolerantikkoja alle kolmasosa Suomen määrästä (~5% vs 18%), on tämä tietysti ihan ymmärrettävää.

Juustovalikoimakin on jonkin verran suppeampi; raejuustoa ei ole, ja sulatejuustojakin löytyy vähänlaisesti. Paikallisetkin tosin kyllä osaavat valmistaa juustoja, ainakin paljon paremmin kuin amerikkalaiset.. Etenkin pienemmät valmistajat, kuten Great Ocean Road:in varrella oleva Warrnambool Cheese & Butter ja Yarra Valley Dairy tekevät varsin kelvollisia tuotteita; niitä tosin pitää etsiä pienemmistä kaupoista, Coles/Woolies-duopoliin nämä artisaanituotteet eivät juuri eksy.

Yleistä laatutasoa kuitenkin kuvastanee se, että paras paikallinen löytämäni leivontakirja, samannimisen leipomon opus Bourke Street Bakery: The Ultimate Baking Companion suosittelee käyttämään eurooppalaista voita..:) Lienee myös syytä tunnustaa että leipävoina kotonakin käyttämämme tuote on tanskalaista.

Marjojen kulutus laskee. Marjat ovat se ruokaryhmä joita on Suomesta eniten ikävä. Marjat ovat täällä kalliita, ja esim. suomalaistyyppisiä mustikoita tai puolukoita ei vaan ole saatavilla; mustikat ovat pensasmustikoita (hyviä mutta erilaisia) ja puolukkavispipuuro pitää tehdä IKEA:n puolukkahillosta ja -mehusta joka, yllättävää kyllä, toimii ihan OK. Mutta marjametsään ei ole menemistä😦

Ruokavalio monipuolistuu ja kansainvälistyy silti. Vaikka maitotuotteita ja marjoja on tarjolla vähemmän, muun tarjonnan runsaus enemmän kuin korvaa sen – ainakin täällä Melbournessa. Melbourne on paitsi ravintolatarjonnan paratiisi, myös raaka-aineita ruoanlaittoon löytyy laadukkaina melkein mitä vaan, vaikkei tietysti kaikkea kaikista tavallisimmista ruokakaupoista. Paljon on sellaista tuoretarjontaa jota Suomessa ei liiemmälti näe tai vaihtoehtoisesti se on surkean makuista pitkien kuljetusmatkojen takia. Ravintolapuolella aasialainen keittiö on vahvasti esillä – eri Kiinan alueiden ruoat, korealainen, japanilainen, vietnamilainen, malesialainen, thai jne, joiden kaikkien tarjonta Melbournessa on erinomaista.

Kuva perusruokakaupasta, Wooliesista – niissä se valikoima ei aina eksotiikkaa pursoile täälläkään:

grocery1

.. mutta on siellä joukossa vähemmänkin tuttuja lajeja:

grocery2

Avokadojen kulutus räjähtää nousuun. Eräs esimerkki näistä paljon käytetyistä sesonkituotteista ovat avokadot, jotka ovat täällä sesongin aikaan halpoja ja suussasulavan herkullisia. Niitä kuluu leivän täytteenä, salaatissa, dippinä, sellaisenaan tai muuten ruoanlaitossa. Myös mangoja kuluu niiden sesonkiaikaan luvattomia määriä.

Karkinsyönti loppui Australiaan muuton myötä lähes kokonaan. Olisi kiva hurkastella ja todeta että lopetus on ruokavalion tietoista muutosta terveellisemmäksi, mutta rehellisyyden nimissä suurin syy siihen lienee että karkit eivät vaan täällä ole yhtä hyviä kun Suomessa. Tämä pätee niin valmiiksi pussitettuihin kuin radikaalisti heikommin saatavilla oleviin irtokarkkeihinkin. Salmiakkiakaan ei juuri täkäläisestä tarjonnasta löydy. Toisaalta, mitä väliä sillä syyllä on, muutos on takuulla terveysmielessä positiivinen.

Ruoan kotimaisuusaste nousee. Tämä on tietysti vähän vertailukelvoton pointti, koska kotimaa on täällä niin valtavan iso – joka tapauksessa kun Suomen ravinnon kotimaisuusaste on noin 80%, täällä se on 93% ja HeVi-puolella ~97%. Tähän on monta syytä; maataloustuotannon protektionismia, tuontirajoitteita kasvitautien pelossa, tuontiruoan pitkät välimatkat ja yksinkertaisesti tietysti se että kotimainen tuotanto pystyy aika helposti kattamaan suurimman osan kysyntää.

Luomu/lähiruoan kulutus on lisääntynyt. Australiassa on koko maailman luomutuotannosta pinta-alalla mitattuna noin 38% – ylivoimaisesti enemmän kuin missään muussa maassa. Luomuruokaa on siis hyvin saatavilla ja luomutuotteiden valikoima on monipuolinen, eikä hintapreemio useimmiten ole mikään älytön.

Jos leipominen kiinnostaa, kannattaa unohtaa kaikki Coles/Wooliesista saatavat jauhot ja hakea kunnon luomujauhoja joko tutusta leipomosta tai luomukaupasta. Näillä kelpaa leipoa:

organicflour

Myös lähiruokaa on hyvin tarjolla, mutta sitäkin pitää usein mennä etsimään supermarket-duopolin ulkopuolelta. Lukuisat farmers’ marketit ja kauppahallit ovat kultakaivoksia näille, ja ”farm door sales”:iakin harrastetaan monessa paikassa maaseudummalla. Tietysti sitä kaikkein lähintä lähiruokaa voi kasvattaa kotipihalla; kun ilmasto on kasvatukseen täydellinen, oman kasvatuksen rajana on lähinnä käytettävissä oleva tila ja oma viitseliäisyys. Meillä kasvaa tällä hetkellä yrttipenkin lisäksi mm. eri chilejä, passiohedelmiä, (pensas)mustikoita, mansikoita, sitruunoita yms. Ylimääräistä kotituotantoa voi vaihdella muiden tuotteisiin food swap-tapaamisissa. 

Potentiaalisia muutoksia jotka tosin itseäni eivät niinkään ole koskettaneet on niitäkin; ensinnäkin eineksiä/puolivalmisteita tai valmisruokia ei ole täällä saatavilla läheskään samassa mittakaavassa kuin Suomessa – valikoima on ehkä 10% Suomen valmisruokahyllystä. Ruokakulttuuri keskittyykin täällä enemmän ääripäihin; joko syödään ravintoloissa / otetaan takeaway:ta tai tehdään ruoka alusta loppuun ”kunnolla” itse.

Toinen potentiaalinen muutos on perheenä ravintoloissa syönti; Suomessa lapsiperheenä viettämämme aika oli sen verran lyhyt että on mahdotonta sanoa onko tässä tapahtunut muutosta, mutta täällä on helppo mennä perheenä syömään. Paitsi että rentoja ja hyviä kahvila-ravintoloita on joka lähtöön, lapset ovat kategorisesti tervetulleita kaikkialle ja heihin suhtaudutaan erittäin positiivisesti. Ulkona syöminen perheenä on siis helppoa, vaikkemme sitä mitenkään yleisesti harrastakaan.

Lopuksi pitää vielä todeta se, että Australiaan muutto ei tietysti mitenkään automaattisesti noita puuttuvia tuotteita lukuunottamatta juuri ruokavaliota muuta; kuitenkin sen sijaan että ruisleivän, salmiakin tai viilien perään jäisi itkemään ja kitisemään (yllättävän moni muuten tekee sitäkin), kannattaa rohkeasti tutustua siihen paikalliseen valikoimaan ja tilalle voi löytää monta uutta tuttavuutta – tai jos on pakko jotain tiettyä juttua saada niin tekee itse.

Jos on tottunut roskaruokaan, on sillä linjalla helppo jatkaa täälläkin – McDonald’s:it, Burger King:it (joka kulkee täällä nimellä Hungry Jacks tavaramerkkikiemuroiden takia) sun muut löytyvät täältäkin ja tarjoavat sitä samaa kamaa kun muuallakin.

Toisaalta jos arvostaa tuoretta, hyvää ruokaa sekä monipuolisia ja hyviä raaka-aineita, on niidenkin hankinta täällä äärimmäisen helppoa. Etenkin Melbournen seutu on varsinainen foodie-paratiisi, joten ruoan suhteen on pieni vaara käydä samoin kuin kahvin kanssa: tasovaatimus voi nousta aika korkealle, ilkeästi voisi sanoa että snobi-tasolle. Mutta minkäs teet. Ainakaan muodin kanssa samaa vaaraa ei onneksi ole, joten katsottakoon se tasapainottavaksi seikaksi😛

Ps. Tämä on monesti tullut esille, mutta korostettakoon vielä kerran: jos yhtään hyvä ruoka kiinnostaa, Coles/Woolies duopolli ei ole sen hankintaan se paras paikka. Parhaat kalat saa kalakaupoista, parhaat lihat lihakaupoista, parhaat hedelmät ja vihannekset omista erikoisliikkeistään tai farmer’s marketeilta/kauppahalleista, parhaat leivät leipomoista, parhaat raaka-aineet luomu- tai muista erikoiskaupoista jne. Paitsi että laatu on erikoiskaupoissa parempaa, useimmiten myös hinta on kilpailukykyinen. Lisäksi kaikkia erikoisliikkeitä on pääsääntöisesti hyvin saatavilla ympäri kaupunkia, joten tätä valtavaa kirjoa perusruokakauppojen ulkopuolella kannattaa oppia hyödyntämään. Jos on tottunut hoitamaan kaiken asioinnin Prismassa tai Citymarketissa yhden katon alla, voi tämä malli vaikuttaa alkuun hankalalta – mutta se kannattaa opetella. Trust me.

Kirjoittanut sim | huhtikuu 27, 2016

Väestönkasvusta

Suomessa pääkaupunkiseutu tuntuu kasvavan voimakkaasti – mutta maan väkiluku ei. Kyse onkin lähinnä maan sisäisestä muuttoliikkeestä. Tilastokeskuksen mukaan Suomen väestö ei tämän vuoden alkuneljänneksellä ole juuri kasvanut lainkaan – väestönlisäys oli 1,235 henkeä kolmen kuukauden aikana, ja muutenkin 2000-luvulla väestönkasvu on ollut alle 0.5%:n vuositasolla. Viimeisten 10 vuoden aikana siitäkin suurin osa on tullut maahanmuutosta.

Australian väestönkasvu on pitkään ollut aika eri sfääreissä; se käy selväksi jo siitä faktasta että yli neljäsosa maan väestöstä on syntynyt Australian ulkopuolella. Koko maan tasolla väestönkasvu on täälläkin tosin hiukan hiipumaan päin kaivosbuumin huippulukemista – vuonna 2009 väestönkasvu oli koko maan tasolla yli  2%:ia; siitä ollaan tultu alas liittovaltion tasolla 1.3%:iin.

Lisää ihmisiä, mutta mistä?

Parhaimmillaan väestö kasvoi vuoden 2009 tienoilla noin puolen miljoonan asukkaan vuositahtia, josta nettomaahanmuuton osuus oli yli 300,000. Nyt nettomaahanmuutto on painunut jo alle 200,000 henkilön vuositasolle; ylivoimaisesti suurin osa näistä on ”haluttuja” siirtolaisia, eli maahan eri työviisumeilla muuttajia. Pakolaisia Australia on viime vuosina ottanut selvästi alle 20,000:n vuositahdilla; tämän vuoden yli 25,000:n kiintiö on suurin sitten toisen maailmansodan.

Mistä ihmiset sitten muuttavat Australiaan? Lähes koko maailmasta tietysti, mutta koko väestöä katsomalla yleisimmät lähtömaat ovat olleet Englanti, Uusi-Seelanti, Kiina, Intia ja Filippiinit. Top 5 lista viimeisen viiden vuoden ajalta on Intia, Kiina, Englanti, Filippiinit, ja Etelä-Afrikka.

Vaikka väestönkasvu on hiukan hidastunut, Victorian osavaltio kasvaa kuitenkin yhä kovaa – 1.7%:in vuosikasvulla maan kovinta tahtia. Tämä tarkoittaa että edellisen vuoden aikana osavaltion, eli käytännössä Melbournen, väkiluku kasvoi lähes 100,000:lla ihmisellä (97,500:lla). Melbourneen siis muuttaa lähes Lahden verran porukkaa – joka ikinen vuosi. Vaikka moisella luvulla ei hätyytelläkään sijaa maailman nopeimmin kasvavien kaupunkien listalla, huomaa sen joka tapauksessa katukuvasssa ja monessa muussakin asiassa.

Jo pelkästään meidän täälläoloaikana Melbournen väkiluku – joka nykyään on reilu 4.5 miljoonaa – on kasvanut reilusti yhden Helsingin verran. Vuoteen 2050 mennessä Melbournessa ennustetaan asuvan yli 8 miljoonaa asukasta, ja väkiluvun ennustetaan ohittavan Sydneyn jo 2030 mennessä. Mitä kaikkea tästä väestönkasvusta seuraa?

Lisää ihmisiä, lisää asuntoja

Ensinnäkin jostain pitää tietysti löytää kaikille niille tänne muuttaville ihmisille asuintilaa. Sekä väestönkasvu että ulkomaisten (etenkin kiinalaisten) asuntosijoittajien kiinnostus Australian asuntomarkkinoihin on ruokkinut Melbournen alueella ja muuallakin Australiassa paitsi asuntojen hintojen nousua myös melkoista rakennusbuumia. Sen seurauksena kaupunki leviää sekä ulospäin että ylöspäin, ja jälkimmäisen ansiosta keskustassa nämä pilvenpiirtäjien rakennustyömaat ovatkin nyt yleinen näky:

morning construction

Itse asiassa erittäin yleinen. Pilvenpiirtäjän useimmiten käytetty määritelmä on 150m+ korkea talo, ja näitä on Melbournessa rakenteilla parhaillaan 15 kappaletta ja suunnitteilla yli 40 lisää. Jos taas rajaksi otetaan toisinaan käytetty 100m, parhaillaan rakenteilla olevien pilvenpiirtäjien määrä nousee 32:aan ja suunnitteilla on lähes 80 lisää. Kaupungin silhuetti muuttuu siis jatkuvasti.

Korkeita taloja on enenevissä määrin tulossa lähiöihinkin, etenkin juna-asemien ja muiden keskusten yhteyteen. Muuten keskustan ulkopuolinen rakentaminen kuitenkin keskittyy sekä rakennekannan tiivistämiseen matalana että täysin uusille alueille. Kokonaisia uusia asuinalueitakin on nousemassa useampia eri puolille kaupunkia, kuten suunniteltu Rockbank:in alue 25,000 asukkaalle 30km keskustasta länteen. Asuntoja rakennetaan Victoriassa tällä hetkellä noin 5,500 asunnon kuukausitahdilla.

Aivan vapaasti ja valtoimenaan jo nyt maantieteellisesti valtava kaupunki ei kuitenkaan pääse kasvamaan; Melbournessa on käytössä urban growth boundary, jonka tarkoitus on rajata kaupungin kasvu joihinkin rajoihin ja mm. suojata viheralueita sekä maataloustuotantoa. Maataloustuotantoa muuten on yllättävän paljon hyvinkin lähellä Melbournea; 40-50% Victoriassa syötävistä kasviksista, suurin osa marjoista ja sienistä yms kasvatetaan alle 100km säteellä kaupungista. Vaikka maata Australiassa riittää, maanviljelyyn sopivaa maata on jo paljon vähemmän ja olisikin aika tyhmää tuhota se täyteen rakentamalla. 

Lisää ihmisiä, kalliimpia asuntoja

Vaikka miten rakennettaisiin niin tuntuu että rakentaminen on aina vähän jäljessä tarpeesta. Seurauksena voimakkaasta kysynnästä – paitsi täällä asuvien niin niiden mainitseminieni sijoittajien taholta – myös asuntojen hinnat ovat nousseet voimakkaasti viime vuosina. Etenkin keskustan kerrostaloasuntoja on kuitenkin tullut ja tulossa niin paljon uusia että niiden hinnat ovat nousseet selvästi erillistaloja vähemmän ja niiden hintojen odotetaankin yleisesti lähiaikoina laskevan; se milloin ja miten muu kupla puhkeaa on tietysti aikamoista arvauspeliä.

Melbournen alueen asuntojen mediaanihinta on tällä hetkellä $713,000 (vajaa €500,000). 5v sitten mediaanihinta oli noin $500,000 ja 10v sitten alle $400,000. Ne alle $400,000:n asunnot luokitellaan nykyään ”entry-level”-hintaluokkaan ja niiden saatavuus on Melbournessa vähentynyt jyrkästi, joskaan ei kokonaan kadonnut kuten on käytännössä Sydneyssä käynyt. Jatkuva kasvu saa aikaan myös sen että uusillakin alueilla tonttien hinnat ovat nousussa – vaikka tonttien koko on samaan aikaan kutistumaan päin.

Ulkomaisten sijoittajien osuudesta tähän hintojen nousuun kinastellaan jatkuvasti, ja pikkuhiljaa myös niihin kohdistuvia säädöksiä ja lisäveroja kiristetään. On kuitenkin selvää että joku merkitys niillä on – tietyissä lähiöissä kiinalaiset ovat ylivoimaisesti suurin ostajakunta, ja keskustassa kokonaisia uusia kerrostaloja markkinoidaan jopa pelkästään kiinalaisille.

Lisää ihmisiä, lisää ruuhkaa – ja lisää infrastruktuuria

Muukin infrastruktuuri usein laahaa väestönkasvun jäljessä. Niinpä Melbournessakin on tasaisesti kasvavia ruuhkia niin teillä kuin junissakin ja uusilla asuinalueilla puutetta yhdestä jos toisestakin infrastruktuurista tai peruspalveluista kuten kouluista. Vähitellen infrastruktuurilla on tapana seurata perässä, mutta urakka on valtava; on esimerkiksi arvioitu että Victoriassa pitää väestönkasvun takia rakentaa yli 500 uutta koulua vuoteen 2030 mennessä.

Liikenneyhteydet ovat tietysti  infrastruktuuria tärkeimmästä päästä. Edellinen oikeistohallitus (=yksityisautoilun ystävä) meinasi rakentaa kalliin tietunnelin keskustan pohjoispuolelle – jonka taloudellinen hyötysuhde osoittautui myöhemmin julkistetuissa laskelmissa negatiiviseksi.  Vallan viime vaaleissa saanut Labor (=joukkoliikenteen ystävä) vaalilupauksensa mukaisesti hautasi ko. projektin. 

Tilalle tuli monta kertaluokkaa järkevämpi investointi, Melbourne Metro Rail-projekti jossa keskustan alle louhitaan uusi junatunneli ja rakennetaan viisi uutta asemaa. Tämän suhteellisen valtavan projektin rakennus on määrä alkaa 2018, valmista tulee 2026 ja hintaakin on yli $10 miljardia; erotuksena tuolle surulliselle tietunneliprojektille, tämän business case on alusta asti ollut julkinen – ja positiivinen. Valmistumiseen on toki vielä vuosikymmen matkaa, mutta parempi myöhään kuin ei milloinkaan, vaikkei tietysti tämänkään projektin jälkeen rataverkosto ole mitenkään ”valmis”. 

TomTomin Traffic Index:in mukaan Melbourne sijoittuu ”vain” maailman 55. ruuhkaisimmaksi isoista kaupungeista – mutta saa silti kyseenalaisen kunnian olla ruuhkaisempi kuin esim. Miami, Chicago ja Boston USA:ssa. Mikäli suinkin mahdollista, kannattaa autoilua keskustaan välttää ruuhka-aikoihin – ja asuinpaikankin valinnassa on hyvä kiinnittää vähän huomiota millaiset matka-ajat esim. työpaikalle tulisi eri kulkuvälineillä.

Parannuksista huolimatta eräs infrastruktuurin murheenkryyni – puuttuva raideyhteys Melbournen lentokentälle – sen sijaan antaa odottaa yhä itseään. Lentokenttämoottoritien levennys on tulossa, mutta ei nyt äkkiseltään tule mieleen kovin montaa maailmanluokan kenttää missä matkustajavolyymi on samoissa lukemissa (30M+/vuosi) eikä kentälle pääse muuten kuin tietä pitkin.. Raideyhteydestä on puhuttu kauan ja sen linjauskin on valmiina, mutta ei. Sydneyn lentokenttäjuna taitaa tosin olla ainoa julkisen liikenteen muoto joka Sydneyssä on paremmin; muuten Sydneyn julkinen liikenne kun on melkoinen sotku Melbourneen verrattuna.

Lisää ihmisiä, lisää saasteita…vai?

Kenties yllättävää, mutta ilmanlaatu ei näytä ainakaan toistaiseksi väestönlisäyksestä kärsineen. Melbournessa on yhä WHO:n ilmanlaatudatan mukaan maailman puhtaimpiin kuuluva ilma, eikä tilanne ole viime vuosina väestönkasvun myötä onneksi juuri muuttunut. Ilmanlaadusta vähän lisää tässä postauksessa muutaman vuoden takaa.

Lisää ihmisiä, lisää rahaa

Väestönkasvusta tulee kuitenkin kaikenlaisten kulujen lisäksi myös tuloja. Victorian osavaltion juuri julkaistu budjetti on vuoden osalta reilusti (lähes kolme miljardia dollaria) ylijäämäinen, suurelta osin stamp duty:n eli asuntokaupan leimaveron ansiosta asuntomarkkinoiden käydessä kuumina. Jotain hyötyäkin niistä ulkomaisista sijoittajista tietysti siis on.

Victoria myös käyttää sitä rahaa, subjektiivisen näkemykseni mukaan monesti paremmin kuin muut osavaltiot. Rahaa on tulevana budjettikautena tulossa moniin seikkoihin missä sitä tarvitaan; terveydenhuoltoon, infrastruktuuriin, kouluihin jne. Kuluneen budjettivuoden aikana osavaltio investoi infrastruktuuriin $4.7 miljardia – ensi talousvuonna (jotka siis kulkevat heinäkuusta kesäkuuhun täällä) infrastruktuuri-investoinnit nousevat $7.5 miljardiin.

Osavaltion kasvu – väestön ja talouden – on myös luonut tulleita ihmisiä enemmän työpaikkoja; Victorian työttömyysprosentti on tippunut  kahdessa vuodessa 6.9%:sta nykyiseen 5.7%:iin.

So far so good

Kokonaisuutena voinee sanoa että Victorian osavaltiolla pyyhkii kohtalaisen hyvin, vaikka tummia pilviä kerääntyykin Australian kokonaistalouden ympärille. Kuten talouden syklien kanssa aina, on tietysti vain ajan kysymys kunnes taas ei pyyhi – mutta niin kauan kun rahaa on, on kiva että sitä käytetään juuri esim. infrastruktuurin parantamiseen josta on pidempiaikaistakin hyötyä. Alueellisia kasvukipuja voimakkaasta kasvusta on toki tullut, mutta en ainakaan itse ole vielä kokenut että kaupunki olisi mennyt merkittävästi huonompaan suuntaan vuosien varrella.

Erityisen tervetullut toimiva ja fiksu osavaltio on tällaiseen aikaan kun liittovaltion hallitus on . . . kiltisti sanottuna aika huono. Näillä näkymin heinäkuussa on tulossa liittovaltion vaalit, joten saa nähdä miten niissä käy. Liittovaltion hallitus ja sen viime vuosien eri tempaukset ja älynväläykset ovat niin surullinen ja älytön saaga että parhaani mukaan olen vältellyt niitä ajattelemasta ja aiheesta kirjoittamista. 

Ehkä joskus pitää tarttua senkin clusterfuck:in kimppuun, mutta ei tänään. Tänään nautin siitä että epätavallisen lämmin syksy sen kun jatkuu vaan.

Australia on älypuhelinten luvattu maa – globaaleissa tilastoissa maa on älypuhelinten määrässä #2 heti Etelä-Korean jälkeen. Tarkemmin sanottuna Australia on iPhonejen luvattu maa – vaikka Android on noussut äskettäin ykköseksi, iPhonen markkinaosuus on Australiassa todennäköisesti maailman suurin, noin 40% (vs Suomen noin 17%). Tästä on sellainen seuraus että yksi sun toinen hyödyllinen palvelu on saatavilla mobiiliapplikaationa; alla siis listaa ohjelmista mistä voi olla arvaamatonta hyötyä ja/tai iloa täällä asuessa tai matkustellessa.

Listan, joka ei ole missään erityisessä järjestyksessä eikä luonnollisestikaan kattava, linkit ovat näin iPhone-käyttäjänä Applen App Storeen, mutta kaikille löytynee versio Google Play:stakin. Valtaosa näistä on ilmaisia, ja hinnat on mainittu niille harvoille mitkä eivät ole. Osa allaolevista on relevantteja vain Melbournen seudulle, mutta suurin osa pätee koko maahan.

  • National Public Toilet Map – valtion applikaatio joka nimensä mukaisesti löytää kätevästi lähimmät julkiset vessat. Palvelu on saatavilla myös netissä, https://toiletmap.gov.au/. Julkiset vessat ovat täällä keskimäärin Suomeen verrattuna a) yleisiä, b) siistejä ja c) ilmaisia.

  • Pankin sovellus kannattaa ladata, oli sitten minkä pankin asiakas tahansa – niillä hoituu suurin osa pankkiasioista ilman että tarvitsee tepastella konttoriin tai edes pöytätietokoneen ääreen. Suunnilleen kaikilta pankeilta löytyy oma sovellus: CommBank:ilta, ANZ:lta, WestPacilta, NAB:ilta jne.

  • Public Transport Victoria eli paikallinen reittiopas julkisen liikenteen aikataulujen selailuun – vaikka nykyään esim. Google Maps osaa kertoa ohjeet Melbournen julkiseen liikenteeseen myös. Josta päästäänkin kätevästi siihen, eli..

  • Google Maps on yhä monessa tapauksessa kätevämpi karttaohjelma kuin Applen omat kartat. Vaikka Applen karttasysteemi on vuosien varrella parantunut jo käyttökelpoiseksi, Google Maps löytää kaupat, ravintolat yms monesti paremmin.

  • Ratikoille on omakin sovellus, TramTracker, jolla näkee vaikka pysäkkikohtaisesti reaaliajassa milloin mikäkin ratikka tulee, mihin ne menevät yms.

  • Junapuoleltakin löytyy omia sovelluksia; esim. MetroNotify ilmoittaa – joskus jopa tarpeeksi ajoissa – häiriöistä junalinjallasi, ajamatta jäävistä junista yms. Aivan varauksetonta suositusta tämä ei saa; joskus käyttökokemus on tyyliin odotan asemalla junaa jonka piti saapua 5min sitten, jolloin applikaatio ilmoittaa – samaan aikaan asemakuulutuksen kanssa – että ko. vuoro on peruttu tai myöhässä. No shit, Sherlock…

  • Jatketkaan liikkumislinjalla. Uber on täällä suuressa suosiossa jos taksityyppistä liikkumista tarvitsee. Myös perinteisillä taksiyhtiöillä on omat sovelluksensa, esim. 13Cabs:in sovelluksella kyydin tilaaminen ja sen seuranta on melkein yhtä kätevää kuin Uberilla.

  • FireReady on ehdoton asennettava ainakin jos asuu tulipaloriskialueella. Paitsi tulipaloista, sovellus ilmoittaa halutessa muista lähistön hälytystehtävistä.

  • Emergency+ on paikallisen hätäkeskuksen sovellus, jonka paras ominaisuus on löytää osoite ja/tai koordinaatit missä satut olemaan. Näin apu on helppo ohjata oikeaan paikkaan vaikka seutu ei olisikaan itselle tuttua.

  • Lukuisista sääsovelluksista Pocket Weather ($2.99) on mielestäni paras. Tarpeellinen väline joka tarjoaa ominaisuuksia kaikille – Bureau of Meteorology:n dataa käyttävänä ennusteet pitävät myös yleensä kohtuuhyvin paikkansa.

  • Retkeilijöille WikiCamps ($7.99) on korvaamaton työkalu; sovellus listaa käytännössä kaikki maan leirintäpaikat kuvien, arvostelujen, palvelulistausten, mahdollisten hintojen yms kera.

  • SnapSendSolve on sovellus jolla omalle kunnalle tai muulle vastaavalle taholle voi kätevästi ilmoittaa jostain puutteesta – aina rikkoutuneesta liikennemerkistä roskiin asti ja kaikkea siltä väliltä. Kuten aiemmin kirjoittelin, sovellus on super-kätevä ja raportteihin reagoidaan yleensä nopeasti (joka tietysti on kunnan tms ansiota, ei sovelluksen).

  • Aussie Farmers Direct:n sovelluksella hoitaa kätevästi Aussie Farmers-ostoksensa / tilaustensa päivitykset. Colesilla ja Wooliesillakin on sovelluksensa, mutta online-ruoantilaus ei niillä onnistu joten niiden hyöty on vähäisempi.

  • Ruokapuolen toinen näppärä työkalu on CluckAR, paikallisen kuluttujajärjestön AR-applikaatio sen selvittämioseen miten vapaiden kanojen munia kaupassa myytävät ”free range”-munat ovatkaan. Kännykkä kohti pakettia ja CluckAR kertoo kasvatusolot. Kätevää kuluttuja-aktivismia. Sovellus sai alkunsa paikallisen ”free range”-määritelmän löyhyydestä ja kinastelusta että sitä pitäisi tiukentaa. Ehkä tämä osaltaan ajaa määräyksien tiukentamista ja/tai parempaa valvontaa.

  • Sovelluksia ruoan löytämiseen on monta, eikä valitettavasti oikeastaan mikään niistä ole ”paras” – tai edes hirveän hyvä. Mutta joka tapauksessa, Google Maps:in lisäksi ruoan etsintään ja arvostelujen lukuun/kirjoitteluun voi käyttää Zomatoa, Yelp:iä tai vaikka Australian Good Food & Travel Guide:a. Noutoruoan tilaukseen Menulog on suosituin ja kätevä applikaatio. Ravintoloiden lisäksi Melbournessa on monta loistavaa markkinaa, mutta niiden aukioloajat voivat tuntua turisteille vähän satunnaisilta. MyMarket-sovellus tuo avun siihen ja auttaa myös löytämään lähimmät.

  • Kanta-asiakaskorttien keräily on kohtalaisen rasittavaa puuhaa – aina ne ovat lompakossa tiellä. Onneksi jotkut paikat antavat mahdollisuuden tehdä sama kännykässä; alkoholiostoksiin Dan Murphy’s on aika hyvä ketju, ja niiden applikaatiossa on onneksi integroitu kanta-asiakaskortti. Kun nyt alkoholilinjalle mentiin, viinien ystävät arvostavat varmasti Wine Regions of Victoria-sovellusta, jos vaikka haluaa tehdä viinialuekierroksen.

  • Jos harrastaa surffausta, on hyvä tietää minkälaiset aallot missäkin ovat. Tähänkin on useita sovelluksia, enkä ole oikein päättänyt vielä mikä näistä on paras: Swellnet, Magic Seaweed vai Surfline.

  • Jos kärsii allergioista/heinänuhasta, hyötyy kenties Melbourne Pollen Count and Forecast-sovelluksesta, joka kertoo paitsi sen hetkisen siitepölytilanteen kaupungissa, myös tulevien päivien ennusteet.

  • Asunnon etsimiseen on kaikilla isoilla välityssivustoilla omat sovelluksensa; Domain, RealEstateView ja realestate.com.au ovat ne yleisimmät. Lyhempikestoisen majoituksen etsimiseen AirBnb on ehdoton jos vain palvelun toimintamalli itselle kelpaa.

  • Monilla paikoilla on myös omat applikaationsa, esimerkiksi: Melbourne Official Visitor Guide ja myös Melbourneen keskittyvä Our City, jonka idea on aika kiva – eri kohteiden historiaa ja tarinoita tunnettujen Melbournelaisten opastamana. Great Ocean Road:illa on oma applikaationsa, ja niin on Marysville:n ja Daylesford:in pikkukaupungeillakin. Monia näistä pikkupaikkojen applikaatioista ei tosin kovin aktiivisesti päivitetä, joka laskee niiden hyödyllisyyttä.

  • Viimeisenä, vaan ei vähäisimpänä, nettiyhteys. Koska datapaketit ovat Australiassa verrattain kalliita, ilmaisten Wi-Fi-verkkojen löytäminen on monelle tärkeä juttu. Tähän tarkoitukseen paras lienee Wi-Fi Map joka myös kertoo ilmaisten verkkojen salasanat. $7.99:n hintainen Pro-versio tarjoaa kartat offline-tilassa.

  • Bonuksena lopuksi pari applikaatiota jotka eivät välttämättä ole mitenkään ”pakko asentaa”-tyyppisiä, vaan enemmän ”Siis on tehty applikaatio mihin?!”-reaktioita herättäviä. Ensinnäkin autosta roskia heittävät tapaukset voi käräyttää EPA:n Report Litter-sovelluksella. Toisekseen State Revenue Office on tehnyt SRO Mobile-applikaation vain sen laskemiseen miten paljon asuntoa ostaessa joutuu maksamaan veroja. Ja Melbournessa kun ollaan niin tietysti on myös Melbourne Coffee Review-sovellus ($1.49) joka listaa kaupungin muka-parhaat kahvilat (en suosittele ostamaan).

Ei kun latailemaan!

Kirjoittanut sim | huhtikuu 18, 2016

Päivä arkea Melbournessa

Elämä Australiassa ei, yllättävää kyllä, olekaan jatkuvaa surffausta ja koaloiden halailua; arki on nimittäin arkea täälläkin. Samanlaista kuin missä tahansa muualla, paitsi tietysti erilaista kuin muualla – niinkuin kaikkialla muuallakin:) Eli siis minkälaista?

Standardivastaus tuohon on tietysti että it depends, mutta annetaan nyt yksi esimerkki. Poikkean siis tavanomaisesta faktaa-tilastoa-tietoa-ohjelmistosta tämän postauksen verran ja päätin viikon alun kunniaksi kirjoitella raportin siitä miltä näyttää osaltani täysin tavallinen arkipäivä täällä Melbournessa. Sallittakoon tämä poikkeama kun edellisestä kerrasta on jo viitisen vuotta.

Arkipäiväni alkavat yleensä kohtalaisen aikaisin; koska tähtään aloittamaan päivät toimistolla jo aamu-seitsemän jälkeen, ei aurinko tähän aikaan vuodesta ole vielä kotoa lähtiessä ehtinyt nousta. Tiedossa oli tänään sään puolesta loistava syksypäivä, mutta näin kukkuloilla asuessa lämpötilan vuorokausivaihtelu on hyvinkin suuri ja aamuisin on usein selvästi keskustaa viileämpää. Talvisin päästään ajoittain öisin jopa nollan asteen tienoille, mutta tänäänkin oli kohtalaisen raikas aamu: +7C kotoa lähtiessä.

dayreport-1

Työpaikkani sijaitsee pääasiassa keskustassa; ”pääasiassa” siksi että säännöllisen epäsäännöllisesti teen etätöitä. Matkan keskustaan taitan junalla – harva asia on turhauttavampaa kuin ruuhkissa autolla ajaminen, kun taas junassa pystyy rentoutumaan, lukemaan jne – vaikka nukkumaan jos siltä tuntuu. Kotipäässä matkaan juna-asemalle joko pyörällä tai bussilla, säästä yms riippuen. Melbourneen muuttavia suosittelen lämpimästi hankkimaan asunnon sellaisten julkisten kulkuyhteyksien päästä ettei keskustaan tarvitse autoilla.

Sivuhuomiona: veikkaan että kun autonomiset autot yleistyvät 5-10 vuoden kuluessa, niiden ”kuskien” yksi suurimmista kehuista tulee aavistuksen ironisesti olemaan se, että kun auto ajaa itse itsensä niin matkustaessa voi keskittyä rauhassa vaikka lukemiseen. Seikka josta me julkisen liikenteen käyttäjät olemme nauttineet jo ties miten monta vuotta..:)

Junamatka keskustaan kestää reilun puoli tuntia, jonka käytän yleensä kirjojen lukemiseen ja välillä Twitterin pikavilkaisuun. Tällä hetkellä luvun alla on Tung-Hui Hu:n A Prehistory of the Cloud – mielestäni äärimmäisen mielenkiintoinen opus, mutta oletettavasti kohdeyleisöltään kohtalaisen kapea..

Keskustaan päästyäni aurinko on jo noussut, ja lämpötila muutenkin on keskustassa öisin muutaman asteen lämpimämpi kuin kotona. Yleensä jään pois jo vähän ennen ydinkeskustaa jotta saan aamuun 15-20min kävelyn puiston läpi töihin.

dayreport-2

Suomessa asuessani en voinut sietää kahvia. Suomalainen kahvi, jos sitä kitkerää seissyttä tervaa voi kahviksi kutsua, maistui – ja maistuu – mielestäni kammottavalta. En edelleenkään koske siihen pitkällä tikullakaan. Täällä sen sijaan opin että kahvihan voi olla hyvää. Itse asiassa todella hyvää. Niinpä aamuni alkaa usein kahvilla, joka käytännössä aina on täällä espresso-pohjaista. Turisteille löytyy kahvin tilausohje täältä; pelkkä ”coffee, please” saisi nimittäin aikaan enemmän kummastuneita lisäkysymyksiä kuin kahvia.

Tänään päätin testata matkalle joku aika sitten ilmaantunutta kohtalaisen uutta paikkaa, Father John:ia, joka päätyi kahvin perusteella kategoriaan ”ihan ok”. Välillä taas saa työpaikan espresso-automaattikin kelvata.

dayreport-3

Töissä näyttää yleensä aamuisin sinne tullessani tältä – aika tyhjältä siis. Meillä on onneksi vapaat työajat, koska tämä aikainen rytmi sopii minulle. Suurin osa porukasta saapuu paikalle klo 9:n maissa, joten aamulla ehtii hyvin tehdä tunnin-pari hommia hyvässä rauhassa.

dayreport-4

Sellaista stereotyyppisen tavallista työpäivää ei hirveän usein ole, mutta tänään päästiin aika lähelle. Paneuduin mm. auttamaan raportoimaan johtoryhmälle blockchainin tiimoilta tehdyistä projekteistamme ymmärrettävällä tavalla, lukemaan pari rapparia (mm. Lloydsin Political violence contagion – a framework for undertanding the emergence and spread of civil unrest), viettämään pari tuntia palavereissa ja suunnittelemaan vähän jatkokehityshommia teknologiatrendiseurannan tiimoilta.

Lounaan tuon yleensä pari päivää viikossa kotoa mukanani, ja muina päivinä käyn syömässä jossain lounasravintolassa. Australiassa ei suomalaistyyppisiä firmojen lounasruokaloita tunneta, eikä lounassetelejäkään. Nälkä ei kuitenkaan näin keskustassa pääse tulemaan – laskin kerran edesmenneellä Urbanspoonilla että 10min kävelymatkan sisältä löytyy yli 1,500 lounasravintolaa, ja noin $10:lla saa yleensä hyvän lounaan. Melko heti tänne muutettuani otin tavoitteeksi käydä vähintään yhdessä uudessa paikassa joka viikko, ja tämä projekti jatkuu yhä.

Koska säästä tuli niin loistava kun oli ennustettu, suuntasin lounaalle pienen kävelymatkan päähän Fitzroy:hin. Fitzroy sijaitsee ydinkeskustan kupeessa koilliseen, ja CityHobo kuvailee osuvasti aluetta näin: ”Fitzroy was your quintessential working class suburb with street after street of small brick, workers’ cottages. Now, it’s a temple to the arty, creative, boho, grungey, bookish, politically aware set. Fitzroy is easy walking distance from the city centre, and has some of the best cafes and pubs in Melbourne, and a long and interesting shopping strip. It’s great for people watching.”

Reitti Fitzroy:hyn kulkee keskustasta kätevästi Carlton Gardensin läpi:

dayreport-5

Syksy on muuten sikälikin kivaa aikaa että vaikka päivällä voi olla kohtuulämmin, ei auringolta suojautumisen kanssa tarvitse enää olla ihan niin tarkka. Tähän aikaan vuodesta UV-indeksi on maksimissaan ”vain” 5; lainausmerkeissä siksi että eihän se Suomessa ole pahimmillaankaan kuin 6, mutta 5 on kuitenkin ihan eri luokassa kuin keskikesän 13.

Ravintolaksi valikoitui enemmän tai vähemmän summanmutikassa aiemmin testaamaton Auntie Mai’s, josta valitsin ateriaksi lemongrass beef vermicelli noodles, $11 (~€7.5). Annos oli ”ihan hyvä”, mutta rehellisyyden nimissä on todettava että Miss Chu:n lemongrass beef hakkaa tuon mennen tullen. Tulipahan kuitenkin testattua.

dayreport-6

dayreport-7

Lounasta seurasi tietysti paluu työpaikalle em. hommien pariin.

Kotiinlähdön aika koitti neljän jälkeen, normaalisti junalla, jotta olisin kotona viiden maissa. Lukemisen sijaan osa junamatkasta meni nyt tätä postausta kirjoitellessa. Kyytiin nousen yhdeltä Melbournen harvoista maanalaisista asemista; ydinkeskustaa lukuunottamatta paikallisjunat kun kulkevat maan päällä, ja useimmiten vielä maan tasolla joten tasoristeyksiä on kaupungissa paljon. 

Päivän korkein lämpötila muuten usein ajoittuu vasta klo 16-18 tienoille, eli tunnin-pari ennen auringonlaskua. Tämä on jonkun verran myöhempään kuin monessa muussa paikassa.

dayreport-8

Ilta meni kutakuinkin normaalin kaavan mukaan sisältäen ruoanlaittoa, perheen kanssa olemista ja yhdessä syömistä, urheilua jne. Aurinko laskee tähän aikaa vuodesta jo kuuden maissa, joten myöhempään tehtävät ulkohommat vaativat keinovaloa – urheilukentillä sitä riittääkin, mutta lenkkipolkujen valaisu on täällä valitettavasti tuntematon käsite.

Lasten mentyä nukkumaan oli normaalien kotiaskareiden lisäksi aika ruokkia taikinat – kyllä, ruokkia taikinat. Pidän nimittäin yllä kahta hapanjuurta (vehnä- ja ruisjauhoista) sourdough-leipien tekemistä varten, ja niitä pitää säännöllisesti ruokkia että pysyvät elossa. 

Muita maanantai-illan askareita on rullata oikeat roskikset kadun varteen josta ne aikaisin aamulla tyhjennetään, sekä laittaa Aussie Farmersin esky eli kylmälaukku ulos etuoven viereen – siihen ilmestyy aikaisin aamulla tänään tehty ruokatilaus; vakiotoimituksena sieltä tulee mm. takuuvarmasti oikeasti ”free range”-munia. Aussie Farmers on näköjään ollut meillä käytössä jo noin 5v. Sekä roskien nouto että ruokatoimitus tapahtuvat yleensä ennen kuutta, joten valmistelut on tehtävä illalla. 

Normaalisti olisin vielä käynyt uimassa illalla (lähistön uimahallit ovat onneksi auki klo 22:een), mutta koska yritän karkoittaa pientä flunssanpoikasta päätin ottaa rennosti ja painua kerrankin ajoissa nukkumaan – eli hetikohta kunhan olen tämän postannut. Tai ainakin viimeistään tunnin päästä. Tai ihan maksimissaan parin tunnin😉

Kirjoittanut sim | huhtikuu 15, 2016

Vaelteleva sekalaispostaus

Kokoelma lyhyempiä pointteja tällä kertaa.

Maailman paras kirjakauppa Melbournessa

Melbournea pidetään yleisesti Australian kulttuuripääkaupunkina. Tähän liittyen eräs asia mistä suuresti nautin on Melbournen loistava kirjakauppatarjonta – kaupungista ja lähiöistäkin löytyy monta laadukasta ja sympaattista kirjakauppaa. Äskettäin Melbournen kirjakauppavalikoima sai vielä yhden sulan lisää hattuunsa, kun tunnettu London Book Fair valitsi Readingsin Carltonin pisteen maailman parhaaksi kirjakaupaksi – tai virallisesti siis nimettiin International Bookstore of the Year:iksi.

Jos kirjat yhtään kiinnostavat, tuohon Carltonin Readingsiin kannattaa käydä tutustumassa. Sikäli kun tykkää kirjoista ja ruoanlaitosta, haastan käymään Books for Cooks-kaupassa ilman että ostaa mitään. Keskustan Dymocks on kohtalaisen iso hyvä kirjakauppa, kun taas Embiggen Books on malliesimerkki symppiksestä pienemmästä kaupasta. Lisää hyviä kirjakauppoja voi bongata vaikka Broadsheetin listasta.

Wander Victoria

Reilu kuukausi sitten Melbourne / Victoria lanseerasi uuden turismikampanjan teemalla Wander Victoria. Mielestäni aika hyvin onnistunut tapaus – kuten kaupunki ja osavaltio muutenkin, ei lainkaan päällekäyvä ”in-your-face” kuten monissa muissa paikoissa, vaan rauhallinen, leikkisä ja aavistuksen intellektuellikin, olemiseen keskittyvä pätkä:

Kampanjan sivuilta löytää myös kätevän listan paikoista missä tuo on kuvattu sikäli kun haluaa lähteä niitä itse metsästämään. Kohteiksi on valittu enimmäkseen vähän vähemmän tunnettuja paikkoja ja itsellekin tuli sieltä pari lisää käymislistaan. Sivuilla on lisäksi valikoima lyhyempiä spotteja, hauskoja nekin. Victoria on siitä kiitollinen osavaltio matkailuun että Australian mittakaavassa kaikki on lähellä – ja silti tarjolla on kaikkea rannoista vuoristoon, aavikkoon ja metsiin.

Voi tosin hyvin olla että ko. mainoskampanja kolahtaa vain koska satun itsekin pitämään luonnossa vaeltelusta yms. Koululomalla tuli vierailulla olevien sukulaisten kanssa kierrettyä taas tunnettujakin maisemia katsomassa; alla vaihteeksi muutama kuva Great Ocean Roadin varrelta.

Tämä oli aika vaikuttavan näköinen; kyseessä lieni jokin osittain organisoitu-osittain spontaani taidetempaus – yhdellä rannalla oli kasattu kiviä silmänkantamattomiin tällaisiksi pylväiksi, ja paikalle eksyneet jatkoivat rakentamista:

apr1

Otwayn sademetsää (jossa onneksi ei satanut):

apr2

Mahtaviin kuuden metrin aaltoihin ei tehnyt näin amatöörin mieli surffaamaan, mutta hienoa katseltavaa ne olivat:

apr3

Täydellinen syyssää

On varmaan kerta tai viisi tullut aiemminkin mainittua että syksy on monien mielestä Melbournen paras vuodenaika. Tämänhetkinen vallitseva säätila alleviivaa miksi – vaikka nämä lämpötilat ovatkin keskimääräistä korkeampia, on syksyisin normaalistikin kohtalaisen tasaisesti hyvä, ~+20C:n tienoilla pyörivä sää. Mutta tämän paremmaksi eivät syysilmat tule, nyt kun kuitenkin eletään efektiivisesti pohjoisen pallonpuoliskon lokakuun puoliväliä:

melbweatherautumn

Meta

Pari metapointtia. Ensinnäkin avasin blogille Facebook-sivun, joka löytyy loogisesti osoitteesta https://www.facebook.com/australiaan/. Ai miksi? 33% mielijohteesta, 33% tuon osoitteen varaamiseksi, 33% vaihtoehtoiseksi seurantatavaksi (RSS-feedit kun eivät tuppaa nykyään olemaan ns. suuren yleisön käytössä) ja attribuoidaan nyt se jäljelle jäänyt prosentti tietoiselle strategialle yhteisön rakentamisesta, vaikka se voi kyllä olla vähän liioittelua:) Joka tapauksessa, nähtäväksi jää millaiseksi tuo kanava muodostuu – joka tapauksessa, seuraaminen ja keskustelu onnistuu nyt myös tuota kanavaa käyttäen.

Toisekseen, ottaisin mielelläni vastaan ehdotuksia mitkä aihepiirit lukijoita kiinnostavat. Lupaanko kirjoittaa toivotuista aiheista? No en, mutta lupaan yrittää:)

Older Posts »

Kategoriat

Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

%d bloggers like this: