Sausage Sizzle

Sausage sizzle:jä on Australiassa vaikea välttää näkemästä. Niitä on milloin farmers’ marketeilla, milloin tavaratalojen ulkopuolella ja milloin missäkin missä nyt ihmisiä sattuu liikkumaan. Tämä konsepti voitaisiin ehkä parhaiten suomentaa pop-up-nakkikioskiksi, ja pointtina on siis paistaa makkaroita höysteineen rahan keräämiseksi jonkun hyvän asian eteen. Useimmiten tämä hyvä asia on koulu, kinderi tai joku urheiluseura tms. Poikamme kinderi järjesti tällaisen sausage sizzle:n rahankeruuta varten tänä viikonloppuna, ja minäpä tarjouduin vapaaehtoiseksi tänään mukaan makkaroita paistamaan ja myymään.

Sausage sizzle-pisteemme Bunnings Warehousen sisäänkäynnin vieressä

Kokemus oli hyvin mielenkiintoinen ja tapaus toimi myös hyvänä sosiaalisena analyysinä. Joitakin huomioita päivän varrelta:

• Menu koostui makkaroista, $2.50/kpl, (raakamakkaroita, kuten täällä yleensä) sekä valinnaisesta paistetusta sipulista. Makkara tarjoiltiin valkoisen paahtoleipäviipaleen välissä ja päälle sai ketsuppia ja/tai sinappia. Juomia oli tarjolla erilaisia virvoitusjuomatölkkejä, $1.5/kpl, sekä vettä. Aika yksinkertaista siis.

• Paikkamme olli Bunnings Warehousen (iso kodintarvike/rakennusliike) sisäänkäynnin edessä ja ilmeisen hyvä piste; paikka pitää varata vuodenkin etukäteen haluamalleen päivälle jos sinne mielii päästä.

• Bunnings Warehouse tukee sausage sizzlejä siten että he tarjosivat käyttöön grillikatoksen, grillin yms – itse organisaation tarvitsi huolehtia vain tarjottavasta. Varsin kätevää.

• Satuin olemaan porukan ainoa mies, joten minut automaattisesti pistettiin grillauspuuhiin – grillaus kun täällä on 99%:sesti miesten juttu.

• Lupa ruokatarjoiluun tarvitaan paikalliselta councililta; vaatimuksena oikeastaan vaan hyvän hygienan noudattaminen ja lämpömittarit kylmälaukkuihin, mutta mitään todistuksia ruoankäsittelytaidoista tms ei tarvittu.

• Vaikka oli ihan normaali lauantai, asiakkaita oli paljon. Meinasin alkuun paistaa makkaroita aivan liian hitaalla tahdilla, mutta kävi ilmi että kiireisimpinä tunteina iso grilli sai olla 100% työllistetty.

• Jotkut ihmiset näköjään haluavat makkaransa meikeläisen näkökulmasta katsottuna poltettuna; joitakin asiakkaita kävi erikseen sanomassa että haluaisivat makkaransa, kaverista riippuen, ”well done”, ”smokey” tai ”black”. Yksikin sanoi että hän tuossa käy ostoksilla, ”let them be on there, I’ll be back in maybe 20 minutes” – 20 minuuttia kypsän päälle!? No, tämä asiakas oli hiiltyneeseen pötkyläänsä niin tyytyväinen että haki sitten näitä mustaksi palaneita koppuroita lisää… makuasioista kun ei kai voi kiistellä, niin ensimmäisen tällaisen jälkeen pidin palaneita makkaroita niitä toivoville valmiina 😉

• Mielenkiintoista oli myös havaita ihmisten yhteisöllisyys; parikin ihmistä ohi kävellessään huikkasi että ei hän nyt kiitos makkaraa halua, mutta mielellään kyllä kinderiä tukee – ja heitti kassaan muutaman dollarin.

Makkaroiden tehtailua

Kaiken kaikkiaan päivä oli oikein onnistunut ja kiireinen – noin kuuden tunnin aikana (josta en ollut kyllä paikalla kuin osan) kojusta ehdittiin myydä noin tuhat makkaraa, joten varainkeruunakin homma selvästi toimii ainakin noin vilkkaassa paikassa oikein hyvin.

Yleisempänä yhteiskuntakommenttina sellainen, että monesta suomalaisesta voi tuntua oudolta että koulujen tai kinderien tms eteen ”joutuu” itse keräämään rahaa. Voi helposti tulla mieleen että koska palveluista kuitenkin jo useimmiten maksetaan, miksei valtio/seura/organisaatio hoida että rahoitus on sillä kunnossa? Olen kuitenkin tullut siihen tulokseen että tämä ’puolipakollinen’ rahankeruu johon kaikki osallistuvat on omiaan luomaan yhteisöllisyyttä, yhteishenkeä sekä myös yhteiskunnallista vastuuta; kun palvelujen pyörittämiseksi näkee itse muutakin vaivaa kuin pelkän rahan antoa, ja lapset kasvavat tähän malliin, väittäisin täysin epätieteellisesti että tällä on osansa mm. yleisen omaisuuden paremmassa kunnioittamisessa täällä kuin Suomessa.