Ja lentoyhtiövertailun voittaa…

.. Qantas. Taannoisella Suomen matkallamme lensimme mahdollisimman vähillä eli yhdellä koneenvaihdolla koska lasten kanssa matkustaminen on tarpeeksi rasittavaa muutenkin. Tällöin reittivaihtoehtoja ei ole kovin montaa; reitiksi muodostui siis Melbourne – Singapore – Helsinki – Hong Kong – Melbourne, yhteensä kolmella eri lentoyhtiöllä.

Ensimmäinen Melbourne-Singapore-väli lennettiin Qantaksella, heidän uutukaisella Airbus A380-”superjumbolla”. Singapore-Helsinki-väli Finnairin A340:llä, Helsinki-Hong Kong-väli palatessa Finnairin A330:llä. Viimeisenä Hong Kongista Melbourneen vuorossa oli Cathay Pacific A330:llä.

Qantasin lento meni oikein hyvin; kone oli uusi ja A380 on havaittavasti hiljaisempi kuin esim. Boeing 747:t. Turistiluokan mukavuus nyt on aina mitä on, mitään mainittavia ongelmia ei ollut. Lapset saivat puuhapaketin, henkilökunta oli ystävällistä, tarjoilu pelasi mallikkaasti ja oli runsasta. Mikä parasta, viihdejärjestelmässä oli kirjaimellisesti satoja elokuvia ja myös paljon lapsille sopivaa viihdettä – niiden parissa lapsemme saivatkin mukavasti kulumaan useamman tunnin.

Tämän jälkeen Finnairin lento olikin melkoinen järkytys. Paitsi että Finnairin aasialaissyntyiset lentoemännätkin ovat selvästi käyneet asiakaspalvelukoulutuksensa Suomessa ja omaksuneet ilmeisesti vaadittavan tympeän yleisilmeen, oli palvelussa parantamisen varaa. 12 tunnin lennolla tarjottiin vain kaksi kevyttä ateriaa (iltapala ja aamupala). Meinasin tipahtaa tuoliltani kun kuulin että tämän lisäksi välipalaa saa OSTAA lennon aikana. Enpä ole ikinä aikaisemmin törmännyt siihen (ja olen lentänyt melkoisen paljon) että normaalin ei-halpalentoyhtiön normaalilla reittilennolla kaikesta välipalasta laskutetaan! Uskomatonta. Lento Helsinkiin sujui kuitenkin hyvin, mutta vain ja ainoastaan sen takia että lapset nukkuivat suurimman osan ajasta – lapsille ei mitään viihdepakettia tarjottu ja viihdejärjestelmän tarjontakin oli aika onnetonta; lapsille oli kokonaiset neljä elokuvaa joista kaksi olivat meidän nuorille lapsille liian pelottavia. Aika surkeaa.

Palatessa Finnairin lennolla Hong Kongiin lapset sentään saivat pienen viihdepaketin tehtäväkseen, mutta viihdejärjestelmä aiheutti ongelmia kaikille. Mikään peli ei toiminut vaan jumiutti järjestelmän. Oman yksikköni äänet taas eivät toimineet koko lennolla, ja sama minimalistinen palvelu jatkui. Perille sentään kuitenkin päästiin turvallisesti, mikä lienee pääasia.

Viimeisellä Cathay Pacificin lennolla palvelu oli taas kunnossa ja tarjoilua tuli jäätelöstä lähtien runsaasti. Ainoa ongelma oli se että Cathay Pacificilla näköjään on vieläkin joissain koneissa vanhat uudet turistiluokan istuimet. Hyvää niissä on se että istuin ei kallistu vaan ”liukuu” (edessäoleva matkustaja ei voi aiheuttaa jalkatilan häviämistä), mutta huonoa se että ne on muotoiltu meikeläistä 30-40cm lyhyemmille matkustajille. Se osa minkä varmaan pitäisi olla mukavasti olkapäiden yläpuolella, painaakin vähemmän kivasti lapaluihin ja istuinta pitää tuunata muutamalla tyynyllä ennen kuin se on istumakelpoinen.

Vaikka Qantasia paljon Australiassa haukutaankin (lienee kansallisvelvoite) niin kyllä Qantasin kokemus oli tällä erää selvästi mukavin. Seuraavaa reissua varten sitten joskus pitää miettiä vaihtoehtoisia reittejä, Finnairin kyyti kun ei kyllä enää mikään ykkösvaihtoehto ole..

Lisää tunnelmia ja vertailevia kokemuksia Suomeen liittyen myöhemmin, mutta ajattelin aloittaa näin lentoaiheisesti.