Terveydenhuollosta ja erityisesti sairausvakuutuksista

Terveydenhuolto on eräs yleisteema mistä tulee säännöllisesti kysymyksiä lukijoilta. Sen lisäksi aihe on toki tärkeä täällä asuvillekin, ja vastikään yksityistä sairausvakuutusta vaihtaneena ajattelin kirjoittaa niistä vakuutuksista vähän enemmän.

Yleisesti terveydenhuollosta Australiassa

Tätä aihetta on yleisesti sivuttu täällä muutamaan otteeseen, joten en ala kaikkea toistamaan. Yhteenvetona kuitenkin:

• Kuten monessa muussakin asiassa, Australia on terveydenhuollon osalta Suomen ja Yhdysvaltojen välimaastossa; osa terveydenhuollosta on julkista, osa yksityistä. Toisin kuin joissakin muissa ”kahden systeemin” maissa, julkinen puoli ei kuitenkaan hoidon tason suhteen ole mitenkään huonompi. Samantyyppinen jako muuten pätee kouluihinkin, mutta siitä lisää joskus toiste.
• Julkisia terveyskeskuksia Suomen tapaan ei ole, vaan kaikki lääkäriasemat ovat yksityisiä. Jotkut lääkärikeskukset (paikasta riippuen harvat tai useimmat) ovat ns. ”bulk billing”-paikkoja, eli veloittavat hoidosta vain Medicaren (paikallinen ”KELA”) korvaaman maksun. Näin lääkärikäynneistä ei jää itselle maksettavaksi mitään. Suurin osa veloittaa kuitenkin $60-$80/käynti, josta saa Medicarelta takaisin noin puolet. Kärjistetysti voi todeta että bulk billing-paikat ovat asiakaskokemukseltaan hiukan kehnompia kun ”kalliit” paikat, mutta ovat käteviä reseptin uusimisia ja muita arkisia käyntejä varten.
   
  Tämä systeemi on osoittautunut käytännössä siinä mielessä hyväksi että voi etsiä itselleen sopivan ”perhelääkärin” ja käydä sitten aina sillä samalla yleislääkärillä. Toisaalta voi myös vapaasti mennä minne tahansa muualle, ja ainakin kaupunkialueella löytyy läheltä aina lääkäriasema josta saa tarvittaessa ajan samalle päivälle. Joihinkin isompiin voi mennä myös ilman ajanvarausta. Lääkäriasemat – joiden koko vaihtelee yhden lääkärin vastaanotosta kymmeniin lääkäreihin – ovat yleensä auki vähintään ilta-seitsemään, jotkut lähemmäs puolta yötä ja jotkut jopa 24h.
• Erikoislääkäreille pääsyyn – jos siitä haluaa Medicare-korvausta – tarvitaan yleislääkärin lähete. Erikoislääkärien vastaanotot ovat usein joko pieniä yksityispraktiikkoja tai sairaaloiden yhteydessä. Lääkäristä ja tilanteesta riippuen erikoislääkäreille voi olla pitkiäkin jonoja (=kuukausia).
• Sairaaloita on julkisia ja yksityisiä; julkisissa hoito on ilmaista, yksityisissä kallista. Hoidon taso on molemmissa hyvä (ja sama); suurimmat erot tulevat esille mm. elektiivisten leikkausten ajoittain pitkissä jonoissa julkisella puolella. Yksityissairaalakuluja varten voi ottaa sairausvakuutuksen, josta lisää alempana.
• Monista terveydenhuollon kuluista saa Medicare-korvausta, muttei kaikista. Yleisimpiä tapauksia mistä korvausta ei heru lienevät optikot ja hammaslääkärit – näiden kuluja korvaamaan voi ottaa yksityisen sairausvakuutuksen.
• Ambulanssipalvelut toimivat erillään muusta terveydenhuollosta siinä mielessä että potentiaalisisesta ambulanssikyydeistä joutuu maksamaan; näin ellei siis ole vakuutusta tai jäsenyyttä sen varalle. Koska kyydit voivat vaikkapa helikopterilla olla kokolailla tyyriitä, kannattaa pitää huolta ettei niitä joudu maksamaan. Suurin osa yksityisistä sairausvakuutuksista pitää sisällään ambulanssiturvan, mutta jos yksityistä sairausvakuutusta ei halua ottaa, on syytä kuulua osavaltion ambulanssipalveluun. Esim. Victoriassa tämä on Ambulance Victoria ja potentiaaliset kulut kattava jäsenyys siihen maksaa $41.30/vuosi/hlö tai $82.60/vuosi/koko perhe.
• Suomella on yhtenä harvoista maista ns. vastavuoroinen terveydenhoitosopimus, joten täällä turistiviisumillakin matkailevat ovat oikeutettuja akuuttiin hoitoon. En kuitenkaan äkkiseltään löytänyt tietoa kattaako tämä ambulanssipalvelut – jos joku tietää miten on, kertokaa.
• Työterveydenhuolto on käytännössä tuntematon käsite (WorkHealth Check:iä ei lasketa), vaan kaikki terveydenhuolto tapahtuu ei-työnantajasidonnaisia kanavia pitkin.

Terveydenhuolto lukuina

Terveydenhuollon laadusta on vaikea keskustella objektiivisesti; kaikki maat tykkäävät esittää olevansa parhaita ja potilaat monesti joka tapauksessa valittavat. Selvää on että sekä Suomen että Australian terveydenhuolto on globaalisti siellä lähellä kärkipäätä, joten ”tää on parempi täällä”-tyyppisessä vertailussa maiden välillä ei ole paljon järkeä. Lukuja on silti mielenkiintoista vertailla (tilastolähteet kirjoituksen lopussa):

Lisäys 27.5.2015: bongasin Economist Intelligence Unit:in Safe Cities 2015-raportista sellaisen mielenkiintoisen yksityiskohdan että Melbournen asukkaiden keskimääräinen elinajan odote on 86 vuotta – mielestäni yllättävän suuri ero Australian keskivertoon.

Sairausvakuutuksista

Sairausvakuutuksia on kahta tyyppiä; ns. ”hospital” ja ”extras”. Hospital-osa kattaa kuluja yksityissairaalakäynneistä, tyyliin leikkauksia yms. Yksityisellä sairausvakuutuksella voi saada myös muita ”etuja”, kuten yksityishuoneen ja vapauden valita kuka on hoitava lääkäri sairaalassa. Tilannetta mutkistaa se että moniin julkisiin sairaaloihinkin voi mennä haluttaessa ”yksityispotilaana”, jolloin hoidosta joutuu maksamaan (= vakuutus maksaa ja jos sen korvaukset eivät riitä, potilas maksaa yli menevät kulut).

Extras-osa taas korvaa vakuutuksesta riippuen kirjavan määrän muita palveluita, kuten esim. silmälasit, hammaslääkärit, akupunktion yms. Vakuutuksia tarjoavia yrityksiä ja yhdistyksiä on kymmeniä. Kun niillä jokaisella on tarjolla monenlaista vakuutusta eri korvauksineen ja kattavuuksineen, on niiden vertailu aika rasittavaa. Eri vakuutukset kattavat eri asioita ja eri määriin asti; lisäksi vakuutuksissa on usein henkilökohtaisia, vuosikohtaisia ja kokonaisrajoja eri korvaussummille.

Mitä sairausvakuutus sitten maksaa? Tähän kysymykseen on melko mahdoton vastata, koska hinta riippuu täysin siitä mitä korvataan ja kenelle. Osviittana voinee kuitenkin sanoa että halvin yhden ihmisen hospital only-vakuutus on monesti luokkaa alle $50/kk, kun taas koko perheen parhaasta mahdollisesta vakuutuksesta saa pulittaa lähemmäs tonnin kuussa. Hallituksen vertailusivusto on hyödyllinen työkalu vertailua varten, mutta ei ota huomioon kaikkia tarjouskampanjioita tai mahdollisia työantajan alennussopimuksia. Kaupallisia vertailusivustojakin on – esim. YouCompare ja iSelect, mutta niillä on aina oma lehmä ojassa suosittelujen suhteen eivätkä usein ole kattavia.

Vielä vaikeampi kysymys vastata on että minkälainen vakuutus kannattaa ottaa, vai kannattaako ylipäänsä – osittain se riippuu elämäntilanteesta; tunnen monia jotka eivät ole vaivautuneet ottamaan yksityistä sairausvakuutusta koska julkiset palvelut toimivat pääasiassa ihan hyvin. Samoin tunnen monta kenellä on vain vaatimaton ”hospital cover” pääasiassa verotuksellisista syistä, ja yhtälailla monella on ”täysi” hospital+extras-paketti. Yhtenä pointtina sairausvakuutuksista todettakoon että niissä on aina tietty odotusaika ennenkuin voi korvauksia hakea; tyypillisesti 2-3kk, mutta olemassaolevista taudeista 12kk – vakuutuksen ottaminen juuri ennen kuin esim. tarvitsee uudet silmälasit ei siis toimi.

Hetkinen, miten sairausvakuutus liittyy verotukseen? No siten että valtio kannustaa ottamaan yksityisen sairausvakuutuksen niin kepein kuin porkkanoinkin. Keppinä toimii ns. medicare levy surcharge. Tämä on maksimissaan +1.5%:in suuruinen lisävero mikäli tulot ylittävät tulorajan ($88,000 yksilöille, $176,000 perheille). Porkkanana taas valtio maksaa osan sairausvakuutusmaksuista; iästä ja tuloista riippuen noin kolmanneksen vakuutusmaksuista (kovatuloisille tätä etua ei tipu). Viimeisenä keppityyppisenä insentiivinä hankkia vakuutus on kasvava lisämaksu sairausvakuutusmaksuihin jos sitä ei tajua ottaa ajoissa – tämä 2%:n lisämaksu kertyy jokaiselta vuodelta yli 30-vuotiaille ja kestää 10v. Toisin sanoen jos sairausvakuutuksen ottaa vasta 40-vuotiaana, joutuu siitä maksamaan 20% enemmän 10v:n ajan. Maahanmuuttajia armahdetaan tästä viimeisestä säännöstä vuoden verran, eli vaikka maahan tulisi päälle 30-vuotiaana ei lisämaksua peritä kunhan tajuaa vuoden sisällä ottaa vakuutuksen.

Tärkeä pointti on muistaa että paras ja kalleinkaan yksityinen sairausvakuutus ei korvaa kaikkia kuluja kaikesta – osa palveluista, etenkin vakuutuksen sopimussairaaloissa voi olla ns. ”no gap”-palveluita josta ei potilaalle jää maksettavaksi mitään, mutta näin ei ole mitenkään kategorisesti kaikille kuluille. Lisäksi sairausvakuutus ei anna lisäkorvauksia palveluista joista Medicare korvaa jo osan – eli jos käyt vaikka $70:n yleislääkärillä ja saat siitä puolet takaisin Medicarelta, ei yksityisestä sairausvakuutuksesta heru siihen enää mitään extrakorvausta.

Lisätietoa:

• World Bank: Health Expenditure, Life Expectancy, Physicians per 1,000 people
• VIC Department of Health: private health insurance FAQ
• Australian Government: Compare health insurance policies
• OECD StatExtracts
• Medicare levy surcharge
• Health insurance rebate
• Lifetime Health Cover
• Health care for visitors to Australia